Olin tulla hulluksi mustasukkaisuudesta. Vaimo on töissä naisvaltaisella alalla mutta työpaikalla on samassa kerroksessa miesvaltainen "yksikkö". Eli ne tapaavat toisiaan päivittäin. Vaimo on kaksivuorotöissä ja välillä saattaa työpäivät venyä jos tulee asiakas myöhään sisään.
Meillä on nelivuotias poika ja ollaan oltu 6 vuotta naimisissa. Itellä on ollut stressiä jo puolisenvuotta ja vaimokin on valittanut että on väsynyt.
Seksiä ollaan harrastettu noin 1-3 kertaa kuukaudessa. Olisi kivaa tietää miten usein muut harrastaa seksiä 5-6 vuoden jälkeen? Vaimo sanoo että on väsynyt ja kun poika vihdoin nukahtaa, vaimo on liian väsynyt? Ennen lasta harrastettiin seksiä 3-4 kertaa viikossa joskus enemmän. Onko totta että haikara vie seksihalut noin pahasti???
Muutenkin ollaan halailtu ja pussailtu vähemmän ja joskus tulee sellainen fiilis: että vaimo ajattelee, "älä koske nyt", kun haluan halata. No sitten puolisenvuotta sitten hän rupesi puhumaan enemmän yhdestä kundista. Ei siinä mitään mutta tuntui että ylityöt lisääntyi tai hän tuli 10 min myöhempään kotiin aina iltavuoron jälkeen. Oli ärtynyt ja äkkipikainen eikä halunnut että mä, hänen työpaikan ohiajaessa, poikeaisi enää niin kuin aikaisemmin olin tehnyt. Joskus vein hänet autolla töihin ja hän oli vaivautunut jos kyseinen mies oli pihalla.
Kun ei keritty puhu asioista kirjoitin hänelle kirjeen ja kerroin kuinka rakastan häntä ja kaipaan häneen hellyyttä. Kirjoitin että olin pitänyt häntä for granted jne. Hän meni siitä kovin kummalliseksi ja sanoi että minä aiheutan hänelle stressiä kun kirjoitan tollaista. Seuraavana iltana hän tuli taas myöhään kotiin. Hän ei halunnut halausta ja meni pesulle vasta kun olin mennyt koiran ja roskien kanssa ulos. Olin laittamassa uutta roskapussia ja huomasin että hän oli heittänyt alushousut pois kun ne oli mennyt niin risaksi. Silloin minussa kytenyt mustasukkaisuus sai vallan. Katsoin hänen kännykänsä läpi mutta en löytänyt mitään ihmeellistä. Mielikuvitukseni alkoi pyöriä ja olin hyvin hyvin ahdistunut. En nukkunut sinä yönä ollenkaan. Seuraavana päivänä otin asian puheeksi. Ensin hän loukkaantui mutta vannoi ettei ole pettänyt. Kertoi kyllä että miehet flirttailee mutta siihen se jääkin.
Itse olen ennen häntä, 8 vuoden seurustelun aikan pettänyt kerran. Siis exäni olen pettänyt en vaimoa. Siitä tuli niin kauhea morkkis että laihduin 10kiloa.
Keskustelu auttoi minua mutta aiheutti ehkä vaimolle ahdistusta. Seuraavana yönä olin taas hereillä. Mietin olenko mahdollisesti oikeassa kuitenkin? Toisaalta olin helvetin nolo ja pahoillani. Vaimon kanssa rakasteltiin kunnolla ennen nukkumaan menoa mutta se ei lohduttanut ihan. Ystäväpiirissä noin 30% pettää tai on pettänyt ja moni useamman kanssa. Kaikki tämä ja vilkas mielikuvitus oli tuhota meidän avioliittoa ja mun psyykettä.
Kertokaa jos teillä on ollut samankaltaisia kokemuksia ja miten näistä epäillyksistä pääsee helpommin eroon. Luotan vaimon sanaan mutta episodi jätti jäljensä. Pelottaa että joku päivä mustasukkaisuus tulee takaisin ja etten kykene silloin sitä käsittelemään.
