Minulla on todella itsekeskeinen ja muutenkin luonnehäiriöinen anoppi.
Häntä olen viisitoista vuotta yrittänyt kestää, mutta nyt jo pidemmän aikaa olen voinut ihan fyysisesti pahoin, kun kuulenkin jotain hänestä. Saatikka jos pitäisi tavata, niin ihan siitä asti, kun saan tapaamisesta tietää ja siihen asti kun olen hänet tavannut ja vielä muutama päivä tapaamisen jälkeen olen tosi pahalla päällä ja kädet hikoavat ja päätä särkee. Vaikka kuinka ajattelen ja suorastaan pakotan itseni ajattelemaan, että "älä ajattele koko tyyppiä", niin ei voi mitään, hän on myrkyttänyt minut.
Onko muilla jo fyysisiä oireita anopista?
Häntä olen viisitoista vuotta yrittänyt kestää, mutta nyt jo pidemmän aikaa olen voinut ihan fyysisesti pahoin, kun kuulenkin jotain hänestä. Saatikka jos pitäisi tavata, niin ihan siitä asti, kun saan tapaamisesta tietää ja siihen asti kun olen hänet tavannut ja vielä muutama päivä tapaamisen jälkeen olen tosi pahalla päällä ja kädet hikoavat ja päätä särkee. Vaikka kuinka ajattelen ja suorastaan pakotan itseni ajattelemaan, että "älä ajattele koko tyyppiä", niin ei voi mitään, hän on myrkyttänyt minut.
Onko muilla jo fyysisiä oireita anopista?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta SINÄ et kuulosta lainkaan nor. terveeltä ja tasapainoiselta aikuiselta ihmiseltä.
Pikemmin mielisairaalta? Jokos olet lääkehoidossa?
Mulla ainakin on ihana anoppi, ja tulen juttuun koko suvun kanssa.
myrkkyä täynnä ja ihan itse itsesi myrkyttänyt.
Parempi että poistut näyttämöltä, koska olet psyykkisesti sairas ja et osaa huomioida vanhaa anoppiasi millään tavalla.
Hänellä on henkiset siteet poikaansa koko elinajan ja sinulla ei ole siihen mitään sanomista.
Jos anoppi kohtelee mielestäsi väärin, on se ihan oikeutettua, koska olet täysin vieras henkilö hänen reviirillään ja et ole osannut ottaa häntä millään tavalla huomioon, vaan yriät sitä miesparkaasi pitää kynsin hampain kiinni ja erottaa äidistään, joten seuraukset ovat tuhoisat.
luupäisiä kommentteja?!!? Kyllä minä ainakin ymmärrän ap:n tilannetta hyvinkin. Johan hänkin on sitä katsonut yli 10 vuotta. Eli kokemusta on....
Vähän arvoa sillekin, että teitin äitykästä ei kaikki tykkää. Varsinkaan jos on umpikiero....
tuhoisat?
Oletko nyt todellakin sitä mieltä ettei aikuinen mies muka tule toimeen omillaan, vaans iihen tarvitaan vielä äidin sekaantumista asioihin.
Sääliks käy sun poikaas.
On sillä tietäminen kun vaimon haluais ja äiti yrittää sotkeentua joka hommaan.
kunnossa poikaansa, niin hän hyväksyy poikansa valinnan ehdoitta.
Poika valitsee vaimon itselleen, ei äidilleen. Normaali äiti hyväksyy tämän ja ymmärtää, että miniä on perheenjäsen siinä, missä se oma poikakin.
Joku täällä tosiaan on myrkkyä täynnä.
Nyt ollaan rikkaita kirjailijoita hyvässä liitossa - tuolla toisaalla on mies jättänyt toisen naisen vuoksi..ollaan taiteilijaa, ollaan pörssineroja.. ollaan naimisissa ollaan jätettyjä jne.
Pokkis haluaa hämmentää..
Tosin toivoisi vähän mielekkäämpää kirjoitustyyliä - Pokkiksen kun tunnistaa niin helposti - käy pitkäveteiseksi.
Keksi jotain uutta.
Ja oikeasti sitten se mies jätti sinut ja nyt on pelko takapuolessa, että pojatkin häipyvät se sileän tien. Mikä varmasti tulevat tekemään.
Tämä taitaa olla anoppien oma taistelukenttä, sillä tuollaista typerää tekstiä en uskoisi muiden suoltavan, kuin mitä nämä sinullekin ovat vastailleet.
