Huomasin kommentin lattarijutussa että kaikki kuubalaiset kieroilevat valehtelevat ja lyövät. Itse törmäsin omaani muutamavuosi sitten Briteissä. Kovasti rakastuttiin ja mun eka hänen toka liitto. Ei ole pettänyt vaikka ystäviä on, mutta mistäpä sitä 100% tietää. Yksi lapsi toinen tuloillaan. Pari vuotta vuoristorataa, mies ei löytänyt töitä, eikä muutenkaan sopeudu tänne, kaikki minun vika ja saan kuunnella kamalia raivareita ja alkukantaisia kirouksia, väkivallalla uhattuna. Olen hakenut apua. Tiedän monia maalaisiaan ketkä pitävät vaimoa ja monta naista kierroksessa. Tämä ei, räyhää vain ja masentunut kait satanolla. Ilkeys ja kestämätön olo kotona ajamassa avioeroon. Luulen että hänellä luonnehäiriö tai paha agressio, käynyt psyk.hoitajan juttusila. Mulle sanoo et minä saan hänet raivoihin vaik olen ihan hiljaa, lapsenkin takia ja hänes ei mitään vikaa.... Hoitajan kans keskusteluis ilmi et myöntää vähän vikaa häneskin. Mut tilanne tosi ahdistava ja toinen elää tääl kuin vieras, mulkoilee ja huutaa eikä sen takia onnistu keskustelu. Kadulkaan en voi heittää mut näinkään ei voi olla. Pian keskustelut ammattiauttajan kans mut jos mä niin hullu ja kamala, mitä rienaa kokoajan lähtis pois. Sais olla rauhas raskaana. Mut kun sil ei penniäkä rahaa eikä mitään korvauksiakaan ole viel. Mut tekis aikuisena jotain eikä käyttäytyis ku kiukutteleva murkku. Ymmärrän suomen syksyn ym, itekin asunu kauan ulkomailla. Mut jos ei mikään ole hyvää menis sit vaik takas saarelleen... Kiukku ja tuska vaan kasvaa...
Kuuba-Suomi
Hola Que bola¿
18982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voi kun suomalaiset naiset pystyisivät olemaan naimatta sitä ensimmäistä ulkomaista miestä, joka heihin kaksi kertaa katsahtaa... :( Ihan oikeasti, ei ole tervettä tämä suomiblondien meininki ulkkismiesten kanssa, todellakaan!!! Enkä ole ainoa, joka tämän on huomannut: luuletteko ettei ulkkismiehet tätä teidän uunouttanne tajua?
Älä ota kesäkuubalaista jollet tiedä mitä teet sen kanssa syksyllä.
sen vaan sanoisin että teidän kahden kommentista taas paistaa mistä kirjotetaan. ensinnäkin en ole blondi...mitä se sitten ihmisestä kertookin. lisäksi, olen asunut ulkomailla 15 vuotta ja asuin pitkään avoliitossa suomalaisen kanssa, jonka jälkeen on ollut kaksi muuta suhdetta, aivan ok, mutta en halunnut heidän kanssaan avioon koska kyse ei rakkaudesta vaan enemmän tavasta. Jos nyt on tämä tilanne, se johtuu muista syistä kuin siitä että hän sattuu olemaan kuubalainen tai minä olisin joitain eksotiikkaa halunnut, kyllä kuulkaa on ihan oikeitakin suhteita ja huomauttaisin myös, että me olemme olleet jo monta vuotta yhdessä tätä ennen. Kirjoitin vain tän otsikon alle siitä syystä, että jos voisin vaikka saada vinkkiä muilta. olisin ihan y htä hyvin voinut kertoa asiasta parisuhdepuolella esim avioero tms osastolla kertomatta kansalaisuudesta. näyttää siellä olevan ihan tekemistä suomalaisislla naisilla suomipoikienkin kanssa.
jos ei ole muuta sanottavaa kuin tuollaiset kommentit, ei kannata kirjottaa ollenkaan.
Oliko miehesi siellä Briteissäkin kärttyisä vai onko hänestä tullut sellainen? Iso askel jo se, että hän suostuu ammattiauttajan juttusille, sehän on jo sinänsä ongelman tunnustamista. Onko sellaista mahdollisuutta, että muuttaisitte muualle asumaan? Vaikuttaa siltä, että miehellesi Suomi on ollut pettymys ja todella vaikea vaihe elämässä. Itsekin olen asunut parikymmentä vuotta pois Suomesta ja ahdistuisin täysin jos muuttaisin sinne pysyvästi takaisin. On niin vaisua, virikkeetöntä, ilotonta, kylmää ja pimeää... Vaikka lapsiperheelle tietysti loistava paikka asua.
