Meillä siis tilanne,että sovussa ollaan erottu ja 1.vaihe menossa avioeros.Asun lasten kanssa yhteisessä talossamme,joka on mieheni nimissä,velat tähän molempien nimissä(mieheni ei siis enää asu tässä).Sovittiin että asun siihen asti lasten kanssa tässä kun ollaan saatu talo myytyä,mutta miten voisin turvata selustani et jos talo ei menekään kaupaksi ennenkun virallinen ero astuu voimaan,että kuitenkin sitten myöhemmin talosta saatavat rahat menee puoliksi.Suullisesti se on mieheni kanssa sovittu että velkojen maksun jälkeen ylimääräset puolitetaan,mutta mitään papereita ei ole asiasta tehty.
Minkälainen paperi sen pitää olla että olis lainvoimanen(ettei mieheni ala vaikeaksi ja maksa oman puoliskonsa veloista ja ei annakaan mulle puolia,ja jäisin sit velkoihin pennittömänä ja ilman taloa)...En siis usko millään että mieheni tällästä tekis,kun kaikki on täysin sovussa menny tähänkin asti,omaisuus jaettiin kahen kesken myös ilman yhtään riitaa niistä(pitääkös niistä kuitenki tehä jonkinlainen paperi?).Haluan kuitenkin ottaa varman päälle ja elää huolettomana,ettei mitään vois edes tapahtua sellasta...
Joka tietää jotain niin neuvokaa mua!
Minkälainen paperi sen pitää olla että olis lainvoimanen(ettei mieheni ala vaikeaksi ja maksa oman puoliskonsa veloista ja ei annakaan mulle puolia,ja jäisin sit velkoihin pennittömänä ja ilman taloa)...En siis usko millään että mieheni tällästä tekis,kun kaikki on täysin sovussa menny tähänkin asti,omaisuus jaettiin kahen kesken myös ilman yhtään riitaa niistä(pitääkös niistä kuitenki tehä jonkinlainen paperi?).Haluan kuitenkin ottaa varman päälle ja elää huolettomana,ettei mitään vois edes tapahtua sellasta...
Joka tietää jotain niin neuvokaa mua!
Vastaukset 55
Vanhimmat
Jos teillä ei ole avioehtoa, omaisuutenne menee käytännössä puoliksi, mikäli niin tahdot. Olennaista on ymmärtää, että osituksen voi tehdä myös niin, että toinen saa kaiken, ja toinen ei mitään, mutta se on vain sopimuksesta näin. Jos haluat osuutesi, sen myös saat. Koska teillä on ensimm. hakemus jo postitettu ja harkinta-aika kulumassa, omaisuutenne ositetaan sen päivän mukaan, kun erohakemuksenne on käräjäoikeudessa käsitelty. Se, mikä on silloin ollut tilien/velkojen saldo menee käytännössä puoliksi, ja omaisuus myös puoliksi. Vaikka kaikki omaisuus olisi toisen nimissä, niin toisella puolisolla on oikeus saada tasinkoa.
Exäsi ei voi tehdä niin, että maksaisi vain oman puoliskonsa lainoista.
Osituksesta kannattaa tehdä kirjallinen sopimus, mutta sitten vasta kun talo on myyty. Silloin tiedätte lopullisen talon hinnan ja lainojen suuruuden. Voitte toki tehdä osituksen jo nyt tyyliin "puolet talon myyntihinnasta".
Helpotti tietää.Mutta ositetaanko sillonkin vielä talosta saadut rahat puoliksi kun 2.vaiheen erokin on jo tehty/haettu ja jos talo siis myydään vasta sen jälkeen,eikä kirjallisesti ole missään mitään sopimuksia osituksista?Suullisesti sovituista mulle jäi n.60% omaisuudesta(mieheni hyvitti sillä sitä kun aikoinaan ryyppäs velkoja sievoiset summat ja koko perhe kärsittiin sitten niistä veloista ja seurauksista...).
Valitettavasti helpotuit hieman liian aikaisin... JOS antamasi tiedot avauksessa ovat oikein... eikä sinulla ole jotakin muuta merkittävää omaisuutta (talohan ei ole sinun omaisuuttasi lainkaan, avauksesi mukaan), asuntovelkaahan sinulla oli.
Suullisesti sovitut asiat voit unohtaa... mutta toivoa että ne muistetaan kun tehdään se kirjallisesti. Siis, osituksesta tehdään ositussopimus todistajineen... muotoseikat oikein jne.
ja voi siis tehdä jo nyt.
Täällä malli. Ei ole vaikea tehdä. Nimet alle ja vielä kaksi todistajaa myös.
http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/ositussopimus/
... luitko avauksen huolella. Nainen ei omista talosta mitään, mutta hänellä on velkavastuu asuntolainasta... muuttaa hänen asemaansa osituksessa niin paljon... että syytä mennä pikaisesti juristin pakeille.
Avio-oikeus ei ole sama kuin omistusoikeus... ja tasingolla ei negatiivista nettovarallisuutta lain mukaan tarvitse tasata...
Mutta toki kaikesta huolimatta voivat osituksensa sopia toisinkin...
>
Onpa erikoinen tilanne, sinulla velkavastuu, mutta et omista ko. velalla ostettua kiinteistöä. Se tulee heikentämään asemaasi huomattavati osituksessa (aivan onneton tilanne olisi, jos vielä löytisi avioehto).
Kuitenkin, osituksessa tulet saamaan tasinkoa, koska miehesi on nettovarallisuudeltaan sinua rikkaampi. Esimerkki auttanee.
A:lla 200.000 EUR arvoinen talo, ja 10.000 EUR auto
B:llä ei ole "omaa" omaisuutta eikä "omaa" velkaa
A:lla ja B:llä on yhteistä velkaa 100.000 EUR
A:n nettovarallisuus on: 200 10 - 100/2 = 160.000 EUR
B:n nettovarallisuus on: 0 - 100/2 = -50.000 EUR
Tasingolla nettovarallisuudet tasataan yhtäsuuriksi... MUTTA, ositusmatematiikassa B:n negatiivinen nettovarallisuus onkin NOLLA.
