- Osalla ihmisistä ei tunnu olevan huumoria lainkaan. "Tällaiset ihmiset pelkäävät joutuvansa pilkan kohteeksi ja välttävät tilanteita, joissa he naurattaisivat muita tai nauraisivat muille. He pelkäävät, että muut pitävät heitä turhina tyyppeinä. He ovat usein myös niitä, jotk aesimerkiksi kokevat tulevansa muita helpommin työpaikkakiusatuiksi" -
Lainausmerkeissä olevan tekstin esittäjää ei tässä kohtaa sanottu, mutta aikaisemmin on mainittu TYÖTERVEYSPSYKOLOGI Paavo Kerkkänen - lieneekö hänen mietteitänsä.
No, kun on joutunut pilkattavaksi työpaikalla, jopa asiasta joka ei työpaikalle kuulu ja varsin raskaalla tavalla, niin enpä tiedä voiko kyseessä sanoa olevan huumorintajuttomuus ns. uhrin puolelta. Enpä muuten ole huomannut että työpaikalla olisi niin ronskisti pidetty pilkkanaan ketään muuta ja pyritty vähättelemään työn tekemistä, esitetty juttuja joiden mukaan on joku hiostaja, "kohta ne vaatii meiltä samaa kuin tuolta", "sitten on vaan sanottava että se on niin paljon nopeampi" jne. Eli, onkohan tässä tapauksessa ollut pikemminkin kyseessä ilkeämielinen pyrkimys nolata ja tehdä ihminen täysin arvottomaksi työpaikalla. Halpamaisinta jutussa oli vielä se, että käytetään hyväksi jotain mikä ei työpaikalle kuulu ja silloinkaan ei tiedetä asiasta kaikkea ja kaikista viimeisimmäksi sen halpamaisuuden ottaa käyttöön henkilö jonka kanssa ei millään tavalla ole työpaikalla työn takia ole tekemisissä ja jonka oma ammatti antaisi jo olettaa että ko. halpamaisuus jäisi suorittamatta, no, huumorintajuttomana tulkitsen että ko. ihminen oli joutunut lapsellisten ja ilkeämielisten manipuloimaksi (hehehee) tai sitten oli niin omien ahdistustensa johdattelemana että varsinaisen, anteeksi vaan, ilkeämielisten puheiden kohteeksi enemminkin joutuvan sijasta piti ottaa se jota jo valmiiksi pidettiin tyhmänä ja yksinkertaisena - HUUMORINTAJUTTOMUUTTA kun kokee tulleensa työpaikkakiusatuksi???
Lainausmerkeissä olevan tekstin esittäjää ei tässä kohtaa sanottu, mutta aikaisemmin on mainittu TYÖTERVEYSPSYKOLOGI Paavo Kerkkänen - lieneekö hänen mietteitänsä.
No, kun on joutunut pilkattavaksi työpaikalla, jopa asiasta joka ei työpaikalle kuulu ja varsin raskaalla tavalla, niin enpä tiedä voiko kyseessä sanoa olevan huumorintajuttomuus ns. uhrin puolelta. Enpä muuten ole huomannut että työpaikalla olisi niin ronskisti pidetty pilkkanaan ketään muuta ja pyritty vähättelemään työn tekemistä, esitetty juttuja joiden mukaan on joku hiostaja, "kohta ne vaatii meiltä samaa kuin tuolta", "sitten on vaan sanottava että se on niin paljon nopeampi" jne. Eli, onkohan tässä tapauksessa ollut pikemminkin kyseessä ilkeämielinen pyrkimys nolata ja tehdä ihminen täysin arvottomaksi työpaikalla. Halpamaisinta jutussa oli vielä se, että käytetään hyväksi jotain mikä ei työpaikalle kuulu ja silloinkaan ei tiedetä asiasta kaikkea ja kaikista viimeisimmäksi sen halpamaisuuden ottaa käyttöön henkilö jonka kanssa ei millään tavalla ole työpaikalla työn takia ole tekemisissä ja jonka oma ammatti antaisi jo olettaa että ko. halpamaisuus jäisi suorittamatta, no, huumorintajuttomana tulkitsen että ko. ihminen oli joutunut lapsellisten ja ilkeämielisten manipuloimaksi (hehehee) tai sitten oli niin omien ahdistustensa johdattelemana että varsinaisen, anteeksi vaan, ilkeämielisten puheiden kohteeksi enemminkin joutuvan sijasta piti ottaa se jota jo valmiiksi pidettiin tyhmänä ja yksinkertaisena - HUUMORINTAJUTTOMUUTTA kun kokee tulleensa työpaikkakiusatuksi???
