15 vuoden yhdessä olon ja 5 avioliittovuoden jälkeen minulla oli suhde naimisissa olevaan naiseen. Yhtäkkiä sovittiin että kerrotaan puolisoillemme toisistamme. Hyvin nopeasti lähdimme puolisoidemme luota ja muutimme yhteen. Heti alussa minä puhuin molemmille mitä sattuu. En voinut olla rehellinen kummallekkaan. Tai siis olin rehellinen, kun aina sen hetkinen tunne oli mitä oli. Aina minuun on sattunut ihan vitusti kun olen nähnyt ex-vaimoni rikkinäisenä ja ahdistuneena. Itku tulee jos ajattelen enemmän muistikuvia exän istumassa keittiön pöydässä, makaamassa olohuoneen lattialla.
Tämä on kirjoitettu ex-vaimolleni, kertokaa mielipiteitä.
Moi! En itke sinua takaisin tai muutakaan. Minulla on vaan hirveä tarve kertoa sinulla kaikki. Ja rehellinen olen oikeasti ollut aina, sen jälkeen kun kaikki alkoi! Uskot tai et! En syytä ketään muuta tapahtuneesta kuin itseäni! Itse minä olen antanut kaiken tämän tapahtua. Olen vieläkin niin sekaisin minun tunteista ja kaikesta tapahtuneesta yms. Kun kaikki alkoi, en olisi ikinä uskonut, että tämä menee näin pitkälle. Jos Mervi olisi mennyt kotiin takaisin, olisin sinun luona edelleen tai ainakin olisin kaikkeni tehnyt sen eteen. En tiedä miksi en sitä voinut tehdä, tunsinko velvollisuudekseni olla Mervin kanssa kun se kotoaan lähti, en tiedä. Minä oikeasti yritin Merviä, kierrellen ja kaarrellen, mutta yritin kuitenkin, palaamaan kotiinsa. Välillä taas musta tuntui että minun on näytettävä ja vietävä Mervi Matilta. Aina kun olen yrittänyt lähteä sinun luoksesi ja tuntenut, että Mervi voikin palata Matin luo, mä olen äkkiä palannut Mervin luo! Miksi? Vittu, mikä minussa on vikana? En tiedä rakastanko minä sitä vai en? Sen tiedän, että sinun luona oli turvallista olla! Ja että sinä et ikinä olisi minua satuttanut! Mitä se sitten tarkoittaakaan, onko se rakkautta vai ei? Pystynkö minä rakastamaan yleensäkkään ketään? Vai rakastanko teitä molempia? Miksi minun pitää aina haluta jotain muuta? Miksi en osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on? Ja miksi en vain voinut olla sinun luona turvassa ja tehdä sinut onnelliseksi? Mikä tuossa Mervissä on sellaista mikä on saanut minut tekemään kaiken mitä olen tehnyt? Ja saa minut jättämään tekemättä mitä haluaisin? Miksi en ole voinut olla Merville rehellinen ja sanoa että ajattelen sinua, en aina mutta enemmän kuin Merviä? Siis silloin kun olen Mervin luona! Kun olen jossain muualla, sinun ajattelu saa minut ehkä itkemään, mutta jos tunnen, että Mervi voikin palata Matin luo, juoksen sen luokse äkkiä?! Nyt ja aikaisemminkin, oikeasti aina, kun minä halaan Merviä ja katson sen olkapään yli, mietin sinua?! Miksi?
Joka tapauksessa, olen rikkinäinen ja ahdistunut! Nykyisin alkaa jo helpottamaan. En kai vaan haluaisi sittenkään päästää sinusta irti??? En tiedä onko tämä totta, mutta nyt tuntuu tältä. Rakastan sinua ja siksi haluan että löydät onnen jostain muualta…. Minusta ei siihen ole! Vaikka tuntuukin pahalle että joku voi tehdä sinut paljon onnellisemmaksi kuin minä. Olen epäonnistunut, enkä kestä sitä!
Lukijoille, yrittäkää pysyä kärryillä :D ja kysykää rohkeasti jos on kysyttävää
Tämä on kirjoitettu ex-vaimolleni, kertokaa mielipiteitä.
