apuuva

Yleensähän miehet ovat innoissaan jos saisivat kaksi naista samaan sänkyyn. Ainakin minun mieheni on ollut:=)). Rohkeasti vaan ehdottamaan. Ainoastaan siinä voi olla se että jos hän kokee toisen naisen uhkana, riippuu myös siitä kuinka usein tätä naista tapaat?
Ei ole silti kiva jos joutuu salailemaan asiaa, siitä voi tehdä niin mukavaa kolmistaan:DDD

Yleensä miehet ottaa hyvin vastaan;)) ja terve suhde alkaa rehenlisesti puhumalla ;) kerro ihmeessä niin ei tartte salailla mitään ;))
onnea sinulle!!

kahdenvälisiin asioihin kolmatta, ainakaan itse tilanteisiin:). Ei homorakkaudessa mitään pahaa ole, mutta se sulle rakas mies saattaisi loukkaantua, jos ei o bii, nimittäin. Nimenomaan siksi.

Ota asia esille. Tee sitten päätös.

En tiedä pystynkö varsinaisesti auttamaan ongelmassasi, mutta yritän tuoda näkökulmaa (ja kenties mahdollisuuksia), mitä voit sitten pohdiskella. Yritän tuoda asiaa julki yleisellä tasolla, sillä (muistaakseni)joku toinenkin biseksuaali pyysi apua. Älä ajattele kuitenkaan että olisin mikään dr. Phil, sillä itse sinun pitää ajatuksesi kohdata- siispä asiaan...

Biseksuaalisuus tai muukaan seksuaalisuus ei ole mitenkään uutta yhteiskunnassamme. Jo 60-luvulla koettiin teollisessa yhteiskunnassa seksuaalinen vallankumous joten sinun on todellakin helppo hengittää "roolissasi". Eikä historiallisella tasolla biseksuaalisuus ole poikkeuksellista. Rooman valtakunnan ja Antiikin-Kreikan aikana biseksuaalisuutta (mielestäni) oli paljon enemmän kuin nykyään. Mikä sitten tuo eroa aiemmista ajoista nykypäivään on avoimuus. Seksuaalisuus ja sen eri variaatiot tuodaan ns.katukuvaan jopa ylitsevuotavan tehokkaasti jota media ruokkii. Mainitsin jossain aiemmassa kirjoituksessani (Avoin Suhde-lyhyt oppimäärä) kritisoivani biseksuaalisuutta muoti-ilmiönä, en muutoin.

Olen jossain nähnyt tuloksia biseksuaalisuudesta, joka tuloksien pohjalta naisten parissa on melko yleistä. 80-luvulla syntyneiden %-osuus oli (kutakuinkin jopa)15, vanhemmilla vähemmän. Nyt ei pidä tehdä välttämättä johtopäätöksiä kasvusta, vaan kenties siitä että vastaajat "näkevät" asiat eri tavalla. Ihan kuten kysymyksen Avoimesta suhteestakin. Toisten mielestä jo näkeminen eroottisia unia -seksiä naisen kanssa- tekee biseksuaalin, toisen mielestä pitää asua yhdessä ja harrastaa seksiä jotta lukee itsensä joukkoon. Oma vaimoni (2 lapsen äitinä) on hetero, mutta haluaisi kokea seksuaalista nautintoa naisen kanssa. Hän on kuitenkin luonteeltaan niin ujo joten kokemus saattaa jäädä tekemättä. Ei hän minun mielestäni ole kummempi kuin moni muukaan nainen, mutta sosiaaliset paineet hyvin monilla saattaa jättää tekemättä asioita joita kuitenkin haluaisi jossain vaiheessa tehdä, näin ehkä sinullakin. Sitten on tämä muoti-ilmiö...

Nykypäivää kuvaan hyvin "ulkoseksuaaliseksi" ajaksi. Julistetaan avoimesti kuuluvansa seksuaalivähemmistöön tai hamutaan kokemuksia useilta partnereilta joko suorittamisen "pakosta" tai pyrkimyksestä nousta sosiaaliportaissa ylöspäin. Jälkimmäinen on hyvinkin miesvaltaista käyttäytymistä. Se että "julistan" olevani avoimessa suhteessa teen ainoastaan siksi, että koen asian ainoastaan itselleni parhaaksi suhteeksi. Moni ajattelee kuitenkin asian hyvin kapea näköisesti ja ns. huutelee selän takaa, ilman tarkempaa näkemystä asiasta. Ajattelen avoimen suhteen monessa kerroksessa, josta VAIN yksi osa on seksuaalisuus (joka totta kai ihmisenä on merkittävä osa), muttei ainoa. Ajattelen niin, että vaikka haluaisin usean naisen kanssa seksiä, en anna sen hallita itseäni. Vaikka siis kokemukseni jäisi elämässäni tusinaan naiseen (tulee jäämään alle!!), koen sen paljon mielekkäämmäksi kuin sen joka julistaa olleensa yli 50 naisen kanssa. Sisäinen ja ulkoinen rauha on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin suorittaminen (työssä tai seksissä) ja rauhaton ihminen on kuin purjevene ilman köliä -tuulten riepoteltavana.

