Olen 28 vuotias nainen. Tapasin pari vuotta sitten erään miehen ja yksinäisyydennälkääni karkoittaakseni aloin tapailla häntä. Ei siinä ollut suurta tunnetta saati intohimoa mukana, mutta mies oli kaikinpuolin kiltti ja kunnollinen ja vakaassa virassa ja ansaitsikin melko mukavasti. Ja minä en tahtonut enään olla yksin. Takanani useampia epäonnistuneita ihmissuhteita, joissa minua oli pidetty kynnysmattona. Tämä mies kuunteli minua ja lupasi olla tukenani.
Niin muutimme sitten yhteen ja aloimme elää ns. keskiluokkaista perhe-elämää. Nyt minulla on kaikki se, josta jo kohta kolmakymmentä vuotta olen haaveillut. Älykäs mies, kiva koti,hyvä auto, vakituinen työpaikka, terveyttä. Mutta siltikään en ole tyytyväinen. Olemme kihloissa ja häät ovat suunnitteilla ensi kesälle.
Elämämme tuntuu asettuneen turvalliseen, mutta niin tylsään muottiin. Töihin-kauppaan-kotiin. Vähä yhteinen vapaa-aika tulee vietettyä kotisohvalla maaten ja sipsejä syöden. Seksi ei innosta kumpaakaan. Miehellä on erektio-ongelmia ja minä ennemmin masturboin, kuin rakastelen miestäni. En tunne minkäännäköistä fyysistä vetoa häneen.
Yksi syy vähäiseen seksuaaliseen kanssakäymiseemme on varmaankin minun lisääntynyt painoni. Olen avoliittomme aikana lihonut liki kaksikymmentä kiloa, enkä pidä itseäni millääntapaa viehättävänä. Mieheni ei ole tästä asiasta huomautellut, mutta ei hän myöskään enään kehu minua kauniiksi tai viehättäväksi. Häpeän itseäni ja syömistäni, joten olen ajautunut syömään mieheltäni salaa.
Kunnioitan ja arvostan miestäni hyvin paljon. Hän on kaikin puolin kunnollinen mies ja hän pystyy tarjoamaan minulle sellaisen elämän mistä olen aina haaveillut. Hänestä tulee myös varmasti tulevaisuudessa hyvä isä lapsillemme.
Mutta mistä löytää kipinää tähän suhteeseen? Mistä löytää se tunne, että ei pysty elämään ilman toista? Mistä löytää halu?
Tiedän, että minulla on asiat paremmin kuin monella muulla, mutta silti tunnen suurta katkeruutta katsoessani pariskuntia, joista suorastaan loistaa rakkaus, kiintymys ja intohimo.
Onko mahdollista saada tähän suhteeseen eloa , vaikka sitten väkisellä vääntämällä? Nyt vasta kaksi vuotta yhteiseloa takana ja pelottaa ajatella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos jo nyt suhde on näin väljähtänyt? Vai kuinka pitkälle pelkällä järjellä, kunnioituksella ja vakaalla taloudella pääsee?
Niin muutimme sitten yhteen ja aloimme elää ns. keskiluokkaista perhe-elämää. Nyt minulla on kaikki se, josta jo kohta kolmakymmentä vuotta olen haaveillut. Älykäs mies, kiva koti,hyvä auto, vakituinen työpaikka, terveyttä. Mutta siltikään en ole tyytyväinen. Olemme kihloissa ja häät ovat suunnitteilla ensi kesälle.
Elämämme tuntuu asettuneen turvalliseen, mutta niin tylsään muottiin. Töihin-kauppaan-kotiin. Vähä yhteinen vapaa-aika tulee vietettyä kotisohvalla maaten ja sipsejä syöden. Seksi ei innosta kumpaakaan. Miehellä on erektio-ongelmia ja minä ennemmin masturboin, kuin rakastelen miestäni. En tunne minkäännäköistä fyysistä vetoa häneen.
Yksi syy vähäiseen seksuaaliseen kanssakäymiseemme on varmaankin minun lisääntynyt painoni. Olen avoliittomme aikana lihonut liki kaksikymmentä kiloa, enkä pidä itseäni millääntapaa viehättävänä. Mieheni ei ole tästä asiasta huomautellut, mutta ei hän myöskään enään kehu minua kauniiksi tai viehättäväksi. Häpeän itseäni ja syömistäni, joten olen ajautunut syömään mieheltäni salaa.
Kunnioitan ja arvostan miestäni hyvin paljon. Hän on kaikin puolin kunnollinen mies ja hän pystyy tarjoamaan minulle sellaisen elämän mistä olen aina haaveillut. Hänestä tulee myös varmasti tulevaisuudessa hyvä isä lapsillemme.
Mutta mistä löytää kipinää tähän suhteeseen? Mistä löytää se tunne, että ei pysty elämään ilman toista? Mistä löytää halu?
Tiedän, että minulla on asiat paremmin kuin monella muulla, mutta silti tunnen suurta katkeruutta katsoessani pariskuntia, joista suorastaan loistaa rakkaus, kiintymys ja intohimo.
