Monikulttuuriset suhteet palstalla joku väitti hiljattain, että kaikilla suomalaisilla naisilla olisi joskus ollut seksisuhde ulkomaalaisen miehen kanssa. Suomessa asuvassa tuttavapiirissäni ja suvussani lomaromanssit ja ulkomaalaiset suhteet ovat näköjään olleet harvinaisia, mutta enpä tiedä sitten mikä on yleinen totuus.
Uteliaisuuteni kuitenkin heräsi ja ajttelin kysyä teiltä Suomi-Suomi aviopareilta, miehiltä ja naisilta, onko menneisyydessänne ollut ulkomaalaisia suhteita, ex-puolisoita, ex-kihlattuja, lomaromansseja, vakavasti otettavia flirttejä, kansainvälisiä työpaikkaromansseja... jos on niin minkämaalaisia ja missä olosuhteissa?
Vastatkaa myös jos EI ole ollut. Ja olisiko koko ajatuskin avioliitosta ulkomaalaisen kanssa kenties ihan utopistinen ja kauhistus..? Mitä mieltä olette jos puolisolla on aikoinaan ollut ulkomaalaisia suhteita, onko se ongelma vai ihan samantekevää?
Mainittakoon, että oma aviomieheni on pohjoissaksalainen tavis.
Uteliaisuuteni kuitenkin heräsi ja ajttelin kysyä teiltä Suomi-Suomi aviopareilta, miehiltä ja naisilta, onko menneisyydessänne ollut ulkomaalaisia suhteita, ex-puolisoita, ex-kihlattuja, lomaromansseja, vakavasti otettavia flirttejä, kansainvälisiä työpaikkaromansseja... jos on niin minkämaalaisia ja missä olosuhteissa?
Vastatkaa myös jos EI ole ollut. Ja olisiko koko ajatuskin avioliitosta ulkomaalaisen kanssa kenties ihan utopistinen ja kauhistus..? Mitä mieltä olette jos puolisolla on aikoinaan ollut ulkomaalaisia suhteita, onko se ongelma vai ihan samantekevää?
Mainittakoon, että oma aviomieheni on pohjoissaksalainen tavis.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rupesin oikein muistelemaan, niin lyhyitä lomaromansseja löytyy nuoruusvuosilta unkarilaisen, jugoslaivialaisen, uusi-seelantilaisen kanssa.
Ei ole ollut kummallakaan meistä "ulkomaisia säätöjä" missään vaiheessa.
Jatkoon voin vasta vain omasta puolestani. Teoriassa minulle ei ole merkitystä sillä, minkä maan kansalaisuus kumppanillani olisi tavatessamme. Toki kulttuurierot asettavat usein haasteita suhteelle, mutta ei ole mitään sellaista että "tuon maalaisen kanssa en ainakaan voisi olla". Se onkin sitten eri juttu, olisinko valmis lähtemään kotimaastani...
Mieheni ex-suhteista minulla ei ole merkitystä jos vaikka sellainen olisikin ulkomaalaiseen kanssa ollut. Lomaromansseista en hurraisi, koska ne sopii eri tyylisille ihmisille kuin meille, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa minkä maalainen vastapuoli on.
Lapsillenikaan en sellaista kohtaloa soisi.
kummallakaan: minulla tai miehelläni. Jos olisi ollut niin minusta se olisi ihan sama tai siis samanlainen merkitys sillä olisi kuin muillakin entisillä.
Ei ole ollut eikä tule.Suomalaisenkin kanssa tahtoo tulla kommunikointiongelmia vaikka on totuteltu jo lähes 20 vuotta.Aina ei vain ymmärrä toisen tarkotusperiä ja muitakaan aikeita saatikaan jos on aivan vieras kulttuuri. Ei sovi laiskalle ihmiselle opetella muita tapoja.
Opiskelu aikaan mahtuu muutama suhde afrikkalaisiin miehiin. Avioliittoa en edes ajatellut. Olisi mennyt vain kotipuolessa sukset ristiin, kotipuolen porukat tuntien. Mutta pitihän se kokeilla.
Kuvottavaa.
Siis mikä?
onhan tuota tullut kuksittua yhden somalin ja yhden intialaisen kanssa.
T suomi-neito
On ollut suhteita sekä suomalaisten että (länsimaisten) ulkomaalaisten kanssa. Lomaromansseja, satunnaisia juttuja sekä vakavampia jaksoja.
Ihminen merkitsee, ei kansalaisuus.
Listaan kuuluu katolilaisia, protestantti, muslimi ja viela yksi juutalainenkin; kaikki pitkin Eurooppaa. Suhteet siis ennen naimisiin menoa.
Mieheni on Keski-Euroopasta.