Meillä on nelivuotias poika ja ollaan oltu 6 vuotta naimisissa. Itellä on ollut stressiä jo puolisenvuotta ja vaimokin on valittanut että on väsynyt.
Seksiä ollaan harrastettu noin 1-3 kertaa kuukaudessa. Olisi kivaa tietää miten usein muut harrastaa seksiä 5-6 vuoden jälkeen? Vaimo sanoo että on väsynyt ja kun poika vihdoin nukahtaa, vaimo on liian väsynyt? Ennen lasta harrastettiin seksiä 3-4 kertaa viikossa joskus enemmän. Onko totta että haikara vie seksihalut noin pahasti???
Muutenkin ollaan halailtu ja pussailtu vähemmän ja joskus tulee sellainen fiilis: että vaimo ajattelee, "älä koske nyt", kun haluan halata. No sitten puolisenvuotta sitten hän rupesi puhumaan enemmän yhdestä kundista. Ei siinä mitään mutta tuntui että ylityöt lisääntyi tai hän tuli 10 min myöhempään kotiin aina iltavuoron jälkeen. Oli ärtynyt ja äkkipikainen eikä halunnut että mä, hänen työpaikan ohiajaessa, poikeaisi enää niin kuin aikaisemmin olin tehnyt. Joskus vein hänet autolla töihin ja hän oli vaivautunut jos kyseinen mies oli pihalla.
Kun ei keritty puhu asioista kirjoitin hänelle kirjeen ja kerroin kuinka rakastan häntä ja kaipaan häneen hellyyttä. Kirjoitin että olin pitänyt häntä for granted jne. Hän meni siitä kovin kummalliseksi ja sanoi että minä aiheutan hänelle stressiä kun kirjoitan tollaista. Seuraavana iltana hän tuli taas myöhään kotiin. Hän ei halunnut halausta ja meni pesulle vasta kun olin mennyt koiran ja roskien kanssa ulos. Olin laittamassa uutta roskapussia ja huomasin että hän oli heittänyt alushousut pois kun ne oli mennyt niin risaksi. Silloin minussa kytenyt mustasukkaisuus sai vallan. Katsoin hänen kännykänsä läpi mutta en löytänyt mitään ihmeellistä. Mielikuvitukseni alkoi pyöriä ja olin hyvin hyvin ahdistunut. En nukkunut sinä yönä ollenkaan. Seuraavana päivänä otin asian puheeksi. Ensin hän loukkaantui mutta vannoi ettei ole pettänyt. Kertoi kyllä että miehet flirttailee mutta siihen se jääkin.
Itse olen ennen häntä, 8 vuoden seurustelun aikan pettänyt kerran. Siis exäni olen pettänyt en vaimoa. Siitä tuli niin kauhea morkkis että laihduin 10kiloa.
Keskustelu auttoi minua mutta aiheutti ehkä vaimolle ahdistusta. Seuraavana yönä olin taas hereillä. Mietin olenko mahdollisesti oikeassa kuitenkin? Toisaalta olin helvetin nolo ja pahoillani. Vaimon kanssa rakasteltiin kunnolla ennen nukkumaan menoa mutta se ei lohduttanut ihan. Ystäväpiirissä noin 30% pettää tai on pettänyt ja moni useamman kanssa. Kaikki tämä ja vilkas mielikuvitus oli tuhota meidän avioliittoa ja mun psyykettä.
