miksi aina käsketään laskemaan omia vaatimuksiaan, jos sitä elämänkumppania ei ala löytymään? Pitäisi siis elää ihmisen kanssa, johon ei alunperinkään niin hirveätä vetoa välttämättä tunne?? Itse olen tilanteessa, jossa vastakkainen sukupuoli osoittaa joskus kovastikkin kiinnostustaan, mutta haikailen vain sen yhden (saavuttamattoman?) perään. Kuinka monella on vastaava tilanne?
Itse olen sitä mieltä, että ei kannata edes alkaa seurustelemaan jonkun ihmisen kanssa vain siksi, että kaveritkin seurustelevat.
Itse olen sitä mieltä, että ei kannata edes alkaa seurustelemaan jonkun ihmisen kanssa vain siksi, että kaveritkin seurustelevat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ottasin kenet vaan mutta kun ei saa ketään
Minkä ikäinen olet?
on aika lailla samanlainen tilanne. Oon päättömän rakastunu ja haikailen vaan sen yhden miehen perään. Kukaan muu ei enää kelpaa eikä edes kiinnosta. Ehdokkaita kyllä olisi ja pidänkin kyllä monista ja viihdyn heidän kanssaan, mutta siinä yhdessä on se jokin, joka pitää mut aivan koukussa! Tilanne on todella turhauttava kun en häntä luultavasti koskaan tule itselleni kokonaan saamaan... (ei siis seurustele vaan tahdotaan ilmeisesti niin eri asioita...) Siis miten mä voisin lakata rakastamasta niin paljon kun satutan vaan itseäni??
Itse olen riutunut vastaavalla tavalla jo reilu puoli vuotta. Ongelmani on etten osaa/osannut aloittaa puhumaan tämän "elämäni ihmeen" kanssa tuntemuksistani ja haluistani riittävän helposti. Aikoinaan seurustellessamme en osannut ottaa mieltä painavia asioita puheeksi. Jokin vain tässä ihmisessä sai minut pitämään itseni mieluummin epätietoisuudessa kuin rikkomaan "lasia". Ja sama pätee/päti ilmeisesti myös toisinpäin. Muiden ihmisten kanssa minulla ei ole ollut vastaavaa ongelmaa.
Ja sama näyttää olevan sinullakin ongelmana kun ilmaisit että "tahdotaan ilmeisesti". Et siis todella tiedä mistä homma kiikastaa. Luulempa ettet haluakaan tietää totuutta vaan mieluummin roikut epätietoisuuden tunteessa. Jätät ikään kuin pelivaraa sen sijaan että joutuisit tekemään päätöksen siitä että joutuisit unohtamaan kohteesi - tai jopa suunnittelemaan oikeasti jotain yhteistä!
Voi olla että arvailuni menee pahasti metsään mutta minun ja entisen avokumppanini välillä asioiden selvittämättömyys risoi kaikkein eniten. Saan häneltä välillä sellaisia signaaleja että tiedän myös hänen kaipaavan perääni. Mutta sitten se totinen meininki asioiden viemiseksi johonkin suuntaan puuttuu. Pitää muistaa että molempien pitäisi olla antavia osapuolia - eli ei pidä jäädä odottamaan että toinen/toiset ratkoo asioitasi. Tosin niinkin voi joskus käydä. Pelkään että vaikka erosimme hyvinä ystävinä niin tämä tälläinen hidas riutuminen pilaa jopa ystävyytemme...
Uskalla kasvaa lapsukkatiikeli, sinulla on hyvä elämä edessäsi. Epätietoisuus asioista on pahin riippa kaikessa - niin sinulle kuin ehkä jopa tälle toisellekin osapuolelle!
sama tilanne. Mutta tätä menoa sitä on yksin vielä 50 - vuotiaanakin.
ei ole paljon vaihtoehtoja, yksi vain.
Seurustelua vain siksi kun muutkin sitä tekee en kannata enkä ymmärrä. Toki vastakkaisen sukupuolen edustajia pitää tavata, ainakaan minä en ole etäältä "ensisilmäyksellä" kehenkään ihastunut... täytyy siis antaa naiselle mahdollisuus.
Oletko muuten kokeillut iskeä tuota "saavuttamatonta"? Tai muuten vain yrittänyt tutustua häneen? Asia kannattaa hoitaa pois häiritsemästä. Voikin osoittautua, että olet ihastunut mielikuvaan ja lähemmin tarkasteltuna ihastuminen laimenee... tai sitten päinvastoin, olet vielä enemmän kusessa :).
Saavuttamattomuus on aika nurinkurinen juttu. Yhtälailla sinäkin voit (ja ilmeisesti saatkin) naiset pitämään itseäsi tavoittelemisen arvoisena olemalla saavuttamaton. Se on normaalia flirttailua, ollaan hauskoja ja kiinnitetään vastakkaiseen sukupuoleen sopivasti huomiota mutta ei kuitenkaan anneta toisen huomata, että ollaan valmiita ihan mihin tahansa... Ihmissuhteet ovat vain peliä, jossa kaikki haluavat voittaa :)
Olen samaa mieltä kanssasi. En laske vaatimuksia, vaikka sitä elämänkumppania ei ole löytynyt.
Ympäristö asettaa paineita: täytyisi vain ottaa joku, jonka kanssa tulee toimeen ja synkkaa hyvin.
En tosiaankaan ole alkanut pitkään rakkaussuhteeseen sellaisten kanssa, joiden kanssa on synkannyt hyvin. Kyllä siinä täytyy olla aito kunnon voimakas rakastuminen alla ennen kuin lyön hynttyyt yhteen miehen kanssa.
Olen kokenut sellaisia rakastumisia pari kertaa (plus sitten pienempiä rakastumisia), mutta niistä suhteista ei sen enempää.
Täytyy vain uskoa siihen, että vielä se mies, joka vetää jalat altani, löytyy.
En ala suhteeseen vain sen tähden, kun tässä yhteiskunnassa pitäisi elää suhteessa (kun kaveritkin niin elävät).
laske vaatimuksiani yhtään. Jos jotain uupuu, niin pitää ainakin löytyä korvaava ominaisuus.
Mieluummin yksin kuin ihmisen kanssa, jota ei arvosta.
näin on. hämmästyttää miten ystävät ehdottelevat mitä kummempia tyyppejä ja pyrkivät järjestämään tilanteita ja treffejä ihan sopimattomien miesten kanssa. se on todella loukkaavaa, kun sanovat vielä, että kyllä sullekin vois kelvata kerrankin joku, valitse nyt tuosta tuo ja vie se kotiin ja ota ukko siitä.
täytyy vaihtaa ystäviä. nämä järkkäilijät ovat itse aikoinaan tehneet niin, eli ottaneet ekan vastaantulevan, ja ovat sitten kateellisia toisille, jotka haluavat löytää jotain kemiaakin fysiikan lisäksi.
surullista on nähdä miten ystävät ahdistuvat näissä pikaliitoissaan ja haaveilevat aina jostakin muusta. olisivat onnellisia valinnassaan ja näkisivät sen eteen vaivaa, edes lastensa tähden.
ja mitä tulee "riutumisteoriaan" niin totta se on, että jos joku on kerran ollut todellinen ykkönen, niin eipä kakkosilla oikein tee mitään. aika ankeaa kyllä, mutta ehkä sitä vanhetessaan viisastuu ja voi olla, että kakkonenkin näyttää ihan uudelta.ehkä.
Parempi yksin kuin kumppanin kanssa, joka on "B-luokkaa"!