vaikka vielä taistelenkin.
Mitä järkeä tässä elämässä on? Toivon joka ilta nukkumaan mennessä että aamulla ei tarvitsisi enää herätä, mutta ikävä kyllä toiveeni ei ole toteutunut. Aina vaan hengissä, tänäkin aamuna. Tiedän, että asiani eivät ole kohdallaan ja syytkin siihen, mutta kun en yksinkertaisesti mahda niille mitään.
Nyt joku sanoo, että kannattaa mennä terapiaan juttelee. Se on yhteiskunnan rahan tuhlausta mun kohdalla, mua helpottaisi kun saisin sen sijaan käydä hammaslääkärissä, että pääsisin vaikka tästä hammassärystä eroon. Tekisi niin mieli vuodattaa koko mun stoori kaikkinensa tänne..
Sen teen sitten kun en jaksa taistella enää.
Olen käynyt tällä palstalla lähes vuoden ajan, useinmiten vain lueskelemassa, siitä asti kun lapseni menehtyi. Sen surun olen kestänyt kun olen täällä lukenut, etten ole ainoa sellaisen surun kokenut. Eka joulu ilman rakasta oli vaikea.
Helpotti kun kirjoitin tänne, eikö tää palsta sitä varten olekin?
Yritetään taistella kuiteskin! :)
Mitä järkeä tässä elämässä on? Toivon joka ilta nukkumaan mennessä että aamulla ei tarvitsisi enää herätä, mutta ikävä kyllä toiveeni ei ole toteutunut. Aina vaan hengissä, tänäkin aamuna. Tiedän, että asiani eivät ole kohdallaan ja syytkin siihen, mutta kun en yksinkertaisesti mahda niille mitään.
Nyt joku sanoo, että kannattaa mennä terapiaan juttelee. Se on yhteiskunnan rahan tuhlausta mun kohdalla, mua helpottaisi kun saisin sen sijaan käydä hammaslääkärissä, että pääsisin vaikka tästä hammassärystä eroon. Tekisi niin mieli vuodattaa koko mun stoori kaikkinensa tänne..
Sen teen sitten kun en jaksa taistella enää.
Olen käynyt tällä palstalla lähes vuoden ajan, useinmiten vain lueskelemassa, siitä asti kun lapseni menehtyi. Sen surun olen kestänyt kun olen täällä lukenut, etten ole ainoa sellaisen surun kokenut. Eka joulu ilman rakasta oli vaikea.
Helpotti kun kirjoitin tänne, eikö tää palsta sitä varten olekin?
Yritetään taistella kuiteskin! :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen erittäin pahoillani puolestasi. Rakkaimman menettäminen on kuin pala sielusta otettaisiin pois. Haluaisin antaa sinulle toivoa, rakkautta ja jaksamista. Nämä asiat ovat niin vaikeita hyväksyä ja ymmärtää. Mutta jumalalla on syynsä tekoihinsa, mitä me emme ehkä koskaan tule täysin ymmärtämään. Olen itse joutunut luopumaan lapsistani jumalalle. Haluaisin uskoa, että kaikella on tarkoituksensa, muutenhan elämä ei olisi merkityksellistä. Toivon, että saisit voimia elämään,siunausta jokaiselle päivällesi rukoillen.
Tuo surusta johtuva masennus menee ohi , ja kuoleman halukin väistyy kun syöt oikei ja huolehdit vitamiineista että saat niitä riittävästi. Kalanmaksa öljy OIKEIN syötynä ei siis yliannoksia vaa just se päivän oikea annos ja B-vitamiini samoin näitäkun syöt säännöllisesti joka päivä niin masennus VARMASTI väistyy ja lisäät sopivasti ulkona liikkumista ja uintia hallissa niin elämä näyttää sen jälkeen elämisen arvoiselta ,voit ruveta suunnittelemaan ihan omaa elämääsi mitä mukavaa vielä elämällä on sinulle tarjota
samantapaista kokeneena toivoin kaikkea hyvää sinulle ja kirjoitellaan.
