Moikka vaan kaikki! Tässä olen tämän illan lukenut näitä viestejä rintojen pienennyksestä ja kyllä mahan pohjasta vääntää; jännittää. Itselläni rinnat roikkuu ja niskat ja hartiat usein kipeet, mutta ongelma on se, että kuinka saan aikaiseksi varata lääkärille ajan ja kertoa ongelmasta. Jotenkin tuntuu kovin vaikealta.
Onnistuuko jos menee työterveyteen lääkärin juttusille? Kai sieltäkin jonkinlaisen lähetteen kirjoittavat? Rinnat kokoa 90D, jotkut liivit tätä kokoa ei edes mahdu lähellekään päälle. Kaulakuopasta mitattu mitta näyttää molemmissa rinnoissa olevan yli 30cm. Onko jollakin ollut vaikeuksia ottaa asia lääkärissä puheeks?
Onnistuuko jos menee työterveyteen lääkärin juttusille? Kai sieltäkin jonkinlaisen lähetteen kirjoittavat? Rinnat kokoa 90D, jotkut liivit tätä kokoa ei edes mahdu lähellekään päälle. Kaulakuopasta mitattu mitta näyttää molemmissa rinnoissa olevan yli 30cm. Onko jollakin ollut vaikeuksia ottaa asia lääkärissä puheeks?
Vastaukset 80
Vanhimmat
Tiedän tunteesi. Itsekkin olin ennen hyvin ujo puhumaan rinnoistani, häpesin niitä niin paljon. Iän myötä onneks on häpeä vähentynyt. Sekin auttaa, kun on kavereita, joiden kanssa aiheesta voi puhua. Olisiko sinulla kavereita, joiden kanssa voisit "harjoitella" rinnoista puhumista?
Ja sit pakollinen lässytinlää-osio. Eli kyl ne lääkärit on nähnyt niin monenlaisia rintoja, että on ihan turha hävetä ja ujostella. Varaa aika mieluusti naislääkärille, se ainakin mun kohdalla helpotti. Tsemppiä :)
Itse otin asian puheeksi käydessäni tarkastuksessa terveyskeskukseni neuvolassa. Sieltä lääkäri sitten kirjoitti lähetteen leikkaavalle lääkärille keskussairaalaan ja sitä kautta pääsin leikkaukseen. Itse olin myös monta vuotta miettinyt leikkausta ja vain ajatellut ettei minulla olisi ikinä siihen varaa. Onneksi satuin lukemaan tätä palstaa ja tulin tietoiseksi julkisen puolen leikkauksista ja pääsymahdollisuuksista.
Eräälle ystävälleni tehtiin muutama vuosi sitten rintojen pienennys ja häneltä olen asiasta kysellyt. Hänellä leikkaus sujui hyvin. Ensin vain ajattelin, että oispa ihanaa pienennyttää ja asia jäi siihen. Vuoden verran asiaa olen miettinyt ja miettinyt ja nyt olen jo siinä pisteessä, että asialle on tehtävä jotain. Itse askel on eteenpäin otettava, kukaan muu sitä puolestas ei tee. Sekin asia vaikutti, että imetän vielä. Kun maito alkoi kertymään niin en kyllä tiennyt, että mihin rinnat laittais.
Ja voin kyllä uskoa, että lääkärit ovat nähneet jos jonkinlaista rintaparia. :) Tuskin minun rinnoista hirveesti hetkahda. :) Seuraavaksi otan itseäni niskasta kiinni ja varaan sille lekurille ajan, sen verran olen näitä juttuja täällä lukenut ja odotan innolla sitä hetkeä kun minulla on pienemmät rinnat!!!
Olen lukenut näitä viestejä kohta puolen vuoden ajan täältä.. tätä ennen en tiennyt, että on mahdollista päästä leikkaukseen julkiselle. Rohkaisin itseni, ja varasin ajan työpaikkalääkärille. Olen kauan kärsinyt todella pahoista niskasäryistä, ja työpaikkalääkäri kirjoitti lähetteen plastiikkakirurgille sairaalaan. Pääsin sinne reilun kuukauden kuluttua, ja lääkäri totesi heti, että minut voidaan leikata! Iso helpotus tuli heti! Vasta tämän jälkeen siis pyysi riisumaan paidan, jotta voisi ottaa mittoja. Hän oli sitä mieltä että leikkauksesta voisi olla minulle hyötyä. Nyt leikkaus on edessä ensi maanantaina!! Jännittää ihan mahdottomasti, mutta samalla odotan sitä innolla. Toivon vain, että kaikki menee hyvin. Tähän kaikkeen meni siis aikaa vain alle puoli vuotta ensimmäisestä lääkärikäynnistä!
Nyt vaan varaat itsellesi ajan lääkärille, siellä asia selviää! Tsemppiä!
Tosi mahtavaa!!! Ja varmasti jännittää. Mä jännitän sun puolesta ja pidän sulle peukkuja siihen leikkaukseen. Se leikkaus menee varmasti hyvin. :) Jos aion pitkittää lääkärille menoa vielä kauankin niin se leikkaus on vaan kauempana. Aamulla rohkasen mielen ja soitan!!! Joka kerta kun kaupassa sovitat jotain paitoja ja varsinkin takkeja niin silloin ainakin muistaa, että on isot rinnat. Muuten takki on hyvä, mutta rintojen kohdalta tiukka; jää muuten takki silloin ostamatta. :( Nyt täytyy puheet muuttaa teoiksi!!!!!! Alan jo kyllästyä tähän omaan saamattomuuteeni.... Aaarghh!!!!!!
Tsemppiä vielä siihen leikkaukseen!!!!
Eiköhän se ihan hyvin mene...
Juu tuttua tuo vaateongelma on minullekin, muuten olen melko pienikokoinen (156cm/61kg), mutta paidoissa on aina otettava L tai XL koko, että mahtuu päälle! Toivottavasti siihen saadaan nyt leikkauksen myötä sitten parannusta.
Niin ja siitä vielä, kun mietit miten asian lääkärille esittää, niin minä sanoin vain, että "haluaisin selvittää, onko minulla mahdollisuuksia päästä terveydellisistä syistä rintojenpienennys leikkaukseen?" Kyseessä siis mieslääkäri, joka kysymyksen jälkeen näpytteli konettaan, eikä sanonut mitään.. sitten kysyin, että miten asian kanssa pitäisi toimia, niin sanoi, että täytyy varmaan kirjoittaa lähete tuonne kirurgiselle. Ja se oli siinä!
Kyllä sinäkin siihen pystyt!! Voin sitten ilmoitella ensi viikon jälkeen täällä palstalla miten meni..
julkiselle tärkeä kriteeri on mitta kaulakuopasta nänninpäähän eli pitää olla yli 28 cm; jos sulla yli 30 cm ja niskakivut niin etköhän pääse. mulla oli 31 ja 33 cm ja olen lyhyt, koko oli jotain D/e 90. painoindeksi sit mielellään alle 30 koska ylipaino aina riski leikkauksissa.
koita päästä ujoudesta, ymmärrän ettei se ole helppoa, mut käythän varmaan gynelläkin? lekurit on kaikenlaista nähny, sekä naiset ja miehet. etkä voi mitään itse rinnoillesi, lienee myös perinnöllistä. meidän suvussa muitakin lyhyitä rintavia naisia, mutta minäpä olen nyt normaalirintainen! :-)
loppujenlopuks rinnat on lihaa siinä missä muutkin ruumiinosat.
leikkaus oli rankka mut kannatti, niskakivut vähentynyt ja ryhti parempi, myös vaatteiden osto helpompaa. julkisella ei siis leikata esteettisistä syistä, vain terveydellisistä eli eli niskahartiakivut, rintojenalusihottuma, ryhtiongelmat.
lykkyä!
en tiedä missä päin suomea olet, mut hesassa hoitojono oli 6 kk eli varsin kohtuullinen töölön sair.muualla saattaa olla pidemmät jonot. ja maksoi vain 2 sairaalapäivää eli noin 56 e, pari poliklinikkamaksua tms. yksityyisel 4000-5000 e.
