Tapasin kesällä oikein söpön ja herttaisen nuoren naisen. Noin kuukauden tuntemisen jälkeen tilanne eteni mielestäni seurusteluksi. En ole täysi-ikäisenä kertaakaan enään kysynyt tytöiltä aletaanko seurustelemaan, vaan kun ollaan tehty jo kaikkea seurusteluun liittyvää ja lähes asuttu toisten luona ainakin yöt, ollaan molemmat yleensä ymmärretty olevamme varattuja, ellei ole toisin sovittu.
Tämän tytön kanssa olimme puhuneet paljon seksistä ja erillaisista seksikumppaneista jne. Ja tämän ekan tapaamisen jälkeen oltiin molemmat tavattu muitakin. Mutta siinä vaiheessa kun aloimme "seurustelemaan", eli tehtiin ruokaa yhdessä, esiinnyttiin yhdessä ja nukuttiin yhdessä. Pidin itsestään selvänä että emme enää tapailisi muita.
Asia tulikin todellisena sokkina päin naamaa, kun hän kertoi kutsuneensa eräänä aamuna jonkun netistä bongaamansa kymmennen vuotta vanhemman äijän luokseen ja he olivat hyväilleet toisiaan ties mistä ja tämän hän kertoi hymyillen. Olin koko päivän aivan shokissa, että mitä hän oli tehnyt, oltiinhan siinä vaiheessa oltu jo aika lailla yhdessä. Tämä tyttökin pahoitti tästä hieman mielensä, mutta vain sen takia kun minä pahoitin mieleni hän ei tuntunut katuvan sitä. Vaikka silloin ehkä minusta tuntuikin kun lupasin voivani yrittää unohtaa tapahtuneen ja jatkavan suhdetta, koska eihän sääntömme olleet näköjään tarpeeksi selviä. Ymmärsin kuitenkin näin että tyttökin unohtaisi muiden tapailun, näin ei käynyt.
Syskyn mittaan hän tapasi sitä äijää samoissa merkeissä uudelleen jääden siitä kiinni minun arvatessa sen hänen käytöksestään ja hän tunnusti sitten. Se sattuu myös erityisesti, että vaikka minä olin herrasmiesmäisempi enkä painostanut tyttöä seksiin, niin sitä otetaan sitten muilta esittäen herttaista tyttöä minulle.
Kun meillä meni hyvin niin meillä menikin tosi hyvin, mutta tyttö ei ollut aivan varma onko valmis mihin jne. Ja halusi ehkä etsiä sitä täydellistä miestä tai jotain. Sovimme suhteemme muodoksi avoin suhde. Toisi yksipuolisesti avoin, hän ei sanomisistaan huolimatta olisi voinut hyväksyä minun tapaavan muita. Tämän avoimen suhteen aikana hän nai ainakin exäänsä ja heillä oli toisenlainenkin suhde. Toisin heillä oli valtavasti välimatkaa. Tyttö myös treffaili paljon saaden pakkeja ja antaen niitä itsekin.
Näin jatkui siis koko syksyn, mutta viimeisinä kuukausina lähennyimme valtavasti ja aloimme muistuttaan jo avoparia. Treffeillä hän kävi vain pari kertaa ja alkoi jo rauhoittumaan ja tajumaan kuinka hyvä olin hänelle ollut.
Joulun tienoilla kysyin häneltä miten olisi kunnon seurustelu suhde, aluksi hän kieltäytyi, mutta uuteenvuoteen mennessä hän otti itse asian puheeksi, haluaen että alamme seurustelemaan toisten ainoina. Alkuun olin asiasta innoissani, onhan hän ehkä elämäni nainen, silloin kun kaikki on hyvin. Hän poisti kaikki treffi ilmoituksensa, on pitänyt taukoa yhteyden pidossa exäänsä jo pari kuukautta, eikä ole viestitellytkään kenenkään kanssa melkein kuukauteen. Mutta silti tuntuu todella ahdistavalta ja pahalta. Hän oli minulle niin ilkeä niin pitkään ahdistaen ja kiduttaen minua epäoikeudenmukaisuudessaan ja mustasukkaisuudessa. Olisinhan kyllä voinut lähteä tilanteesta milloin olisin halunnut, mutta olin varma että joskus tulee se päivä kun hän ymmärtää kuinka hyvä voinkaan hänelle olla.