no on hän aina ollut äkkipikainen, muttei tällä megatuudilla eikä niinkään kärttyisä. Hän on kovin sympaattinen ja lämmin,tosi ihana, mutta kun suuttuu on todella päinvastainen. Se kuuluu ja on kuunneltava, ihmisenä myös melko ylpeä, ehkä vähän epävarma kuitenkin. Isänä tosi rakastava ja puolisonakin siis alussa, siksi tätä tässä puinkin tuskissani. Eikä se purkauksensa ole aiemmin ennen Britanniasta lähtöään kohdistunut minuun vaan asioihin, ehkä tästä olisi pitänyt jotain päätellä mutta arvelin että kun tätä oli niin harvoin ja temperamenttinen olen itsekin, että hän tasaantuu kun meidän elomme etenee ja olemme perheenä, molemmat aina olimme toivoneet vanhemmiksi. Asuimme muualla euroopassa parivuotta ennen tänne tuloa ja luulen että hänelle ottaa se, että on lähtenyt minun ja perheeni takia matkaan, nk. tyhjän päälle myös aivoon ja paljon. Tarkotus puuttuu ja ei ole omia itsehankittuja kontakteja. Hän on asunut aiemmin briteissä parisenkymmentä vuotta jo, muttei muualla euroopassa.
Edelleenhän on tavallisempaa että vaimo seuraa miestä kuin toisinpäin. Hänellä oli briteissä kaksikin työpaikkaa ilta ja yötyötä, ja todella tarvitsee töitä. Eihän sitä itsekään tunne oloaan hyväksi jollei ole mitään tekemistä. Lisäksi se, ettei ole motivoitunut kielen oppimiseen ja Kelan ja nyt työkkärin kanssa on kanssa täytetty triljoona paperia, ja vain siksi että hänellä oli omaa yritystoimitaaa vuosia sitten.. nyt kaikki junnaa. Ja ainahan se on helppo kiukuissaan syytellä muita, vaikkei se ihan niin kyllä olekkaan.
Mutta eihän se ole todellakaan helppo tämä suomen kaamos ulkolaiselle, varsinkaan jos juuret on jossain auringossa ja meren lähellä eloa ja vilkkautta täynnä. Olen nimittin itsekin kärsinyt paluusta suomeen, mutta oli pakko työni takia. Minua oikeasti jurpii tämä puhumattomuus, tuijottelu ja murhaavan näköisenä toisia tuijottelu, aivan kuin kaikki olisi niin huonosti. Sitten on häirikkömekkaloijat metroissa ja puliukot erikseen. Niitähän nyt jokapuolella, mutta oikeasti täällä nekin on triljoona kertaa synkeämpia kuin muualla. Ulos kun menet tulee
silmäyksiä kuin olisit kauppatavaraa, eikä kevyttä juttelua ja seurustelua, ilman niitä kaameita kännisiä iskuyrityksiä.
Koska olin se eniten tienaava, päätimme näin tehdä. Tarkoitus oli olla Suomessa kunnes lapset isompia ja muita vaihtoehtoja. Mutta ei taida onnistua. Sitä arvostan minäkin että hän olisi hakemassa apua ja lähtisi terapiaan ym mutta kun ei tiedä, miten syvälle tässä pitää kiulu kaataa, ennenkuin vesi kirkastuu.... ja nyt on todella rankkaa ollut. Ehdotin kyllä että hän vaikka asuisi muualla jonkin aikaa ja erillään, vaikkei sitten heti eroaisikaan, jos siltä tuntuu.
Ei tunnu se oikein kiinnostavan, hän on aika mustavalkoinen ihminen. Että joko ollaan tai ei.
Ehkä myös kun on sellaisesta yhteiskunnasta kotoisin kuin nk. 'vanhavenäjä' että edes naapuriin et voi luottaa ja koulusta alkaen kaikki aivopestään kommunismiin, niin ei se myös opeta olemaan kovin avoin ja luottamaan toisiin. Tosin olen kyllä tavannut tosi mukaviakin maanmiehiään, että ei tätä nyt sovi yleistellä.
Älä nyt vielä lyö hanskoja tiskiin...
Kyllä sun miehesikin kärsii aivan hirveästi eikä omin avuin pääse siitä masennuksesta eroon. Purkaa kiukkunsa sinuun, kun ei hänellä muutakaan purkautumiskanavaa ole. Ja sinä edustat sitä Suomea minne olet hänet roudannut kärsimään... Ymmärrän kyllä, että se muutto oli aikoinaan yhteinen päätöksenne, mutta silti olet sopiva syntipukki.