Nyt pitää myös kirjoittaa jotain. Menin myös työterveyteen ja kerroin liian suurista ja roikkuvista rinnoistani. Lähete tuli. Kutsu lääkäriin jo kuukauden kuluttua!!Ja kun menin kirurgian polille lääkäri sanoi että ei lumi maasta ehdi sulaa tai edes sataa kun aika. Ja olin jo yhteydessä päiväkirurgiaan ja ajatella he jo kaavailevat aikaa huhtikuulle. Siis marraskuussa poli käynti ja vajaat puoli vuotta niin toimenpide. Minulla on ongelmian jo enempi; niska-hartia aivan jäykkä, siis toi on jo sellainen ongelma minkä kirurgi myös havaitsi. Hartiasta säteilee kipu oikeaan käsivarteen, siis puutuu jos nukun sen päällä. Ryhti kärsinyt. Ne oli ne mitkä eniten vaikutti. Tietty on lasten jälkeen tullut 5 - 8 kg liikaa ja lääkäri sanoi että ne ois hyvä saada pois myös.Jotain ehkä saan mutta en kaikkea..
Odotan innolla lekkausta sillä mikään ei ole inhottavampaa kun etsiä oikeaa kokoa ja mikään ei istu. Sekä tämä jatkuva niska särky.
Kerron teille kuinka tästä selvisin.
Tsemppiä aloitteen tekijälle, MENE tk:n tai työterveyden lääkärille pian!!
Minulla sama tilanne parin viikon päästä.Tule ihmeessä leikkauksen jälkeen jakamaan tänne kokemuksesi.Jännittää minuakin,mutta toisaalta olen innoissani ja luottavaiin mielin.Kaikki menee varmasti hyvin.
täällä oulussa vähän pitempi jonotus... odottelin kirurgille pääsyä yli 6kk ja nyt ollut jonossa 9kk.. ja ainakin vuoden odotus tulee olemaan..ihana kun itekkin pääsisin lyhyemmällä jonotus ajalla
Huh... nyt se ensimmäinen askel on sitten otettu. Ensi viikolla on lääkärille aika. Saa nähdä kuinka käy. :) Itse olen täältä Kuopion suunnalta, ei kyllä ole tietoa, että kuinka pitkät jonot täällä on. Toivottavasti ei liian pitkät. Uskoisin, että pääsen siihen leikkaukseen. Kaulakuopasta otettu mitta antaa jo heti 60 pistettä siihen sitten kivut ja säryt ja ryhti. Ja tietysti muutama kilo on itsekin pois saatava. En kyllä suuria odottele, antaa lekurin kertoa tilanteen. Ensi viikolla ilmoittelen kuinka kävi!! Ja kaikille jotka jo ootte menossa leikkaukseen niin ihan hirmuisesti onnea!!!!!!!!!!!!!!
Mahtavaa, hyvä että rohkaistuit. Minäkin venytin asiaa liian kauan..tavallaan pelkäsin itse toimenpidettä!(kolme sectiota..heh heh..) Mutta nyt tämä todellakin tsemppaava palasta sai minutkin unohtamaan pelon ja luottamaan mitä tuleman pitää. Uskon että kestän, kestättehän te muutkin.Kerrotaan jokainen omakokemuksemme ja jälkihoito, kuinka kaikki meni.Näin varmasti muutkin ketkä vielä ovat "luku kannalla"tekevät oman päätöksensä kertomusten perusteella.
Tsemppiä kaikille meille!!
Juu, ihan kohtuullisesti jännittää... tulee ajateltua asiaa ehkä liikaa, kun kaksi pientä muksua kotona, ettei vaan kävis mitään ihmeellistä leikkauksessa. Muuten olen luottavaisin mielin, uskon että lääkäri on ammattitaitoinen ja että leikkaus helpottaa niskasärkyjäni ainakin jonkin verran. Palaan sitten ensi viikolla (jos kykenen :))kertomaan miten meni.
Kerrotko missä sinut leikataan? Yritin kyllä lukea tekstisi mutta en huomannut että olisit sen jo kertonut. Mulla on mammografia käytynä joten eiköhän tässä puolen vuoden sisällä pääse leikkuriin (oys). Tsemiä sinulle ja kirjoittele toipumisprosessista kun kykenet :o)
Kymenlaaksossa. Minä kävin mammografiassa vasta eilen, ja leikkaus siis nyt maanantaina. Täällä ei juuri jonoja ole, ja olisin päässyt jo aikaisemminkin leikkaukseen, mutta muut terveyssyyt estivät sen. Ei sitä osaa kuvitella, miltä sitten tuntuu, tunnistaakohan sitä itteään enää ollenkaan :)
Palaan asiaan, kun olen taas tolpillani ;)
Minä olen itse miettinyt samaa että kaatuukohan sitä nurin kun painopiste muuttuu oleellisesti! Ryhti paranee ja ennenkaikkea oma olo on niin fyysisesti kuin henkisestikin varmaan kevyempi!
Odottelen innolla kuulumisiasi.
Ota kaikki tarjotut esilääkkeet ja leikkauksen jälkeiset kipulääkkeet; näin neuvoi lääkäri ystäväni :o)
Mulla on vähän sama juttu, kuin sulla. Oon 25-vuotias ja kärsiny jo monen monta vuotta niska-hartiaseudun jumituksesta. Koko yläselkä on aivan yhtä puuta. Ei autaa hieronta, eikä manipulaatiot, vaan aina jämähtää uudestaan. Mulla on myös ollut sellaista vaivaa, että kipu säteilee oikeaan käteen ja käsi puutuu jos sitä kannattelee ylhäällä ja puutuu myös nukkuessa... Vaiva haittaa urheilemistakin (harrastan mm. kuntonyrkkeiyä, minkä pitäisi auttaa niska-hartiakipuun, mutta en pysty puutumisen takia tekeen).
Mun ryhtini on kanssa huonontunut tasaiseen tahtiin, en jotenkin jaksa pitää itseäni suorassa. Rinnat painaa ja roikkuu ja on aina tiellä. Ne haittaa kyl liikuntaa, kun aina hölskyy, vaikka ois minkälaiset urheiluliivit. Mun rinnat on kokoa 75 DD/E ja ihan lerpahtaneet (on ollut jo nuoresta asti löysät ja venyneet). Että sen lisäks, että niistä on haittaa liikunnassa ja elämisessä muuten, myös häpeän niitä, joten ne haittaavat myös seksielämää...
Mittasin eilen paljonko tulee kaulakuopasta nänninpäähän, niin kyllä se ylittää joka tapauksessa sen 28cm (riippuu vähän mistä kohtaa mitan ottaa), niin oliskohan mullakin mahdollisuuksia päästä leikkaukseen kunnalliselle(?) Ei oo todellakaan varaa mennä yksityiselle...Onko sillä muuten mitään väliä, että en oo synnyttänyt? Oon 162cm ja painan 64kg.
Ainakin otin eilen illalla askeleen asiassa eteenpäin ja varasin ajan omalääkärilleni (aika on 30.1). Pelottaa, että mitä hän sanoo. Jos hänen mielestään mulla ei oo tarpeeksi hyvät perusteet leikkaukseen pääsyyn... mitä sitten teen?
No niin... Tänään sitten oli se lääkärissä käynti. Huh huh.. kylläpä minua hermostutti ihan syötävästi. En oikein tiennyt, että mitä odottaa. Kyseli vaivoja ja kahteli kokoa ja hieroi niska-hartia-aluetta ja sanoi että on ihan jumissa ja totesi, että isot on ja itse otti leikkauksen puheeksi. =) Asiassa on kuitenkin yksi pieni mutta. Olen synnytttänyt puoli vuotta sitten ja imetän, en enää ihan kokopäiväisesti, mutta kuitenkin. Se leikkausarvio voidaan vasta tehdä puoli vuotta imettämisen jälkeen. =( Eli siis jos imetyksen lopettaisin parin kuukauden päästä niin arvioon pääsisin siinä elokuun aikana. Ei kyllä hirveesti lohduttanut, mutta niin kai se on, että hyvää kannattaa aina odottaa. Nyt vaan täytyy sinnikkäästi odotella ja lueskelen päivittäin täältä, että miten teillä kaikilla muilla asiat on mennyt. =) =)
Minulla mitta on muistaakseni 27 senttiä. Lokakuun lopussa kävin lääkärillä ja sain lähetteen. Kyllähän tuo sun 28 cm riittää jo pelkästää lähetteen saamiseen. Mulla on huomenna aika plastiikkakirurgille ja jännittää todella paljon. Entä jos se ei otakaan mua jonoon? Sit tulee kyl iso itku ja parku.
Torstaina onkin sit aika toiselle lääkärille, jonka pitäis keksiä apua vasemman käsin puutumiseen/särkyyn. Hartoiden jumin vielä kestää, mut käden kivut pakottaa meneen lääkärille. Toivottavasti nää kivut loppuu leikkauksen myötä :)
Niin ja lukuja minusta: 25v, 165cm, 64kg ja 75G
Kyllä varmaan te molemmat pääsette sinne. Ei voi lääkärit kieltää. Jo toi 28cm pituus ja olette molemmat noinkin nuoria. Olen nelikymppinen ja aina ollut rintava sekä lasten jälkeen lisääntyi toi koko tohon 80E ja on 5 kiloa liikaa, mutta ei se vie kokoa ollenkaan.