Eli, A:n tarvitsee maksaa B:lle tasinkona "vain" 80.000 EUR!
Tuon maksamisen jälkeen nettovarallisuudeltaan A on tasingosta huolimatta "rikkaampi" (160 - 80 = 80.000 EUR), ja B sen saamisesta huolimatta "köyhempi" (-50 80 = 30.000 EUR)
JOS tilanne olisikin ollut tämä:
A:lla 10.000 EUR auto, ei velkaa
B:llä ei ole "omaa" omaisuutta eikä "omaa" velkaa
A:lla ja B:llä on yhteistä velkaa 100.000 EUR ja omistavat yhteisesti 200.000 EUR talon
A:n nettovarallisuus on: 200/2 10 - 100/2 = 60.000 EUR
B:n nettovarallisuus on: 200/2 - 100/2 = 50.000 EUR
B saa nyt tasinkoa 5.000 EUR ... jonka jälkeen kummankin nettovarallisuudet ovat yhtäsuuret, 65.000 EUR
Talon myytihinta JAETAAN omistussuhteessa, siis 50/50 (tai toinen lunastaa puolisonsa osuuden)
====================
Huomannet, kuinka virheellistä on kuvitella että avio-oikeudessa "kaikki menee puoliksi"... ei, ei, ei ... avio-oikeus ei muuta omistussuhteita.
Eli, miehesi ei ole pakkoa myydä taloa... hän voi ihan itse pitää koko myyntihinnan (ethän sinä omista myydystä kiinteistöstä mitään).
Vastaavati, sinulla on oikeus tasinkoon (80.000 EUR)... sen vaatimiseksi talon ei ole pakko olla myytynä (sinun "valttikortti"), eikä ole sinun asiasi huolehtia mistä ukkokulta kaapii tuon tasingon.
Pankin kanssa tietenkin sovittava miten lainan kanssa eletään... mutta oletettavasti tasingollasi osuutesi kuittaat, eli sinulle jää "käteen" 30.000 EUR, ja miehellesi enemmän (yllä laskettu 80.000 EUR).
Oletko nyt aivan varma, että talo todellakin on vain miehesi nimissä, ja että sinulla todellakin on talovelkaa ilman osuutta taloon?!
Jos noin on, ole pikaisesti yhteydessä juristiin, ja TOIVO että sopu säilyy osituksessanne eikä miehesi lue tätä palstaa tai joku muu neuvo, että hänellä on tilanteessa iso taloudellinenetu. Sillä mikään ei estä teitä osittamasta niin että nettovarallisuutenne aidosti tulevat yhtäsuuriksi tässäkin tilanteessa (sovittelua).
"Onpa erikoinen tilanne, sinulla velkavastuu, mutta et omista ko. velalla ostettua kiinteistöä. Se tulee heikentämään asemaasi huomattavati osituksessa (aivan onneton tilanne olisi, jos vielä löytisi avioehto)."
Siis hetkinen!
Tarkoitatko tuolla, että ap:lla ei olisi avio-oikeutta tuohon kiinteistöön? Olen itse ymmärtänyt, ettei ole merkitystä kenen nimissä mikäkin varallisuuserä on avioero-osituksessa, vaan kaikki katsotaan yhteiseksi mikä on yhteistä: niin asunnot, velat kuin muutkin jutut.
Erotessani puolison auto oli hänen nimissään, se katsottiin pesään kuuluvaksi yhteiseksi varallisuudeksi ositusta tehdessä. Poikkeaako kiinteistö jotenkin tästä?
Avio-oikeus taloon (ja autoon) on, mutta velkavastuuta toisen velasta ei ole. Ts. jos on velkaa, ne ovat omia, eikä niistä makseta tasinkoa (jaeta velkaa). Omaisuus "jaetaan". Tasinko maksetaan vain omaisuudesta.
Nyt en tyhmänä tajua tätä juttua... siis olen ymmärtänyt itse niin, että varallisuus ja velka on avioerossa yhteistä, jos käyttötarkoitus on ollut yhteinen. Siis jos minkäänlaista avioehtoa ei ole.
Asunto on yhteistä varallisuutta, siitäkin huolimatta että se olisikin vain toisen nimissä.
Auto on yhteistä varallisuutta, vaikka se olisikin vain toisen nimissä.
Asuntolaina yhteiseen asuntoon on yhteistä, vaikka se olisi vain toisen nimissä.
Kulutusluotto on yhteistä, jos se on käytetty yhteisiin hankintoihin (vaikka sohva, pesukone tms), vaikka se olisi toisen nimissä.
Olenko ymmärtänyt ihan väärin?
*ojentaa runsaasti rautalankaa*
Ymmärsit yo. kirjoitukseni väärin, luepa uudelleen ja ajatuksella... jo siitä pitäisi selvitä.
Kyllä, kiinteistö ap:nkin tilanteessa on mukana osituksessa korottamassa 100%:lla arvostaan miehen omaisuutta (aivan kuten se auto) ... kyllä, vaimolla on avio-oikeuden perusteella oikeus tasinkoon (nettovarallisuudet tasataan).
Mutta, vaimo ei omista talosta tai autosta yhtään.
Mikä tässä tilanteessa on kovin outoa (ja vaimon kannalta valitettavaa), liitty asuntolainaan. Vaimo ei omista talosta yhtään mutta hän "omistaa" puolet talon veloista (tai niin kirjoitti).
Koska osituksessa negatiivinen (vaimon tilanne, tod.näk.) nettovarallisuus on NOLLA, heikentää se asemaansa kun sitä tasinkoa lasketaan.
Aukeniko?
Ei tämä VOI OLLA näin vaikeata, ja jos on... niin kannattaa olla kirjoittelematta *jupisee*
Avio-oikeus on KAIKKEEN toistensa nettovarallisuuteen (omaisuus miinus velat) molemmilla puolisoilla, ellei rajoitettu avioehdolla.
Nettovarallisuuteen vaikutta niin omaisuus kuin velatkin... ja se nettovarallisuus määrää paljonko tasinkoa maksetaan. MUTTA, negatiivinen nettovarallisuus (velkaa enemmän kuin omaisuutta) on tässä matematiikassa aina nolla.