Minulla on välit anoppiin nyt poikki ja voi että, kun helppoa kun loppui se puhelinterrorisointi, eikä tarvi enää käydä siellä tai nähdä sitä. Lähes yhdeksän vuotta sitä painajaista kesti. Hänen poikansa, siis mieheni on täysin puolellani vaikka pitää vielä minimaalisesti yhteyttä äitiinsä. Pitäkööt, kunhan minun ei tarvitse. :)
Meillä häirintä ja haukkuminen alkoi 5v sitten. Olimme mieheni kanssa olleet silloin 5v yhdessä. Oli sitä aiemminkin jotain ihmeellistä ollut, mutta tuolloin alkoi anopilla lähteä mopo käsistä. Anoppi ei soitellut minulle, vaan miehelleni ja haukkui häntä ja syytteli aivan kummallisista asioista. Esimerkkinä syytti miestäni siitä, että ei ollut ottanut osaa rakennustöihin ja merkannut tärkeitä tietoja papereihin heidän rakentaessaan. (Mieheni oli 3v silloin!)Tämä oli vielä pieni syytös... Kaikki mikä meni hänen elämässään pieleen oli mieheni ja minun vanhempieni syytä. (Ilmeisesti ei uskaltanut minua haukkua?)
Anoppi soitteli ja lähetteli tekstiviestejä yleensä myöhään illalla/yöllä, joten mieheni joutui alkaa laittamaan aina yöksi puhelimen kiinni. Seuraavana päivänä anoppi soitteli ja oli niinkun mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Toissa keväänä mieheltäni paloi pinna ja sen jälkeen emme ole anopilla käyneet. Mies on yrittänyt anopin kanssa asioista puhua, mutta kaikki on muiden syytä anopin mielestä. Mieheni on mielestäni kaikkensa yrittänyt, mutta minkäs teet, hullu mikä hullu! Tuen miestäni hänen päätöksissään tavata tai olla tapaamatta äitiään, mutta niin paljon anoppi on meidän elämäämme vaikeuttanut, että ystäviä meistä ei enään millään saa. Haukkumiset tuskin tulevat loppumaan, sillä anoppi on sanonut, että hän saa kohdella ja sanoa pojalleen mitä haluaa.
Alkuperäisen kirjoittajan fyysiset tuntemukset ovat myös minulle tuttuja. Aina kun anoppi viestittelee tunnen fyysistä kipua, sillä tiedän, että miestäni sattuu. Eniten tästä tilanteesta varmaan kuitenkin kärsii anoppi itse. Hän ei ole nähnyt lapsenlapsiaan kohta kahteen vuoteen. Tietenkään tämä ei lapsien syy ole, mutta emme ole viitsineet viedä heitä niin tasapainottoman ihmisen luokse. Ihmisen, joka ei pysty näkemään itsessään mitään vikaa ja saa käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan miten vaan ei meidän mielestämme tarvitse kuuluakkaan lastemme elämään. Toivoisin tilanteen olevan toinen, mutta näin mennään...
Sillä erotuksella, että mun anoppi soittelee kännissä. Suuttuu, haukkuu minut, haistattaa veet ja lyö luurin kiinni. Ja soittaa taas.
Sen huomaa jo lukuisista kirjotusvirheistä. Viestejä tulee usein myös kaksi kertaa sama viesti... Välillä viestit on uhkailuja esim. Haen tapaamisoikeutta lapsiinne. Hänellä on oikeus ja meillä velvollisuus!
Välillä ihan perus haukkumista. Joskus kertoo vaan kuulumisia omasta elämästään niin kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minua harvemmin edelleen haukkuu, yrittää vaan syyllistää miestäni kaikesta.
Välillä on hyviä kausia ja anoppi ei ota yhteyttä ollenkaan. Sitten pommitus taas alkaa.
Koitetaan kestää...!
ps. tiedänpähän ainakin minkälainen anoppi minusta itsestäni ei ainakaan tule...
minulla ainakin.
Sydän lyö ylimäärästä ja ahdistaa, tuntuu, että verenpaineet ovat huipussaan. Tänään anoppi voi olla ihan mukava, huomenna hirviö.
Parhaiten voin, kun en ole missään tekemisissä. Jouluna olivat meillä, mutta onneksi istumajärjestys oli niin, että minä ja mies toisessa päässä pöytää ja anoppi ja appi toisessa päässä. Muut välissä:=)
14 vuotta kestin anopin vaihtelevaa mieltä ja muutaman vuoden olen karttanut kuin ruttoa anoppia. Parisuhteeseeen tällä on ollut merkittävä positiivinen vaikutus! Mies luonnollisesti käy äitinsä luona niin paljon kuin haluaa, lapset jos haluavat. Kaksi vanhinta lähtee lähinnä velvollisuudentunnosta, nuorin inhoaa mummoa yli kaiken. Johtunee siitä, että anoppi on haukkunut minua lapsille.