Tosin jos ei ole imettänyt ja on noin rintava, niin en tiedä sitten jos lapsia tulee kuinka käy imetyksen. Ymmärsin että kun joutuu nännejä siirtämän sinne kuuluville paikoille, menee imetyksen ilot. Toki pullot on keksitty::)
Kyllä käden/käsien puutuminen on jo merkki että ryhti on sotkenut hartia-niska seudun ja kipu säteilee silloin käteen. Itselläni on toi oikea käsi, ettei voi olla sen kylellä ollenkaan, koska käsi puutuu heti. Tosi rasittavaa se on.
Mutta noilla oireille ja mitoilla pitäisi päästä sinne! Lääkärille kannattaa esittää ne ongelmat eikä "häpeän rintojani", silloin he luulevat että on vain kosmeettinenleikkaus ja eivät puolla.
Ajan nopeus on oireista kiinni, ymmärsin että minulla on jo vaiva mikä lisääntyy ja katsoivat että on kiireellisempi, toki joku esim syöpäleikkaus menee edelle.
Mutta odotan kevättä innolla ja sitä että saan ton taakan pois harteiltani ja rinnoiltani.
Tsemppiä kaikille!!
kunnalliselle puolelle. Ei kai se ole mikään kriteeri että onko synnyttänyt vai ei. Eihän kaikki halua lapsia tehdä ,mutta tiedän ettei kaikilla veny takaisin samoihin mittoihin vaikka tekisikin lapsia sitten joskus.
Itselleni on pienennys/kohotus tehty viime vuonna ja myös lapset on tehty ( ei tosin kaikki viime vuonna). Ainoa mikä jäi ko. hommasta harmittamaan, on se etten menny leikkaukseen jo 20 v sitten! On se kuule sen verran hieno ja ihana juttu että ei kannate kahta kertaa miettiä!
Nyt kun meet omalle lääkärille niin valitat ja vielä kerran valitat oikein olan takaa kuinka paljon tissisi vaikeuttavat elämääsi ja on kauheat niska/hartiakivut. Niin eiköhän heltiä lähete kirurgille. Jos se ei kirjoita niin sitten meet toiselle lääkärille ja pyydät siltä mut älä anna periksi!
Koon puolesta sinulla on mielestäni jo ihan tarpeeksi painavat syyt päästä leikkaukseen ja jos ne vielä roikkuvat kuin sunnuntaipussit navassa ( niinkuin minullakin vielä viime vuonna) niin ihan varmasti. Jos ei päästä niin sitten on lääkäri umpisokea!
Tsemppiä ja voimantahtoa!!!
... nyt on jo vähän luottavaisempi mieli. Ehkäpä lääkärini ymmärtää antaa lähetteen. :)
Eilen lueskelin plastiikkakirurgisien sairaaloiden nettisivuja, ja kyllä siellä sanottiin, että imetyskyky pystytään säilyttämään, PAITSI sellaisissa tapauksissa jos on todella suuret rinnat, jolloin nännit täytyy kokonaan irrottaa ja siirtää uuteen paikkaan. Et on mulla sit toivoa senkin suhteen; ei mulla nyt sentään niin julmetun isot oo. ;)
Ai perhana, kun haluasisin jo sinne lääkärille! Ei millään malttaisi odottaa kahta viikkoa (tosiaan ajan omalle lääkärille sain 30.1). Mutta jos nyt sattuu käymään niin, ettei se lääkäri suostu antaan lähetettä, niin varaan kyllä samantien ajan yksityiselle lääkärille, en aio luovuttaa!
Eilen hyvin huomasi, kuinka tisseistä on haittaa: kävin pitkästä aikaa kuntonyrkkeilytreeneissä ja kyllä se oli tuskaa. Narua kun koitti hyppiä, niin tissit hytky miten sattuu ja kun yritti säkkiä lyödä, niin kädet puutui niin prklsti...:( On hartiat niin jumissa, että pelkästään käsien ylhäällä pitäminen vaikuttaa niin, että koko hartiaseutu, niska ja kädet puutuvat ja päästä tuntuu loppuvan vernkierto. Että en pysty enää edes kunnolla harrastamaan...
Elikkäs tänään oli kauan odotetta vastaanottoaika. Aika hämmentävä kokemus oli kyl. Ensin odotin 45 min (aikataulut oli jo aamusti myöhässä) ja kun pääsin sisään, multa kysyttiin, että haittaako, että paikalla on kuusi opiskelijaa. Sitten kirirgi kyseli vaivoja, mittaili, tutki ja kertoi riskeistä. Sitten vaatteet päälle ja kirurgi sano, että joskus elokussa luulis olevan leikkauksen. Kokonaisuudessaan tämä kestä 5 minuuttia.
Nyt alkoikin sit leikkausajan odotus. Täällä on jotkut kertoneet, että ovat soitelleen jononhoitajalle, ajattelin ite alottaa soittelun parin kuukauden päästä, kun olen tilantees, että voin mennä leikkaukseen millon tahansa. Mutta mitenkäs tälle jononhoitajalle hoitetaan? Soitetaanko kirurgian osastolle ja pyydetään jonosta vastaavalle vai miten? Saas kattoo saanko aikaseksi soitettua, kun olen todella huono soitteleen vieraille ihmisille.
Kysyisin myös hoitotakuusta. Kirurgi kun sanoi, että pääset leikkaukseen todnäk elokuussa, mutta sehän on jo yli hoitotakuun. Puoli vuotta on täynnä heinäkuun puolessa välissä. Eikö hoitotakuusta välitetä ollenkaan, onko se pelkkää sanahelinää? Vai koskeeko se vaan "kiireellisiä" leikkauksia?
Huomenna hakiessani lähetettä fyssarille, pyydän myös lähetteet mammografiaan ja ultraäänitutkimukseen :)
Hyä juttu.
Se on tosi ettei jaksas odottaa, mutta eikö ole parasta että asia etenee jo.
Kerron sitten oman kokemuksen kun olen käynyt, sain juuri tietää että huhtikuun alussa jo!!!
Mut jos sinulle on sanottu, että leikkaus olisi elokuussa niin itse menisin mieluummin silloin elokuussa kuin esim. toukokuussa. Ainakaan täällä Keski-Suomessa ei tietääkseni tehdä keskikesällä (kesä-heinäkuu) pienennysleikkauksia kovin helpolla. Ajatteleppas sitä jos sinut leikattais silloin kesällä, niin tulehtumisvaarat ym on iso riski ja on myös ikävää hoidella niitä leikkaushaavoja kovin lämpösillä keleillä ja et voi mennä uimaan.
Itselleni tehtiin pienennysleikkaus syksyllä ja silloinkin riitti ihan työtä pitää leikkaushaavat terveinä ja ihanimmat uimakelit olivat jo takana...
Tiedän tunteen kuinka v..mäistä on odotella koska postissa kolahtaa se kauan odotettu leikkauspäivä. Ja toki kannattee soitella sinne hoitajalle (kirurgian poli?), että kuuluuko mitään ja kertoa jos on mahdollista lähteä ns. perutuspaikoille elikkä lyhyelläkin varoitusajalla. Itse menis leikkaukseen vajaa viikon varoitusajalla, onneksi olin käynyt mammografian ja etukäteen mut minua ei kyllä ultrattu.
Mut malttia ja tsemppiä!
Juurikin tulehdusvaaran takia tuo elokuu pelottaakin. Sillonhan ne pahimmat helteet yleensä on. Uimaan pääsemättömyys ei mua haittaa, viime kesänäkin taisin uida kokonaiset kaksi kertaa. En oo löytänyt sopivaa uimapukua Suomesta ja olin vasta syyskuun alussa Lontoossa, mistä löysin uikkarit (Bravissimosta). Tosin ne jää nyt melko vähälle käytölle, jos pääsen kesällä leikkaukseen :)
...tässä vaaditaan kyllä. Oon tyypillinen hätähousu; haluaisin kaiken tapahtuvan nyt ja heti... ;)Mutta mitään en voi nyt tehdä prosessia nopeuttaakseni, on vaan odotettava mitä lääkärini sanoo. Mutta siinä tapauksessa jos hän ei suostu lähetettä antamaan, pistän kyllä tossua toisen eteen ja menen heti toisen lääkärin juttusille!
