Mielestäni anopeilla yleensä ei ole mitään sananvaltaa lastenlastensa äidin kasvatustavoissa. Mitä se anopeille kuuluu, miten äiti haluaa lapsensa kasvattaa ja hoitaa? Mitä pitää tärkeänä jne. Onhan hän aikanaan hoitanut poikansakin ihan itse.
Meillä anoppi yrittää selvästi kasvattaa lapsenlapsiaan juuri samoin kuten poikansa tai "se ja sekin teki jo tuossa iässä niin ja niin" ja naureksekee mahdollisesti muille sukulaisille tai vähintään miehelleen kuinka muka teen aivan väärin. Se välillä ärsyttää. Minulla on omat tapani ja tiedän, mikä on lapsilleni se paras. Ja sanon sen yleensä riittävän suoraan anopillekkin!
Varokaa siis anopit puuttumasta tai huomauttelemasta turhaa näissä asioissa. Emme tarvitse teitä naurahtelemaan tai vähättelemään lastenhoitorutiineitamme. Osaamme kyllä, kuten tekin aikoinaan. Tapoja vain on yhtä monia kuin ihmisiä! Ei nimittäin ole "yhtä oikeaa tapaa".
Äitien varpaille ei siis kannata anoppien yrittää sillä pahimmassa tapauksessa tulee vain stoppia tapaamisiin lastenlastenne kanssa, kun sellainen alkaa liikaa ärsyttää. Vai sekö olikin pointti?
Äiti sen aina kuitenkin päättää, ketä ja milloin varsinkin pienempi lapsi tapaa.
Meillä anoppi yrittää selvästi kasvattaa lapsenlapsiaan juuri samoin kuten poikansa tai "se ja sekin teki jo tuossa iässä niin ja niin" ja naureksekee mahdollisesti muille sukulaisille tai vähintään miehelleen kuinka muka teen aivan väärin. Se välillä ärsyttää. Minulla on omat tapani ja tiedän, mikä on lapsilleni se paras. Ja sanon sen yleensä riittävän suoraan anopillekkin!
Varokaa siis anopit puuttumasta tai huomauttelemasta turhaa näissä asioissa. Emme tarvitse teitä naurahtelemaan tai vähättelemään lastenhoitorutiineitamme. Osaamme kyllä, kuten tekin aikoinaan. Tapoja vain on yhtä monia kuin ihmisiä! Ei nimittäin ole "yhtä oikeaa tapaa".
Äitien varpaille ei siis kannata anoppien yrittää sillä pahimmassa tapauksessa tulee vain stoppia tapaamisiin lastenlastenne kanssa, kun sellainen alkaa liikaa ärsyttää. Vai sekö olikin pointti?
Äiti sen aina kuitenkin päättää, ketä ja milloin varsinkin pienempi lapsi tapaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että jos olisi, en takuulla antaisi kenenkään muun kuin mieheni puuttua lasten kasvatukseen.
Ja kun mulla ei ole lapsia, niin minähän olen tietenkin paras lasten kasvattaja. ;)
Mutta miehen kanssa ne kasvatussäännöt yhdessä laaditaan ja siihen on kenenkään muun turha tulla paremmuuttaan. Neuvoja toki voi antaa, muttei niitä tarvi noudattaa jos ne ei passaa omaan mentaliteettiin.
"Minulla on omat tapani ja tiedän, mikä on lapsilleni se paras."
Hyvä niin elämässä kun useimiten voi todeta "jälkijunassa" oliko tilanne arviointi oikea tai edes paras.
Nykyinen avioerojen määrä kuvaa hyvin tätä omantavan tietämystä ja ainoaa oikeaa ajatus kuviota tai arvoa.
Tietysti kuuleva ja näkevä ei huomaa sormistaan; Yksi osoittaa syyntakeetonta, NELJÄ syylistä.
Tässä ei puhuttu eroamisvuosista eikä eroamisista muutenkaan.
Oletko sinäkin anoppi, joka puuttuu ihan turhaan miniänsä kasvatusperiaatteisiin? Kuten sanottu, ei ole oikeaa tai väärää tapaa, mutta kunkin omia tapoja olisi syytä kunnioittaa.