Kertokaa jos teillä on ollut samankaltaisia kokemuksia ja miten näistä epäillyksistä pääsee helpommin eroon. Luotan vaimon sanaan mutta episodi jätti jäljensä. Pelottaa että joku päivä mustasukkaisuus tulee takaisin ja etten kykene silloin sitä käsittelemään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskon tietäväni miltä sinusta tuntuu. Itse olen avioitunut hyvin nuorena ja takana on tosi pitkä liitto. Alku n. 10 vuotta oli helppoa, eikä "mitään luulotautia" ollut. Mutta jossain vaiheessa, kun mies reissasi, mustasukkaisuus ja epäluulo tulivat mukaan kuvioihin. Olen kärsinyt näistä tunteista tosi paljon. Ahdistus on oikea sana kuvaamaan tilannetta. Toinen osapuoli kärsii, mutta uskon että "luulija" kärsii vielä enemmän. Itse olen hakenut apua terapeutilta ja nyt perheneuvolasta yhdessä. Toki meillä on jossain vaiheessa paljastunut, että luuloni ei ollut turhaa, mutta mies sanoi, että luulin sitä ennenkin. Monta vuotta tapauksen jälkeen oli raskasta ja soittelin sille naiselle ja häiritsin sen elämää aina joskus. Myös sen mies sai tietää, mutta annoin anteeksi niin kuin se mieskin antoi vaimolleen. Eihän kuitenkaan saatu kaikkea tietää, koska välimatka näillä oli niin pitkä, ettei matkustamisen takia pystynyt selvittämään, mutta uskon, että kaikki on ohi nyt. Meidän elämä on välillä vaikeaa, mutta yritetään jatkaa yhdessä. Minun luottamukseni toiseen pitäisi saada palautumaan, ja sekin ehkä onnistuu, kunhan saan töitä ja pääsen vaihtamaan ajatuksia muiden ihmisten kanssa. Mies on ehdotellut minulle sitäkin, että luulen häntä uskottomaksi, koska olen ehkä itse ollut. Mutta se kun ei pidä paikkaansa, on vielä vaikeampi ymmärtää näitä tunteita. Lapsuuden aikaiset luottamukseen liittyvät tunteet(vanhempien aiheuttamat) uskon myöskin vaikuttavan elämässäni vahvasti. Monesti minusta tuntuu, että se pieni lapsi nostaa päätään. Se loukattu ja jätetyksi tullut. Välillä ymmärrän itsenäi niiden kautta, toisinaan olen vihainen ja inhoan itseäni. Joskus uskon, että kaikki on totta. Mutta puhumalla asiasta miehen kanssa ja ammattiauttajalla, kaikki tuntuu naurettavalta. Omia luulojahan ne ovatkin. Vaikeaa se on. Avoimesti keskustelemalla uskon asioista selviävän. Toisen osapuolen pitää tietysti ymmärtää sinua ja ei saa suuttua siitä, että epäilet häntä. Jos rakastaa toista, pitäisihän se onnistua, vaikka ensin meillä mykkäkoulu oli seuraus siitä, että luulen häntä epärehelliseksi. Mutta mykkäkoulu pahensi tilannetta niin paljon, että puhumisen oli alettava ja tilanne alkoi seljetä. Uskoa ja toivoa paremmasta teille. Tehkää työtä luottamuksen palauttamiseksi.
Itse kärsin mustasukkaisuudesta ensimmäisessä suhteessani kauan aikaa sitten.
Olen erittäin onnellinen siitä, että silloinen poikakaverini oli, miten sen sanoisi, rehdillä tavalla avoin elämälle. Hän ei harrastanut irtosuhteita, mutta hänellä oli liikkuvan ammattinsa takia paljon naistuttavuuksia, "jotka joskus saattaisivat johtaa pidemmälle". Ahdistukseni oli suuri, mutta poikakaverini sai minut tajuamaan, ettei toista voi omistaa ja parisuhteessa on kuitenkin tärkeintä meidän välinen suhde, se mitä tapahtuu meidän välillä eikä se mitä tapahtuu hänen ja jonkun muun kanssa.
Näinhän se on, vaikka harvempi sitä myöntää! Pidetään kynsin ja hampain kiinni siitä, ettei toisella ikinä saa olla hauskaa kenenkään muun kanssa, ei himoja eikä roihuavia tunteita puhumattakaan seksistä. Ja kuitenkin meillä kaikilla on näistä tunteista ainakin jotain elämämme varrella tai sitten ihmissuhteemme ovat niin tylsiä tai nopeita, ettei sellaista pääse tapahtumaan.