Ja onneks olkoon, sä pääsetkin sit suht pian leikkaukseen. Wau. :)Kerrot sit heti miten meni ja miltä uudet tulokkaat vaikuttaa... ;)
Kävin keskiviikkona juttelemassa lääkärille (oli joku omalääkärin sijainen) ja hän oli hyvin ymmärtäväinen nuorehko nainen. :) Ei ollut kuulemma ikinä vielä törmänny kyseiseen ongelmaan, eli joutui kaivelemaan aiheesta infoa tietokoneelta jne. ;)Mutta tarvittavat testit tehtiin (solisluu-nänni-mitaksi tuli 30cm!!), ja hän lupasi palata asiaan, kun on kysynyt toisilta lääkäreiltä mielipidettä.
Noh, äsken hän sitten soitti ja kertoi tehneensä mulle lähetteen TAYS:iin. :) Eli kirurgin konsultaatioon menen sit ainaskin Tampereelle. Sitä kyseinen lääkäri ei osannut sanoa missä leikkaus tehtäisiin, jos nyt pääsen itse operaatioon... Mutta se on sen ajan murhe!!! Oon niin onnellinen jo tästäkin, että mut edes otettiin tosissaan, eikä tyrmätty suoralta kädeltä! Nyt alan jo vähän uskomaankin, että saatan päästä leikkaukseen...
Nyt kun tietäisi kauanko tässä joutuu odottamaan, ennen kun pääsen kirurgin juttusille. Viikkoja? Kuukausia???
Onko kellään tietoa Tampereen jonoista? Tehdäänkö Tampereella muuten edes pienennysleikkauksia?? Mulla ei oo hajuakaan...
Siis päijät-hämeessä pääsin kirurgille jo kuukauden kuluttua. oli jotenkin kiireellinen.
leikkaus aika suunniteltu n.6 kk päähän. Eli itse olin yllättynyt että niin nopeasti. Tosin siellä leikataan tasan yksi per vko..joten uskon että Tampere on hiukan suurempi paikka, että siellä voi olla jonoja ja voivat kyllä leikellä useammin.
Hyvä että sait lähetteen, noi "tuuraajat" ei oikein osaa välttämättä puoltaa potilasta...mutta hyvä että asia selvis.
Sainkin kutsun kirurgille yllättävän nopeasti. 31.1 sain vasta lähetteen ja eilen tuli jo kutsu TAYS:iin. Aika ens pe 22.2... Että ihmeen nopeaa toimintaa. :)
Mitä kaikkea siellä kirurgin juttusilla tapahtuu? Tietäisi vähän varautua... Onko se vaan sellainen pikavisiitti niinkuin lääkärilläkin, eli vähän jututetaan ja tutkitaan rinnat jne., vai tehdäänkö siellä jotain muutakin?
Siis phksissä se kirurgi tasan piti puheen että 5kg pois...toinen oli että otti mitat kuinka alhaalla "riippuvat" ja tokaisi että juu tehdään operaatio. Ei siinä tullut mieleen kysyä, että anteeksi mikähän koko tulisi? Olis kiva saada myös itse toivoa jotain.Kertoi että itse mammografiaan ja myös kainaloista tutkimus ennen leikkausta edeltävää hoitsun käyntiä mukaan.
Sanoi että toimepide on sitten sektorilla "suuri leikkaus", ei mikään luomen poisto. Yllätyin että ajatkin niin nopeasti.Nyt rupeaa jännittää etten tajua edes laihduttaa, mikä olisi hyvä tonne rintojen sivuja ajatellen, niitä ne ei siloita...Aika lähestyy todella nopeasti ja nyt rupean jo hiukan jännittää.Aina käy mielessä, että selviydynkö todellakin siintä kaikesta että se on tän kaiken vaivan arvoista? Kertokaa hei siskot tuliko samoja tuntemuksia teillekin?
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille ja lupaan kertoa kuinka selvisin kaikesta.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Ehdottomasti operaatio kannattaa, jos on muitakin kuin kosmeettisia syitä. Mie itse odottelin 15 vuotta, harmittaa, etten lähtenyt aikaisemmin topakammin vaatimaan edes tsekkausta. Leikattiin 22.5. ja nyt on lopputulos nähtävillä: Sievät, vaikkakin arpiset B- C kupit, samankokoiset ja hartia-niskasärkyjä ei juuri ollenkaan, iho rintojen alla parantunut etc. Aloin pitää blogia heti leikkaukseni jälkeen. Käy arkistossa touko-kesäkuussa, niin pääset alkutunnelmiini. Enää en juuri tisuista kirjoita, mitäs niistä kulkevat kauniisti mukana.
http://kasvuihmiseksi.blogspot.com
Missä päin sinut leikataan? Yksityisellä vai kunnallallisella? Paljonko sinä itse maksat leikkauksesta? Mikä koko sinulle tulee leikkauksen jälkeen? Onnea leikkaukseen!
Kymenlaaksossa, kunnallisella. Tähän mennessä olen maksanut plastiikkakirurgin käynnin 22 e, ja lisäksi tulee mammografiakäynti ja sairaalamaksut 1-2 yötä. Eli ei kovin paljoa. Leikkaus ei sinänsä käsittääkseni maksa mitään, vain yöpymiset sairaalassa ja lääkkeet. Ja tietysti jos ilmenee jotain ongelmia jälkeenpäin, niin voi syntyä lisäkustannuksia. Koosta en osaa sanoa, siitä ei vielä lääkärin kanssa puhuttu, mutta puhutaan varmasti ennen leikkausta. Haluaisin olla c tai iso b-kuppi leikkauksen jälkeen. Yritän täällä sinnitellä iltaan, kun menen sairaalalle leikkausvalmistelujen takia. Jännittää ihan sikana!
Päijät-Häme tekee päiväkirurgiana, eli aamulla sisään ja illalla ulos. Hintana päiväkirurgia taisi olla siinä 78€ plus sitä enne polikäynti kirurgian pkl 22€. Yöksi jää vain jos ilmenee ongelmia.
Kyllä teillä on todella nopeat jonot, siis koin jo ton oman 5-6 kk tosi nopeana.
Muista sitten kertoa meille miten meni ja mikä koko tuli..
Paljon tsemppiä sun leikkaukseen ja muista että se on sen arvoista!!
Kyllä närästää :( Näitä lukiessani voin vain todeta, että kaikilla muilla kaupungeilla hoitotakuu joten kuten toimii, mutta Oulussa ei. Mikähän siinä on, että Oulussa on tosi pitkät jonotusajat. Itse olen jonossa ollut jo 9 kk, eikä leikkausaikaa kuulu.
Oletko käynyt jo kirurgian polilla??
Jos et niin soita sinne. Se lääkärin luona käynti vaikuttaa asiaan paljon. Sitten pyydät että onnistuisiko mahdollisesti nopeuttaa sitä toimenpidettä..tms
Minulle itselleni kirurgi sanoi että näitä tehdään päijät-hämessä tasan yksi per vko. Että kyllä sielläkin joutuu tavallaan odottaa, sekä jos tulee esim syöpä potilas, niin aika mení sitten uusiksi. Että malttia se kysyy.
Sinuna nyt ensitöikseni soittaisin ja keskustelisin asian kiireellisyydestä.
Tsemppiä.
Hoitotakuun rikkojista plastiikkakirurgia taitaa olla vähän joka paikassa pahin. Olin Helsingissä leikkauksessa, esikäynnille poliklinikalle pääsin runsaassa kahdessa kuukaudessa. Sen jälkeen leikkaukseen pääsin vähän vaille vuodessa.
jotenkuten Oulussa. Juuri kun eilen sain tämän
viestin laitettua, niin tänään sitten soittivat ja leikkaus on sitten enskuussa. Yes Yes :) Mutta totta on että plastiikkapuolella ei hoitotakuu päde, katsotaan kait nämä ei kiireelliseksi.
ja jonossa myös 9kk
soittelinki oyssiin ja sanoivat että todella pitkät jonot on... toivottavasti pääsen pian kun yhtäkauan olen odotellut kuin sinäkin
Hei, mulla oli tällä viikolla aika kirurgille Töölössä, ja pääsin jonoon. Lääkäri sanoi, että aika menee todennäköisesti tämän vuoden loppuun. Onko Helsingissä todella näin pitkät jonot? Eikö näitä leikkauksia tehdä ostopalveluna yksityisellä, jos jonotusaika venyy yli hoitotakuuajan?
Mulla on kuppikoko 75G-H ja todella odotan pääseväni näistä eroon! Olisin toivonut aikaa kesälle, jottei olisi tarvinnut ottaa sairaslomaa opinnoista.