Moi! En itke sinua takaisin tai muutakaan. Minulla on vaan hirveä tarve kertoa sinulla kaikki. Ja rehellinen olen oikeasti ollut aina, sen jälkeen kun kaikki alkoi! Uskot tai et! En syytä ketään muuta tapahtuneesta kuin itseäni! Itse minä olen antanut kaiken tämän tapahtua. Olen vieläkin niin sekaisin minun tunteista ja kaikesta tapahtuneesta yms. Kun kaikki alkoi, en olisi ikinä uskonut, että tämä menee näin pitkälle. Jos Mervi olisi mennyt kotiin takaisin, olisin sinun luona edelleen tai ainakin olisin kaikkeni tehnyt sen eteen. En tiedä miksi en sitä voinut tehdä, tunsinko velvollisuudekseni olla Mervin kanssa kun se kotoaan lähti, en tiedä. Minä oikeasti yritin Merviä, kierrellen ja kaarrellen, mutta yritin kuitenkin, palaamaan kotiinsa. Välillä taas musta tuntui että minun on näytettävä ja vietävä Mervi Matilta. Aina kun olen yrittänyt lähteä sinun luoksesi ja tuntenut, että Mervi voikin palata Matin luo, mä olen äkkiä palannut Mervin luo! Miksi? Vittu, mikä minussa on vikana? En tiedä rakastanko minä sitä vai en? Sen tiedän, että sinun luona oli turvallista olla! Ja että sinä et ikinä olisi minua satuttanut! Mitä se sitten tarkoittaakaan, onko se rakkautta vai ei? Pystynkö minä rakastamaan yleensäkkään ketään? Vai rakastanko teitä molempia? Miksi minun pitää aina haluta jotain muuta? Miksi en osaa olla onnellinen siitä mitä minulla on? Ja miksi en vain voinut olla sinun luona turvassa ja tehdä sinut onnelliseksi? Mikä tuossa Mervissä on sellaista mikä on saanut minut tekemään kaiken mitä olen tehnyt? Ja saa minut jättämään tekemättä mitä haluaisin? Miksi en ole voinut olla Merville rehellinen ja sanoa että ajattelen sinua, en aina mutta enemmän kuin Merviä? Siis silloin kun olen Mervin luona! Kun olen jossain muualla, sinun ajattelu saa minut ehkä itkemään, mutta jos tunnen, että Mervi voikin palata Matin luo, juoksen sen luokse äkkiä?! Nyt ja aikaisemminkin, oikeasti aina, kun minä halaan Merviä ja katson sen olkapään yli, mietin sinua?! Miksi?
Joka tapauksessa, olen rikkinäinen ja ahdistunut! Nykyisin alkaa jo helpottamaan. En kai vaan haluaisi sittenkään päästää sinusta irti??? En tiedä onko tämä totta, mutta nyt tuntuu tältä. Rakastan sinua ja siksi haluan että löydät onnen jostain muualta…. Minusta ei siihen ole! Vaikka tuntuukin pahalle että joku voi tehdä sinut paljon onnellisemmaksi kuin minä. Olen epäonnistunut, enkä kestä sitä!
Lukijoille, yrittäkää pysyä kärryillä :D ja kysykää rohkeasti jos on kysyttävää
Vastaukset 11
Vanhimmat
exsääsi, kirjeilläsikään. Jätä hänet jo rauhaan.
Se on ainoa hyvä minkä olet kyllä hänelle velkaa.
Kirjottelet sitten vaikka vaan tänne nettiin, se on hyvä. Jotta saat tuntojas selvitellä.
kyseistä meiliä laittanut! enkä aiokkaan! halusin vain mielipiteitä kun tunnen olevani niin hukassa! ja juuri niitä tuntoja purkaa...
Itsepähän ole raukkamaisuuttasi tilanteeseesi ajautunut. Kaikkea kun ei voi elämässä saada.
eipä voi ei
Mervi ja Matti. Nykäsiinkö oot menny sekaantumaan :D
Et sinä tuota Merviä rakasta vaan eksääsi. Mervi oli sinulle saalis, jännitystä ja kiva leikki, joka vaan meni liian pitkälle. Sinuna päästäisin irti Mervistäkin, sillä et sinä häntä rakasta.
Et vain halua jäädä yksin tai ehkä koet jotenkin kisaavasi hänestä Mervin exän kanssa.
Sen tiedät itsekin, ettet koskaan voi olla yhtä onnellinen hänestä, sillä ei hän tee sinua onnelliseksi eikä teidän rakkaus ole niin puhdasta ja aitoa kuin sinun ja eksäsi.
Mervi on vaan himojesi kohde ei rakkautesi. Sinuna ottaisin nyt aikalisän suhteestasi Merviin ja miettisin mitä ja ketä haluan ja ketä rakastan.
Kyllä tuo että mietit enemmän eksääsi kuin Merviä on jo aika hyvä merkki siitä että rakastat vielä eksääsi. Jos päätät luopua Mervistä, niin sitten voit ehkä yrittää paikata suhdettasi eksään, mutta ei ennen sitä.
Elämä ei ole helppoa eikä aina pidä mennä sieltä missä aita on matalin. Ihmisen joka on rehellinen itselleen, on helppoa olla sitä myös toisille. Nyt on sinun kasvun paikka, sillä ahdistus sisälläsi on merkki siitä että asiat EIVÄT ole hyvin. Voimia sinulle!
