Välillä tuntuu ettei koskaan ole kaikki tasapainossa ei sinkkuna eikä avoliitossa.No tarina alkaa näin:Elin reilut vuoden yksin,omat lapset jo aikuisia.Tapasin ihanan miehen ja vuodenpäästä laitoimme tavarat yhteen ja ostimme kodin.Miehelläni on 3 lasta avioliitostaan,yhteishuoltajuus.Entinen vaimo pitää hyvin huolta siitä ettei meillä juri ole vapaa-ajan ongelmia.Kaksi lapsista harrastaa ja jatkuvasti on autokuljetuksia suuntaan jos toiseen.lapsien pitäisi asua vuoroviikkoina kummankin vanhemman luona mutta käytännössä se toimii siten, että aina on ainakin yksi lapsi meidän luonamme ja jos aamulla suunnittelemme aikuisten ohjelmaa,tulee exältä soitto että tytärtä pitää viedä tai hakea tai molempia,joten meidän suunnitelmat vesittyvätkin.Olen yrittänyt tästä puhua miehelleni, etten jaksa sitä että aina asiat muuttuvat.Pidän hänen lapsistaan todella paljon, mutta välillä olisi kiva myös viettää aikuisten elämää ja suunnitella tekemiset myös sen mukaisesti.Kun toisena viikkona lapset on virallisesti meidän hoidossa niin ne tosiaankin ovat,ei ex niitä silloin pidä, eikä myöskään kuljeta harrastuksissa kuten me kuljetamme silloinkin kun lapset pitäisi olla ex;n hoidossa.Kun asiasta miehelleni puhun on meidän välillä aina riita pystyssä.Yhdellä kädellä voi laskea ne kerrat kun olemme viettäneet illan kahdestaan.Ex:n tapana on muutenkin päivittäin lähetellä viestejä,antaa ruokintaohjeita tai muuten vain aukoa päätään erilaisista asioista.Tuntuu että minua raivostuttaa enemmän tämä jatkuva yhteydenpito kun miestäni.Mikä kauheinta,alan pitää miestäni täysin lapamatona koska hyväksyy kaikki ex:n temppuilut.Vaikuttaa tosi siltä, että ex haluaa suhteeseemme keskinäistä eripuraa.Mietinkin olenko minä lian vaativa jos haluaisin tähän selvät säännöt eli jos lapset asuvat viikon äidillään niin myös toimitaan ja kaikki kolme ovat siellä ja äitinsä hoitkoot harrastukseen viemiset.Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen
liitto ja sen ihanuus ?
"iso ongelmako minulla...
71088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lisäyksenä vielä, että mieheni avioerosta on kulunut aikaa 4 v.Antakaa vinkkejä mitä tehdä näille ongelmille.
Vastauksia kysymyksiisi/pohdintoihisi:
1) et ole liian vaativa
2) miehesi on valitettavasti lapamato
3) miehesi ex todennäköisesti haluaa välillenne eripuraa.
Olet tehnyt ihan oikein kun olet vaatinut selviä pelisääntöjä. Miehesi tekee väärin sinua kohtaan kävellessään edelleen exänsä talutusnuorassa.
Ongelman ydin on, että miehesi pitää vain se talutusnuorassaan olo itse tajuta. Jos mies ei sitä tajua, et voi tehdä juuri mitään. Sinä et kuitenkaan periaatteessa voi sekaantua miehesi ja hänen exänsä yhteisten lapsien hoitoon. Jos he eivät sitä onnistu sopimaan muiden läheisten kärsimättä, niin kieltäydy sinä olemasta enää miehesi exän pompoteltavana. Totta kai lapsiperheessä tarvitaan joustavuutta, mutta ennakoimalla pitäisi sinulle ja miehellesi järjestyä vähintäänkin nyt viikon verran kahdenkeskistä aikaa kuukaudessa.