Hienoa lukea kokemuksistanne! =) Tuntuu, että varmasti olen tehnyt oikean päätöksen!
Kiitos teille vastauksista! Onnea leikkaukseen! Kerro sit miten meni.
Heippa kaikille!
Elossa ollaan! Minut leikattiin siis maanantaina, ja eilen keskiviikkona pääsin kotiin. Sairaalaan menin sunnuntai-iltana valmistelujen vuoksi. Pelkäsin leikkauksessa kaikista eniten nukutusta, ja se olikin tosi epämiellyttävä kokemus. Leikkaus kesti noin 3 tuntia. En muista maanantaipäivästä juurikaan mitään, heräsin ja nukahdin taas, lääkäri kävi sanomassa että leikkaus meni hyvin ja nukahdin taas. Seuraavana päivänä jaksoin jo vähän olla hereillä ja pääsin käymään vessassa. Kipeintä minulle teki dreeniputket, jotka tulevat ulos kyljistä (poistavat veren ettei pakkaannu mihinkään). Haavatkin on tietysti kipeät ja rinnoissa on myös mustelmat. Luullakseni rintojen koko on n.c tai ehkä b, kun turvotus laskee. Mutta ero on jo nyt huomattava, vaatteet menevät paremmin päälle ja puseroissa on tilaa! Niskat ja selkä on kyllä jumissa, kun joutuu selällään nukkumaan, mutta ehkä senkin kestää tässä tilanteessa. Nyt vain toivon, että haavat paranevat hyvin, eikä ongelmia ilmaantuisi.
Kuukauden päästä on jälkitarkastus ja puolen vuoden päästä toinen tarkastus. Vaikka rinnat eivät vielä ole "kovin kauniit", olen silti tyytyväinen. Tsemppiä kaikille, joilla sama on edessä, kyllä se kannattaa!!
Mukavaa kuulla toipumisestasi! Minulla leikkaus siis vielä edessä mutta sain pari päivää sitten soiton ja lupasivat leikkausajan helmikuulle! Sitä nyt odotetaan ihan innolla! Muista ottaa iisisti ja kysy jos jokin mietityttää, sairaalasta saat varmasti vastauksen kaikkiin kysymyksiisi. Laita kuulumisia kun jakselet, täällä niitä odotellaan! Joko olet nähnyt uudet rintasi vai onko ne vielä kääreissä? Minä jo kuvittelen itseni kurkkimassa paidan alle heti heräämössä...
Olen nähnyt rinnat, ja ihan hyvältä näyttävät. Ei voi kun koko ajan ihmetellä, mihin lääkärit pystyvät. Molemmissa rinnoissa on mustelmaa nännin alapuolella ja nännit on aika rumat, mutta koko on mielestäni hyvä. Täytyy vaan toivoa, ettei tule ongelmia haavojen kanssa. Ompeleet ovat kaikki itsesulavia ja haavojen päällä on haavateipit, joita pidetään n. 3-4 viikkoa. Rinnan alushaava on ehkä se kaikkein kipein, se menee aika pitkälle tuonne kainaloon päin. Ja kipeä oli myös se kohta jossa dreeniputket olivat.
Ekan kerran näin rinnat vasta leikkausta seuraavana päivänä, kun en oikein tolkuissani ollut leikkauspäivänä. Kyllä se sen verran rankka juttu on. Tosin nukutusaineet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla. Minulla ne aiheuttivat myös pahoinvointia.
Kyllä tässä ihan luottavaisin mielin mennään.. aika parantaa!
Hirmuisesti onnea leikkauksen johdosta!! =) Hyvä, että kaikki on mennyt hyvin. Voin jo itse tuntea sen miltä tuntuu, kun vaatteet menee eri tavalla päälle ja rinnat on jo pienemmät, vaikka tottakai vielä turvotusta onkin. Onko kipuja? Saitko nukutuksi sunnuntai-iltana? =) Minä joudunkin vielä odottamaan aika kauan ennekuin pääsen siihen leikkausarvioon. Sitten vasta kun olen lopettanut imetyksen niin siitä puoli vuotta eteenpäin ja tietysti vielä se aika jonka joutuu jonottamaan. Toivottavasti täällä Kuopion suunnalla ei ole hirveitä jonoja. Onkos kukaan täältä suunnalta? Mitä enemmän näitä juttuja täältä lukee niin sitä nopeemmin haluaa siihen leikkaukseen. Mutta sinulle ent. 80E tosi paljon tsemppiä ja pikaista paranemista ja toivotaan, että haavat paranee hyvin. =)
Onnea paljon sulle!!
Outoa että olit pari pv sairaalassa..mulle sanottiin että päiväkirurgiana leikkaus ja illalla kotia jos ei kuumetta tai ongelmia!!Toi tos nyt rupes pelottamaan..Kuinka ne kokee et selviän kotona seuraavan yön?
No jään odottamaan huhtikuuta ja katsotaan kuinka käy.
Saitko valita ton kuppikoon vai sanoiko että tämä koko käy? Minulle sanottiin että viikkoa ennen on hoitajan aika ja silloin käydään loput läpi.
tavalla eri paikoissa, täällä mentiin sairaalaan edellisenä iltana ja leikkausta seuraavana päivänä ois päässy kotiin jo jos olisi halunnut, mutta minulla pahoinvointia ja tosi hutera olo, joten olin kaksi yötä leikkauksen jälkeen. Näin myös tosin vierustoveri, että ei se kyllä ihan pikku leikkaus ole, ja sen jälkeen voi olla huonoa oloa. Kyllä siitä varmaan kotonakin selviää, ainakin jos joku on seurana. Itse koin, että oli parempi olla sairaalassa, ettei vaan satu mitään.
Sairaalaan mentäessä ei hirveästi nukuttanut, ja onneksi vieressä oli toinen, joka meni samaan leikkaukseen. Siinä ilta rupateltiin ja panikoitiin :) Yksin olisin varmaan pillittänyt jos ei olisi ollut juttukaveria. Lääkäri tuli illalla myöhään piirtämään rintoihin omat kuvionsa ja siinä vaiheessa sain kyseltyä kaiken tarpeellisen. Kysyin minkä kokoiset niistä tulee, ja lääkäri kysyi minun toivomuksiani, joten toivoin c-kuppia tai isoa b-kuppia. Kokoon olen nyt tosi tyytyväinen.
Vieruskaveri leikattiin aamulla ensin, ja se olikin aikamoista odottamista, että koska soittavat leikkurista, että on minun vuoroni. Inhottavinta koko leikkauksessa on nukutuksesta herääminen minun mielestäni. En pystynyt samana päivänä edes kunnolla soittamaan tai viestittämään kenellekään, että kuinka leikkaus meni, niin sekaisin olin. Mutta nyt on kaikki ohi, ja haavoja parannellaan. Aika kipeät ovat vielä ja mustelmaiset, mutta ei kyllä särkylääkkeitäkään tarvitse hirveästi ottaa. Kyllä se tästä, ja uskon että kyllä sinäkin selviät leikkauksesta kunnialla!! Aikaahan se vaatii ja kärsivällisyyttä, uskon. Tsemppiä!
Onnea hirmuisesti! Eikös olekkin ihanaa kun on jauhosäkit pois tieltä?! Niin muista nyt antaa ilmakylpyjä pari kertaa päivässä ainakin ja suihkutella joka päivä ettei vaan pääse tulehtumaan. Rintojen alla on se ns "risteyskohta" on kaikista hitain paranemaan ja alttein paikka tulehtumaan sillä siinä on niin paljon käytetty tikkejä. Onko sinulla ankkurimallinen haava?
Sitten niitä tikkejä saattaa nousta läpi vielä pitkän ajan päästäkin kun haavat ovat enimmäkseen parantuneet ja kiinni. Minulla ainakin ne olivat jotenkin kipeitä kohtia ja ensin niihin tuli vähän märkää mut kun nyppäs pinseteillä sen tikin pois niin alkoi heti paranemaan. Ai niin, kaupassa myytävät kertakäyttöiset imetyssuojat ovat oiva apu siihen ettei likaannu rintsikat sillä rinnat vuotavat kudosnestettä jonkin aikaa leikkauksen jälkeen.
Yks hyvä neuvo on kans, että kun meet nukkuun niin laita tyynyt molemmin puolin käsien alle niin on paljon parempi nukkua kun joudut nukkuun selällään kuukauden verran mut äkkiä siihenkin tottuu. Ja eikä oikeestaan tee mielikään kääntyä kyljelleen kun tuntee heti rinnoissa.