Onko mahdollista saada tähän suhteeseen eloa , vaikka sitten väkisellä vääntämällä? Nyt vasta kaksi vuotta yhteiseloa takana ja pelottaa ajatella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos jo nyt suhde on näin väljähtänyt? Vai kuinka pitkälle pelkällä järjellä, kunnioituksella ja vakaalla taloudella pääsee?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Mutta mistä löytää kipinää tähän suhteeseen? Mistä löytää se tunne, että ei pysty elämään ilman toista? Mistä löytää halu?"
Ei mistään, jos sitä ei ole alun alkaenkaan ollut. Siksi olet onneton ja siksi lihot, kun olet ottanut miehen, jota kohtaan et tunne syvää rakkautta ja intohimoa. Sanoisin että olet myynyt itsesi rahan ja tavaran takia. Jokainen kantaa itse tekojensa seuraukset, joten siitä vaan. Sen kyllä sanon, että jos tuntemukset ovat tällaiset jo parin vuoden kuluttua, niin seuraavan parin vuoden päästä ne ovat varmaan sietämättömät.
Minä menin vuosi sitten naimisiin velkaisen miehen kanssa (yritysvelkoja, ei tuhlailusta johtuvia). Elämmme nuukasti, mutta tämä rakkaus on ehdottomasti parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut:) Olin yksin melkein pari vuosikymmentä, mutta kyllä kannati odottaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että joko suuri rakkaus tai ei mitään. Toisinkin voi valita, mutta minun mielestäni ihmisellä on moraalinen vastuu myös siitä toisesta osapuolesta. On traagista, jos toinen on siinä luulossa, että tässä ollaan kovasti rakastuneita (ap:n kohdalla ei ilmeisesti näin ole).
Olet vielä nuori. Varmasti sinulla on mahdollisuus onnelliseen elämään. Tärkeintä on itsensä hyväksyminen, lähde kokeilemaan erilaisia liikuntalajeja, ulkoilu, jooga, tanssi tms. Saat yhteyden kehoosi ja mielesi virkistyy. Kokeile myös erilaisia hierontoja, aromaterapia, rosenterapia, tai vaikka intialainen päähieronta - kehosi kaipaa hyväksyvää kosketusta ja hemmottelua, samalla voit halutessasi keskustella tuntemuksistasi ammattilaisen kanssa. Löydä oman mielenkiintosi. Menkää vaikka yhdessä.
Mieti tarkkaan avioliittoa, ja sitä mihin olet sitoutumassa. Ehkä kannattaa löytää se intohimo ennen avioliittoa - voit aloittaa muutoksen jo tänäät!!
Nyt lopetat sen mässäilyn ja terveemmät sapuskat,sopikaa vaikka ihan pienestä kävelystä ennen nukkumaan menoa ja lisäätte lenkkiä pikkuhiljaa.Katso mitä ostat, vältä hiilareita=sokeri,vaaleat jauhoista tehdyt leipomiset, olut, peruna, käy kirjastossa hakemassa kirja tai osta josta selviää tarkemmin. Miksi,terve ihminen ei välitä itsestään? Mieti, olet itsesi paras ystävä.
Täällä jaetaan neuvoja samalla periaatteella kuin haluttomuudesta kärsiville: "osta jotain kivoja hepeneitä seksikaupasta ja sitten jotain kivaa öljyä ja kyllä ne halut siitä syttyy". Kyllä ensin pitää mennä niihin ongelmien syihin! Jos motivaatio ei riitä itsensä kuosissa pitämiseen, vaikka menossa pitäisi olla suhteen roihuavin ja intohimoisin vaihe, niin huh huh...
Jos haluat "järkiavioliiton", niin sitten sinun opittava olemaan välittämättä siitä, minkälaisia suhteita muilla on. Rakkaudesta et selvästikään ole menossa naimisiin, mutta on hyvä, että ainakin tiedostat tilanteen itse. Onnellisuutta en sinulle voi povata, mutta jos koet ettei muutakaan vaihtoehtoa ole, niin kai se sitten noin pakko toimia. Häissä kaikki tulevat hehkuttamaan teidän onneanne ja rakkauttanne, joten miettikää tarkkaan kannattaako pitää kovin suuria häitä.
Joopa joo... Hirveästi järkeä antaakin jotain laihdutusvinkkejä parisuhteen korjaamiseen, kun ongelmat ovat kuitenkin aivan jossain muualla.
Lukiessani kirjoitustasi mieleeni nousi sana: laskelmointi. Raha, kaunis koti, turvattu tulevaisuus- mikään näistä ei korvaa rakkautta.
Kait sinä nyt itsekin ymmärrät, että jos kahden ensimmäisen vuoden aikana olet noin "onneton" ja liittonne on fyysisesti noin kylmä- niin ei se siitä enään parane. Päinvastoin..se kiihkeinkin ja intohimoisin rakkaus ns.laimenee ajan kanssa, mutta siitä jää sentään ihanat yhteiset muistot molemmille, joita sitten keintuolissa kiikkuessa yhdessä kumppanin kanssa muistella.
