Kunnes 3000km

Jos sinusta oikeasti tuntuu, että tässä on siulunkumppani ja olet tytön kanssa tosissasi, niin ei se 3000 kilometriä erota ikuisiksi ajoiksi. Ja jos todellakin on noin ihana tilanne teillä, että edulliset lennot kulkee kotikaupunkien välillä! Kuitenkin elät vain kerran. Saatat katua, jos et katso mihin teidän juttu johtaa. Olen kuullut ihmisten katuvan enemmän asioita, jotka jäivät tekemättä. Tämä asia voi vaivata sinua lopunikääsi. Toisaalta voi olla ettei siitä olisi tullut mitään. Mielestäni parhaiten saat vastauksen, jos jatkatte suhdettanne. Jos siis tätä tyttöä ei haittaa tuo välimatka ja olette kumpikin tosissanne!!!

Itse olen kaukosuhteessa kolmatta vuotta ja nyt vihdoin ja viimein olen muuttamassa samaan kaupunkiin, missä mieheni asuu. Kyllä nämä vuodet on kannattanut odottaa ja odotan vaikka lisää, jos on pakko. Alkuaikoina oli juuri sellainen tunne, että tuossa se sielunkumppani on. Kaikki meni niin hyvin! Sitten toinen joutu palaamaan vaihdosta sinne 3000 kilometrin päähän, mutta se ei estänyt jatkamasta suhdetta. Voin kyllä sanoa, että olisi kaduttanut, jos olisin jättänyt yrittämättä. Nyt ollaan kolme vuotta pidetty yhtä ja nähty ja koettu vaikka mitä! Ollaan matkusteltu ympäri Eurooppaa ja hauskaa meillä on ollu! :)

Ite oon ollu yhteyksissä ihan mielettömän Etelä-Eurooppalaisen miehen kanssa jo kohta kolmatta vuotta. En oo sulosempaa miestä tavannu ja uskon etten koskaan tapaakkaan. Ollaan vaan kerran nähty, kun hän tuli käymään viikoksi: oli muuten ihana viikko. Ollaan hirmusen paljon yhteyksissä, internetin ja kännyköiden välityksellä. En tiiä tuleeko tästä yhtään mitään, mutta luovuttaa en aio. Voi olla että turpiin tulee jossaan vaiheessa, mut miun mielipide on, että pidät tytöstäs tiukasti kiinni. Jos ei toimi, niin ei toimi, mutta luultavasti siinä vaiheessa se on ihan ok. Vaikeaa on kyllä täytyy myöntää, etenki kun menee yksin nukkumaan ja haluis toisen siihen vierelle, mut oi että sitä tunnetta ku vihdoin taas näkee toisen. Muuta en sano tähän hengenvetoon...

Ikääsi en tiedä, ja miltä suhteenne tuntuu, mutta anna sille aikaa, ja jos tuntuu, että on parenpi lähteä hänen luo, kuin jäädä, niin tee se. Itse lähdin rakkaani kotimaahan, sanoin itseni irti hyvästä työpaikasta, myin autoni ja asuntoni ,(lapsia minulla ei ole) pakkasin tavarani..enkä ole katunut. Mutta tutustu nyt kuitenkin kultaasi vähän paremmin, elikkä käy hänen luonaan pidenpiä aikoja tai hän sinun luonasi, jutelkaa ihmeessä, että mitä haluatte tehdä tulevaisuudessa... kuukausi siellä ja toinen täällä saattaa auttaa asiaa. Onnea teille.

Lohdutan sinua ajatuksella, että suhteenne tulee onnistumaan jos: rakastatte toisianne, olette uskollisia ja haluatte olla yhdessä. Parempi lyhyet hetket sen ihmisen kanssa, jonka luona on hyvä olla kuin yksin tai huonossa suhteessa täällä Suomessa. Samalla , kun reissuaa, näkee ja kokee paljon uusia asioita, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, oppii kieltä, kulttuuria jne. Itsellä miesystävä Saksassa. Molemminpuolin nähdään, kun mahdollista. Hän on sielunkumppanini. Jossakin, vielä kaukana, häämöttää yhteinen loppuelämä. Tavalla tai toisella. Voimia ja onnea sinulle ja tytöllesi! Älä luovuta, jos onnesi löysit.

Itse tapasin nykyisen poikaystäväni viime kesänä internetissä ja nyt olin häntä tapaamassa kolmisen viikko hänen kotimaassaan ensimmäistä kertaa. Tuona kolmen viikon aikana tutustuimme paremmin toisiimme kuin mesen ja kännyköiden avulla olisimme tehneet. Palasin kotiin muutama päivä sitten ja alkuun ikävä oli kauhea. Olin valmis lähtemään takaisin heti Helsinki-Vantaalle saapumisen jälkeen....
Nyt on kuitenkin jo vähän ikävä helpottanut ja innolla suunnittelen jo uutta matkaa ko. maahan 3000 km:n päähän.
Nykyään on niin helppo matkustaa ja suhtkoht halpaakin, että aina pääsee oman kullan luo kun haluaa ja on mahdollista.
Joten neuvoni sinulle on: Älä luovuta! Jos todella rakastat jotakuta, niin välimatka ei ole mikään este suhteelle. Sen saa kyllä toimimaan, jos haluaa. Ennenkaikkea molempien pitää luottaa toiseen osapuoleen!
Mikäli nyt luovutat, voit katua sitä loppuelämäsi että päästit ihmisen jota rakastat pois elämästäsi...

Toivotan sinulle onnea suhteeseen. Älä luovuta!

heh, teillähän helppo matka.

mulla toiseen välimatkaa vähintään 5 tuntia, matkustipa millä tavanomaisella kulkuneuvolla vaan, vaikka hän asuu suomessa !

kannattaa tietenkin yrittää. on vaikeampaa löytää hyvä kumppani, kuin pärjätä välimatkan kanssa.

ja oikean kumppanin kanssa se välimatkakaan ei ole ongelma :D

Itse olen ollut melkein 5 vuotta kaukosuhteessa ja välimatkaa meillä on 2000 km. Välillä olen ollut siellä ja hän välillä täällä. Nyt vihdoinkin kesällä saan opiskeluni päätökseen ja voin muuttaa pois Suomesta. Suunnitelmissa olisi mennä kihloihin ensi kesänä, meidän 5-vuotispäivänä.
Tiedän kuinka rankkaa se on, mutta älä luovuta. Hyvää kannattaa odottaa.. Monet itkut on kyllä itketty ja rahaa on palanut älyttömästi lentoihin ja puhelinlaskuihin. Uskon kuitenkin että muutaman kuukauden päästä tämä kaikki on takana ja voimme asua yhdessä. Älä anna välimatkan olla ongelma! Tutustukaa kunnolla ja sitten voit päättää mitä haluat tehdä elämälläsi. Joka tapauksessa jomman kumman on tehtävä uhraus ja jätettävä kotimaansa jos haluatte eläää yhdessä, mutta eiköhän tähänkin löydy ratkaisu. Rakkaus kestää kaiken!

Itselläni ja rakkaallani on myös 2000 km välimatkaa.. Aluksi oltiin kavereita mutta rakkaudeksihan se sitten muuttui. Siis ehdottoman myönteisiä kokemuksia on, vaikka monta kyyneltä on tullut vuodatettua...
Tsemppiä!