Mies, jonka kanssa päädyin sänkyyn työpaikan pikkujouluissa, kertoi jälkeen päin olevansa naimisissa... Aloitteen teki mies. Törmäämme väistämättä töissä ja olemme tähän asti pitäneet yhteyttä. Nyt en tiedä miten suhtautua koko asiaan, en kuitenkaan pysty ajattelemaan itseäni kodinrikkojana. Järki sanoo että pitäisi jättää asiat tähän, mutta tunteet taas...
Vahinko...
Sokea
7622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt sinulla on valittavanasi, otatko itse vastuun tekemisistäsi vai oletko niitä, jotka sanovat, että tunteet vievät ja minä en voi mitään. Jälkimmäisessä tapauksessa sinulla tulee olemaan edessäsi pitkä ja katkera tie. Ehkä ratkaisua helpottaa, että tiedät miehen ainakin olevan epärehellinen pettäjä. Ei tule sitten yllätyksenä.
Jotakuinkin noin kävi minullekkin. Muutaman käänteen jälkeen huomasin silmieni avautuneen oman, virallisen parisuhteen suhteen. Puolen vuoden päästä tuosta tapahtumasta olin muuttanut jo omaan asuntooni. Suhteeni tähän "salarakkaaseeni" jatkuu edelleen, hänelle kävi juuri samallalailla. Nyt meitä on kaksi uusiosinkkua, suhteemme jatkuu vaikkakin asutaan erillisissä asunnoissa. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo, suhtaudun siihen harvinaisen optimistisesti kuitenkin.
Tarkkana vaan saa olla, paria asiaa joudut miettimään jatkossa tarkkaan: ensimmäiseksi että kertooko pettämisesi karua kieltään omasta parisuhteestasi, onko se seurausta jostain...? Lopputulema voi olla niinkuin minullakin, että koko avioliittoni ei ollut kunnossa ollenkaan, ei vaikka sitä oli yritetty laittaa kuntoon vaikka kuinka.
Toinen on sitten tämä suhteesi uuteen tuttavuuteesi: oliko sen nyt vain sattuman kauppaa, että petit juuri hänen kanssaan, vai onko kysymyksessä "se oikea".
Olen sinkku ollut jonkun aikaa. Sehän tässä onkin kun oma avoliitto päättyi siihen, että heitin miehen pihalle pettämisen takia... Oli tietysti muitakin ogelmia. Mutta se on mennyttä ja asiat on selvitetty. Itse en ole ikinä ketään pettänyt eikä ole tarkoitus jatkossakaan.
Nyt kun olen asiaa miettinyt, niin haluan kaikki tai en mitään. Eli se siitä suhteesta varmaankin sitten. Mutta jäisi kyllä kaivelemaan, voisiko mies todellakin olla "se oikea"... Kannattaako minun ottaa sitä riskiä, että tulee vaan paha mieli? Muillekin kuin minulle.
Olen elänyt salarakkaana puoli vuotta ja nyt on se hetki että mies jäi kiinni avolleen... Ei tosiaan tunnu mukavalta istua kotona miettimässä kumman valitsee.
Mies on luvannut jättää avonsa, mutta aina jollain tekosyyllä siirtänyt asiaa. Aluksi mies tuntui aivan unelmalta, mutta se, että pystyi puoli vuotta surutta pettämään ja nyt ei tiedä mitä haluaa niin kuvaa jotain miehen luonteesta. En haluaisi olla parin vuoden päästä se petetty osapuoli, joten voisko tommoseen mieheen koskaan luottaa... Vaikeita asioita, mutta jos jatkat suhdetta niin tulee eteen monta yksinäistä ja unetonta yötä.
Toisaalta jos se onkin se mun elämän mies, jonka kanssa tulis onnelliseks...
Pikkujoulut?? Kyllä täytyy olla suurensuuri työpaikka jos ei tiedä onko mies aviossa vai ei, vaiko leikitkö ajatuksella ettes edes tiennyt. Ota lopputili jos ei sitä ymmärretä sinulle antaa jos olet noin tietämätön naakka.
Olen uusi työpaikalla ja asiaa ei auttanut se, että mies ei pidä sormusta.
Minulle on joskus käynyt lähes samoin. Eli mies "unohtaa" kertoa olevansa naimisissa. Tässä vaiheessa lopetin yhteyden pidon. Enkä ole jälkeenpäin katunut, vaikka alussa mietinkin, että "entä jos...".
Kaikkiaan pidin sitä erittäin törkeänä, että mies tekee minusta tietämättäni "perheenrikkojan". En oikein tuntenut voivani luottaa mieheen joka ei heti alussa kerro missä oikeasti mennään. Minua ei kiinnostanut enää tietää tässä vaiheessa, että mikä oli miehen syy lähteä pettämään. Vaan olin jo tarpeeksi vihainen siitä, että sain kuulla vaimosta muualta. Ajattelin, että hän ei halunnut kertoa ennen kuin olisin jo liian ihastunut jättämään hänet ja täten saisi minut "jumiin" suhteeseen.