Oletko sanonut miehellesi kaiken minkä tänne kirjoitit? Kysy mieheltäsi mikä olisi hänen mielestään ihanteellinen tilanne ja paikka olla ja elää jos se ei olisi mistään käytännön ongelmista kiinni, eikä nyt oltaisi tällaisessa umpikujassa. Sitä päämäärää kohti voi alkaa jo nyt tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Häntä voi auttaa vähän jo se, että ymmärtää sinun tajuavan hänen tilanteensa ja ahdistuksensa.
Joo totta. Olen yrittänyt puhua hänelle mutta tilanne on niin tulehtunut, ja hän 'muurannut' sellaiset lukot ympärilleen etten tavoita vaikka miten yritän varovasti availla. Kun yrittää puhua hän vaan ei kuuntele vaan huuto ja syytökset vyöryvät melkein heti. Yrittää tahtoisin mutta auttaisi kun hän edes vähän miettisi minun ja lapsenkin kannalta, varsinkin kun näin raskaana ollessa tarvitsisin apua ja etenkin tukea itsekin. Katsotaan jos ne keskustelut ammattiauttajien kanssa saisivat mitään solmuja auki. Mutta mies kyllä junnaa niin vanhoja asioita päässään päivät pitkät,että luulen juurten olevan ihan tosi kaukana, eikä hän nyt näe ollenkaan positiivista missään. Katuu jo koko liittoa vaikka varmasti oli yhteinen tahto ja molemmat olivat yhtä lailla osoittaneet että this is it and for ever. Ystävä kyllä lohdutti, ettei tuo kiukutakaan välittäisi noin jos ei välittäisi ja olisi jo ottanut toisen tai vain häipynyt. mutta katsotaan, kaua ei tälläisenaan voi kuitenkaan jaksaa olla, menee kaikkien elämä hukkaan.
Joo niin meilläkin kaikki on minun syytä oli asia mikä hyvänsä. Hänellä on myös vaikea oppia kieltä eikä oikein ole halujakaan. Ollaan nyt oltu 2 kk erossa ja kokeillaan uudestaan tuleeko mitään.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, eikä tule sen verran epävarmaa on. Jaksamista sitä kyllä tarvitaan sen ole itse kokenut.
Toivotan onnea, vilpittömästi. En oikein allekirjoita sinänsä mitään 'macho-stereotypioita' tms sillä kyllä niitä machoja on täällä Suomessakin. Mutta mekin suomalaisnaiset ollaan niin sitkeitä sissejä ja ei anneta periksi, ja sanotaan suoraan, että joskus toivon että osais vähän sellasta naismaista myhäilyä vaikken siis missään nimessä ala mitään pelejä pelata tai kieroilla. Minulle on kerrottu että kuubalaiset myös ovat tosisuoria ja liiankin ja että sanotaan kun siltä tuntuu ja kiukutaan ja sitten taas rakastetaan. parempi se on tunteet näyttää, kunhan se on sitä tervettä eikä vaan jää valtakamppailuksi tai aleta uhkailla.
Myös olen miettinyt oikeasti että tuollainen kommunismi yhteiskunta, josta tiedän muidenkin kautta ihan karmeita esimerkkejä ei jätä tervettä piirtoa ihmiseen. Ei ole valinnan vapautta, koulutus kyllä taataan, mutta töitä ei ole, ja koko ajan 'isoveli' valvoo. PUolepamput sitten ja castron kaverit saavat mukavasta elämästä nauttia, kun toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ihmiset ovat aitoja ja nauttivat pienistä asioista, mitä muutakaan, kun ei muuta ole.
Lukee muutamia kirjailijoita, jo loikanneita totuus valkenee. Tai kyselee monilta sieltä muuttaneista.
Lisäksi, sitä ei turistimatkalla valkene se koko kauheus mitä joka päiväinen elämä ja asuminen siellä on. Että monilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin myydä itseään tai keksiä vaan mistä rahat elämiseen.
Ei silti, selviäähän monet sotienkin keskeltä ja vaikka mistä, mutta vaan tarkoitan, että muokkaahan kaikki tuo ihmistä.
Varmaan on joskus helpompi jos on asunut muuallakin euroopassa tai ulkomailla yleensä, kuin suoraan tullut näin suljetusta yhteiskunnasta.
Jaksamista vaatii ja pitkää pinnaa, varmasti. Ja koskaan tuo avioliitto tai suhde ei ole varmaankaan helppo, me kaikki olemme niin erilaisia. toiset eivät valita koskaan eikä tarvita haasteita. Toiset taas kokevat että tunnetta pitää olla ja vaativat erilaisia asioita parisuhteelta.