Omaisuutta EI JAETA, ellei sitä OMISTETA puolisksi (kuten yleensä aviopuolisot omistavat talonsa jonka ovat yhteisellä velallaan ostaneet). TASINKOA maksava saa itse päättää millä omaisuudellaan (tai uudella pankkilainalla) sen suorittaa.
En ymmärtänyt, mikä minulla meni metsään?
Ap:llahan nimenomaan ei ole omaisuutta, mutta velkaa on. Sen sijaan puolisolla on molempia. En tajua...
*jupisee*
Ei oikein auennut, voi olla että ajattelen liikaa talonpoikaisjärjellä enkä lakikirjaan tukeutuen.
On vaikkapa kuvitteellinen kiinteistö, jonka bruttoarvo on 100.000 euroa. Siitä on velkaa 60.000 euroa, eli nettoarvoksi jää 40.000 euroa. Onko merkitystä avioerotilanteessa sillä, kenen nimissä kiinteistö ja siihen suoraan kohdistuva velka on?
Ilmeisesti siis on, vaikka talonpoikaisjärkeni mukaan vain omaisuuden nettoarvoa pitäisi katsoa. Koko ongelmaahan ei ole olemassa, jos sekä kiinteistö että siihen kohdistuva velka on saman/samojen henkilöiden nimissä.
Käytännössä myös pankin sana ratkaisee, kaiketi aloittajan tapauksessa hänen lainaosuutensa vakuutena on ao. kiinteistö. Vee-mäinen pankkihan voisi realisoida lainan vakuuden eron jälkeen, kun vaimon lainaosuus olisi ikäänkuin yhtäkkiä ilman vakuutta. Tai oikestaan toisinpäin: vaimo sanoisi pankille, ettei hänellä ole kykyä selviytä velastaan, jolloin pankki tietysti kävisi vakuuden kimppuun. Tai perisi lainasaataviaan siltä toiselta velalliselta. Tilanne siis muuttuikin toisenalaiseksi.
Osituksessa ei tehdä niin että rahat isketään kahtia ja jaetaan vaan niin että kumpikin laskee oman netovarallisuutensa ja sitten aletaan tasailemaan.
Esimerkissäsi miehellä on varallisuutta satatuhatta ja velkaa 30 000. Naisella ei ole omaisuutta ollenkaan mutta velkaa 30 000. Miehen nettovarallisuus on 70 000 ja naisen -30 000. Osituksessa negatiivinen nettovarallisuus lasketaan nollaksi. Niinpä riittää kun mies lyö vaimolleen lapaan 35 000 euroa. Lopputulema on, että miehelle jää 35 000 ja vaimo jää 5000 miinukselle.
Pankilla olisi tuossa 5 tuhannen euron riski, mutta mies voisi hövelisti kuitata sen ja silti tienata ihan mukavasti.
Onko sitten epäreilua, että negatiivinen varallisuus katsotaan nollaksi? Ei välttämättä. Jos vaikka vaimolla olisi sadantuhannen talo ja ukolla olisi liiton aikana kertynyt 100 000 ryyppyvelkaa, niin vaimon ei näillä säännöillä tarvitse pulittaa kuin 50 tuhatta kun muuten menisi kaikki.
Meillä tosissaan on puoliksi velka ja talo mieheni nimissä(ostohetkellä ajateltiin että seuraava mahdollinen talo laitetaan mun nimiin niin säästyy ensiasunnon ostajan vero sillonkin).
Tosin velkaa meillä on nyt niin paljon että ehkä just riittää myyntihinta korvaamaan velat.
Jos otan yhteyttä juristiin asian tiimoilta niin kuinka kallista hommaa se on ja mitä pitäs pyytää...?kun oon nyt yksinhuoltaja ja raha todella tiukassa(kotihoidontuella).
"Esimerkissäsi miehellä on varallisuutta satatuhatta ja velkaa 30 000. Naisella ei ole omaisuutta ollenkaan mutta velkaa 30 000. Miehen nettovarallisuus on 70 000 ja naisen -30 000. Osituksessa negatiivinen nettovarallisuus lasketaan nollaksi. Niinpä riittää kun mies lyö vaimolleen lapaan 35 000 euroa. Lopputulema on, että miehelle jää 35 000 ja vaimo jää 5000 miinukselle."
Siis minun matematiikan mukaan vaimo jää 5.000 euroa plussalle eikä miinukselle?
Yhtäkaikki: 5000 kuittaaminen toisen puolesta, mutta 50.000 euron kuittaamisessa moni vittumainenkin mies alkaa köhimään...
ja kun aikoinaan pankissa lisävelkaa haettaes tuli esille että talo mieheni nimissä,niin virkailija mainitsi että mulla on silti avio-oikeus taloon,eli ei hätää jos joskus ero...eikö se sitte olekkaan niin?Tosin myyntihommat ja kaikki on jääny mun kontolle ja mä hoitelen näitä asioita,kun mieheni ei ole mistää ottanu vastuuta koko aikana...No siis talo on valtion takaamalla lainalla osa ja suurin osa mieheni vanhempien takaamana.Jos mieheni kävisi hankalaksi ja mulle jäis velkaa niin eikös ne mieheni vanhemmat olis niin kauan takaajina kunnes koko summa on maksettu takasin pankille,missä he takaajina?
Ja sitä en usko et mieheni vanhempansa haluais vaikeuksiin(niikun en itekään,ne on mulle läheisiä ja tukijoinakin).
Mieheni ei ole koskaa kiinnostunu mistään lakiin liittyvistä ja nytkin kun kysyin et pitäskö jokin osituspaperi tehä,niin se et mitä sellasilla,mehä ollaa jaettu sovus ja eikö ne kuulu niille joilla on riidat jakojen kaa yms...sitä iteki luulin.Onko ne paperit pakollisia eroa käsitelles?
Niukasti plussallehan se jää.
... niin, ellei omat taidot ja kukkaro riitä hoitamaan tai hoidattamaan asioitaan, koetapa olla yhteydessä kuntasi oikeusaputoimistoon (keskustelupalstaa ei voi suosittaa) ... uskoisin ovien aukenevan maanantaina klo. 8:30
Selvästi et edes ymmärrä mitä ja kuka taloa taannut... sen torppanne arvo on päävakuutena (n.70 - 80% ostoarvostaan) TUSKIN suurin osa appivanhempiesi takaamaa.