Tuo surusta johtuva masennus menee ohi , ja kuoleman halukin väistyy kun syöt oikei ja huolehdit vitamiineista että saat niitä riittävästi. Kalanmaksa öljy OIKEIN syötynä ei siis yliannoksia vaa just se päivän oikea annos ja B-vitamiini samoin näitäkun syöt säännöllisesti joka päivä niin masennus VARMASTI väistyy ja lisäät sopivasti ulkona liikkumista ja uintia hallissa niin elämä näyttää sen jälkeen elämisen arvoiselta ,voit ruveta suunnittelemaan ihan omaa elämääsi mitä mukavaa vielä elämällä on sinulle tarjota
samantapaista kokeneena toivoin kaikkea hyvää sinulle ja kirjoitellaan.
Sillä kaikki mikä ennen kirjoitettiin...kirjoitettiin jotta meillä ...Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.(Room.15:4)
Luoja lähetti rakkaan poikansa maan päälle kuolemaan, jotta meillä olisi ikuinen elämä. Se toteutuu kuolleiden ylösnousemuksessa, aivan niin kuin tämä Poika lupasi - Älkää ihmetelkö tätä, tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin...(Joh.5:28,29)
Luojan tarkoitus alun alkaen ei ollut luoda ihmistä kuolemaan, sillä - Kaiken hän on tehnyt kauniiksi aikanaan. Myös määräämättömän ajan hän on pannut heidän sydämeensä...(Saarn.3:11)
Luoja loi meihin halun elää ikuisesti ja Hän on mahdollistanut, että tämä halu voi täyttyä.
Se täyttyy kun toteutuu se Jeesuksen esittämä mallirukous taivaalliselle Isälle, jota mekin rukoilemme "Tulkoon sinun Valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa".(Matt.6:10)
Psalmi.37:29 hieno lupaus "Vanhurskaat saavat omistaa maan ja he asuvat siinä ikuisesti".
Jaksamista ja kestämistä toivotan surussasi. Sanotaan, että oman lapsen menettäminen kuolemaan on kaikkein raskainta. Itselleni ei ole sellaista tapahtunut. Olen kuitenkin menettänyt isäni ja äitini ja siihen olen saanut lohtua Raamatusta ja odotan aikaa, jolloin kuolleita herätetään. Ajattelenkin usein, että vanhempani ovat ikäänkuin pitkällä ulkomaan matkalla ja palaavat sieltä sitten aikanaan. Kaipaus on päivittäistä.
Ikävä jonka kanssa joutuu elämään on niin totaalinen että tuollainen kalanmaksaöljyn tarjoaminen saa huutamaan raivosta. Olen pahoilla siitä täällä maan päällä on niin paljon idiootteja jotka ei ymmärtää miltä kipu tuntuu ja lohduttaminen on kuuntelemista eikä typerien neuvojen tarjoamista. Halu kuolla on läsnä jokapäivä hyvässäkin päivässä, uskon että se jatkuu loppu elämän.
Yhden äidin tarina on surunauha ry viimeisessä lehdessä. Puheenvuoro jonka hän piti viime kesän leirillä. Oli huenoa tajuta että varmaan liki jokainen lapsensa menettänyt kokee hyvin samanlaisia tunteita ja siksi voi ymmärtää toinen toisiaa. Minä ainakin olen löytänyt ihania ihmisiä tämän surun kautta, ihmisiä jotja kunnoittavat tätä surua eivätkä puhu potaskaa.
talvenkin jälkeen uusi kevät. Jokainen joka on menettänyt lapsensa tietää mikä fiilis on, ikävä, ikävä ja ikävä. Minä en ole menettänyt puolisoa, joten en tiedä oikeasti miltä tuntuu jos jäisi leskeksi. Oi jos olisi niin helppoa että kalanmaksaöljyillä ja vitamiineilla tästä selviäisi niin....
Oli kiva lukea tänään etten eilen kuitenkaan turhaan kirjoitellut tänne. Kiitoksia ja kaikille toivon jaksamista, jokaisen meidän tilanne on oma ja on hyvä että täällä voi tuntojaan purkaa.
Ei auta vitamiinit ,ei auta liikunta,jouduin luopumaan lapsestani yliajon uhriksi hän joutui,siitä on nyt vähän yli vuosi.
Olen liikkunut ja syönyt sen kymmenet vitamiinit ja yrittänyt huolehtia itsestäni sen minkä olen jaksanut,ei auta.
