Ovatko tuttusi kommentoineet laihtumistasi mitenkään? Itse, kun olin lihavampi sain jatkuvasti kuulla, oletpa sinä lihonut/ mitä sinulle on oikein tapahtunut!- kommentteja. Laihduttuani reilut 15 kiloa sain kuulla ettei sinulla vain olisi anoreksia/ älä nyt vain laihduta yhtään enempää!- kommentteja.
Oletko saanut kommentteja laihduttuasi?
onko koskaan sopiva
131217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tiellä (asun maalla), naapuri ei ollut tunnistaa, kun ajoi autolla ohi, olin niin eri näköinen.
Mutta kommenteista ei kannata välitää, onnea sinulle kovasti, olet onnistunut tosi hyvin ****
Itse sain kuulla yhdeltä mummolta että "oletpa laihtunut" ja toinen kaveriltani, sanoi että huomasi heti minun muuttuneen. Kateellisten löpinöitä nuo anoreksia-haukkumat.
En ole koskaan ollutkaan lihava, vaan ihan normaali/hoikka, ja saan jatkuvasti kuunnella kommentteja syömisestäni; milloin niin päin, että "miten voit syödä noin paljon ja pysyä noin hoikkana" ja välillä taas, että "söisit vähän enemmän niin saisit sinäkin lihaa luittesi ympärille". On se vaan kumma, että toisten ihmisten syöminen on niin kiinnostavaa... Ja varsinkin silloin jos on hoikka, niin jokaisella tuntuu olevan oikeus arvostella syömistä. Kun ihminen on pyöreämpi, häntä yleensä arvostellaan selän takana. Tätä tämä on...
olen osakseni saanut, kun olen laihduttanut nyt 10 kiloa 5 kuukaudessa. Komentit ovat suurinpiirtein tätä luokkaa, että älä vain laihduta enää. Ei kai sinulla vain ole joku sairaus minkä vuoksi painosi tippuu? jne. Nykyään annan tälläiset kommentit mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Eräs naapureistani on sanonut äidilleni, että kylläpä tyttösi lenkkeilee tosi paljon joka päivä. Asun muuten maalla, joten naapureitten on helppo seurata milloin käyn lenkillä. Viikottain minulle tulee kävelykilometrejä noin 35 - 40 kilometriä.
Eli aina sitä komenttia joudut kuuntelemaan olet sitten ylipainoinen tai normaalipainoinen. Koskaan ei kukaan ole tyytyväinen.
Näitä ruoka- ja elämäntapapoliiseja löytyy aina. Arvaan että tädit (ja sedät) vahtivat toistensa syömisiä vielä vanhainkodin kahvipöydässäkin. Sille ei voi yhtään mitään, joten parempi kun ei noteeraa.
Pari vuotta sitten pudotin 34kg, jonka jälkeen painoindeksini oli ~21, eli ei edes liian alas. Ennen laihtumista en kuullut kommentteja painostani, mutta kun se alkoi laskea, se tuntui olevan päivän puheenaihe kaikkialla, ja syömistä vahattiin vähän joka puolella. Lopulta laihtumisesta tunsi jopa syyllisyyttä ja sitä piti vähätellä jos joku joku kommentoi, ja välillä jopa valehdella sortuneensa syömään suklaalevyn jotta muilla oli parempi mieli. Jännä että laihtuminen tuntuu usein olevan läheisille kova paikka. Jotkut jopa väittivät persoonallisuuteni muuttuneen ikävämmäksi laihtumisen myötä :(
Painoindeksi oli lähes 30 kun aloitin. Kukaan ei ole puhunut mitään kielteistä. Nyt olen ihannepainon ylärajoilla 24.9, vielä olen kuitenkin ylipainoinen ja vyötärönympärys on n 10cm yli sallitun (naiset 80 ja miehet 90cm). Nyt on sitten alkanut se hokeminen "että riittää jo ja ei tarvitse enempää laihduttaa". Mua tympäisee, että laihdutus pitäis jättää kesken ja tyytyä vain puoleksi valmiiseen kehoon. Makkarat ja tursuava vyötärö ahdistaa, vaikka se ei ehkä kaikille näy vaatteiden alta.