Onnea ja menestystä, tarvitset kumpaakin !
kaikkien näiden keskustelujen jälkeen voin todeta että olen vaan hinjaa ja en anna mitään tietoa edes miehelleni että on sillä mahollista mut saattaa vaikeuksiin.Mutta se ero on meidän tilanteessa että mieheni haluaa kaikenlaisesta vastuusta eroon ja talovelka on yksi sellanen.Taloahan me ei saada myytyä jos pankki ei luovuta papereita ja eihän ne luovuta papereita jollei koko velka ole maksettu! Eli tiedän jos näin on,niin mieheni maksaa sen koko velan pois koska eihän kukaan hullu osta taloa jollei saa sen papereita,ja sillon ei miehenikään pääsis veloista irti...
Eli pankki on meidän suojana,kun ei voi myydä taloa jollei velkaa makseta kokonaan ensin pois.Ja minä asun ja hoidan vieläpä yksin kaiken myyntihomman ja sovin asioista yksin välittäjän kanssa,koska mieheni ei halua mitään virallisuuksia hoitaa...
Eli oli pankki oikeassa kun antoi ymmärtää että emitä suojaa avioliitto ja se että ne ei voi luovuttaa papereita jollei makseta velkaa pois...
Et ilmeisesti jaksa ymmärtää, ettei negatiivisesta nettovarallisuudesta makseta tasinkoa, lainat eivät silloin käytännössä eikä periaatteessa tasingolla tasaannu.
Muutama HYVIN yksinkertaista esimerkkiä avioehdottomasta osituksesta.
A:n nettovarallisuus 1.000.000 EUR, B:n nolla.
A maksaa tasinkoa 500.000 EUR
A:n nettovarallisuus 1.000.000 EUR, B:n 1.000.000 EUR
Kukaan ei maksa tasinkoa, varallisuudet ovat jo yhtäsuuret
A:n nettovarallisuus -1.000 EUR, B:n -500.000 EUR
Kukaan ei maksa tasinkoa, varallisuudet ovat jo yhtäsuuret KOSKA negatiivinen nettovarallisuus on nolla.
A:n nettovarallisuus 1.000.000 EUR, B:n -1.000.000 EUR.
A:n EI tarvitse maksaa tasinkoa 1.000.000 EUR jolla nettovarallisuudet "Elon-laskuopin" mukaan saataisiin yhtäsuuriksi (nollaksi), VAAN hän maksaa tasinkoa "vain" 500.000 EUR (B:n negatiivinen nettovarallisuus tässä tilanteessa aina nolla), ja tasingon maksamisen jälkeenkin B:n nettovarallisuus on negatiivinen ( tosin "vain" -500.000 EUR).
... ja minä totean, että toivo ettei se ukkosi saa selville, että voisi hyötyä taloudellisesti tästä tilanteesta.
Ja lopuksi, asunnon myyti onnistuu kunhan hinta on yhtään yli velkapääoma... jota se toivottavasti on, tai sitten ette osaa myöskään ostaa asuntoja ... niiden arvot kun 99% tapauksista nousee...
sehän meidän pelastus onkin kun arvot noussu.Mieheni kun oli niin kultainen että ryyppäs rakennusvelkaa monta tonnia mun tietämättäni,niin siksi näin tiukka tilanne...Muutenhan me oltas noin 20 000e rikkaampia kun talo myytäs ilman noita välisekoiluja...
... ette te olisi 20.000 EUR rikkaampia, sinun miehesi olisi, koska hän omistaa koko talon...
Tuo 20.000 korottaisi kyllä nettovarallisuuttaan ja vaikuttaisi tasinkoon... ongelmana se että sinun nettovarallisuutesi on negatiivinen.
Mutta, pääasia on että pääsette sopuratkaisuun riippumatta siitä mitä avioliittolaki osituksesta kertoo... koska lainkin mukaan voitte hyvin vapaasti sovitella osituksenne kummankin kannalta oikeudenmukaiseksi (silti kai hyvä tietää miten asia voisi mennä kannaltasi).
Jos asuntonne on velan (eli asuntolainsn) vakuutena, ei pankin tarvitse antaa suostumusta asunnon myyntiin, jollei velkoja makseta tai niille anneta toista vakuutta (reaalivakuus tai takaus). Näin ollen, vaikka miehesi kuvittelisi voivansa yksin pitää koko kauppahinnan ja jättää sinulle vain asuntolainan, ei tämä tule onnistumaan, koska pankki ei siihen suostu(ne).
Tässä on sekaisin useampia asioita. Vaimo on velkasuhteessa pankkiin miehensä asunnosta. Kaiken järjen mukaan asunto on myös vaimon lainan vakuutena muttei välttämättä. Perustapauksessa pankki vaatisi vaimon lainalle uutta vakuutta.
Ihan eri ongelma on alla kuvattu ositustilanne, joka on vaimolle epäedullinen, mikäli mies hoksaa asian ja haluaa heittäytyä hankalaksi. Jos nyt ollaan sovussa, niin olisi tosi fiksua käydä tekemässä kunnollinen sopimus juristilla.
Oletko sinä koskaan myynyt asuntoa? Ilmeisesti et ole.
>
Höpön löpön... asunnon VOI myydä aivan ilman pankin "lupaa", pankki tosin ei vapauta vakuuksia (osakekirjoja tai kiinnityksiä) ellei niiden vakuutena ollutta luottoa ole maksettu kokonaan pois.
Kerro jos tarvitset lisää oikaisua.
eikö tämä sitten tarkota just sitä ettei miehenikään pääse veloistaan(pankki vaatii ne maksamaan ennen kun luovuttaa papereitaan...) jollei se maksa pankille sitä mitä talosta saa,koska meillä velkaa asuntolainana on myyntiarvon verran...Sitä mä en kyllä ymmärrä kuinka mieheni vois sitten jättää sen mun osan maksamatta jos kerran pankki voi vaatia lainan maksamista...