Nyt hän haluasi olla se herttainen prinsessani, mutta minun on vaan hankala enää ajatella häntä sellaisena tämän kaiken jälkeen. Kohtelin häntä oikeasti kuin prinssessaa aiemmin, en nykyäänkään huonosti todellakaan, mutta jonkin verran kylmemmin. Se mitä hän teki sattuu minuun niin että en vain pysty.
Jonkin verran hän on kai alkanut aavistelemaan tai onkin ääneen ihmetellyt, enkö pidä häntä enää herttaisena? Tällä hetkellä se mitä tunnen häntä kohtaan on vahvimpana kiintymys, vihaa, mutta myös halua rakastua häneen myös uudelleen. Tekisi mieli lähteä myös pois tilanteesta, mutta olen aivan liian kiintynyt häneen.
Haluaisin pystyä luottamaan häneen, nyt kun ollaan sovittu säännöistä, on ollut muutenkin erillaista. Mutta se ahdistaa vaan ehkä liikaa kun en tiedä voinko luottaa häneen ja se mitä hän teki omantunnonarvolleni syksyllä. En syytä häntä siitä, itsehän pääni piikkipensaaseen työnsin, mutta silti siitä on todella hankala päästä ylitse. Aina kun suutelemme ajattelen sitä vanhempaa äijää ja tulee tosi paha mieli. Yöllä kun hän nukkuu minuun tiukasti turvautuen, valvon ja mietin syksyä, sekä sitä kun kaikki olisi toisin. Olisimme jo syksynä olleet näin. En tiedä mitä tehdä, en pysty elämään hänen kanssaan ainakaan nyt, mutta en voi olla ilmankaan. Haavani ovat vielä liian auki, kai tämä joskus paranee, mut ainakin arvet jäävät kummittelemaan?
Tekstistäni päätellen osa saattaa ajatella että olisin avuton ruma luuseri, sitä en ole rakkaus vaan saa sekaisin ja kestämään käsittämättömiä loukkauksia. Saisin toki paremman näköisempiä, fiksumpia ja helpompia naisiakin, mutta jotenkin menin sekaisin ja tunnen tätä naista kohtaan nyt liikaa, jotta voisin koittaa uutta.
Hyvät suomi24 kirjoittajat, kertokaa mitä tehdä? Mitä mieltä tilanteestani? Onko omia kokemuksia ja selvisittekö niistä?
Muistakaa aikuiset ja asialliset kommentit!
Kiitos!
Tämän tytön kanssa olimme puhuneet paljon seksistä ja erillaisista seksikumppaneista jne. Ja tämän ekan tapaamisen jälkeen oltiin molemmat tavattu muitakin. Mutta siinä vaiheessa kun aloimme "seurustelemaan", eli tehtiin ruokaa yhdessä, esiinnyttiin yhdessä ja nukuttiin yhdessä. Pidin itsestään selvänä että emme enää tapailisi muita.
Asia tulikin todellisena sokkina päin naamaa, kun hän kertoi kutsuneensa eräänä aamuna jonkun netistä bongaamansa kymmennen vuotta vanhemman äijän luokseen ja he olivat hyväilleet toisiaan ties mistä ja tämän hän kertoi hymyillen. Olin koko päivän aivan shokissa, että mitä hän oli tehnyt, oltiinhan siinä vaiheessa oltu jo aika lailla yhdessä. Tämä tyttökin pahoitti tästä hieman mielensä, mutta vain sen takia kun minä pahoitin mieleni hän ei tuntunut katuvan sitä. Vaikka silloin ehkä minusta tuntuikin kun lupasin voivani yrittää unohtaa tapahtuneen ja jatkavan suhdetta, koska eihän sääntömme olleet näköjään tarpeeksi selviä. Ymmärsin kuitenkin näin että tyttökin unohtaisi muiden tapailun, näin ei käynyt.
Syskyn mittaan hän tapasi sitä äijää samoissa merkeissä uudelleen jääden siitä kiinni minun arvatessa sen hänen käytöksestään ja hän tunnusti sitten. Se sattuu myös erityisesti, että vaikka minä olin herrasmiesmäisempi enkä painostanut tyttöä seksiin, niin sitä otetaan sitten muilta esittäen herttaista tyttöä minulle.
Kun meillä meni hyvin niin meillä menikin tosi hyvin, mutta tyttö ei ollut aivan varma onko valmis mihin jne. Ja halusi ehkä etsiä sitä täydellistä miestä tai jotain. Sovimme suhteemme muodoksi avoin suhde. Toisi yksipuolisesti avoin, hän ei sanomisistaan huolimatta olisi voinut hyväksyä minun tapaavan muita. Tämän avoimen suhteen aikana hän nai ainakin exäänsä ja heillä oli toisenlainenkin suhde. Toisin heillä oli valtavasti välimatkaa. Tyttö myös treffaili paljon saaden pakkeja ja antaen niitä itsekin.