Vastaukset 9
Vanhimmat
huumorintajua tilannetajuun - eli kaitpa se on vähän huonoa huumorintajua jos ei osaa lopettaa silloin kun huomaa loukanneensa toista! Siis työterveyspsykologi - voi herranen aika!
kuinka herkästi nämä vitsailijat itse ottavat herneen nenäänsä jos pilkka pystyttäisiin kääntämään heihin itseensä? Se siitä teoriasta huumorintajuttomuuden ja työpaikkakiusaamisen välillä!
"...He ovat usein myös niitä, jotka esimerkiksi kokevat tulevansa muita helpommin työpaikkakiusatuiksi."
Siis kokevat tulevansa. Se ei siis tarkoita sitä, että heitä kiusattaisiin. Luulen, että tässä asiantuntija ja/tai toimittaja viittaavat ihmisiin, jotka tunnemme paremmin nimellä "herkkänahkaiset". Nämä ovat ihmisiä, jotka ottavat oikeudekseen loukkaantua jopa siitä, mitä he LUULEVAT toisten ajattelevan.
Minua ainakin kiusattiin ja painostettiin nimenomaan siksi, että ajatukseni näitä "kiusattuja" kohtaan olivat muka vääriä. Ainoa todiste asiasta oli "kiusattujen" oma intuitio.
Kun kaikki ilmeeni, äännähdykseni ja tekoni tulkittiin näiden kahden henkilön toimesta tyytymättömyyden osoitukseksi tai "mielenosoitukseksi" ko. herkkiä kohtaan, minua saikin sitten oikein luvan kanssa ruveta piinaamaan. Yksi keskeinen kiusaamisen teema oli juuri tuo, että he "kokivat tulleensa kiusatuksi" minun taholtani.
Eli lukekaamme teksti kaikessa rauhassa vasemmalta oikealle. Siinä tuskin tarkoitetaan, että työpaikkakiusatut olisivat jotenkin huumorintajuttomia, vaan että huumorintajuttomat ehkä kokevat muitakin asioita hieman eri tavalla kuin muut. Onhan tämä nähty käytännössäkin jo ainakin ziljoona kertaa. ;)))
näkijöitä, tekijöitä, sanojia ja huumorilla varustettuja on niin monenlaisia. Sun ongelma taisi olla se että ette pystyneet keskustelemaan ja selvittämään mistä oli kyse. Mutta siis miten sitten olit sitä huumoria esittänyt kun se koettiin kiusaamiseksi........ Hehe. Kun minä taas tarkoitin sitä että huumoriksi tarvittaessa väännetään loukkaaminen, ivaaminen, pilkkaaminen - kun ruvetaan kysymään että mitä toi on niin se on vain huumoria ja kohteella ei ole huumorintajua eli on herkkänahkainen....... Väärää perustelua ja kiertämistä silloin kun itse asiassa todella on kyseessä ollut tiedostettu tai tiedostamaton toisen nolaamisen halu! Mutta antaa olla, me ollaan erilaisia, joskus vaan kun annettaisiin olla sitten kun ollaan erilaisia - ei kun minähän en itsekään ilmeisesti hyväksy toisten erilaisuutta, juu, se olenkin taas minä kun olen herkkänahkainen, epäluuloinen, ymmärrän väärin jne. Antaa tulla vaan... herjaa pukkaa, herjaa pukkaa.
on juuri tuo: Kokee tulevansa kiusatuksi - siis eihän me mitään tarkoitettu..... No, jos ette tarkoittaneet, miksi piti sanoa, tehdä jotain? Tarkoituksettomat teot?