Mutta monikulttuurisuhde voi olla hyvin avaava ja rikas asia, siksi tässä yritän sinnitellä, varsinkin kun pitkä ulkomaankokemus itselläkin, että luulisin osaavani nähdä toistakin puolta asiasta.
Peukkuja kumminkin. Ja hei, jos ei toimi niin niinhän sanovat että kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu.... sitten jotain muuta.
Mutta kuten ystäväni totesi, toiset elävät maalaten vesiväreillä, toiset öljyväreillä ja värit ovat väkeviä.
"mekin suomalaisnaiset ollaan niin sitkeitä sissejä ja ei anneta periksi"
Kuten tämä(kin) palsta osoittaa, niin suomalaisten naisten "sitkeys" on sitä, että annetaan ulkomaisille miehille periksi kaikessa. On oikeastaan hassua, millaisia nöyriä orjia Pohjolan amatsoneiksi itseään luulevista naikkosista kuoriutuu heti, kun miehen pigmentti on vähän tummempaa. :)
Niin alkaa valjeta että suominainen ei luule amatsoniksi itseään vaan joutuu ja pärjää! hyvinkin vaikeissa ja -sta suhteista ihan samanvärisen pigmentinkin kanssa. Sinnikkyys ja sisu ei tarkoita periksiantamista eikä alistumista. Siellä ihan meikäläiset ukot juoksee kaljalla ja mätkii, osissa jutuissa vaimokkeen äitiyskorvauksilla,kenkkuillaan oikein kunnolla. Tai sit rahat jää matkalle Thaimaaseen.
Taidat olla tosi väliinputoaja kun tuollaista läppää pudotat.
Tiesitkö muuten kuubalaisten olevan ihan valkoisia useimmiten.
Suurin osa Kuubalaisista on tummmia. Sekotuksia eri kansalaisuuksista. Vähemmän kyllä valkoihosia.
Neljä reissua Kuuban tehnyt
väri sinänsä ei merkitse, mutta lukekaapa
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/cu.html
jossa on tieto:
Ethnic groups:
mulatto 51%, white 37%, black 11%, Chinese 1%
eilen tuli myös YLE1ltä dokumentti KUubasta
näin pitkä ajan väännön jälkeen... erosimme ja hän piinaa minua monin tavoin edelleen, lapsien reaktiosta välittämättä. On todennäköisesti jo uusi nainenkin.... todella kurjaa. Ei hae ongelmaansa apua,eli todennäköisesti sama kaava toistuu.
No kauan jaksoit kattella.
Ikävää, että noin kävi.
Mullakin sama tilanne mutta mies nigerialainen.
Vaikeaa aina jaksaa yksin lasten kanssa kun mies vaan häiriköi vaikka erosta jo aikaa.
kun olen asiasta puhunut ja pohtinut ammattilaistenkin kanssa, paljastuu alta mitä ilmeisemmin luonnehäiriö/narsismi. Henkilö ei ollut kasvanut aikuiseksi. syntipukki täytyy aina olla ja koska charmia löytyy ensin kaikki ok ja ei mitään ongelmaa - kunnes homma räjähtää ja kaikke se mikä on ollut kivaa yht äkkiä yritetään rutata lyttyyn. Lapset ja kaikki on sivuseikka, kunhan saa raivota ja esittää suurta uhria, muille kavereille, suomalaisille... ja olen tavannut samanlaisia tarinoita ihan suomi ja ulkomaalaispareja, lähiaikoina. Monet jutut tosi hirveitä ja siinä voidaan kiltimpi tallata jalkoihin tosi raa'asti. Kannattaa lukea se kirja Naamiona Terve Mieli. Kurjaa. ja Piinaavaa. Ero tuli jo alkuvuodesta, mutta piina jatkuu ja häiriköinti rankemman kautta. vaikka todella on jo nuori ivana rinnallaan.
tosi ilkeä tai väkivaltainen, pelkäät tai millään tapaa sua kovasti ahdistelee, ettet voi elää normaalisti, harkitse tehdä rikosilmoitus, ainakin jos käy reuhoamaan. Katso poliisin sivuilta lähestymiskielto asiasta... Ei kenenkään tarvitse olla maalitauluna, riittää sitä hommaa jo siinä kun hoitaa lapsia, ei tarvi enää sitä ylimäärästä siihen. Hänel riittää energia reuhota, kun on varmaan vapaata aika lailla. Ja rakkauden ja vihan raja on pieni... tosi kurjaa että näin käy.
Sairas mieli ei paljon noita lähestymiskieltoja noteeraa.
Nauraa vaan ja lähettää välittömästi tekstiviestin ettei tarvi mitään lähestymiskieltoja musta erossa pysyäkseen. Ja viestittely senkun jatkuu.