mitä mieltä olette siitä kun on alkanut pitää yhteyttä johonkin profiiliin treffeillä, niin koska olisi soveliasta sopia treffit oikein naamatusten? sillä minä en ainakaan saa selvää ehdokkaan aikomuksista, enkä pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla näin kirjallisesti. mutta kun vaan pääsisin treffeille, pystyn kyllä asiani hyvin tuomaan esille. muutaman kerran olen näin pääsytkin ja joka kokemus on ollut positiivinen vaikkei suhdetta olekkaan syntynyt, syystä tai toisesta. kyllä minusta oikea keskustelu äänenpainoin ja ilmein antaa oikean kokonaiskuvan ihmisestä. ja kun tähän leikkiin on ryhtynyt niin pitää ne petymyksetkin ja hylkäykset kestää. siis minusta parasta olisi muutaman viestin jälkeen vaihtaa puhelinnumeroita ja sopia treffit. mitä mieltä te olette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä haluan ehdottomasti kirjoitella niin kauan, että ne aikomukset sun muut tulee esille. Joskus voi puhelimessa jutella.
En varmasti lähtisi treffeille miehen kanssa, johon en olisi kirjoittelemalla tutustunut etukäteen.
Tämän tavan olen hyväksi havainnut. Kovin monilla treffeillä en sitten kyllä ole käynytkään. Usein miehillä on mielestäni liian kiire tavata. Erään miehen kanssa kirjoittelimme vuoden verran! Tapasimme, mutta emme edes yrittäneet seurustella ja nykyään olemme hyviä ystäviä hänen kanssaan. Ystävystyin myöhemmin myös naiseen,jonka hän löysi täältä ja jonka kanssa hän perusti perheen.
Itseasiassa yksi kriteerini onkin, että mies osaa kirjoittaa ja pystyy silläkin tavoin ilmaisemaan itseään ja toiveitaan.
Mielestäni treffeille voi pyytää heti kun siltä tuntuu, toinen voi sitten kieltäytyä tai lähteä, se on hänen päätöksensä.
Niin paljon kun näilläkin palstoilla on saanut lukea katkeria viestejä petetyksi tulemisesta, ihmettelen ihmisten halua kirjoitella tuntemattoman ihmisen kanssa ja jakaa hänen kanssa kaikki omat asiansa.
Itse olen sitä mieltä että heti treffeille vaan kun oleellisemmat asiat on pintapuolisesti tsekattu, sen jälkeen on paljon viisaampi jatkon suhteen, kiinnostaako nähdä vai ei. Jos kirjekaveria etsii niin sitten kannattaa vaan kirjoitella... Tämä on tosin vain yhden naisen näkemys tästä asiasta.
Minä, nainen yli 40-v, sovin treffit heti muutamien mielenkiintoisten viestien jälkeen. Sopiminen suoraan sähköpostitse eli ei nimiä tai puhelinnumeroita...tapaaminen yleisellä paikalla ja vasta sen jälkeen kun olemme sähköpostitse miettineet tai päättäneet haluammeko jatkaa eteenpäin annan puhelinnumeron.
Nyt löysinkin itselleni mielenkiintoisen ja ns.,perhosia aiheuttavan miehen ja poistin profiilini. Rehti peli - ei sarjatulta.
älä venyttele turhaan treffeille lähtöä. Ihmiset todellakin ovat usein erilaisia livenä kuin netissä. Kohti todellisuutta mahd. nopeasti sanon minä. Minä enemmän tutustuu, sitä enemmän harmittaa, jos se ihana ihminen olikin ihan susi.
Mielipiteet asiassa jakautuvat kahteen ja nopeiden treffien suosijat ovat vissiin enemmistönä. Tämähän on kyllä temperamentti- ja luonnekysymys. Kuten myös, mikä on treffailijan motiivi: päästä deiteille, saada pano, csaada vähän säpinää, löytää rakkautta?
Itse kannatan kirjoittelua vähän pitempään ja ajttelen nyt oikean seurustelun ja rakkauden löytämistä, en panoja.
Feikata voi yhtä hyvin kirjeillä kuin livenäkin. Mun mielestä siinä säästää oikeasti aikaa, kun jaksaa kirjoitella ihmisten kanssa. Tietysti voi tuntua siltä, että asiat ei etene, kun istuu persiellään koneen ääressä. Mutta toisaalta, jos treffeille menee ja törmää epärehelliseen ihmiseen, siinä vasta aikaa kuluu hukkaan, kun yrittää rakentaa suhdetta väärän ihmisen kanssa. Mun mielestä kirjoittamalla voi erottaa ne, jotka on katkeria ja hakemassa hyvitystä, ne jotka oikeesti nostattavat vain egoaan, ne joiden huumori kertoo ihan väärästä luonteesta itselle jne. Jäljelle jäävät ne, joissa on potentiaalia. Niiden kanssa kun kirjoittelee, voi sieltä jo hiljalleen erottua ne, jotka miellyttävät sinua ja joita sinä miellytät. Niiden kanssa voi sitten ruveta suunnittelemaan treffejä.
Mutta tämä on sellaisen ihmisen strategia, jolle kirjoittaminen on luonteva tapa seurustella ja ajatella. Kaikille se ei käy.