Aion pudottaa painoindeksiin 22 riippumatta siitä mitä ihmiset puhuvat. Jopa toisille laihduttajilla on taipumusta kommentoida kielteiseen sävyyn!
Silloin kun olin pyöreämpi ja aloitin laihduttamisen sain kuulla kommentteja että et sinä tuota raskauden aikaista mahaa tule pois saamaan ja eräs toinen vertasi minua Madakaskar -piirretyssä olevaan Gloria virtahepoon. Juuri näin.. No kun olen nyt saanu pudotettua jo vähän painoa ja tulokset näkyvät vaatteiden alta.. Niin eipä tule kehuvia kommentteja.
On se kumma että toisen yritys pitää yrittää tyssätä heti alkuunsa että oma saamattomuus ei tuntuisi niin kurjalle. On minulla sentään pari ystävää jotka todella kannustavat ja ovat tukena tässä urakassa..
Sitten vielä tämä toinen asia.. kun aloitin laihdutuksen painoindeksi oli 24,7 nyt se on jotain 23,1 eli normaalipainoinen koko ajan. Se ei silti aina tarkoita sitä että keho olisi vielä omasta mielestä "normaalissa kunnossa" mutta auta armias jos menet jollekkin sanomaan tuon niin tulee juuri nämä kommentit että älä nyt hyvä tyttö enää laihduta tai sinusta tulee anorektikko. Tiedä ruokavaliohäiriöistä paljon ja osaan kyllä erottaa terveen laihtumisen ja anoreksian oireet.. mutta aina löytyy ihmisiä jotka kateudesta paukkuen jauhavat kaikkea saadakseen itselleen paremman mielen.
jep, yleensä myönteisiä kommentteja tulee. sit joku kateellinen (?) aina jaksaa muistuttaa siitä painonhallinta= kilojen poispysymis vaiheesta. ei saa iloita, pudotuksen onnistumisesta... Ehkä suurin pettymys oli, kun n. 20kg pudotettuani hyvä ystäväni sanoi, ettei ollut laisinkaan huomannut minun laihtuvan. onhan se imartelevaa, että vain persoonaani kiinnitetään huomiota, mutta kun kuitenkin muutos fyysisessä habituksessa oli valtaisa. no, hyvät ystävät antavat anteeksi kaikenmaailman ihme häröilyjä toisilleen.
...hyvin usein, niin silloin ei välttämättä ihan oikeasti huomaa (tai tule ajatelleeksi), että toinen olisi laihtunut.
Vähän samalla tavalla, kuin sitä ei huomaa omien lastensa kasvamista, mutta sellaisten tuttavien lapset, joita harvemmin näkee, ovat aina kasvaneet niiiiin kamalasti :)
Minäkin laihduin 10kiloa ja monet tietysti huomasivat muutoksen, ja kun eräs ystäväni kysyi paljonko olen tiputtanut painoa, ja sanoin että 10 kg, niin toinen ystäväni totesi "Aijaa, ei kyllä päältäpäin näkisi että niin paljon." :DD voi tietysti olla ettei hän vain ajatellut mitä sanoi..:D
Mutta oottekko huomanneet että kohtelu ja suhtautuminenkin muilta ois muuttunut? itsestä tuntuu että aivan kuin ois yhtääkiä repästy tapeista tanssilattialle, tutut miespuoliset ystävät suhtautuu nykyään ihan eri lailla kuin ennen..Eikä ole niinkään mukavaa, ällöttää kuinka ulkonäkökeskeinen tää maailma on. Huomaan että mua pidetään parempana tyyppinä näin laihempana.
joo näin se menee, että ulkonäkökeskeistä on turhan usein toisten ihmisten kohtelu. on se nyt niinkin, että jos en pyöreämpänä kiinnostanut, turha katsella perään hoikempana. harmillista oli, kun taas kerran hoikahkossa kunnossa olevana aloitin pitkä parisuhteen, niin kuten monelle, paino kertyy vakisuhteessa. sitä sitten alkoi kuulla ilkeää vinoilua ja kokea hyljeksimistä painon kertyessä. tästä kai vois ottaa opiksi, ja seukkaileen vain kun on runsaasti painoa päällä, jos jotain saa putoamaan niin se on vaan bonusta parisuhteessa.