Yleensä ei paljon kannata selitellä, mutta jatketaan kumminkin...
"Sun ongelma taisi olla se että ette pystyneet keskustelemaan ja selvittämään mistä oli kyse. Mutta siis miten sitten olit sitä huumoria esittänyt kun se koettiin kiusaamiseksi........"
Täsmennystä:
- emme pystyneet keskustelemaan, koska sain tietää "kiusaavani", vasta kun asia tultiin huutamaan päin näköä, sitten olinkin aivan änkkänä, paniikissa ja täysin avuttomana ihmettelin, mitä minun NYT pitäisi tehdä? Pahimmat virheeni olivat "väärä ilme, väärä äänensävy, väärien ihmisten kanssa seurustelu, väärin eläminen". Ilmeisesti ärsytin niitä ihmisiä aina raivon partaalle pelkällä olemassaolollani tai sitten he vain puhkoivat paiseitaan töissä satunnaisesti valitsemaansa uhriin.
- minun näkökulmastani se huutaminen, selän takana mustamaalaaminen ja työnteon sabotointi oli kiusaamista minua kohtaan näiden "kiusattujen" taholta.
- huumorista ei tosiaan ollut kysymys, minä tein töitä ja yritin tulla toimeen kaikkien, myös niiden vaikeampien kanssa. Siedin jopa itseeni kohdistuvaa "ilkeilyhuumoria". Nämä kaksi olisivat vain halunneet "jotain enemmän". Minulle ei koskaan selvinnyt, mitä he loppujen lopuksi halusivat. Luulen, että vain haastaa riitaa.
Se selittelyistä, itse asiaan vielä:
On tosiaan väärin, että kiusantekoa ja paskanpuhumista puolustellaan sillä, että "sehän on vain huumoria". Omien havaintojeni mukaan näin tekevät heikot ja katkeroituneet ihmiset, jotka vuodattavat kuonaa sisästään (työ)ympäristöönsä, mutta ovat niin raukkamaisia ja paskiaisia, etteivät pysty ottamaan vastuuta puheistaan. Jos on ongelmia, niistä pitää puhua suoraan eikä vittuilulla nävertää toisia ihmisiä joka perkeleen päivä.
Huomautettakoon vielä, että SE ei ole ongelma, jos jostain alemmuuskompleksisesta TUNTUU, että hänestä ei pidetä. Se toisista "pitäminen" ei liity millään tavalla työssäkäyntiin. Hyvät tavat kuuluvat.
Ton lauseen taakse "Ihminen koki tulleensa kiusatuksi", sinäkin kiusaaja piiloudut. Kai minä kiusattuna jotakin koin kun manipuloit yksikön työntekijät ensin puolellesi niillä konsteilla jotka halutessas osaat. Minä jäin yksin, siitä pidit huolen. Muistan kun tervehdit aamulla muita, minuun et katsonut. Jos erehdyin joskus olemaan iloinen oma itseni niin teit kyllä siitä lopun. Katsoit sellaisen tilanteen, ettei ollut todistajia ja lyttäsit minut ilkein, vähättelevin sanoin ja konstein mitkä sinä kyllä hallitset. Tyypillistä se oli perjantai-iltapäivänä niin että pilasit sopivasti viikonloppuni. Muistan vieläkin kolkon ohuen äänesi ja kylmän katseesi. Silloin kun oli joku sinua ylempi paikalla, teeskentelit että kaikki hyvin meidän yksikössä. Kun käytit tilanteen mukaan näitä kahta olotilaasi, takasit minulle mittavan stressin ja ahdistuksen niin kauan kuin siellä olin. Pyysin lopulta apua talon sisältä. En saanut kuin "tarkkaillaan tilannetta", kliseen, vaikka oli hyvin tiedossa miten pahoin voin
kohtelustasi.