Minä löysin kultani tuolta haukutulta suomi24 treffeiltä. Vuosi on siitä kun tutustuttiin kirjeitse. Kirjoittelin useamman naisen kanssa, mukaan mahtui hulluja, katkeria, neuroottisia, ja monta mukavaa fiksua naista, joista jäi myös kavereita.
Mutta yhden naisen kirjeitä vain rupesin odottamaan ja ne lämmittivät erityisesti. Ihastuimme kirjeitse, sillai oikeesti. Kun sovimme treffit, se oli molemmin puolin oikeastaan vain sen toteamista, että toinen on livenäkin yhtä ihana kuin kirjeitse. Siitä pitäen ollaankin sitten seurusteltu ja asiat menevät hyvästä parempaan.
Tuo on mun kokemus asiasta. Monilla on varmaan päinvastaisiakin kokemuksia. Mutta musta tuntuu, että niitä hylkäyksiä ja "tyhjiä" deittejä tulisi vähemmän, jos panostaisi enemmän siihen ketä yleensä deittaa.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että sinun kirjallinen ilmaisutaitosi on huomattavasti keskivertoa parempi mitä treffeillä tapaa (tai jopa paremmasta päästä). Pisteen jälkeen aloitetaan lause isolla kirjaimella, mutta muutenhan sinulla on ihan selkeitä tekstejä, joten kyllä noilla avuilla pystyt erinomaisesti meilailemaan naisten kanssa.
Ei kai tuohon tapaamisasiaan mitään nyrkkisääntöä ole. Itse olen huomannut nykyisin, että kynnys tavata joku henkilö on noussut sen myötä kun on tullut muutamia "epäonnisisa" treffejä.
Terve varovaisuus on aina paikallaan nykyisin.
Itse suosin treffeille lähtöä viimeistään viikon-parin sisällä kirjoittelun aloittamisesta edellyttäen tietysti, että viestejä on vaihdettu jokseenkin rivakkaan tahtiin. Toisaalta kerran viikossa kirjoittelijoiden kanssa hommasta ei ole muutenkaan tullut mitään. Viimeksi tällaiseen törmätessäni sanoinkin kolmen viikon ja yhtä monen viestin jälkeen ihan suoraan, että voisi olla parempi antaa olla.
Nopeasti treffeille haluamiseeni on syynä se, että parilla ensimmäisillä treffeillä ihmettelin, oliko pöydän toisella puolella istuva ihminen tosiaan se sama, joka ne viestit lähetti. Ihmisen kirjallisesta tyylistä voi vetää paljon johtopäätöksiä, jotka sitten osoittautuvat virheellisiksi. Esim. hillittömän pitkiä viestejä hyvin tiuhaan lähettänyt nainen osoittautui livenä kummallisen vaivautuneeksi tuppisuuksi, mihin homma sitten kaatuikin.
Kahvipöydässä vaan on helpompi muodostaa toisesta kuva. Toisaalta nopeat ekat treffit eivät tietenkään tarkoita, että toisille pitäisi päästä saman tien, tai että olisi kiire sänkyyn tms.
Minusta on nopeat treffit hyvät. Silloin ei vuodata asioita itsestään toiselle, joka sitten osoittautuukin livenä huonoksi vaihtoehdoksi. Minä kävin kesällä jopa pari kertaa viikossa kahvilla, mutta mitään en saanut. En aina sitä kahvikupillistakaan, vaan maksoin itse. Seksillä ja nopeilla treffeillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ihminen on kokonaisuus ja kun ei miellytä niin ei miellytä. Ei se kirjoittamalla parane.
Minulla on viime vuodelta parit huonot kokemukset hitaista treffeistä. Se pettymys voi kasvaa todella suureksi jos ihminen ei olekkaan se miksi hänet on kirjoittelun kautta kuvitellut. Kirjekavereitahan heistä tietenkin saa, mutta kun itse en ainakaan sellaisia etsi.
Ehdottomasti ne ensitreffit siis mahdollisimman nopeasti. Muutama viesti korkeintaan ja sitten nopeat kahveet jossain. Kun selittää miksi haluaa tavata mahdollisimman pian niin kyllä nainenkin sen ymmärtää. Jos ei edelleenkään halua tavata, niin sitten ei voi mitään.
Niiden ensitreffien jälkeen voi kyllä mailailla,soitella,chattailla vaikka mielin määrin, kun osaa kuitenkin yhdistää ne sanomat johonkin konkreettiseen. Luultavasti ne seuraavat treffit meneekin sitten jo tosi hyvin. Jos mielenkiintoa siis on nähdä uudestaan.
En tiedä olenko sitten jotenkin pinnallinen paskiainen koska minulle se ulkonäkö ja yleinen ilme on kuitenkin todella tärkeää. Suoraan sanottuna tämä on se syy miksi haluan tavata nopeasti.
Mitään mallia en todellakaan etsi vaan ihan tavallinen itsestään ja kropastaan huoltapitävä nainen on minusta suoraan sanottuna ihan jumalaisen ihanainen ilmestys. Kyllähän siinä pitää olla tiettyä seksuaalista vetovoimaakin olemassa taustalla, ei hommasta muuten voi mitään tulla.