tullu mieleen koska se oli rankka kokemus,tuo että pitää vielä tavata ex-ää vaikka ei haluaisi.
Sukujuhlat,omien lapsien,sinne pitää mennä ja siellähän on ex myös jopa mahdollisesti uuden kumppanin kanssa.
Kun itse sai koke akikkea mahdollista,petetyksi tulemista ja pahoinpitelyä niin on yhtä tuskaa nädhä ex uuden kumppanin kanssa onnellisena.
Tulee mieleen minäkö olis siihen kaikkeen syyllinen kun ei onnistunut yhteiselämä.
Uusi kummppani hymyilee onnellisena?,miksi minä en aikoinani jaksanu hymyillä ja jos hymyilin se oli teeskentelyä.
Sukujuhlat,omien lapsien,sinne pitää mennä ja siellähän on ex myös jopa mahdollisesti uuden kumppanin kanssa.
Kun itse sai koke akikkea mahdollista,petetyksi tulemista ja pahoinpitelyä niin on yhtä tuskaa nädhä ex uuden kumppanin kanssa onnellisena.
Tulee mieleen minäkö olis siihen kaikkeen syyllinen kun ei onnistunut yhteiselämä.
Uusi kummppani hymyilee onnellisena?,miksi minä en aikoinani jaksanu hymyillä ja jos hymyilin se oli teeskentelyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä kuvittele, ett ihminen,jolla on taipumusta selvittää riitoja lyömällä, ei tekis samoin uuden kumppanin kanssa.Eli jos joskus joudut tällaisiin juhliin, jossa on sun ex ja sen uusi kumppani, niin yritä ajatella niin ,että voi tota uutta raasua kun ei vielä tiedä mitä pahaa elämä tuo sille tullessaan. Ja olet itse ylpeänä itsestäs,että olet päässyt irti sairaasta suhteesta. Hymyile vaan ja opettele psyykkaamaan itseäs, sähän tässä olet se voittaja!!
onnellista kun se tietää, että sinä olet läsnä ja toisaalta se myös tietää, että tiedät millainen hän pohjimmiltaan on.
Ei se alkuhuuma kuule kauaa niillä kestä! Pää pystyyn ja hymyä huulille vain!
Yhtä karvasta se on entisellesi, kun tietää joka kerta sinuun törmäävänsä sukujuhlillanne!
Älä tuota murehdi, tuhlaat turhaan voimiasi siihen. Parantele sinä omia haavojasi nyt, exäsi kumppani joutuu niitä parantelemaan hiukan myöhemmin. Valitettavasti.
Omasta kokemuksesta tiedän, että näin se menee isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Minun exä meni kimppaan miehen kanssa joka oli aikaisemmassa liitossa hakannut vaimoaan. No, heillä se kuherruskuukausi kesti sitten reilu vuoden ja sitten on alkanut tulla turpaan exälle jo muutamia kertoja.
Silloin eron alkuvaiheessa (viha-vaiheessa) ajattelin, että olisi niin saatanan oikein kun pahoinpitelisi pian exää. No, niin ei käynyt, kun olivat niin niiiiiin onnellisia. Nyt kun sitä nyrkkiä on sitten tullut, niin enpä enään osaa olla vahingoniloinen (enpä ole enään vihainenkaan). Pikemminkin olen pahoillani siitä, että lasteni äitiä pahoinpidellään ja se tulee varmasti jotenkin vaikuttamaan lasten äitisuhteeseen. Onneksi tosin lapset ovat minulla, eivätkä joudu katselemaan äitinsä koettelemuksia. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että äidin mustat silmät pystyy vielä valehtelemaan ikäkululla selityksellä "törmäs kaapinoveen".
Ei muuta kuin tsemppiä sinulle, se päivä paistaa aivan varmasti sinullekin. Aikaa se ottaa, mutta sekin aika kannattaa käyttää hyväkseen. Niin on ainakin minulle käynyt :)