Miksi sinä lihoit?

olen huomannut, että kiireen keskellä sitä helposti antaa myöten syömähaluille. tuntuu, että painonhallitseminen vaatii jatkuvaa tarkkailua syömisten ja painon suhteen, sitähän se on. pienikin lipeäminen kostautuu heti. näin ainakin minulla,kun kilot ovat koko ikäni karttuneet helposti. tottakai sitä huomaan lihomisen merkit, vaan toisinaan on niin paljon muuta. hyvä merkki on, kun ei enää jotkut ihkut vaatteet tunnu hyvältä päällä :o(

Kunpa tietäisinkin miten siinä niin kävi! Poikaa odottaessa painoa tuli paljon. Liikaakin, söin joka päivä viimeiset 2 kuukautta kuin viimeistä päivää...-huomena se syntyy... No poika päätti pysyä sisällä niin kauan kun väkisin sitten otettiin pois. Kiloja tuli 26! Ei hätää kaikki lähti hienosti pois imetys aikana meni vuosi ja 2kk niin olin jopa laihempi kuin sillon kun aloin odottaa. Näytin kauniilta ja painoni oli ihanne lukemissa 165cm ja 61kg. Mutta mitä sitten tapahtui? En muuttanut mitenkään ruokailua tai liikkumista, paremminkin tarkkailin etten syö yhtäpaljon kun imetysaikana. Mutta paino vaan tuli ja tuli. Kaikki tutkittiin, kilpirauhaset hormoonit muutettiin siis hormooni kierukka pois ynm. ei löydy vikaa. Koitan kaikkia mahdollisia konsteja, atkinsista kaalisoppaan. Painonvartijoiden ohjeilla tuli kuussa lisää 2,5kg?!? Tässä sitä jatketaan taistelua epätoivoisesti poika on nyt kohta 10 vuotta ja äipän paino on XL kokoa eli 83kg. Että sellsta.

kun menetin ystävän ja aloin istua netin ääressä iltaisin, eli täällä S24-palstalla.
Elämän muutos..niin ja parisuhdekin on muuttunut.

Kyllä ne huomaa ne merkit, mut niistä ei välitä, kuin sitten vasta kun on pakko ( 10 kg)

Työni vaihtui fyysisestä työstä pää-asiallisesti istumatyöhön. Aikaisemmin oli liikkessä oikestaan koko työpäivän ajan ja kävelykilometrejä tuli päivässä jopa 12, siihen päälle vielä kaikki muut liikkuminen.

Ennen söin junassa aamupalaksi leipää ja hedelmän, nykyään joudun liikkumaan autolla ja aamiainen ei maistu ollenkaan ja syön ensimmäisen kerran joskus päivällä tai vasta illalla kun tulen kotiin.. ja sittenhän se ilta on napostelun täyttämä.

söin suruuni. Myöhemmin myös sairastin BEDiä.

Kun synnyin olin tosi pieni 2,200 ja 44cm olin 5v 102cm ja painoin huikeat 12kg.. Yhtääkkiä kun olin about 8-9 v lihoin ja olen siitä asti ollut lihava..En muista minkälaista on olla laiha ja ihmettelen aina kun minua kiusataan painon takia..Enhän mä sille mitään ole voinnut ja en tiiä edes minkälaista laihan elämä olis! Olen ollut onnelinen koko elämän VAIKKA olenkin lihava..Olen nyt 32v ja neljän lapsen äiti

Eli keväällä erottiin ja laihduin tosi hoikkaan kuntoon. (siis olin jo hoikka)
Syksyllä palattiin yhteen ja mussutettiin taas kotona. 15kg.
Ei silti mulla on ollut ennenkin tätä 20 -15kg elämäntilanteen nopeasti muuttuessa.
Semmosta mulla. Niin ja lapsesta tuli aikoinaan kanssa jotain 5-10kg.

Elämä ja -8kg , mitähän tuokin on ??

Kaikki vaivat johtui siitä, kun päästin itseni rupsahtamaan, laiskuuden takia. Se vei voimat ja terveyden. Saatanansontaluukkua (telkkaria) tuli myös katsottua paljon ja kuppi maistui iltaisin. Katsoin peilistä ja näin surkeakuntoisen pöhöttyneen paskakasan.
Otin niskasta vaan kiinni ja nyt mennään taas entistä rataa. Kuntoilu maistuu.
Itse asiassa olen taas kuntoilusta hieman riippuvainen ja sen aiheuttamasta hyvänolon tunteesta, mutta se on pienempi paha kuin lorviminen, mässäily ja kaljottelu. Lisäksi telkkaria en juuri katsele, kuin myöhään illalla. Nettiäkin vedän vaan töissä.
Totesin että ei ole mitään järkeä katsella videoita, joissa muut elää täysillä. Haluan itse mukaan toimintaan. Istuminen ei ole toimintaa. Makaaminen on sitä kyllä joskus ja ne taidot on rautaa jälleen. Iso-Arska vaan näyttelee sankaria. Meikäpoika samoilee koirien kanssa, meloo koskia, kaikkea mahdollista..