Pankki ei anna niitä talon papereita, ennenkuin velka on maksettu sentilleen sekä kaikki ao. hetkeen mennessä kertyneet korot myös. Tai sitten pitää antaa pankille toinen vakuus, kovinkaan kummoisia summia kun pankki ei anna ilman vakuuksia.
Mikäänhän ei estä teitä sopimasta niinkin, että katsotte sekä talon että lainan olevan yhteisiä, jolloin se, kuka asuntoon jää, ottaa kaikki lainat itselleen ja maksaa lähtijälle tasinkoa 50% asunnon velattomasta arvosta. Tai sitten jäävä osapuoli ottaa lainat niskoilleen, eikä maksa tasinkoa. Nämä vaan eivät onnistu, jos jääjä haluaa olla vee-mäinen ja hankala.
mitään juristeja en siis tarvi kun kerran mieheni ei voi saada ostajilta rahoja ollenkaan jos ostajat ei saa pankilta talon papereita.Ja kerran pankki ei luovuta papereita josei velkaa ole kokonaisuudessaan maksettu.En siis ymmärrä kuinka mun tilanteeni on erittäin huono,koska kukaan ei osta taloa jos ei saa pankilta papereita ja sillon ei tietenkään miehenikään mitään rahoja saa oman velkansa maksuun ja mun osan itelleen jättämiselle...??Mulla etukin näköjään että velkaa on talon arvon verran.Ite hoidan myyntiä ja voinhan sopia että mahdolliset tulevat ostajat maksaa ostohinnan mun tilille,josta siirtyy suoraan pankille ja molempien velat häviää sillon.
Kuule, en tarvitse SINULTA oikaisua, tietoa näistä asioista on minulla ihan riittävästi, uskoisin, että enemmänkin kuin sinulla.
Asunto-osakkeita ei voi myydä, ellei osakkeita siirretä osakekirjaan tehtävällä merkinnällä uudelle omistajalle JA osakekirjan hallinta samalla luovuteta uudelle omistajalle. Eli asunto-osakkeita ei voi myydä ilman pankin lupaa, jos osakekirja on pankin hallussa velan vakuutena.
Tarkennuksena vielä, että omakotitalo omalla (ei vuorka-) tontilla on kiinteistö, ja homman nimi on vähän eri kuin asunto-osakkeella.
Kiinteistön paperit (mikäs niiden virallinen nimi nykyään on?) voivat olla ihan eri henkilön/tahon hallinnassa kuin kuka ao. kiinteistön omistaa. Jos tätä ei ostaja tiedä, niin voi ostaa itselleen kourallisen paskaa: joutuu maksamaan ostohinnan lisäksi vielä ne velat, joiden takuina ao. paperit on.
Tosin aloittajan tapauksessa talon paperit on heidän talonsa lainan vakuutena, ja pankki ei niistä luovu, ennenkuin on saanut rahansa tai uudet vakuudet tilalle.
Pidätkö jostakin syystä erityisesti sanasta "tasinko" ?
Tuli mieleeni kun kirjoitat innokaasti tasingosta, vaikkei kyse ole tasingosta.
Tasinko on vain ja ainoastaan termi rahasummalle, jolla tasataan aviopuolisoiden erisuuret nettovarallisuudet (johon vaikuttaa talo, stereot, autot, kulutusluotot, osamaksusopimukset, luottokorttivelat ja muutkin lainat) avioehdottomassa avioerossa yhtäsuuriksi.
Se mistä sinä yllä kirjoitit on asunnon LUNASTAMISTA toiselta EI tasinkoa.
Koetan olla niin selkeä kuin osaan...
A omistaa talon, sen arvo arviolta 200.000 EUR
B ja A vastaavat asuntovelasta yhdessä, sitä on 195.000 EUR
A päättää myydä talonsa, koska se on teidän yhteinen kotinne (jos vielä on), tarvitsee siihen lupasi.
A päättää myydä talon ostajalle joka tarjoaa siitä 215.000 EUR
A maksaa velan (tai ostajat kaupantekon yhteydessä, käytännössä) jotta saa vakuudet pankilta, sinua siihen ei tarvita, vaikka oletkin asuntovelassa toinen velallinen... tosin tuskin vastustatkaan että vapaudut velkavastuusta.
Olet velaton, ja A kuitannut rahaa itselleen 20.000 EUR voittona... ET SINÄ, koska et ole omistanut talosta mitään.
Kyllä sinä tarvitset aivan varmasti juristin asiantuntemusta ... "trust me"
Kerron nyt sulle samalla esimerkillä miksi tajusin etten juristeja kaipaa...
A omistaa talon,jonka velka on 150 000e.
A:lla ja B:llä on velka puoliksi,mutta B ei siis omista talosta mitään.
A päättää myydä talon ja B antaa suostumuksen.Hinta-arvioksi tulee monelta eri välittäjältä vaihdellen 135 000-155 000e.Hinnaksi laitetaan 157 000e,jotta saadaan välittäjän palkkiokin maksettua.
Jos talokauppa sitten syntyy ja talosta saadaan 154000e,josta välittäjälle menee reilu 4000e,niin eikös sillon ole A ja B samoissa kuopissa pennittömiä,mutta velattomia sen jälkeen? Eli siis mitään juristia ei kannata edes pyytää mukaan jolle joutus turhasta vielä maksamaan,jotta saa molemmat velkansa nollille.
Meille ei siis tule voittoa jäämään talosta,ja jos jostain syystä jää niin korkeintaa 2000e on aivan max.Sehän on sit periaattees A omaisuutta,mutta jos juristia ei sekota suututtamaan välejä,niin antaa sovitusti sen 1000e B:lle,mutta todennäkösesti jos juristi mukana sopassa,niin molemmat jäis pennittömiksi tai miinukselle...Ja vieläpä kaupanpäälle A:lta B saa välit rikki...
Pankin lakimiehen laatimassa ositussopimuksessa exäni maksoi minulle "tasinkoa pesän ulkopuolisista varoista" jolloin yhteisesti omistamastamme asunnostani minun osuuteni siirtyi hänen osuudekseen = omistaa ao. asunto-osakkeen kokonaisuudessaan.