Näin jatkui siis koko syksyn, mutta viimeisinä kuukausina lähennyimme valtavasti ja aloimme muistuttaan jo avoparia. Treffeillä hän kävi vain pari kertaa ja alkoi jo rauhoittumaan ja tajumaan kuinka hyvä olin hänelle ollut.
Joulun tienoilla kysyin häneltä miten olisi kunnon seurustelu suhde, aluksi hän kieltäytyi, mutta uuteenvuoteen mennessä hän otti itse asian puheeksi, haluaen että alamme seurustelemaan toisten ainoina. Alkuun olin asiasta innoissani, onhan hän ehkä elämäni nainen, silloin kun kaikki on hyvin. Hän poisti kaikki treffi ilmoituksensa, on pitänyt taukoa yhteyden pidossa exäänsä jo pari kuukautta, eikä ole viestitellytkään kenenkään kanssa melkein kuukauteen. Mutta silti tuntuu todella ahdistavalta ja pahalta. Hän oli minulle niin ilkeä niin pitkään ahdistaen ja kiduttaen minua epäoikeudenmukaisuudessaan ja mustasukkaisuudessa. Olisinhan kyllä voinut lähteä tilanteesta milloin olisin halunnut, mutta olin varma että joskus tulee se päivä kun hän ymmärtää kuinka hyvä voinkaan hänelle olla.
Nyt hän haluasi olla se herttainen prinsessani, mutta minun on vaan hankala enää ajatella häntä sellaisena tämän kaiken jälkeen. Kohtelin häntä oikeasti kuin prinssessaa aiemmin, en nykyäänkään huonosti todellakaan, mutta jonkin verran kylmemmin. Se mitä hän teki sattuu minuun niin että en vain pysty.
Jonkin verran hän on kai alkanut aavistelemaan tai onkin ääneen ihmetellyt, enkö pidä häntä enää herttaisena? Tällä hetkellä se mitä tunnen häntä kohtaan on vahvimpana kiintymys, vihaa, mutta myös halua rakastua häneen myös uudelleen. Tekisi mieli lähteä myös pois tilanteesta, mutta olen aivan liian kiintynyt häneen.
Haluaisin pystyä luottamaan häneen, nyt kun ollaan sovittu säännöistä, on ollut muutenkin erillaista. Mutta se ahdistaa vaan ehkä liikaa kun en tiedä voinko luottaa häneen ja se mitä hän teki omantunnonarvolleni syksyllä. En syytä häntä siitä, itsehän pääni piikkipensaaseen työnsin, mutta silti siitä on todella hankala päästä ylitse. Aina kun suutelemme ajattelen sitä vanhempaa äijää ja tulee tosi paha mieli. Yöllä kun hän nukkuu minuun tiukasti turvautuen, valvon ja mietin syksyä, sekä sitä kun kaikki olisi toisin. Olisimme jo syksynä olleet näin. En tiedä mitä tehdä, en pysty elämään hänen kanssaan ainakaan nyt, mutta en voi olla ilmankaan. Haavani ovat vielä liian auki, kai tämä joskus paranee, mut ainakin arvet jäävät kummittelemaan?
Tekstistäni päätellen osa saattaa ajatella että olisin avuton ruma luuseri, sitä en ole rakkaus vaan saa sekaisin ja kestämään käsittämättömiä loukkauksia. Saisin toki paremman näköisempiä, fiksumpia ja helpompia naisiakin, mutta jotenkin menin sekaisin ja tunnen tätä naista kohtaan nyt liikaa, jotta voisin koittaa uutta.
Hyvät suomi24 kirjoittajat, kertokaa mitä tehdä? Mitä mieltä tilanteestani? Onko omia kokemuksia ja selvisittekö niistä?
Muistakaa aikuiset ja asialliset kommentit!
Kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toi kamala nainen vie sua ja sä rakkaudessasi hyväksyt kaiken. Nyt selkärankaa ja teet selväksi asiat/rajat mitä sä hyväksyt ja kestät. Luepa itse juttusi uudelleen ja kuvittele että se on jonkun muun kirjoittama, niin toivottavasti tajuat miltä toi toisista kuullostaa. Rakkauden nimissä ei tarvitse hyväksyä mitään sellaista joka ei itsestä tunnu hyvältä tai oikealta. Ja rakastamasi nainen on piru enkelin vaatteissa.