Todennäköisesti olet ollut liian kiltti salliessasi tämän jatkua näinkin pitkään. Mies luottaa kiltteytesi jatkuvan edelleen. Älä kuitenkaan suostu kynnysmatoksi. Puhua asiasta miehellesi niin, että hän ymmärtää sinun olevan tosissasi. Jatkuvat riidat eivät asiaa auta.
Kiitos vastauksestasi...niin tosi vaikea asia suhteessamme.Kaiken huipuksi kun ositus avioerosta tehtiin vasta viikko sitten niin kun muutimme yhteen ex vaatikin osuuttaan mieheni yrityksestä,kun avioehtoa ei ollut.Sanallisesti kun olivat eronneet olivat sopineet ettei kumpikaan vaadi mitään toisen yrityksestä.Toisin kävi,mies maksoi.Inhoan itseäni että suhtautumiseni mieheeni onkin tässä muuttunut ja en voi kun ihmetellä että kaiken tämän jälkeen mieheni ei saa exää kuriin vaan on täysin hänen talutusnuorassaan.Kun ensimmäisiä kertoja asiasta hänelle valitin,hän sanoi että pistää asiat kuntoon heti kun osituspaperit on tehty,no nyt ne on eikä mitään muutosta tapahdu.Eihän toki minun rahoistani ole kysymys, mutta sapetaa että mieheni tavallaan ei kunnioita meidän suhdetta tekemällä asioille muutosta.Koska mitään ei tapahdu,osoitan mieltäni ja sekö miestäni suututtaa.Yhtään lomaa emme ole viettäneet, mutta ex tosin on tehnyt etelänmatkoja kun lapset ovat meillä.En tiedä onko ainoa vaihtoehto muuttaa erilleen.Tuntuu ettei puheeni mitään auta.
Olisiko liian rohkeaa antaa miehesi lukea nämä sinun kirjoitusesi ?
Jos, hän huomaisi, että sinulla on ihan oikea hätä suhteestanne. Kirjoitettu viesti voi muutenkin mennä paremmin jakeluun, siinä kun ei pääse sanomaan väliin tai keskeyttämään toisen ajatusta.
En oikein voi antaa hänen lukea näitä,Luulen ettei hän hyväksyisi että olen asiaa täällä ruotinut.Huomaan itsessäni aika kummia piirteitä.Aina kun mieheni saa viestin kännykkään ajattelen no niin taas se ex sieltä antaa ohjeita.Tiedän jos muuttaisimme erilleen tämä suhde ei tulisi sitä kestämään,vastaan tulisi aikapula koska sitä aikapulaa on jo saman katon allakin.Olen tästäkin asiasta puhunut ja sain vastaukseksi että minun pitäisi olla kiitollinen että edes yöt nukumme samassa sängyssä toisin olisi jos asuisimme erillään.Rakastan miestäni ja ero tuntuisi pahalta.
Kirjoita kirje ja kerro nämä samat tuntemuksesi kuin täälläkin. Ehkä asia valkenee vielä miehellesikin.
Tuo lasten aiti ei vaikuta kovin tasapainoiselta ja mies on siitä varsin tietoinen. Miehelle kuitenkin lapset ovat niin arvokkaita että hän tekee kaikkensa saadakseen pitää heihin yhteyttä.
Saattaa hyvinkin olla että tuo nainen käyttäisi lapsia kiristyskeinona jos mies edes vihjaisikaan pyytää naista toimimaan edes kuskina viikkoina jolloin lapset ovat isällään.
Mies tekee oikein hoitaessaan lapsiaan, oli hänen "viikkonsa" tai ei.
Tuo tulee kestämään kunnes lapset ovat täysi-ikisiä ja omillaan.
Sinä tulet aina olemaan numero kakkonen. Lapset menevät aina sinun edelle isänsä silmissä.
Onkin oma valintasi, haluatko sinä tällaisen elämän. Tiedät jo ettei mies tule muuttumaan, ei voi eikä todennäköisimmin edes haluakkaan.