Minulla oli myös laitettu silloin sairaalassa ne dreenipussit ja olihan ne inhottavan tuntuiset rinnoissa ja kun ne vedettiin pois niin yäk! Oikea rinta oli pitempään arempi, en tiedä oliko sillä vaikutusta mutta sitä kudosnestettä tuli ulos niistä dreeneistä puolet enemmän kuin vasemmasta.
Mutta mitä me NAISET ei kauneuden eteen tehtäis! Me kestetään mitä vain!!!
Tsemppiä ja onnea kaikille kohtalonsiskoille!
Minäkin, kuten monet muutkin, odotan malttamattomasti leikkaukseen pääsyä. Olin vasta tällä viikolla plastiikkakirurgilla, joten kyl täs viä saa odottaa. Mut kysynpä jo nyt tuosta tissien "ulkoiluttamisesta". Kuinka usein ja kuinka pitkän ajan kerrallaan sitä pitäisi tehdä? Ja onko se käytännössä ihan vain ilman liivejä kotona hengaamista suihkun jälkeen? Tälläisen käsityksen olen saanut.
Ja toinen askarruttava asia on ne tukevat liivit. Millon kävitte ostaas ne? Jos sairaalasta saa vain yhdet ja koko ajan pitäis olla liivit päällä, niin eihän siin montaa aikaa yksillä liiveillä pärjää ja vanhoista (koko 75G) ei siinä vaihees (onneksi) enää ole mihinkään. Mut tosiaan hieman mietityttää, että missä vaiheessa laikkauksen jälkeen on tarpeeks hyvässä kunnossa rintsikkaosotoksille.
Haluisin lisäksi mainita, etten koe käyväni läpi tätä leikkausprosessia kauneuden tähden vaan ennemminkin hartia- ja käsiongelmien takia. Toki ajatus ilman korjauksia sopivista yläosista ja alle 80 euron näteistä rintaliiveistä houkuttaa myös, mut ne on enemminkin mukavia bonuksia, jotka tulee kipujen vähentymisen rinnalla.
Itse hilluin tissit paljaan pari-kolme kertaa päivässä kotosalla lasten iloksi tai harmiksi (isäntä töissä :)) mut varsinkin silloin suihkun jälkeen annoin kuivata kunnolla.Saunominenhan on kielletty ekat 2 viikkoa.
Teippejä vaihdoin itse heti alusta alkaen vähintään kerran päivässä. Minulla ainakin haavat vuotivat kudosnestettä muutaman päivän het leikkauksen jälkeen aika reippaasti.
Sairaalasta sain mukaan yhdet tukiliivit ja itse kävin ostamassa tukevat urheiluliivit siinä parin viikon päästä, kun pahin turvotus oli lakannut. Pesujen välillä pidin mahdollisimman tiukkaa toppia päällä, joka ajoi saman asian kuin liivit. Liivit kuivuvat tosi nopsaa...
Mulle ei puhuttu sairaalassa tuosta "ulkoiluttamisesta" mitään, ja se onkin vähän hankalaa minulla, kun kotona niin pieniä muksuja, että ei niitä halua järkyttää asialla... :) No täytyy yrittää jotenkin järjestää. Ilman liivejä vaan tuntuu niin orvolta ja rintoja kivistää enemmän. Leikkauksesta nyt siis 5 päivää. Tänään kävin ostamassa uudet liivit kokoa 75C! Yes! No, saattaa tietty tuosta vielä vähän pienentyä, kun turvotus laskee. Olen nyt jo melko hyvässä kunnossa, aina välillä vaan kirvelee ja vihloo. Muuten, ainakin minulla, ne sairaalasta saadut liivit eivät ole kovin tukevat, ja niitä jouduttiin sielläkin jo kerran vaihtamaan pienempiin, kun olivat liian löysät.
Miten niiden teippien kanssa, kun sairaalassa keskiviikkona laittoivat uudet ja eilen vaihdoin itse, oli tosi vaikeaa, kun eivät tahdo irrota! Onko pakko vaihtaa niin usein, kun kerran päivässä? Kun sairaalassa sanoivat että ei tarvi vaihtaa jos eivät ole veriset tai irtoavat/repaleiset... Eivät mielestäni vuoda juuri ollenkaan. Minulla kipein kohta rinnassa on kainalon lähellä.. mutta oli kyllä aika ilkeän näköinen juuri tuossa "ankkuri"kohdassa. Kuinka nopeasti haavat olivat ummessa, kokemuksia. Jännittää, että kaikki menee hyvin haavojen kanssa...
Ensin minäkin jännitin lasten reaktiota mut lapset sopeutuvat kaikkiin niin jouhevasti. Minulla on vieläkin orpo olo ilman liivejä mut samalla nautin kun ei tarvii kokoajan pitää niitä päällä.
Ei teippejä tarvii vaihtaa niin usein jos eivät haavat eritä mitään. Minulla vain vuoti ne alkupäivinä niin runsaasti. Ensin minuakin jännitti/inhotti vaihtaa niitä itse mut kun rauhassa omissa oloissa tekee tuttavuutta niin loppujen lopuksi hyvin menee...
Minulla haavat umpeutuivat siinä parissa viikossa. Mut puhtaus ja kuivatus on mielestäni kaiken a ja o!
Minulla ei oikeastaan kirvellyt eikä vihlonnut mut muisti heti haavojen olemassa olon esim. jos kurkottelet jotain niin auts!
Mut kyllä sinullakin kaikki menee hyvin sillä voiton puolella olet! Haavat paranevat kyllä ajan myötä!
Onnea ent, 80 E !! Itse olen menossa työterveyslääkärin vo:lle 25.1. ja toivon kovasti saavani lähetteen eteenpäin. Olen myös 80 E, mitta olkakuopasta nänniin 37, eli olen todella pienennyksen tarpeessa. Soitin alueen keskussairaalan kirurgian pkl:lle ja kyselin miten kauan yleensä menee jonoon, mahdollisuus päästä piankin !! Eli nyt siis jännitän perjantaita ja sitä saanko lähetteen.
Miten on arki alkanut kulumaan? Onko kovasti kipuja? Miten pärjäät lasten kanssa? Näitä kyselen koska itselläni 2 alle 5v kotona ja mietin kovasti miten osaan olla tarpeeksi varovainen leikkauksen jälkeen. Kärsiikö käsiä nostella (esim kaapista tavaroita) ja sanottiinko sinulle miten varovainen nostoissa pitää olla vai riittääkö kipu ilmoittamaan milloin yrität nostaa enemmän mitä pystyy? Jänskättää jo niin kovasti, leikkaus luvattu siis helmikuulle...
Arki sujuu jo ihan mukavasti. Tänään on eka päivä, kun en ole ottanut särkylääkkeitä, eli 7 pv leikkauksesta. Rinnat ei ole kovin kipeät, välillä vähän vihloo ja kiristää, mutta muuten ok. Toisessa rinnassa kainalon alla tuntuu iho melko kovalle, ja kävin näyttämässä sitä hoitajalle tänään. Ei ollut huolissaan, mutta sanoi, että pitää seurata, jos veri on pakkaantunut sinne. Vaihtoi samalla uudet teipit haavojen päälle. Yhdestä kohtaa on haava vähän auki :( En tiedä meneekö umpeen vai miten käy...Mustelmat ovat melkein kokonaan lähteneet ja nännikin alkaa pikkuhiljaa näyttämään nännille ;) Ensi viikolle otin uuden ajan, ettei tarvi yksinään miettiä päätä puhki, että onko kaikki kunnossa. Ensi viikolla voikin sitten jo poistaa tikkien solmukohtia, sanoi etteivät itsestään lähde. Jälkitarkastusaika minulla on 4 vk leikkauksesta 12.2.
Nostella pystyy jonkin verran, mutta kyllä sen sitten tuntee kun on liian vaikea tehtävä, eli esim. auton oven sulkeminen vähän hankalaa ja tiukoissa kurveissa ratin kääntäminenkin tuntuu. Ohjeissa luki, että yli 3 kg painavia ei saisi 4vk aikana nostella. Nyt yritän olla mahd. rauhassa, että saisin haavat umpeen.
Lasten kanssa mennyt ok, tosin ovat päivähoidossa, jonne mies heidät vie. Minulla siis myös 3- ja 4-vuotiaat vilpertit kotona. Olen sanonut, että äiti on nyt vähän kipeä, että ei saa tulla kovaa päin, huitoa ym. Pitää vaan halata varovasti :)
Nyt vaan ahdistaa tuo haavan parantuminen ja kovuuden tunne, onkohan kellään vastaavia kokemuksia... olisi kiva kuulla miten muilla on sujunut haavojen kanssa, ja kuinka nopeasti ne ovat parantuneet.