Tuolla rahasummalla tasattiin nettovarallisuutemme, ex sai (nimenomaan ositussopimuksen termi on "saa") asunnon kokonaan omistukseensa, minä käteistä rahaa. Muuta merkittävää omaisuutta meillä ei ollut kuin tuo asunto-osake, sekin aika velkainen.
Exäni ei siis lunastanut asuntoa, hän _sai_ sen siinä missä minä sain tasinkoa.
"A maksaa velan (tai ostajat kaupantekon yhteydessä, käytännössä) jotta saa vakuudet pankilta, sinua siihen ei tarvita, vaikka oletkin asuntovelassa toinen velallinen... tosin tuskin vastustatkaan että vapaudut velkavastuusta."
Minä ainakin ymmärsin, että päätavoite on aloittajalla päästä eroon velka-osuudestaan, ja näinhän hänelle tulee tapahtumaan näillä näkymin.
Sikälimikäli asunto on käytännössä täysin velkarahoitettu, niin siitä ei ole luvassa ilmeisesti kovinkaan suuria myyntivoittoja - jotka toki ovat menossa vain ja ainoastaan sen talon ainoan omistajan taskuun.
Aika usein on jo tosi paljon, että pääsee irti itselleen jatkon kannalta epämieluisista sitoumuksista; tässä tapauksessa velasta.
Ripittäisin pankin lakimiestäkn aiheesa, VAIKKA ositussopimustanne se ei muuttaisi... mutta edelleen, kyse on ollut lunastuksesta, ei tasingosta...
En ryhdy toistelemaan mitä yllä kirjoitin.. tehkää niin kuin hyvä tulee.
"tee-se-ensin-itse" on äärettömän hyvä periaate, tilin jurisit kun tekevät vasta silloin kun keitettyä soppaa ruvetaan korjaamaan...
Uskallaudun kyllä nyt olemaan eri mieltä, ja säästämään juristiparan ripityksiltä: saamani rahasumma on nimenomaan _tasinko_, jolla nettovarallisuutemme tasattiin samansuuruisiksi.
Osituksessa exäni sai läjän tavaraa, minä toisen läjän tavaraa. Minun läjäni sattui olemaan vähempiarvoinen, joten sain tasinkona tasoitusta. Meillä ei ollut juuri muuta merkittävää omaisuutta kuin tuo asunto-osake, joka siis siirtyi osituksessa exälleni. Hän ei lunastanut minulta mitään, ei myöskään ostanut vaan maksoi minulle _tasinkoa_ jotta nettovarallisuutemme olisivat samansuuruiset.
Kun nyt meillä(kin) ex tarvitsi tasinkoon rahat pesän ulkopuolelta -otti siis pankkilainaa- niin hän joutui myös maksamaan varaisiirtoveroa tuon pesän ulkopuolelta tulleen summan verran asunto-osakkeesta. Siinä mielessä asiaa voidaan kyllä tulkita myös lunastamiseksi.
Uskalla ihmeessä olla erimieltä... mutta kuten itsekin yllä päättelit, kyse tosiaan on ollut lunastamisesta, ei tasingosta.
Ilmeisesti sekaannustasi lisä se, että sekoitat tasingoin ja lunastamisen lisäksi osituksen ja erottelun (osituksen toteuttaminen).
Myönnän, semantiikan puolellehan tämä menee... eivätkä ne minunkaan tietoni oikeista termeistä suinkaan ole täydelliset, mutta silti...
Ensinhän lasketaan ne nettovarallisuudet, ja saadaan jokin summa tasingolle. Tässä vaiheessa ei vielä jaeta mitään, pyöritellään vain Euroja.
Kun tasinko laskettu/sovittu, sitten ruvetaan jakamaan.... ja suorittamaan sitä tasinkoa, ja mahdollisesti lunastamaan.
>
Tasingolla tasataan se nettovarallisuus joka on hetkellä kun erohakemus jätetty... etenkin jos käytetään pesän ulkopuolisia varoja kyse on lunastamisesta. Mutta, osa lunastussummasta voi olla tasinkoa... eikä ollenkaan mahdoton tilanne sekään, että ensin A maksaa tasinkoa B:lle ja sitten B maksaa A:lle lunastaessaan omaisuutta jota A:lla on (tai josta A omistaa osansa).
>
Tuossa mielessä on kyse lunastamisesta, ei tasingosta... vaikka ei se maailmaa kaada jos sität tasingoksi tahtoo kutsua. Mutta tuskin suuri vaiva olisi myöskään käyttää oikeaa termiä kun sen kerran nyt tietää...
antaa sulle noin paljon ennen kuin sinä alat hakeen neuvoja täältä, että kuuluisko sulle nyt kuitenkin jotin enenmän, kuule kuule kutsua jumalten ja anna asioiden menna niinkuin sinusta ja ex tuntuu koska se on vain teidän välinen todellinen totuus.
Koska liiallinen asioiden ns.oikeellisuus ei koskaan toteudu parisuhteessa eikä edes silloin kun se hajoaa etenkään jos osapuolisoina on teidän lisäksi lapsia.
nm kokemusta on
Halusin näistä kysellä siksi kun taloa ei ollakaan heti saatu myytyä ja mieheni on kyllä paljon muuttunut ja viina vie,niin en uskalla jättää mitään arvailujen ja toivomisen varaan...Meillä sovussa omaisuus jaettiin ja auto,joka on mieheni nimissä,on mulla käytössä(kylläkin otin puheeksi että käydään se siirtämäs mun nimiin pikapuolin).Mutta kun lopuulinen ero astuu voimaan,niin jos sillonkaan ei taloa oo myyty niin tuli vaan paniikki et mitä jos mieheni viinanhimos käy hankalaksi tai kuvioon astuu"rahanperään"oleva akka,joka alkaa neuvoa exääni tekemään vääryyttä mulle,että saisivat rahaa helposti.
Mutta meillä siis on velkaa asunnon arvon verran ja pankin takausta on osaan velassa ja mieheni vanhemmat takaajina(enkä kuunaan usko että mieheni haluaa vanhempiaan vaikeuksiin).Jos mulle jäis velkaa maksettavaksi,niin eikös ne anoppi ja appi oo siinäkin vielä takaajina?Eihän ne irti pääse siitä ennenkun se on kokonaan maksettu?