Itse miehenä -ja täysi heterona- ymmärrän miehesi näkökulman asiaan. Toisaalta Avoimen suhteen kannattajana näen paljon samankaltaisuutta sinussa (biseksuaalissa), vaikka olemmekin erilaisia. Se mitä miehesi sanoi "sairaudesta", pitää tavallaan paikkansa. Voi olla että jossain vaiheessa löydetään geeni tai aivon osa joka ei ko. henkilöllä toimi kuten "normaalilla" ihmisellä (uskon siis seksuaalisuuden olevan pitkälti aivon tuottamaa...). Se siis pitää vain osin paikkansa. Käyttäytyminen (seksuaalinen tms.) on vasta silloin sairauden puolelle menevää, jos käyttäytyminen itsessään alkaa ohjata ihmistä- eikä ihminen käyttäytymistään (vrt. esim. psykopaatit). Jos siis itse tunnet olevasi biseksuaali tai koet että naisen kanssa rakasteleminen on kiva juttu, mutta se ei näy itsessäsi mitenkään, olet (mielestäni) oikealla polulla.

Pyrkisit ajattelemaan asian seuraavasti: Olet kuin rannekello, josta sekuntiviisari ei toimi kunnolla tai se on poissa. Olet kello, josta näkee ajan (tunnit/minuutit), mutta ei tarkemmin. Olet siis mielestäsi riittävän hyvä kello, mutta et parempi kuin muut "kellot". Älä siis tyrkytä itseäsi tai paremmuuttasi muille (lähinnä miehellesi) jos he eivät näe itseäsi ns. vertaisenaan. Jos miehesi tarvitsee sitä "sekuntiviisaria", pitää hänen hankkia se muualta (toinen puoliso). Toisin sanoen - Jos seksuaalisuutesi on sinulle tärkeää, hanki sellainen kumppani joka ymmärtää tarpeesi, ymmärtää samoja asioita kuin sinäkin, tarvittaessa haluaa samoja "juttuja" kanssasi. Jos taasen tyydyt mieheesi, pyri keskustelemaan asioista avoimesti, tuo julki ne asiat mitä haluat elämältäsi/elämässäsi tehdä. Se että te olette olleet vuoden yhdessä ei vielä merkitse paljoa (vain ajallisesti kyllä), mutta se etsikkoajan jälkeen pitää käyttää viisaasti. Ajattelen itse seksuaalisuudesta hyviä asioita/kokemuksia... jopa sitä kolmen kimppaakin suostuisin tarvittaessa tekemään [niin että viestejä vaan tulemaan-muutkin ;)]. Totisena sanottuna kuitenkin pyrin ajattelemaan, että sen/niiden aika tulee aikanaan (jos on tullakseen). Ajatuksena Carpe Diem- tartu hetkeen (ja jos yleensä haluaa edes tarttua), on paljon parempi henkisellä tasolla, kuin pelkkä suorittaminen tai "touhottaminen" pisteiden perässä. Jos näet siis kumppanisi HYVÄNÄ vertaisena, pidä hänet mutta puhu asiat halki jotta ei tarvitse myöhemmin katua. Älä kuitenkaan ole hänelle mieliksi (tai muuten ala ns. roikkumaan hänessä) jos haluat/olet itse jotain muuta.

Toivottavasti tästä oli vähääkään apua ongelmaasi, sillä ihmissuhteet (ja elämä itsessäänkin) voi tuntua vaikea asialta. Tärkeintä on kuitenkin tehdä suunta ja luottaa itseensä. Lopuksi...
Se että teet elämässä muiden mielestä oikein, ei ole se Pointti, vaan SE että tiedät sisäisesti tekeväsi oikein, SE on se (mielestäni) elämän Pointti. Tsemppiä -muillekin!!