Mitä te vanhana muistelette? Sitä kuinka sinä söit ja lihoit. Ja kuinka miehelläsi oli erektio-ongelmia?
Parempi yksin, kuin kurjassa suhteessa.
mistä luulet niiden lasten putkahtavan, kun ei ole seksiä? masturboimalla? mielenkiintoista.
Yhdessä tekemistä se on ulkoilukin tiemmä! Lukekaa tarkemmin ennenkuin otatte kantaa. Se on mukava hetki kiertää korttelit ympäri ja juoda kahvit päälle ennen nukkuunmenoa.Keskusteluakin syntyy ihan itsestään.Pidän siitä kovasti.Ja kukaan ei sieltä sohvasta ketään nosta, ellei itse tajua nousta.PILLERIT on turhia. Yhdessä tai erikseen,mieti ja tee päätöksesi.
Voi olla, että miehen erektio-ongelmat johtuvat siitä, että hän aistii (tietää) haluttomuutesi. Ei ne kilot vähennä haluja (kokemusta on). Se, ettei miehesi kommentoi enää ulkonäköäsi ei välttämättä johdu siitä, etteikö hän siitä pitäisi, vaikka oletkin pyöreämpi. Jos ei muutenkaan ole "hyvä hetki" suhteessa, ei tule kehuttua toista.
Sinun haluttomuutesi voi olla seurausta aikaisemmista huonoista kokemuksista. Kaikille ei ole itsestään selvyys, että turvallisen ihmisen kanssa turvallisessa suhteessa halut heräisivät.
Kaikki suhteet eivät ole intohimoisia eivätkä ala rakastumisen huumassa. Mielestäni sinun pitäisi lakata vertailemasta suhdettasi muiden suhteisiin. Kaikki taaplaavat tyylillään.
Jos elämä sohvalla lojuen on tylsää, niin liikkeelle sieltä! Olisi ihan tervettä, että sinulla olisi omia menoja ja harrastuksia, ettekä aina tylsistyisi yhdessä sipsejä syöden. On miehen asia, lähteekö hän sohvalta liikkeelle.
Tämä on vähän rankkaa kirjoittaa tuntemattomalle, mutta mielestäni ei kannata mennä naimisiin ennen kuin olet todennut, että haluat elää tämän miehen kanssa loppuikäsi. Jo parin vuoden kuluttua tiedät enemmän tästä suhteesta. Avioliitosta eroaminen on huomattavasti hankalampaa kuin avoliitosta. Jos siis eroon päätyisitte.
Monilla naisilla lihominen vähentää heidän OMIA halujaan. Jos ei ole aivan rautainen itsetunto, niin lihominen saa naisen helposti tuntemaan itsensä vähemmän viehättäväksi ja haluttavaksi ja käyttäytymään sen mukaisesti. Jos ei kehtaa esitellä itseään eikä näyttäytyä alasti tai jopa välttelee koskettelua, niin helposti se seksielämä alkaa vähentyä. Laihduttaminen kannatta ehdottomasti -ihan oman itsensä takia!
Suhdetta se ei tietenkään paranna siltä osin, miltä se perustuu puolisoiden väliseen henkiseen yhteyteen...
No joo, toi on kyllä totta, että lihonneella itsellään voi olla mieli maassa - joko sen takia, että on lihonut tai sitten on lihonut sen takia, että mieli on maassa. Ja näissä tapauksissa halut vähenevät.
Jos himoa on ap:n suhteessa ollut muutenkin vähän, niin oma lihominen voi vaikuttaa asiaan. Melkein 20kg lihominen ei ole ihan pieni määrä, ja itsekin kannatan, ihan oman hyvinvoinnin takia, laihduttamaan sen pois. Sipsit, sokerit, alkoholi, perunat ja vaalea leipä pois ruokalistalta, ja johan alkaa karista! Kävi suhteen kanssa sitten miten tahansa, niin omasta terveydestä täytyy pitää huolta.
Laittakaa telkkari varastoon. Vaikka kuukaudeksi. Teidän elämä ei siihen lopu ja voitte sitten katsoa sitä vaikka loppuelämänne jos siltä tuntuu. Alussa on varmaan vaikeaa keksiä muuta tekemistä mutta kyllä se siitä. Minä ja mieheni olemme hurahtaneet lautapeleihin. Se on oikeasti kivaa! Ja sitten kannattaa lähteä ulos. Siellä on paljon nähtävää ja kommnentoitavaa. Kuulostaa varmaan kamalalta mutta me tykkäämme kävellä iltaisin kun näkee toisten ihmisten koteihin. Voi arvailla minkälainen perhe missäkin talossa asuu. Jos oma kylä alkaa kyllästyttää ottakaa se auto ja ajakaa vähän kauemmas kävelemään. Vanhat rutiinit vähäksi aikaa jäähylle ja uusia juttuja tulee väkisinkin kuvioihin. Tsemppiä!