Älä hyvä mies sentän alennu pelleksi, sori vaan mutta sanon suoraan. Tuosta suhteesta et saa kuin tuskaa, parempi lopettaa, antaa tuo naisen lentää kukasta kukkaan ja sinä alat etsiä itsellesi kumppania jolle riittää vain sinä.
Nyt terästä selkärankaan, tee päätöksesi, älä kiduta itseäsi tai paremminkin älä anna kiduttaa itseäsi.
Hei haloo ite, et siis ole rakastuvaa ja kiintyvää tyyppiä kuten aoloittanut. Tuommoiset lojaalisuuteen kykenemättömät taitaakin olla oikein kansantauti nykyisin.
Voipi olla, että mietit vielä vuosienkin jälkeen tapahtunutta etkä varmaan mitenkään hellemmin. Kannattaisiko lopettaa ja aloittaa jonkun toisen kanssa puhtaalta pöydältä?
Jätä ko. lumppu. Hänen on varmasti hyvä olla sen 10 vuotta vanhemman äijän kanssa, hyvällä tuurilla sillä jopa seisoo - kunhan saa Viagraa! BUHAHAHAH!
Ei millään pahalla, mutta tuo muija kuulostaa kuvottavalta lumpulta, joka pojan patjalta joka tuntee kaupungin kaikki pizzalähetit ja bailupojat. Kannattaako moisen kevytkenkäisen bimbon kanssa tuhlata aikaansa? Vastaus on sama kuin kysymykseen kannattaako omat slerssistä pistää hakaneuloja läpi.
Sinä olet selvästi yrittänyt olla kunnolla tuon muijan kanssa, hän taas on tehnyt parhaakseen satuttaaksesi sinua ja antaakseen p*rsettä exälleen. Mikä muuten sivumennen sanoen on aika säälittävää. Hän on hommat pysyvästi pilannut kohtelemalla sinua kynnysmattona. Ansaitset parempaa, ja parempi huominen alkaa siitä että heivaat ko. eukon huit helvettiin elämästäsi. Etsit jonkun uuden mukavan ja kauniin tytön kenen kanssa aloitat puhtaalta pöydältä; tämän nykyisen kanssa pöytä ei koskaan voi olla puhdas, vaan se on aina paskainen. Paskaiselta pöydältä hänen kanssaan löydät vanhojen äijien käyttämiä kortsuja ja exien puhelinnumeroita. Roskaa mitä et takuulla elämässäsi tarvitse. Ehkä tuo muijakin joskus elämässään ymmärtää katua sitä mitä menetti. Se tosin on menetetty kohtuu pysyvästi, sillä harva mies haluaa jotain koko kaupunkin bailujengien ja pizzalähettien kiertopalkintoa.
Pystyisitkö tosiaan antamaan anteeksi?
Kuvittele, jos teillä olisi yhteisiä lapsia ja tilanne toistuisi lapsiperheen paineessa.
Mieti tarkkaan, haluatko perheen vielä joskus. Jos tämä on se nainen, niin tiedät myös että edessä on melko varmasti ongelmia, surua ja ero - joka on maailman inhottavin asia lasten kanssa. Eli edessä paljon pahempaa kuin nyt. Joten jos olet hänen kanssaan, älkää ainakaan tehkö lapsia! Jo pelkästään oman katkeruutesi tähden. Katkeruus on yhtä vakava asia kuin pettäminen, vaikka sitä (nuoret) ihmiset eivät usein ajoissa tajua. Ihmisuhteen päättäminen tietysti tulee kyseeseen ensisijaisesti. Mutta jos ei siihen pysty, on tehtävä kompromisseja ja pitäydyttävästä hankkimasta lisää ongelmia. Ystävyys ja kumppanuus olkoon avainsana.
Teet mitä hyvänsä jatkossa, niin sattuu varmasti. Koska homma nyrjähti siihen, ettet voi olla ajattelematta sitä toista miestä, niin mikään ei tule pelastamaan enää liittoanne, valitettavasti. Omasta samansuuntaisesta kokemuksesta johtuen, voin taata, että vähiten sattuu kun lopetat suhteen. Sitten pidät paussin, etkä väkisin hae mitään laastari suhdetta heti perään.
Varaudu siihen, että nainen yrittää väkisin jatkaa suhdettanne. Älä anna periksi. Tässä kohtaa vois olla pienen hätävalheen paikka . Sano vaikka että sulla on toinen suhde aluillaa.
Elämä ei aina ole laiffii.