Ja nyt, mitenkähän tuollaiset asiat sitten pitäs kokea? Ovatko ne huumoria, jota herkkähipiäinen ei vain kestä? Ei kai se niin kauan kosketa ketään kun eivät itse ole tulilinjalla. Hyvä kun on joku yhteinen uhri että itse välttyy moiselta.
Olen alemmuuskompleksinen ja pidän itseäni sinua tyhmempänä. Mutta siis jos joku repii ns. huumoria työkaveristaan ja tämä työkaveri aika selvästi näyttää että ei pidä siitä mutta repiminen silti jatkuu, niin tota onko se hyvää käytöstä ja huumoria vai työpaikkakiusaamista ja onko tässä kohteella oikeus tuntea tai kokea tulleensa loukatuksi vai onko kyseessä siis todella huumorintajuttomuus! Kun kyseessä kerran on loukkaamistarkoituksessa tehty, alistamistarkoituksessa tehty, nolaamistarkoituksess tehty, nöyryyttämistarkoituksessa tehty, mitätöimistarkoituksessa tehty pila! Ei ole kyse huumorintajuttomuudesta!
Et ole minua tyhmempi, vaan minulla on tämä rönsyilevä tapa ilmaista asioita. (Puheripuli?) En osaa sanoa/kirjoittaa asiaani niin, että tulisin aina ymmärretyksi. Kiitos, että annat palautetta, koska yritän parantaa ilmaisuani. (Tosin heikoin tuloksin...)
Saitko sen käsityksen, että minä olisin huumorin varjolla kiusannut muita? Eihän se niin tietenkään ollut. Minua siinä ivattiin, mutta annoin asian olla. Kun en kiusaantunut repivästäkään "huumorista", alettiin huutaa, mustamaalata ja sabotoida työntekoa.
Kaksi henkilöä saivat uskoteltua muille, että minä kiusaan heitä, vaikka asia oli päinvastoin. He oikeuttivat oman kiusaamisensa sillä, että minä muka loukkasin heitä olemassaolollani. Minä yritin tulla toimeen "erilaisten" kanssa, mutta he eivät halunneet tulla toimeen minun kanssani. Ehkä koska kokivat itsensä jotenkin vajavaisiksi. En todellakaan tiedä mitä, mutta jotain "hyötyä" minusta haettiin.
Jos joku repii huumoria työkaveristaan kiusaamistarkoituksessa, se on kiusaamista. Jos toinen vielä ilmaisee, ettei pidä siitä, ja pilkkaaminen vain jatkuu, se on tahallista kiusaamista.
Hyvää käytöstä on se, että hyväksyy erilaiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Ja sitä, että pystyy työskentelemään kaikenlaisten ihmisten kanssa, kunhan he käyttäytyvät kohtuudella muita kohtaan. Kenenkään ei tarvitse sietää ivallista ja alentavaa käytöstä.
Jutun pointti on siinä, että pitäisi jättää työpaikalla toiset ihmiset rauhaan. Olkoot minkä ikäisiä, kokoisia, näköisiä tahansa, asukoot vaikka roskalaatikossa tai hirsilinnassa.
Ei meistä kukaan ole 100% hyvinkäyttäytyvä fiksu ihminen kaikissa tilanteissa. Mutta jos jättää toiset rauhaan - antaa heidän olla mitä ovat - saa kenties olla itsekin rauhassa. Näin siis, jos kaikki noudattavat tätä vastavuoroisuuden periaatetta ja myös arvostavat sitä, että heidät jätetään rauhaan.
Yritin erottaa toisistaan nämä huumorintajun, työpaikkakiusaamisen ja kokemisen käsitteet, koska siinä lehtijutussa ne oli sotkettu perusteellisesti. (Ja minä sitten sotkin lisää...)
Kiusatuksi tuleminen ei edelleenkään ole mielestäni huumorintajuttomuutta eikä herkkänahkaisuutta.