Rakkaani on upea mies, kaikinpuolin, kunnes.. hän menee aivan hiljaiseksi, vetäytyy, ei puhu tai vain viittilöi ja puistelee päätään, kun yritän kysellä, mikä hänellä on tai että onko jotain tapahtunut. Ei puhu. Ei kuulemma halua sälyttää minulle huoliaan, vaikka olen huolesta väärälläni! Sellaiset päivät, illat ja yöt jotka valvon, ne seuraavat aamut ovat minulle todella raskaita ja tuskaisia, koska en tiedä mikä hänellä on.
Välitän hänestä, ja haluaisin auttaa edes kuuntelemalla. Tämä on sietämätöntä, vaikka todella paljon häntä rakastankin. Pitäisikö minun kunnioittaa hänen "murhe-reviiriään" ja antaa hänen vain olla vai miten saisin hänet näissä kohdin muuttumaan. On myös loukkaavaa minua kohtaa antaa minun kärsiä.
Olisko viisaita neuvoja?
Välitän hänestä, ja haluaisin auttaa edes kuuntelemalla. Tämä on sietämätöntä, vaikka todella paljon häntä rakastankin. Pitäisikö minun kunnioittaa hänen "murhe-reviiriään" ja antaa hänen vain olla vai miten saisin hänet näissä kohdin muuttumaan. On myös loukkaavaa minua kohtaa antaa minun kärsiä.
Olisko viisaita neuvoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tapa hallita toista osapuolta. Älä mene retkuun. Jos miehesi puhuisi totta, hän ei vain kertoisi, eikä osoittaisi mieltään, minkä mykkäilyillään tekee.
Suomeksi sanottuna silkka huijaus yritys!
hehe, mies mennyt luolaan. Lue kirja Miehet ovat marsista, naiset venuksesta (John Grey). Ymmärrät mistä on kyse. Tuo on vain miesten tapa käsitellä asioita. Ihan naurattaa, miten me tosiaan ollaan (miehet ja naiset) niin erinlaisia.Joten anna miehesi siis miettiä asioita, viimeistään viikon kuluttua hän on entisensä.
Jokainen kaipaa välillä omaa "tilaa". Jos ei pääse yksinäisyyteen, niin sitten vetäytyy omiin ajatuksiinsa. Monet miehet eivät halua puhua ongelmistaan, vaan ratkovat ne itse päänsä sisällä. Anna hänelle rauhaa äläkä ärsytä häntä hössöttämällä ja huolehtimalla turhista asioista. Hän osaa varmasti olla kiitollinen siitä, ettet ole koko ajan hänen kimpussaan tivaamassa syitä hänen käytökseensä ja oltuaan riittävästi keskenään hän taas on oma ihana itsensä :)
KIITOS kommenteistanne. Joskus sitä on aivan eksyksissä sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Ja kun mieskin "luolassa"mietteineen.. Kaipa se sieltä ulos tulee:)
Tulee se :) Esimerkkinä mä olen jo pikkuhiljaa oppinut tajuamaan tämän luolaefektin. Sillon käyttäydyn niinkun muutenkin käyttäytyisin. En rupea rypistelemään kulmia kurttuun kilpaa miehen kanssa vaan elän normaalia elämää. Jonkin hetken kuluttua mies saattaa pysäyttää minut ja halaa pitkään ja naamalla on semmonen tietty ilme joka tämän eleen kanssa ei tarvitse lauseita kertomaan mitä tarkoittaa. Me olemme omia yksilöitämme, omaan rauhaan täytyy olla mahdollisuus :)