Uskon, että saat kyllä lähetteen. Minulla työterveyslääkäri ei edes katsonut rintoja, tiesi kyllä vaikeista niskavaivoistani kaiken. Kirjoitti vain lähetteen kirurgille, joka heti sanoi, että minut voidaan leikata. Ja minulla tuo mitta siis oli kuitenkin vain 27/28 cm, eli sinulla on kyllä mielestäni kaikki edellytykset päästä leikkaukseen. Hyvin se menee, kerro sitten mitä lääkäri sanoi.
Tänä aamuna kävin työterveyslääkärillä ja sain lähetteen! Lääkäri ihanan ymmärtäväinen tilanteessani. Nyt vaan odotellaan yhteydenottoa sairaalasta. Ymmärsinkö oikein että sinut oli leikattu Kymenlaaksossa (KOKS). Sinä ilmeisesti pääsit aika äkkiä leikkaukseen. Täytyy toivoa että minulla myös aika löytyy nopeasti, en enää haluaisi viettää yhtä kesää "lehmänä", jolla koko ajan hiki rintojen alla !
Tosi hyvä juttu! Nyt vaan odottelet... Minut leikattiin Kuusankoskella. Pääsin tosi nopeasti leikkaukseen, 24.9 plastiikkakirurgi ja 14.1 siis leikkaus. Olisin päässyt jo loppuvuodesta, mutta halusin vasta vuodenvaihteen jälkeen...
Nyt alkaa jo tuntua vähän paremmalle, vaikka haavojen paraneminen huolettaakin. Tsemppiä sinulle!
Ihanaa että löytyi tämmöinen ketju. Tuota pienennysleikkaukseen menoa minäkin olen haaveillut, mutta ensin vielä saa yksi lapsi tulla tähän katraaseen lisää =)Ja niin kasvaa myös taas lyyltavasti ainakin yhden koon lisää, kuten on käynyt tähänkin asti...
Todella mukavaa lukea näistä kokemuksista, mutta yksi asia todella mietityttää. Eli kun on koko ikänsä ollut isorintainen niin jos pääsee pienennys leikkaukseen niin voiko koon saada D:ksi, kun koen C:n liian pieneksi(höh)??? nimittäin enne lapsia koko oli tuo D ja se tuntui oikein sopivalta.
Edellytykset minulla siis tuohon leikkaukseen taitaa olla jo koon puolestakin, sekä tietty hartiat on aina jumissa ja päätä särkee harva se päivä. Ikää siis on nyt 25 ja painoa on muutama kilo liikaa, mutta äkkiäkös ne lähtee(tai lähtee lopullisesti sitten viimeisen vauvan jälkeen =))
Hei, päivitäppä kuulumisesi :o) Oma leikkaus lähestyy kovaa kyytiä (reilu 2vkoa!!) ja olen enemmän kuin innostunut kuulemaan toipumisestasi.
kuka on nykyään plastiikkakirurgina Kuusaalla ?
Täällähän minä :)
Rinnat ovat jo alkaneet aika hyvin parantumaan, mitä nyt vähän joistakin kohdista on haavojen kanssa ongelmia. Nännien ympärystät tosi siistit, ja niissä en enää pidäkään haavateippejä. Samoin kainalosta alkava alahaava keskelle asti siisti, mutta pystyviillot ja ankkurin risteyskohta aika hurjan näköisiä. Niissä on siis edelleen solmut jäljellä, ja tunkee ulos niitä "itsesulavia" tikkejä. Kävin tänään hoitajalla, joka poisti osan solmuista (uskon että alkaa paranemaan paremmin nyt) ja putsasi ja laittoi uudet teipit. Antoi neuvon, että mahdollisimman paljon ilman teippejä, eli ilmaa haavoille, ja suihkuttelua myös. Toisessa rinnassa on kova ja kipeä kohta, jota seuraillaan nyt, ettei ole mikään tulehdus. Ilmeisesti on vain kudosta, mikä ei ole parantunut. Nukkuminen on vähän inhaa, kun joutuu selällään olemaan, ja minulla onkin toinen käsi aina aamuisin lähes toimintakyvytön, kun on huonossa asennossa yön. Olkapää oli kyllä kipeä jo ennen leikkausta, ja nyt ei pääse parantumaan, kun joutuu kenottamaan selällään :(
Vähän ahdistaa tuo haavojen "auki oleminen", mutta olin kyllä tietoinen ja varautunut, että ei ne ihan heti parannu. Nyt vaan hillun täällä kotona ilman liivejä ja toivon että edistystä tapahtuu.. Onneksi on vielä kolme viikkoa sairaslomaa, ettei tarvi töissä stressata haavojen paranemista.
Anteeksi vuodatukseni :) Kiva kun joku on kiinnostunut parantumisestani. Laitathan sinä myös sitten, miten leikkaus meni ja miten parannut. Luen kyllä näitä keskusteluja edelleen :)
Niin, ja vielä, rinnat ovat siis mielestäni tosi hyvän kokoiset, ja muotokin on aika hyvä. Tosin se muuttuu vielä, mutta yleisesti olen tosi tyytyväinen siihen, millaiset niistä tuli. Eli en kadu ainakaan vielä ;)
Kirurgi on Janne Jyränki (Mehiläinen, Helsinki taisi olla hänen pääasiallinen työpaikkansa).
Mahtaako tämä sama plastiikkakirurgi käydä myös Kotkan keskussairaalassa leikkaamassa. Vai tietääkö joku kuka siellä tekee rintojen pienennysleikkaukset ?
hänen tietojaan mehiläisestä niin johan on nuori plastiikkakirurgi syntynyt 1970 ja ollut 8 vuotta kirurgi ja jo 5 vuotta plastiikkakirurgi
voihan olla että on rikkaasta suvusta niin on saanut rauhassa lukea ei ole tarvinnut välillä olla duunissa ;))
Etukäteen hänen tietojaan Mehiläisen sivuilta. Yllätyin myös, että on "nuori" kirurgi, mutta ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa hänestä. Todella mukava ja osaa työnsä.
jo haavat umpeutuneet?Mulle annettiin sairaalasta semmoset ohjeet,että teippejä ei saa vaihtaa,kuin korkeintaan kerran viikossa.On näköjään ihan eri ohjeet.Teippien vaihtaminen ärsyttää haavaa ja lisää arven muodostumista.Eikä mulla oo ainakaan mitään tulehdusta tullu.Suihkussa kerran päivässä ja sit vähän kuivattelua.Kuinka kauan sulla kesti turvotus?Rupee epäilyttämään,että eikö näistä tän pienemmät tullukaan?
Vähän on nyt jo haavat paremmat, mutta molemmissa ankkurin risteyskohta vielä aika hurjan näköinen, ja toisessa myös alahaavassa yksi kohta auki. Näissä kohdissa tunkee tikkejä ulos ja niissä näkyy sekä valkoisia että sinisiä langan pätkiä. Tuntuu, että ei kyllä parane ennen kuin langat on pois. Huomenna minulla on aika hoitajalle taas, toivottavasti saa ongittua niitä pois.
En minäkään olisi teippejä vaihtanut niin usein, mutta kun vuosivat kudosnestettä niin paljon. Tuntui, että jos kudosneste hautoo siellä teipin alla, niin ei ole sekään hyväksi. Sain sairaalasta ohjeet, että teippejä pidetään 1,5 viikkoa, ja sen jälkeen ei tarvi. Pidin ilmeisesti liian kauan, kun olivat menneet mielestäni teippien takia huonoksi. Ja teippi tosiaan ärsytti muutenkin ihoa, punoitti siitä ympäriltä. Nyt on jo parempi, kun viikkoon en ole teippejä enää pitänyt. Leikkauksesta siis nyt tasan kolme viikkoa.
Mä olen nyt kovasti haavoja suihkutellu, ja kuivatellu ja antanu pitkiä ilmakylpyjä. Ahdistaa vaan vielä nuo avoimet kohdat. Reilun viikon päästä on sitten jälkitarkastus.Vähän jännittää, että mitä lääkäri sanoo...
Turvotuksesta en osaa sanoa, luulen kyllä että sitä on vielä, onhan rinnat vielä muutenkin kipeät. Jännä, miten aluksi tuntui, että apua kuinka pienet ne rinnat on, mutta nyt ne jo tuntuu tosi hyviltä!!!
