Mutta Loppua on suitsutettu monien toimesta. Esimerkiksi Seitsemännen päivän adventistit tekivät samoja veikkauksia, jotka menivät pieleen. Lähteenä oli tietenkin Danielin kirja ja Ilmestyskirja. William Miller oli maanviljelijä joka vaikutti paljon liikkeen alkuvaiheissa. Hän tutki Raamattua ja päätyi siihen lopputulokseen, että Jeesus palaa juhlimaan 1843. Ei lykästänyt, joten lopputulosta tarkistettiin (täysin hyväksyttyä Tuomiopäivää toitottavien parissa). Jeesus palaisi lokakuun 22. päivä, 1844. Kun tämäkään ei mennyt kohdalleen, Miller ymmärsi lopettaa leikin. Mutta hänen seuraajansa eivät olleet yhtä fiksuja. Lokakuun 25. päivänä, 1845, kaikki kansat itkisivät ilosta, kun Jeesus palaa- aijaahas, siis vuonna 1851, tai siis... Milleriittien lahko hajosi.
Vihdoinkin adventistien johtajat tajusivat etteivät pieleen menevät ilmoitukset herätä luottamusta. Vuoteen 1933 asti adventistit vielä puolustivat Millerin perusteluja Lopun alkamiselle. Heidän kirjoissa oli kuvia synkästä taivaasta ja putoavista "tähdistä." He opettivat, että vuonna 1833 nähdyt meteorimyrskyt olivat se hetki jolloin Jeesuksen mainitsema "sukupolvi" [Matt. 24] eläisi ja näkisi Jeesuksen comebackin. Sata vuotta myöhemmin selvisi, että keikka on peruttu. Millerin tulkinnat katosivat adventistien kirjoista.
Juttu ei kuitenkaan jäänyt siihen. 1997 julkaistiin The Coming Great Calamity, kirjoittajana adventisti Marvin Moore. Moore tukee erään William Millerin seuraajan tulkintoja, ja tämä aiheuttaa pientä vaivautuneisuutta konservatiivisten adventistien parissa. Tuo seuraaja oli Ellen White, eräs uskon perustajista, ja hän oli vankkumattomasti sitä mieltä, että Miller oli oikeassa synkän päivän ja putoavien tähtien suhteen. Hän selittää, että vuoden 1833 meteorit olivat vain osa ennustusta, joten silloin "lopun aika vasta alkoi, eikä täten ollut loppumassa."
Matteuksen 24:ssa oleva ennustus toteutuu lopullisesti, kun Maa tuhoutuu komeettojen, asteroidien ja meteorien kurituksessa. Moore sanoo, että hän voi olla väärässä, mutta kuitenkin uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosisata on se aika, jolloin tähdet putoavat taivaalta, Kuu ja Aurinko peittyvät, ja Herra palaa takaisin.
Vihdoinkin adventistien johtajat tajusivat etteivät pieleen menevät ilmoitukset herätä luottamusta. Vuoteen 1933 asti adventistit vielä puolustivat Millerin perusteluja Lopun alkamiselle. Heidän kirjoissa oli kuvia synkästä taivaasta ja putoavista "tähdistä." He opettivat, että vuonna 1833 nähdyt meteorimyrskyt olivat se hetki jolloin Jeesuksen mainitsema "sukupolvi" [Matt. 24] eläisi ja näkisi Jeesuksen comebackin. Sata vuotta myöhemmin selvisi, että keikka on peruttu. Millerin tulkinnat katosivat adventistien kirjoista.
Juttu ei kuitenkaan jäänyt siihen. 1997 julkaistiin The Coming Great Calamity, kirjoittajana adventisti Marvin Moore. Moore tukee erään William Millerin seuraajan tulkintoja, ja tämä aiheuttaa pientä vaivautuneisuutta konservatiivisten adventistien parissa. Tuo seuraaja oli Ellen White, eräs uskon perustajista, ja hän oli vankkumattomasti sitä mieltä, että Miller oli oikeassa synkän päivän ja putoavien tähtien suhteen. Hän selittää, että vuoden 1833 meteorit olivat vain osa ennustusta, joten silloin "lopun aika vasta alkoi, eikä täten ollut loppumassa."
Matteuksen 24:ssa oleva ennustus toteutuu lopullisesti, kun Maa tuhoutuu komeettojen, asteroidien ja meteorien kurituksessa. Moore sanoo, että hän voi olla väärässä, mutta kuitenkin uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosisata on se aika, jolloin tähdet putoavat taivaalta, Kuu ja Aurinko peittyvät, ja Herra palaa takaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taivas käsitettiin Raamatussa fyysisenä, kiinteänä rakennelmana ja tähdet sijaitsivat taivaan sisäpuolella, mistä tähdet putoavat (Matt.24:29) alas maan päälle viimeisinä päivinä (kaiken loppua odotettiin jo apostolien omana aikana) ennen kuin taivaat avautuvat (vrt. Jes.40:22, missä taivaasta käytetty hepreassa sanaa "ohel o'-hel", mikä tarkoittaa telttaa ja myös Jahven telttapyhäkköä eli tabernaakkelia exoduksen aikaan). Raamatun kosmologiassa on muutoinkin havaittavissa käsitys, että tähdet ovat todella pieniä kappaleita ja selvästikin varsin lähellä maan pintaa, sillä Ilmestyskirjan sekä Jesajan kirjan mukaan ne voivat tippua maan pinnalle kuin viikunat putoilevat puusta myrskyn sitä ravistellessa. Esim. Dan. 8:10 ja Matt.24:29. Sen lisäksi taivas voidaan "kääriä kokoon kuin kirja(käärö)" Raamatun mukaan, mikä viittaa jälleen käsitykseen kiinteästä rakennelmasta maan yläpuolella. Kun taivas on kääritty kokoon niin Jumalan valtaistuin tulee näkyviin (ks. myös Ilm.6:14 "taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon").
Ilm.6:12-14, "...aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate.....kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. Taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa . Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon...
Jes.34:4 "Taivaan voimat hajoavat, ja taivas väistyy kiertyy kokoon kuin kirjakäärö. Sen tähtien joukot varisevat maahan kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet...
Danielin kirjan 8:10 mukaan "vuohipukki", joka symboloi Makedoniaa kasvaa "taivaan joukkojen tasalle, ja se pudotti maahan taivaan joukkoja ja tähtiä ja tallasi ne jalkoihinsa". Tämäkin teksti liittyy vanhaan yleiseen uskomukseen, jonka mukaan tähdet ovat hyvin pieniä. Jopa niin pieniä kappaleita, että vuohipukki voi talloa ne jalkoihinsa. Tähtiä pidetään Raamatussa niin pieninä, että ne voivat pudota maan päälle aiheuttamatta ihmisille mitään vahinkoa (todellisuudessahan yksi ainoa tähti kuten Aurinko on niin suuri, että se tuhoaisi koko Maapallon. Jo Aurinko on miljoona kertaa Maapalloa suurempi).
Kertoisiko joku adventisti kuinka hänestä tuli "lakimies" ja kiihkoadventisti.
Etkö olekaan kiinnostunut tähtien putoamisesta?
Minua ei kiinnosta raamatun lait eikä adventistit?