Ennen vierailin tällä palstalla ahkeraan. Luin kateellisena laihtuneiden juttuja. Ajattelin, että minä en onnistu ikinä pudottamaan painoani.
Sitten vain päätin vähentää syömistäni ja olen onnistunut laihtumaan 12 kiloa puolessa vuodessa. Liikuntaa en ole harrastanut, olen vain vähentänyt syömisen minimiin. Koska en kuluta oikeastaan mitään, en myöskään syö paljon mitään. Työtön kun olen ja minussa on sohvaperunan vikaa :)
Te toivonne menettäneet, älkää luovuttako. Joskus teillekin tulee se päivä, että motivaatio on huipussaan ja laihduttaminen onnistuu.
Yhden mässäilypäivän vuoksi ei kannata lopettaa koko laihduttamista, syö sitten seuraavana päivänä kevyemmin. Ja suosittelen etappilaihduttamista. Ensin 4 kiloa, sitten taas 4 kiloa jne.
Onnea teille laihduttajat! Kertokaa sitten oma tarinanne :)
Sitten vain päätin vähentää syömistäni ja olen onnistunut laihtumaan 12 kiloa puolessa vuodessa. Liikuntaa en ole harrastanut, olen vain vähentänyt syömisen minimiin. Koska en kuluta oikeastaan mitään, en myöskään syö paljon mitään. Työtön kun olen ja minussa on sohvaperunan vikaa :)
Te toivonne menettäneet, älkää luovuttako. Joskus teillekin tulee se päivä, että motivaatio on huipussaan ja laihduttaminen onnistuu.
Yhden mässäilypäivän vuoksi ei kannata lopettaa koko laihduttamista, syö sitten seuraavana päivänä kevyemmin. Ja suosittelen etappilaihduttamista. Ensin 4 kiloa, sitten taas 4 kiloa jne.
Onnea teille laihduttajat! Kertokaa sitten oma tarinanne :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vau, todella hieno homma. itselläni on sama juttu. Melkein kateellisena luen toisten juttuja ja haaveilen entisestä vartalostani, joka oli hoikka ja kaunis.
Tällä viikolla aloitin syömään huomattavasti tervellisemmin ja vähäkalorisemmin, sekä liikkumaan paljon enemmän - niin kuin ennen oli tapana.
Toivon tulosta syntyvän nopeasti, kärsimätön kun olen. Mutta tiedän, että muutos vie aikaa. Toivon silti, että edes viidessä viikossa tapahtuisi jotain, että sitten kun koulut alkaa taas niin olisin solakampi ja jaksaisin siis paremmin.
Ylipainoa ei ole hirveästi, mutta tarpeeksi kuitenkin, etenkin maha ottaa päähän...
Välillä masennun ja itken - ajattelen epäonnistuvani ja että olen todella p**ka. Yritän kuitenkin kaikkeni ja todella haluan elämänmuutoksen, en siis aio palata takaisin entiseen rytmiiini heti kun olen laihtunut.
Mutta kuinka jaksaisin vaikeat hetket ja pitäisin pääni? Ja nyt kun kerran viikonloppu on niin ajattelin ottaa muutaman lonkeron, tuskin siitä mitään haittaa on, vai?
Onnea teille !
Itse olen vielä vaiheessa että etsin epätoivoisesti suorinta tietä hoilluuteen takaisin, vaikka tiedän aivan tarkasti kuinka se saavutetaan.
On se vain merkillistä että ensinnäkin päästää itsensa pyöristymään ja sitten vielä ahdistuneena ei tee mitään oikeasti muotoja palauttavaa.
Itse asiassa, NYT alan toimimaan... ja palaan seuraavan kerran kuukauden kuluttua kertomaan kuinka onnistuin =)