Hei Mika,
minä olen ollut naimisissa kohta 20 vuotta mustasukkaisen miehen kanssa... Toivon Sinulle vain kärsivällisyyttä, hellyyttä ja rakkautta vaimoasi kohtaan. Sinä sentään tunnustat olevasi mustasukkainen. Kehu vaimoasi, ota osaa työpaineisiin, rakastele aamusta, kun te molemmat olette levänneitä. Minun mieheni ei koskenut minuun kuukausiin, vain koska oli niin itseensä keskittynyt ja mietti ja pohti menojani ja ketä ihmisiä missäkin tapaan. Mustasukkaisuuden kanssa on vain opittava elämään, älä anna sen valloittaa mieltäsi kokonaan. Minä joka tapauksessa rakastan edelleen miestäni, vaikka se välillä onkin vaikeaa. Älä sorru siihen, että tiedät mitä vaimosi ajattelee, sillä et voi sitä kuitenkaan tietää, vai voitko?
pääsee helpoiten eroon tajuamalla sen, että sitä helpommin pääsee kumppanistaan eroon mitä ahdistuneempi on. Et pysty mitenkään vaikuttamaan kumppanisi käytökseen. Vaimosi on uskoton jos niin päättää. Päätöstä edesauttaa oma epävarmuutesi ja tarkkailuhenkisyytesi, joten ala itsevarmaksi ja luota vaimoosi.
En kestäisi mustasukkaista miestä, vaikka joskus olen itse ollut mustasukkainen. Oikein ihmetyttää se, miten mustasukkaisena pystyin käpertymään omaan itseeni ja epävarmuuteeni. Miten kaikki mieheni 5 min. myöhästymiset otin loukkauksena minua kohtaan ja syyt myöhästymiseen käsittelin ilmiselvinä valheina... Onneksi ihminen pystyy muuttumaan.
....tarinaa kirjoitit.Mikä näitä nykynaisia vaivaa? Vastauksia kaivataan !
Olemme olleet yhdessä avovaimoni kanssa 10 v.
ja yksi yhteinen lapsi on...4 v poika.
Meilläkin ollut omat ongelmat,mutta....
Vaimoni seksuaalinen käytös muuttui totaalisesti
pojan syntymän jälkeen.
Hän mielummin kyttää mahdollisuutta että pääsee
yksin nukkumaan ja leikkii sitten nukkuvaa.Ja
arvatkaa ,suostuuko puhumaan asiasta ?
Hän käy useasti työkavereiden kanssa saunailloissa,kapakoissa,risteilyllä.Olen joskus
pyytänyt että menisimme kahdestaan ulos.Vastaus:
en mene sinun kanssa savuiseen kapakkaan istumaan.
Eli olen huonoa seuraa ? Kun kavereiden kanssa siellä voi olla.
Hän tekee vuorotyötä ja on paljon viikonloppuisin
töissä,jolloin kannan vastuun kodista,lapsista ym.
Ennen sentään keskusteltiin menemisistä,nykyisin
hän vain ilmoittaa ,milloin menee.
Luulen.....että hän ei ole pettänyt minua ?
Ainankin yritän luottaa häneen.Ennemin kertoo
kaverille puhelimessa illan tapahtumia kuin minulle...tosin en niitä kyllä utelekkaan koskaan.
Eli :.....mikä vaivaa naisia ?
Olemmeko "itsestään selvyyksiä" vaimoillemme,ettei
tarvitse nähdä vaivaa parisuhteessa ?
Etsittekö parisuhteen rajoja kodin ulkopuolella ?
Ylimääräistä jännitystä ?
Halua elää parisuhdetta omilla ehdoilla ?
Mutta muistakaa....monella teistä on kotona odottamassa mies,joka rakastaa sinua juuri sellaisena kun olet.