Laki on muuttunut viime laman jälkeen. Onneksi.
>
Jos sinulle jää velkaa sen jälkeen kun pantti (asunto) on realisoitu... sitten realisoidaan sinun omaisuus... ja kun sieltä ei mitään jäljellä SITTEN takaajat pääsevät maksamaan.
Eikö tätäkään ole sinulle Pankissa kerrottu, vai etkö ehtinyt kuuntelemaan?
Osituksen kannalta tilanteesi ei tosiaan ole kehuttava... koeta löytää HYVÄ juristi tueksesi, tulet tarvitsemaan sitä.
Auto on helppo juttu, rekisteriotteen 2-osa täyttäen ja allekirjoittaen, sen kanssa sitten marssit katsastuskonttorille. Maksat siellä jonkun pikkumaksun ja asia kunnossa. Vakuutuksen tietty joudut hommaamaan, muistaakseni 7 päivän sisällä auton ostohetkestä. Eli teidän ei tarvitse _yhdessä_ mennä mihinkään, mutta toki saatte. Itse välttäisin yhdessä menemisiä, mikään kun ei ole ikävämäpää kun se, että toinen rakentaa jonkun kohtauksen jossain viraston tiskillä ja valmiiksi sovittu sekä selvä asia ei olekkaan enää kumpaakaan.
Jos sinulle jäisi velkaa tuosta talosta, niin velka ei miksikään muutu - eli appivanhempasi ovat siinä edelleen takaajina. Velka pitää maksaa pois 100% tai sitten järjestää heidän tilalleen joku toinen takaus. Kuulostaa kyllä siltä, että ei taida olla mitään reaalitakausta tässä tapauksessa annettavaksi.
Mutta mitä M36 tuossa toteaakin, niin pankki "putsaa" ensin velalliset, ja sitten vasta käy henkilötakaajien kimppuun. Yhtäkaikki jos pankki päättää realisoida lainantakaukset, niin se talo siinä ensimmäisenä realisoidaan.
Kannattaa tosiaan nyt mennä sinne oikeusaputoimistoon, ilmeisesti vielä pystyt sopimaan miehesi kanssa asioista, eli ne pitäisi nyt saada mustaa-valkoiselle. Itse käytettiin pankin juristia viralliseen ositussopimuksen tekemiseen, maksoi joku 350 euroa mutta onpahan virallinen paperi, ei tule ikäviä jälkipyykkitilanteita, jos jompikumpi yhtäkkiä muuttaakin kantaansa perästäpäin.
kiitos tiedoista.Mä maksan nytkin auton vakuutusta,eli muutosta ei mulle muuta tuu siinä kun että siirrän sen pmiin nimiini.Sehän on sitten hyvä jos toista ei siinä tarvita,mutta epäilen että onnistuuko se nimen siirto jollei siinä ole kummankin allekirjotuksia?
Talon myynti on siis käytännös niin että mieheni ei voi pitää myytystä hinnasta itellään puolia,jos kerran pankki ei papereita luovuta ennenkun maksettu kaikki,ja eihän uudet asukkaat voi saada taloa omakseen jos mieheni ei mun osuutta myös maksa velasta...?
Se hyvä puoli mulla et mieheni ei näistä asioista tiiä yhtää enempää ku mäkään ja inhoaa kaikenlaisia rahasotkuja ja epäselvyyksiä,haluaa kaiken mahollisimman helpolla(haluaa vain elää ilman vastuuta mistään...)ja siinähän olis aika sotkua jos ei maksais niikun suullisesti sovittu ja pääsee talovastuusta...=)
Jos mä otan juristiin yhteyttä ja teen papereita,siinä on se huono puoli että sillon mieheni saa tietää kuinka onneton osa mulla on ja voi päätään käyttää viinanhimos...ja sillon myös kaivan itelleni mieheni silmis kuoppaa ja väkisin vaadin sen paperisotkuihin ja sitten ei hän pääse niin helpolla kun haluais kaikesta eroon(itekin haluan iman mitään sotkuja ja pitää välit yhtä hyvänä/etäisenä kuin ne nytki on).
Meillä se hyvä puoli et ollaa eroa käyty läpi vuosia ja sinnitelty lasten takia ja nyt ite olen ainaki hankisesti ollu niin valmis et ei katkeruutta,ei katumusta tai kaipuuta entiseen,pystyn nyt iloita elämästä täysillä(vaikka erottu vasta 1kk sit)...
Kyllä siihen auton siirtämiseen sinun nimiisi tarvitaan molempien allekirjoitus. Hyvänä tapana suositellaan tekemään vielä luovutussopimus, jolla vältytään vakuutusyhtiöiden kanssa tappelulta - mitä nyt ei ole luvassa kun vakuutukset on sinun peukalon alla. Tai siis jos vakuutukset on miehesi nimissä, niin hänen ne pitää irtisanoa. Asian voi hoitaa kaiketi valtakirjalla, mikä varmaan onnistuu koska silloin miehesi ei tarvitse hoitaa sitäkään asiaa itse.
Ja talon myynnistä tilanne on juuri tuo: pankki ei luovuta talon papereita ennenkuin velka on täysin maksettu, ja kukaan ei osta taloa, ellei saa myös sen mukana talon papereita. Tai voi ostaa, mikään ei sitä kiellä tai estä, mutta laittaa samalla itsensä löysään hirteen ja voi joutua maksamaan talon lisäksi myös sen teidän velankin.
Näitä asioita hain alunperinkin,ja halusin tietää onko miehelläni mahollista pistää mut liriin(kun on niin vietävissä ja jos tuleva seuraava on rahan perään ja kertoilee miehelleni/exälleni kuinka sais helppoa rahaa)...
Eli vaikka mitään juristia en sotke tähän hommaan ollenkaan,niin silti käytännös mieheni ei voi jättää velkoja maksamatta,kun ei pääsis ite talopaineesta sit eroon(mitä haluaa).Ite aijon heti kun säästössä rahaa,niin ostaa jonkun talon lasten kanssa ja olen sitten edelleen ensiasunnon ostaja ja säästän isot verot.Mieheni ei aijokaan enää muuta kun elää kädestä suuhun(mitä mä en siltä yhessä hyväksyny ja suurin riita oli aina)...
