Olemme molemmat päälle kolmenkymmenen ja kihloihin menimme tuossa syksyllä puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Seurustelun alkuaika oli epäuskoista touhua, sillä itse olin urheilullinen ja toinen viihdettä rakastava. Ja kyllä sen mitoissa huomasi, mutta kun toisen luonteesta pääsi "hajulle" oli elämässä uutta virtaa. Samat aktiviteetit ja ajatukset pitivät meitä kuitenkin yhdessä. Nyt on kumpikin muuttunut PALJON.
Ikävää asiassa on se pelko, että toinen antaa periksi meidän yhteisessä olossamamme. Eli Se "tukeva" nainen jonka tapasin oli innoissaan aina lenkillä mukana ja tiputtamassa painoaan. Nyt loukkaantumisen myötä paino tullut takaisin, eikä haluja riitä :( Uskon kuitenkin hyvään huomiseen ja siihen, että oltaisiin hyvävoimainen liikkuva perhe, johon lapset on enemmän kuin tervetulleita.
.....toinen on pettänyt, mutta ei minua...enkä sitä kestäisikään. Toivon totisesti että urheiluinto syttyy taas, sillä haluan toisenkin pitävän itsestään huolen.
Seurustelun alkuaika oli epäuskoista touhua, sillä itse olin urheilullinen ja toinen viihdettä rakastava. Ja kyllä sen mitoissa huomasi, mutta kun toisen luonteesta pääsi "hajulle" oli elämässä uutta virtaa. Samat aktiviteetit ja ajatukset pitivät meitä kuitenkin yhdessä. Nyt on kumpikin muuttunut PALJON.
Ikävää asiassa on se pelko, että toinen antaa periksi meidän yhteisessä olossamamme. Eli Se "tukeva" nainen jonka tapasin oli innoissaan aina lenkillä mukana ja tiputtamassa painoaan. Nyt loukkaantumisen myötä paino tullut takaisin, eikä haluja riitä :( Uskon kuitenkin hyvään huomiseen ja siihen, että oltaisiin hyvävoimainen liikkuva perhe, johon lapset on enemmän kuin tervetulleita.
.....toinen on pettänyt, mutta ei minua...enkä sitä kestäisikään. Toivon totisesti että urheiluinto syttyy taas, sillä haluan toisenkin pitävän itsestään huolen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jopas oli tiivistelmä tämän syvällisen suhteenne intiimeimmästä sielusta.
Pisti ihan ääneen nauramaan kun niin yllättäen tuli.
Huomioppa sitten, että minä olin urheilaja menin urheiljan kanssa naimisiin. Mutta kun lapsia on enemmän ei äidille jää aikaa liikuntaan ja itsestään huolehtimiseen, jos sinä et hoida osaasi. Turha kuvitella että äiti jaksaa lähteä lenkille klo 22 illalla kun on aamulla klo 6 aloittanut touhuamisen ja klo 22 on lapset nukkumassa ja päivän työt tehty. Joku sanoo sitten että ota lapset mukaan, juu onnistuu mainiosti niin kauan kun niitä on yksi, mutta otappa parivuotias ja kaksosvauvat, siinä ei rahkeet ja jaksaminen enää riitä urheiluun jos kaiken saa hoitaa ja kilot, jotka ovat raskauden aikana kertyneet jäävät kun ei pysty liikkumaan tarpeeksi ja on pakko syödä jotta jaksaa rumbaa aamusta iltaan eli hyväksy vaimosi sellaisena kuin hän on niin kummallakin on parempi olla. Liikuntaan kannustaminen on hyvä asia, mutta pakottaminen vihjailemalla ja kiristämällä ei pitkälle kanna.