Valitettavaasti tämä(kin) näyttää olevan väärä foorumi miehille purkaa aitoja tunteitaan. Täällä kun on ymmärretävistä syistä erosta katkeroituneitakin naisia... sellaisia joille pettävä mies on yksiselitteisesti ja itseisarvoisesti kaiken pahan edustaja.
Tunnut olevan hyvin epävarma tunteistasi, ja tuommoisessa elämäntilanteessa kun sinä nyt olet, on tosi vaikea saada tunteistaan selvää. Itsekkin olen ollut salasuhteessa avioliiton aikana varattuun ihmiseen, eronnut ja koitan tässä kuulostella omia tuntojani. Toistaiseksi olen helpottunut omaan asuntoon muuttamisestani, mutta varmasti tässä vielä tunteissa exään ja nyxään tulee pohdittavaa. Salarakkaani erosi myös puolisostaan, emme muuttaneet yhteen vaan koitamme saada oman pesän kuntoon asuen ja eläen siinä mielessä omia elämiämme, vaikkakin suhteemme edelleen jatkuu.
Hienoa kun kuitenkin uskallat kirjoittaa rehellisesti ja olla avoin oman epätietoisuutesi ja rikkinäisyytesi kanssa!
Kauhean moni ei kykene rehellisesti selvittämään omia mokailuja. Olet risteyskohdassa elämässäsi. En tiedä onko se hyvä idea kirjoittaa exälle, mutta hienoa on että kykenet asioita käsittelemään suoraan. Minusta kuulostaa siltä, että sinä vielä rakastat ex-vaimoasi.
Yritin löytää oikeita kysymyksiä, että olisin saanut oikeita vastauksia, mutta ei. Ei kertakaikkiaan.
Ja lopulta tulin siihen tulokseen, että se exän monivuotinen salasuhde tarjosi mun exälle sen hetkiseen elämäntilanteeseen mielenkiintoisemman ja enemmän mun exän toiveita ja haaveita vastaavan arjen ja juhlan.
Ennen kaiken paljastumista, Me ei tapeltu, me ei huudettu, me ei oltu sängyssä (ainoa mikä mätti monta vuotta, mun exällä oli toinen eikä se päästänyt lähelleen, enkä minä tyhmä silloin tajunnut missä mennään), arki ja rutiinit rullasi ja kaikki oli pitkänliiton omaisesti kunnossa. Meistä oli tullut itsestäänselvyyksiä toisillemme, mun haave oli tarjota lapselle ehjä perhe, exällä oli ihan toisenlaiset haaveet, joihin tää uusi nainen vastasi paremmin. Kai se kosti kun itsekin oli eronnut. Ajoitus oli jouluaatto. Ainoa iso paskajuttu tässä sopassa, jota en koskaan anna anteeksi. Piti olla kova polte v...ssa. Fy fan
Jotain tuollaista on ex-mieheni minulle viestinyt. Meillä 30 v liitto, kaksi aikuista lasta ja sitten työpaikkaromanssi miehelläni.Pari kuukautta kotona ensin joko-tai, rakastan sinua- rakastan uutta- pompottelua. Lopulta pyysin lähtemään. Paluu parin päivän päästä: en voinut olla palaamatta oli niin suuri hätä ja huoli sinusta ja taas lähteminen. Lukuisia piipahtamisia kodissamme: kuinka olisi kiva vaan jäädä tänne, istua tuohon olohuoneeseen, alkaa puuhata talossa ja pihassa ja samaan aikaan sen toisen suhteen luominen. Virallinen ero on pian voimassa, silti vielä pari viikkoa sitten varastosta suksiasi hakiessa:voitaisiinko me taas ruveta lyöttäytymään yhteen. Olen pyytänyt häntä lopettamaan nämä puheet, koska asuu uuden kumppaninsa luona, näen heidät kävelemässä käsikkäin kadulla jne. Tämä, ettei päästä irti, vaikka on lähtenyt, tuntuu hirveältä. Lähde tai jää, sanon sen Sinullekin, äläkä ikinä lähetä sitä kirjettä. Jos haikailet entisen perään, sanoudu irti nykyisestä uudesta suhteesta, muuta muualle ja mieti itsesi tykönäsi, mitä haluat, älä pidä ex:si varalla. Se repii ihmisen niin syvältä ja kipeästi olen sen kokenut.
Olet takertunut siihen exääsi. Irrota jo. Ei se ole rakkautta. Et olisi toisen kanssa ollut jos olisit rakastanut. Koska jos rakastaa, ei halua satuttaa, eikä kykene ulkopuolisiin suhteisiin.