No ei voi yleistää että kaikki naiset...
ennen vanhaan..mies kävi töissä ja naiset hoiti kodin...nykyään molemmat käy töissä ja mies hoitaa kodin:) vaikka se pitäisi mennä tasapuolisesti niin ei aina mee...pitää vaan löytää jokin yhteinen tapa hoitaa päivän asiat.
hmm...koittakaa keksiä jotain mikä piristää seksuaalisuutta esim..kokkaile kynttilä illallinen, pienetkin asiat voivat piristää toista todella paljon......tehkää yhdessä jotain kivaa... harrastakaa jotain yhdessä..
Hyvä ystäväni antoi minulle neuvon...jos muija pettää niin sit se pettää ei sille voi mitään, sit se vaan ei ollut tarkoitettu ihminen sinulle.
Mutta pettäjä ei kerro sitä välttämättä koskaan toiselle et mitä on tehnyt..eikä kannata ruveta vainoharhaseksi ja mustasukkaiseksi koska se ei auta mitään se voi pahentaa asiaa..jos toinen saa semmoisen kuvan et ei luota...luottaminen täytyy olla 100% vaikka sitä se ei välttämättä oo...sitä ei kannata ilmaista...
jos toinen haluaa mennä...se voi olla että se kattelee uutta ihmistä tai sitten se haluaa vaan olla kavereittensa kanssa..mut kumminkin sille ei voi mitään jos toinen haluaa mennä..ei voi kahlita.ainut mitä kannattaa yrittää on mennä yhes..
Itse opin edellisen suhteeni jälkeen varovaiseksi...
kaikista paras on kun juttelee toisen kanssa asioista..
ei sille vaan voi mitään jos toisen rakkaus loppuu...sen huomaa..käytöksestä, valheista, menemisestä jne....
Voimia sinulle tietäjä...kaikki menee vielä hyvin...:) ja näkyy....
mielipiteestäsi.Ei ollut tarkoitus yleistää sitä
kaikkiin naisiin...sori.
Mutta se puhuminen ei auta....hän ei puhu,sanoo
vaan että taas syytän häntä kaikesta ???
en syytä,vaan haluan kuulla hänen suustaan sanat:
missä mennään meidän suhteessa ?
Ilmeisesti olisi minun ajateltava enemmän itseäni
ja halujani ja elää omaa elämää enemmän ? Jos hän
vaikka sitten heräisi elämään...ennenkuin on liian
myöhäistä.
Esim. sanomalla :minä rakastan sinua.Sillä on
yleensä suuri vaikutus parisuhteeseen.Mutta mikä
vaikutus sillä on,jos siihen ei saa vastausta ?
Miettikääpä sitä....
Kaikille siitä huolimatta hyvää kesän jatkoa.
Jopas siinä oli tarinaa kerrassaan.
Näinkin voi olla joskus.Sinun on
tehtävä naisellesi selväksi,et ra-
kastat häntä ja kysyttävä miksi si-
nun läsnäolosi tekee hänet kiusal-
liseksi.Kysyt missä mennää ja min-
ne mennään?
hmm no,minun mies työskenteli aiemmin kesällä sellaisessa työpaikassa jossa oli ainut mies sillä osastolla,4 naisen kanssa,(toki työpaikalla oli miehiä mut muilla osastoilla)niin siellä kaikki illat,joskus tuli mustasukkaisuuden tunnetta tuosta asiasta mutta siitä selvittiin puhumalla..
Mielestäni tilanne vaikuttaa hyvin epäilyttävältä.
Huomasin vaimosi käytöksessä yhteneviä piirteitä itseni kanssa. Se saattaisi tarkoittaa, että vaimosi tosiaan valitettavasti pettää sinua. Itse en ole pettänyt, paitsi "henkisesti", mutta...Olet ihan syystä mustasukkainen, kun todisteet hyppivät noin selkeästi silmille..ne alushousut???