Ero vireillä, asiasta ei olla pahemmin puhuttu, asumme saman katon alla ja elämme kuten ennenkin*
Itse vaan olen väsynyt, koska en tiedä, mitä mieheni loppujen lopuksi haluaa..
Ei ole ollut alunperinkään varma itsekkään erosta, vaikka sitä haki..
Pitkä taival takana.. Itse en haluisi eroa, mutta miehestäni ei ota selvää..
En tiedä kauanko jaksan näin *
Omakin mieli tässä muuttuu välillä jo moneen suuntaan..
Itse vaan olen väsynyt, koska en tiedä, mitä mieheni loppujen lopuksi haluaa..
Ei ole ollut alunperinkään varma itsekkään erosta, vaikka sitä haki..
Pitkä taival takana.. Itse en haluisi eroa, mutta miehestäni ei ota selvää..
En tiedä kauanko jaksan näin *
Omakin mieli tässä muuttuu välillä jo moneen suuntaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö ole nyt tärkeätä se, että mitä SINÄ haluat? (eikä se mitä miehesi haluaa)
Tietysti se on tärkeää, mitä minä haluan...
Sitä tässä olen miettinyt moneen kertaan ..
Mutta se vaaka kallistuu enempi sinne ei eron puolelle, vaikka viime aikoina on välillä mennyt jo eron puolelle, kieltämättä..
Helppoa ratkasua kun ei ole...
Pohtiessani aikanaan samaa juttua, otin periaatteekseni tehdä vain sellaisia päätöksiä, joiden kanssa voin elää kymmenenkin vuoden päästä.
Siirsin siis katseeni nykyisyydestä ja lähitulevaisuudesta johonkin kauas vuosikymmenen-kahden päähän. Lyhyellä tähtäimellä olisi ollut (minun tapauksessani) paras&helpoin ratkaisu ihan kaikille jatkaa avioliittoa - mutta tuolla vuosikymmenen tähtäimellä vaaka kallistui seeeelvästi eron puolelle.
Suht samassa tilanteessa ollaan. Asuntoa etsin ja ositus on hoidettu. Eroa ei olla haettu. Se laitetaan heti kun muutan.
Koska mieskin tuntuu epävarmalta että onko tää oikea ratkaisu, sitä tulee ittelleen sellaisia epätoivon hetkiä, että tuntuu kuin 'jotain pitäisi voida tehdä ettei erota', mutta MITÄ?
Kaikki keinot on käytetty, energiaa ei enää ole. Kaipaa vain hetken rauhaa ja nollatilannetta. Tiedän kuitenkin että asuessani yksin uudessa asunnossani miettisin olisiko jotain ollut tehtävissä. Jäljellä nimittäin ei ole inhoa, katkeruutta tai muutakaan. Luulen.. tai haluaisin luulla että mieskin vielä kaipaa minua. Joistain pienistä asioista sen huomaa.
Emme tiedä miten voitaisi yhdessä elää. Tiedetään kyllä miten erotaan.
Eihän eron tarvitse olla ikävä, mutta kyllä sen täytyy tuntua opikealta ratkaisulta. Nyt tuntuu kuin se olisi vain aikalisä. Olkoon sitten niin. Eihän mikään estä palaamasta yhteen jos kumpikin sitä haluaa, mutta sellaisen varaan ei huomista rakennetta. Huominen rakennetaan itsenäiseen ja yksinäiseen elämään.
Teillä ei ole vielä eroa haettu, mutta haette..
Kummanko päätös, vai molempien?
Itselle eropaperi tuli kuin salamakirkkaalta taivaalta... siksi se niin koville ottaa.
Ja kun mieskään ei tiedä, mitä haluaa sittenkään..
Ei meilläkään ole vihaa,katkeruutta, eikä muuta sellaista mukana tässä...
Kun nyt asutte vielä yhdessä, niin elättekö kuten aviopari vai molemmat omissa oloissaan ..
Onko teillä kuinka pitkä liitto takana ?
Meilläkin on vielä tunteita paljon jäljellä, mutta riittääkö ne enään ..
Aikalisäksi meilläkin mies sanoi tätä*
Kannattaa muistaa, että avioeron 1. vaiheen hakemus aloittaa _harkinta-ajan_ eli ei johda vielä lopulliseen eroon. Harkinta-aika on 6-12 kk, milloin pitää hakea erikseen varsinaista eroa. Jos ei hae, niin tilanne "nollautuu" ja avioliitto jatkuu ilman mitään erillisiä toimenpiteitä. Jos senkin jälkeen haluaa erota, niin pitää aloittaa alusta, eli siitä 1. vaiheen hakemuksesta.
Harkinta-aikaa voi ihan hyvin käyttää oikeastikkin harkintaan. Erilleen muutto antaa vielä lisäksi etäisyyttä toiseen ja itse tilanteeseen, silloin voi hyvinkin alkaa näkemään metsän puilta.
Harkinta-ajan voi/kannattaa/saa käyttää harkintaan. Oikeastaan koko systeemi on nimensä mukaisesti siihen luotukkin. Lopullista eroa voi hakea vasta kun harkinta-aikaa on kulunut 6kk (maks 12kk) jonka jälkeen käräjäoikeus vasta 2-vaiheen hakemuksen perusteella tuomitsee avioeron.
Peli ei ole kuitenkaan vielä siltikään menetetty, vaikka ero on virallinen. Mikään kun ei estä ihmisiä uudelleenavioitumasta. Kaiketi noinkin tapahtuu jonkun verran, mutta silloin nimenomaan kannattaa pohtia tarkkaan, että miksi alunperin tuli erottua.
Harkinta-aikana ei tarvitse asua saman katon alla, mutta saa toki asua. Asumisjärjestelyitä avioliitto, eron 1-vaihe tai avioero ei mitenkään sanele, kukin päättää itse miten asumisensa järjestelee. Voihan sitä avioliitossakin asua eri osoitteissa.