Masennus ja paha olo vaan ovat ,joskus menee paremmin joskus huonommin mutta yhtään hyvää päivää ei ole tullut vieläkään vastaan.
Kun satun heräämään yöllä niin heti alkaa pää jauhaa asioita,jos satun saamaan unen päästä kiinni niin hyvä,ilman yhtään ajatusta.
Älä välitä en minäkään tahdo aina jaksaa,ainut mikä pitää kiinni elämässä on toinen lapseni,hänestä ammennan voimani jokaiseen aamuun.
Millään muulla ei enää väliä.Ja nuo jumalahömpötykset jätä omaan arvoonsa.
Minä vihaan aika paljon ja se viha ei koskaan mene pois,minä vihaan häntä joka tappoi lapseni ja minä vihaan heitä jotka eivät ymmärtäneet suruani vaan löivät lyötyä,mutta elän ja sen teen vain poikani vuoksi,että hänellä olisi jotain mihin turvata kun hän tarvitsee.
En tarvitse psykologeja jauhamaan paskaa että kuinka minun pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi ja kuinka minun pitäisi elää,minä olen antanut itselleni luvan olla itsekäs ja luvan vihata.
Se riittää,lapsen menetys ja tuska tulevat seuraamaan loppuelämän se on varma jos mikä,toivon asioita jota ei voi edes julkaista,mutta niiden toivominen helpottaa oloani ja se että myös lapseni tappaja kärsii edes jonkinverran sekin on hyvä,toivon että kärsii.
Tuskan tietäen elän kanssanne te lapsenne menettäneet ja toivon teille voimaa elää sen kanssa.
Teidän kirjoituksienne kanssa Ei tämä vitamiinien tarjoaja ja kalanmaksaöljyjen puolesta puhuja meille kellekkään pahaa tarkoita mutta ei minua ole mikään tuommoinen auttanut Terapiassa olen käynyt ja saanut purettua tunteitani siellä Sitten on eräs mielettömän hyvä ystävä jolle voin kertoa asiani aivan kaunistelematta Hän ei neuvo mitään tyhjänpäiväistä hän kuuntelee ja lohduttaa silloin kun sitä tarvitsen
Kyllä vihatakin saa ja olla katkera Minäkin kysyn Miksi minulle tai ylipäätänsä kellekään pitää olla näin raskas suru elettävänä
Uskon Jumalaan ja jälleennäkemiseen mutta olen silti katkera jumalallekin että en saanut pitää rakasta poikaani kun 20vuotta Toisaalta kiitän niistäkin vuosista joihin mahtui monenlaista
Varmasti kun joku aiheuttaa toiselle kuoleman niinkuin tässä joku sanoi että "vihaan yliajajaa"
Siihenkin on lupa Vaikka poikani ajoi hirveää ylinopeutta kolarissa jossa menehtyi itse siinä ei kellekään muulle sattunut mitään Vastaantulijalle tuli vaan pieni lommo autoon
Onneksi koska silloin minustakin olisi tietty tuntunut siltä että minäkin omalla tavallani olisin ollut vastuussa vahingonteosta toiselle
En silti hyväksy kun eräs ihminen sanoi minulle että koska poikasi tietentahtoen ajoi ylinopeutta (se on totta hän ajoi lähes aina kovaa) mutta silti kohtalo oli kuitenkin pahin mahdollinen
Nuoret on vaan niin ajattelemattomia ja luulevat kai olevansa kuolemattomia ja vahingoittumattomia
eikä siinä äidin puheet ja neuvot paina
Siis tämä tuttu sanoi että "sitä saa mitä tilaa" tyyliin niin eipä tunnu kovin mukavalta
Hän vielä näki oikeudekseen tuomita että ne jotka rikkovat lakia joutuvat helvettiin
En usko itse mihinkään helvetti juttuihin Eiköhän rikkeet ja muut Jumalan armoistuimen edessä ole kaikilla sovitettuja
Halusin vaan kertoa teille ettette hämmästy kun ajattelemattomat ihmiset laukoo ihan mitä vaan
Olen alkanut pysyä kaukana sellaisista ihmisistä
Minun rakkauteni lapseeni on iankaikkinen ja pysyy sellaisena Suurin lohtuni ja silmäteräni on nyt tyttäreni joka on nyt minun ainokaiseni täällä maan päällä
Voimia teille kaikille surussanne
Kaikissa meissä on vihaa, enkä näe vihaamisessa itsessään mitään tuomittavaa. Sen sijaan en hyväksy sellaista näkemystä, että viha tekee meistä parempia ihmisiä. Mihin sellainen näkemys johtaa ihmisen paitsi veritekoihin, josta Tuusulan tapahtumat tarjoavat äärimmäisen esimerkin? Tuusulan Veritekojen toteuttaja näki, että viha oli se mikä laittoi hänet muiden yläpuolelle, ja että viha antoi hänelle voimaa toteuttaa väkivaltaiset suunnitelmansa. Olimme sitten uskonnollisia tai emme, parempi on unohtaa viha. Anteeksianto on vähemmän tärkeää kuin unohtaminen, mutta miten unohtaminen onnistuu ilman anteeksiantoa? Ja miten onnistuu anteeksianto, jos ei toinen tunne syyllisyyttä?