Vakuutukset laitoin jo mun nimiin yksin ja siirsin mieheni omat vakuutukset sille itelleen.Auton jätin omiin vakuutuksiin,niin ei tarvi siirrellä jatkossa ja kun aijon hyvin nopeesti sen nimen vaihdon tehä,eli siis huomenna...Haen valtakirjan heti huomenna mieheltäni siirtoa varten niin ei tarvi yhessä mennä hoiteleen sen työpäivän aikana niitä katsastuskonttorille...
Suuri kiitos sulle selkeästi sanotuista asioista!Selvästikin m36 tietää asioista mutta niin vaikeasti selittää ettei tällänen talliainen meinaa kaikkea käsittää millään ja huomaa hänen kyllä hyvistä neuvoista että on alan ihmisiä(ammattikielikin mukana kokoajan).
Mutta nyt oon saanu ne tiedot mitä ajoin takaa ja olo helpottunu!=) Kiitos!
Ilmeisesti et tiedä mistä kirjoitat...
Kiinteistökaupaan vaaditaan virallinen kaupanvahvistaja, ilman EI VOI tehdä kauppaa. Hön tarkastaa että kaikki dokumentit ovat OK.
Lainhuuto ON TEHTÄVÄ ostetusta talosta, sitä ei voi hakea ellei pankki ole luovuttanut panttia (joka ollut edellisen omistajan lainojen vakuutena).
ap.:n ei tarvitse olla huolissaan, talo myyvä kiinteistövälittäjä ja pankki osaavat tämän heille kyllä kertoa, kun sinne asti suoriutuvat.
Mutta toivottavasti tajuavat hakea apua muualta kuin keskustelupalstoilta, koska juridikaasata ilmeisesti kumpikaan ei tajua yhtään mitään.
Hyviä tarkennuksia kiinteistökaupan kiermuroihin, joka poikkeaa selvästi asunto-osakekaupasta.
Yhtäkaikki: pankki ei anna vakuuksina toimivia talon papereita yhtään mihinkään, ENNENKUIN on saanut lainaamansa rahat täysmääräisinä korkoineen päivineen tai toisen vakuuden tilalle. Oli ne vakuutena toimivat paperit sitten asunto-osake, kiinteistön paperit, isoisän metsäpalstan paperit tai vaikkapa henkilötakaus.
Aloittajalle tällä seikalla on merkitystä: oli ositus niin tai näin, niin mies ei voi myydä taloa eteenpäin, ellei viimeistään myyntihetkellä talolainaa makseta pois. Myös sitä aloittajan osuutta.
Älä viitsi hei esiintyä minään lainhuutojen tai kiinteistöoikeuden asiantuntijana, kun et sitä todellakaan ole. Omituinen ylimielisyys paistaa kirjoituksistasi, nimittelet valkoiseksi roskaväeksi täällä neuvoja kyseleviä yms. You seem to have an attitude problem!
Lainhuuto voidaan myöntää, vaikka kiinteistön ostajalla ei olisi panttikirjoja hallussaan, toisin kuin sinä neuvoit. Kuinkas monta lainhuutoa olet muuten myöntänyt? Minä olen myöntänyt useita, ollessani töissä käräjäoikeudessa.
Eikä kaupanvahvistaja tarkista, että KAIKKI dokumentit ovat ok. Hän tarkistaa tietyt asiat, mutta ei suinkaan kaikkia.
en usko, että ymmärrät asiasta kovinkaan paljoa... onneksi miehesi ei myösään.
Eli, onnea ja menestystä valitsemallanne tielle.
... oiva nimimerkki sulla...
Ylimielinen koetan olla olematta, mutta kun puupäinen inttämoinen ohittaa tietyn rajan ketjussa... tyylini muuttuu vähemään joviaaliksi.
Kommenttini voi jättää lukematta, joka helppoa koska nimimerkki tunnistettavissa.
jos sulla on tapana ainoastaan näilä palstoilla päästä kukkoilemaan ja esittämään viisasta niin ole hiljaa! Mä ymmärrän erittäin monesta asiasta enemmän kun moni arvaa,mutta lakipykälät sattuu olemaan mulle oudompia...Kaikki ei ole yhtä kylmiä ihmisiä kun sä oletat,mulla on lämmin sydän(järki päässä silti) ja mieheni on vioistaan huolimatta ajatteleva ihminen jonka uskon edelleen olevan järissään ja ajattelevan lapsiaan,mutta kaikkeen koitan elämäs varautua ja empä epäoinnea paljonkaan ole kohdannu,että on siitä apua(tosin mieheni alkoholisoitui,mutta sekös mun vika on)
>
Ellei tyyli nappaa, niin ole lukematta nimimerkilläni olevat kommentit, hiljaa en ole.
Ensimmäinen vastaukseni jossa korjasin väärää vastausta jota vuolaasti kiittelit... oli mielestäni aivan asiallinen. Kun samaa asiaa joutuu "vääntämään rautalangasta" enemmän, muuttuu tyylikin ... voi kyynel...
>
En ole väittänyt ettet tiedä mistään mitään, mutta lakipykälien tuntemisestasi olen kanssasi samaa mieltä.
>
En täällä ihmisten kylmyyttä tai laskelmointia ole peräänkuuluttanut... mutta järjestelynne nyt vain sattuu olemaan kannaltasi epäedullinen (jonka mielestäni ole kiistatta perustellu), se on fakta. Toivotaan että sopvitte sellaisen osituksen joka kannaltasi reilu, ei laki sitä estä.
>
Noh, kovin hyvin et ole varautunut eroon kun otit velkavastuun mutta et omistuukseesi osaa talosta. Toivon todellakin ettet tässäkään tilanteessa kohtaa epäonnea.
>
Ei todellakaan ole sinun vikasi, eikä välttämättä hänenkään... mutta miehesi vika on se, ettei hae sairauteensa apua ja opettele elämään sen kanssa.