Jännitys kasvaa ja sen myötä kysymykset lisääntyy..Kerro onnistuuko ns. normaali elämä heti keikkauksen jälkeen. Eli ruuanlaitto (voiko käsillä kurkotella kaapeista tavaraa), pyykkäys, siivoaminen.. ihan typerää kysellä tällaisia mutta näitä olen itsekseni miettinyt ja hivenen hirvittää palata leikkauksen jälkeen kotiin lasten pariin kun ei yhtään osaa ajatella mitä pystyy tekemään. Sen ymmärrän ettei saa nostella juuri mitään. On minulle onneksi anoppi tulossa avuksi ainakin viikoksi mutta kerro kuiten miten kotihommat hoituu :o)
Minä olin leikkauksen jälkeen kaksi yötä sairaalassa ja kun palasin kotiin, niin ehkä pari ensimmäistä päivää oli sellaista, että tarvi apua jonkin verran. Mutta et varmaan ensimmäisinä päivinä meinannutkaan ruveta siivoamaan :) Sen jälkeen kyllä mielestäni onnistui kaikki kotityöt, joskin hitaammin ja varovaisemmin kuin normaalisti... Että kyllä niitä pitää varoa vähän, mutta kyllä minusta se sitten tuntuu kipuna jos on semmoista mitä ei voi tehdä. Kannattaa pitää aluksi paitoja, joissa on napit tai vetskari edessä, niin riisuminen on helpompaa. Käsillä pystyy jonkin verran kurottamaan, mutta ei tietysti liian korkealta.
5pv leikkauksesta kävin jo kaupassa, ostamassa uudet liivit. Eli leikkauksen jälkeen voi kyllä liikkua, tietty oman jaksamisen mukaan. En minä kyllä kauaa kaupassa viihtynyt, kun oli vielä vähän heikko olo.
Hyvä, että sinulle on tulossa apua, minulla lapset olivat sairaalassaoloajan ja pari pv sen jälkeen anopilla hoidossa. Sen jälkeen mies vei lapset päivähoitoon viikon verran. Nyt olen jo pystynyt itse viemään (3vk leikkauksesta). Lasten pukeminen voi tietysti olla vaikeaa, kun ei voi "ottaa rintaa vasten" tai syliin pukiessa. Tietty toi kipu on yksilöllistä, eli voi olla että sinä et olekaan niin kipeä.
Muista kysyä tarkkaan haavojen hoito-ohje. Minä sain mielestäni vähän ristiriitaisia tietoja joiden vuoksi pidin kai haavateippejä liian kauan ja paraneminen on nyt sitten hitaampaa. Mutta ehkä se tästä, toivotaan.
Milloin sinulla on leikkaus? Kerro sitten miten meni.. on kiva kuulla muidenkin kokemuksia.
Nuo haavojen hoito-ohjeet on varmaankin aika sekavat joka paikassa. Itselleni sanottiin, että haavateippejä pidetään solmujen poistoon asti, eli 3 viikkoa. Niitä siinä sitten suihkuttelin ja vaihtelin kun osa haavoista vuosi niin paljon. Lopulta tuli tulehduskin ja sain antibiootin siihen. Siis jos vuoto alkaa haiskahtamaan oudosti, niin eikun lääkäriin ja lääkkeet.
Ja nuo solmut olivat aika mielenkiintoiset, niitä rupesi "pullahtelemaan" esiin sen kolmen viikon jälkeen. Ensimmäiset otti kirurgi pois aika napakoin ottein, veteli niitä ommellankoja ja leikkeli solmuja. Kaiveli niitä aika paljon, mutta sama kaivelu jatkui vielä pari viikkoa terveyskeskuksessakin (hoitajakin ihmetteli niiden määrää :) ) ja kotonakin vetelin ommellankoja, kun putkahteli nännien reunoilta näkyviin.
Nuo ankkurihaavan yhtymäkohdat olivat hankalimmat. Toisesta rinnasta meni lopulta itse kiinni, mutta toisesta lähti iho karkaamaan ja lopulta oli 6cm x 3cm aukile, johon nyt on tehty ihonsiirto. Muuten onnistu hyvin, ainoastaan kaksi pientä paikkaa vielä auki, mutta näyttävät kyllä siltä, että menevät kiinni. Toivottavasti.
Tätä aukile asiaa ei varmaan kannata pelästyä, koska itselläni on muihin sairauksiin sellaisia lääkityksiä, jotka heikentävät haavojen paranemista. Rintojen pienennysleikkaukseni on tehty marraskuun alussa. Mutta todella kannattaa kysellä hyvin tarkkaan tuo haavojen hoito ja niiden teippien vaihto.
Kiva kuulla muidenkin kokemuksia haavojen paranemisesta. Tosiaan eilen kävin terkkulassa hoitajalle taas haavoja näyttämässä. Ovat nyt kolmesta kohtaa huonommat, "auki". Hoitaja laittoi näihin kohtiin tuotetta nimeltä Aquacell, joka oli valkoista kuten sidetaitoskin, mutta kastuessaan muuttuu läpinäkyväksi. Siihen päälle tuli "kalvo", joka pitää "tuotteen" paikoillaan. Tämä auttaa poistamaan keltaisen kerroksen, joka oli haavassa. Sen jälkeen iho kuulemma alkaa paranemaan ja menemään kiinni... Tiedä häntä. Tällä hetkellä on aika epäuskoinen fiilis haavojen suhteen. Päivän pari voi pitää tätä Aquacellia ja sitten pitää vaihtaa. Suihkutella ei kuulemma nyt tarvitse, eikä oikein voikaan, kun muuten kalvo irtoaa. Solmuja ja langanpätkiä ei tällä hetkellä näy missään, mutta kyllä niitäkin varmaan vielä putkahtelee :(
Viikon päästä on se jälkitarkastus, niin että odottelen nyt sinne ja katson sitten mitä lääkäri sanoo. :(
Todella hyvä lukea teidän jo leikattujen kokemuksia. Tietysti jokainen toipuu omalla tavallaan mutta on hyvä kun kerrotaan myös noista vastoinkäymisistä eikä vain hehkuteta kuinka ihanaa on olla pienempirintainen! Täytyy kirjoittaa ylös kaikki mieleen tulevat kysymykset että muistaa ne kysyä, saattaa jännittää sen verran ettei sitten tosipaikan tullen niitä muista! Noi haavanhoito-ohjeet kuulostaa todella vaihtelevan sairaalakohtaisesti, en tiedä sitten mikä tilanne Oulussa on, se nähdään kohta :o)
Ja ent 80E; suuri kiitos noista kotiaskare jutuista! Siivous ei varmaan tule mieleen heti ensimmäisinä päivinä mutta hyvä kuulla että jo muutaman päivän päästä voi (mahdollisesti) toimia jo lähes normaalisti. Hitaasti mutta varmasti sitten tietysti mennään eteenpäin!
Mulla leikkas toisen rinnan J.Jyränki ja toisen P.Lassus.
En tiedä vielä kumpi teki kumman, toinen on vähän paremman näköinen nyt, mutta näkee sitten kun paranevat kunnolla.
Mulla on aika Lassuksen vo:lle 18.4. Se on vasta se tarkastusaika. Missä vaiheessa sinne mammografiaan mennään ja missä se tapahtuu. Kuinka äkkiä sinä pääsit siitä kirurgin tarkastuksesta varsinaiseen leikkaukseen. Kevät painaa pahasti päälle ja olisi kiva kuitenkin että olisi jo kuntoutunut kun kesä tulee. On nimittäin reissuun hinku. Tuntuu hassulle, että leikkaavia lääkäreitä on yhtä aikaa kaksi, miten lopputuloksesta voi tulla hyvä ?! No, luottavaisin mielin odottelen tulevaa, toki jännittää aika hurjasti jo nyt. Välillä asia tulee uniinkin, vaikka ollaan vasta urakan alkuvaiheessa. Jään odottelemaan vastauksia !!
Mulla on silloon 18.4. jälkitarkastus :)
Syyskuussa kävin Lassuksen näytillä. Leikkaukseen oisin päässyt just ennen jouluviikkoa, mut aikaehdotus tuli kaks viikkoa ennen eli en ehtinyt saada työ yms. asioita järjestykseen.
28.1. tuli kutsukirje ohjeineen kotiin. 18.2. oli verikokeet ja mammografia, ne ajat oli siinä kutsussa.
28.2. oli tarkotus olla leikkausaika mutta se tosiaan siirty seur. päivälle eli 29.2.
Saa nähdä jos vaikka tapaamme vastaanotolla, mulla aika klo 11, saa nähdä pitääkö paikkansa vai onko siellä kova ruuhka. Laskeskelin, että noilla aikatauluilla mun leikkaus menee just kesään, eli täytyy suosiolla siirtää syksyyn. Ei viitsi kesää pilata haavojen kanssa.