mimäkin olen n9kk tällä palstalla etupäässä lueskellu mutta joidenkin kaa ihan asiallisia asioita kirjoitellu
MINULLAKIN kuoli oma lapsi ja ontää ollut elämäni raskainta aikaa .. sanonta että puoliso on pois vierestä mutta oma lapsi sydämmestä..ja en toivo kenellekkään tätä kohtaloa mutta alan pikku hiljaa pärjätä.. kaikesta huolimatta meidän täytyy taistella elämä jatkuu ..oli ihan kiva kirjottaa sinulle, Hyviä jatkoja
Moi ei meidän kannata lannistuu!!!! otappa yhteyttä olen näitä elämänkuvioita paljon katsellut ja halaisin auttaa!!!!
Luin näitä kirjoituksia ja mieleeni tuli, olenko kummallinen...kuinka niin kysytte ehkä ?
Olen menettänyt mieheni äkillisesti ja siitä parin vuoden kuluttua keskimmäisen lapseni, oman käden kautta eli hän teki itsemurhan, ei jaksanut elää isän kuoleman jälkeen.Meillä oli tavallinen perhe
riideltiin ja rakastettiin, ei mitään huumeita ja alkoholismia.
Miten olen selvinnyt, en tiedä itsekään vastausta ?
Minulle jäi 2 lasta ja sisua ja ilmeisesti henkistä kanttia eteenpäin elämään. Oikeastaan ainoa kannustin oli lapseni selviämään elämässä.
Me ihmiset olemme ihmeellisiä, selviämme vaikeuksista ja vaikka kaikki eivät toivu...niin
Sanopa muuta, mitä järkeä tässä elämässä on. Menetimme joulukuun alussa niin hartaasti odottamamme vauvan kolmen päivän ikäisenä, aivan yllättäen. Miksi näin käy, sitä ei voi ymmärtää. Pakko jatkaa eteenpäin vaikka ei millään jaksaisi. Pakko hyväksyä asia, joka tuntuu täysin mahdottomalta hyväksyä. Olo on täysin murtunut, rikkinäinen, lannistettu. Välillä tuntuu, että tähän suruun hukkuu. Muuta ei voi kuin toivoa voimia jaksamaan, niitä toivon sinullekin ja kaikille muille samassa tilanteessa oleville.
Tämä runo on SINULLE ihminen.Jonka päivä on raskas, murheinen. Älä hellitä, Sulla viel aikaa on , vaikka hetkesi onkin nyt valoton. Valonsäde jostain pilkahtaa, kun hiukan viel jaksat odottaa. Päivä päättyy kun aurinko vajoaa, kauaksi taivaan rannan taa. Uusi aamu kohta jo sarastaa ja aurinko lämmön lähelles saa. Se SINUNKIN sydäntä lämmittää, toivoa tuo, antaa elämää. Paljon, paljon on SINULLE tarjolla, mieti hetki, SINÄ voit valita. Vaikka suru hetkeks suistaa raiteiltaan ja elämä etsii tarkotustaan
SINÄ olet jo pahimman voittanut, katso uusi päivä on valjennut. Se SINUN päiväsi olkohon. SINUN elämäsi, se aarteesi on.