Huomaan, jos kilo tai pari on tullut lisää. Tai oikeastaan tiedän sen, jos on ollut vaikkapa Joulu. Ei niitä tarvitse arvailla sen kummemmin. Tunnen kroppani.
Laihdutan sen pois saman tien syömällä pari iltaa vähemmän.
Säännöllisesti puntaroin kerran viikossa ja lisäksi katson peiliin suihkun jälkeen. Se riittää. Joskus mittaan vyötärön. Se on 90 cm. Jos se muuttuu homma korjataan. Kurinalainen täytyy olla, jos haluaa pysyä jäntevänä.
Läski näkyy mässäilykauden jälkeen vyötäröllä välittömästi ja sitä en jaksa katsella nyt vähään aikaan. Alasti peiliin katsominen motivoi.
Uskon, että vaimokin sitä arvostaa.
Arvostan terveyttä nykyään yli kaiken. Nuoruuteni ja lapsuuteni oli paskaa, mutta nyt elämä on aika makee juttu. Lisäksi nykyiset harrastukset vaatii kovaa kuntoa ja aion harrastaa niitä vielä kauan. Ikää on sen verran, että varaa ei ole löysäillä. Entiseen kuntoon on hankalampi päästä vuosi vuodelta, mutta rupsahtaminen onnistuu kuten nuorilta.

Jäntevänä pysyminen ei vaadi kovasti työtä laihduttamiseen verrattuna. Kannattaa tehdä puntaroinnista elämäntapa. Mulla on työpaikan seinällä kalenteri, johon merkkaan kilot kerran viikossa. Siitä näkee, jos on unohtanut käydä puntarilla. Asiaa ei tarvitse sen kummemmin pähkäillä kokoajan. Itse kieltäydyn kaikista viinereistä, jne. Hetken hurmio teettää tunnin juoksulenkkiä vastaavasti kuntoilua tai illalla pikku paastoa... Päivällä syöty viineri pilaa illan juoksulenkin, koska se väsyttää. Pieniä asioita, mutta ne pilaa elämän pitkällä jänteellä.

Ei se ole ehkä niin vaikeaa. Nykyään, kun tehdään konttorissa päivät työtä on vaan oltava aktiivinen kuntoilun kanssa. Enää ei rehkitä päivällä, kuten savotassa ennen.
Se vararavinto alkaa helposti kerääntymään.
Lisäksi minua motivoi vielä pitkään se, että pääsin yleensä takaisin kovaan kuntoon. Se on yksi parhaista saavutuksistani elämässä ja en aio pilata sitä heti.

Ugh! Olen puhunut

takia. Muutin uudelle paikkakunnalle, ja liikuntaharrastukset jäi opiskelijaelämän tieltä. Uusien kavereiden kanssa käytiin syömässä ja kahvilla ja opiskelijailloissa. Myös koulun ruokalassa tuli santsattua liikaa, oli aivan liian hyvät ruuat:) Aina tuoretta sämpylää.

Nyt oon laihuttanu -15kg. Laihutin alkamalla taas liikkumaan, ja jättämällä herkut pois.:yös vaaleata leipää en syö enää. Yritän pitää jatkossa liikunnan aina mukana, eiköhän sitä sillä pysytä näissä nykyisissä kiloissa.

mä lopetin 15v mittaisen röökaamisen, menin kahvilaan töihin, ja kävin semmosessa leikkauksessa ettei voinu paljoa normaali liikkeitä enempää tehdä. nää kaikki suunnilleen samaan syssyyn ja vielä muutin ukon kanssa yhteen ni hups! 20kg kaikki herkut ja ruoat ja mässyt maistuis kokoajan.

paino alkoi nousta pikku hiljaa kun vaihdoin uuteen työhön. Päivät olivat pitkiä (11-14h/pv, 6 pv/vko). En kiinnittänyt ruokailuun tarpeeksi huomiota ja kun liikkuminenkin vähentyi lopputuloksen tietää...

Sitten selkään tuli 2 välilevynpullistumaa enkä päässyt 8 kk:n liikkumaan kuin parisataa metriä kerralla. Kun ei päässyt juurikaan liikkeelle päivät kului telkkaria katsellen ja napostellen.

Leikkauksen jälkeen päätin, että nyt alkaa uusi elämä. Ja niin se alkoin. Aloitin taas liikuntaharrastukset, vaihdoin työtä ja pudotin painoa 15kg muuttamalla ruokailut terveellisemmäki. Eikä se ollut edes vaikeaa vaikka sellaiseksi sen kuvittelin.