Kivoiksi tarkoitetut polttarit riistäytyi käsistä minun kannalta katsottuna.
Sulho ensin tavalliseen tapaan puettiin ja oli tehtäviä siellä täällä. Sitten olivat menneet johonkin pornotanssipaikkaan ja siellä oli privaattishow jonka päätteeksi kaksi naista oli hieronut, ottanut suihin ja toinen hyppänyt ratsaille mieheni päälle ja pannut.
Todella typerää. Olen pettynyt sekä mieheeni (joka sentään kertoi asiasta) että polttarit suunnitelleisiin ihmisiin!
Sulho ensin tavalliseen tapaan puettiin ja oli tehtäviä siellä täällä. Sitten olivat menneet johonkin pornotanssipaikkaan ja siellä oli privaattishow jonka päätteeksi kaksi naista oli hieronut, ottanut suihin ja toinen hyppänyt ratsaille mieheni päälle ja pannut.
Todella typerää. Olen pettynyt sekä mieheeni (joka sentään kertoi asiasta) että polttarit suunnitelleisiin ihmisiin!
Vastaukset 29
Vanhimmat
sentään perutaan?
Miehesi on siis tieten tahtoen harrastanut seksiä kahden naisen kanssa polttareissaan ja ilkeää vielä kertoa asiasta sinulle. Selevä.
Kukaan ei ole varmaankaan kertonut miehellesi että kun joku vieras alkaa aukoa housuja, on varsin sallittua sanoa "ei kiitos, menen kohta naimisiin"? Selkärangaton paskiainen... tai sitten yrittää todella typerällä konstilla saada sinut lykkäämään häitä koska sitoutuminen paperilla ahdistaa. Halvatun idiootti joka tapauksessa. Sanohan terveisiä.
***
Aikamoinen tilanne sinulle, jos nyt tosissasi olit. Myönnän, että tuossa tilanteessa on ollut kyllä polttarijärjestäjien hyvä maku ja maalaisjärki kaukana, kun polttariin ohjelmaa ovat suunnitelleet.
Mutta ymmärrät kai, että viime kädessä ratkaisu oli vain ja ainoastaan tulevan (?) miehesi. Hän olisi voinut mainiosti kieltäytyä noista pitemmälle menevistä palveluista, vaikka ystäväporukka ne varmaan olikin jo maksanut etukäteen. Olisi antanut porukasta jonkun poikamiehen mennä nauttimaan ne tarjoilut.
Mielestäni uskottomuus on uskottomuutta eikä sitä polttarit muuksi muuta. Itse en tiedä, mitä tilanteessasi tekisin etkä mitään neuvoja tainnut kaivatakaan. Luulen, että oma vapaamielisyyteni näissä asioissa on sen verran suppea, että häät peruuntuisi. Tsemppiä - minkä ratkaisun teetkin.
Nyt ainakin tiedät, että tuleva miehesi on aika helpolla vietävissä..
pettääkö sitten myös avioliitossa? Veikkauksia?
minä veikkaan että kyllä. Syynkin osaan ennustaa vaikka kristallipallo onkin alakerrassa; "olin kännissä ja se nainen vaan vei en mä voinu sille mitään"
***
usein ei jää edes kiinni
Polttareista on jo melkein kahdeksan vuotta ja vielä viime viikonloppunakin asiasta keskusteltiin ja tuli ilmi lisää sellaista, mitä minulle ei aiemmin oltu sanottu.
En tiedä, mutta minusta on sairasta viedä tuleva aviomies yleensä sellaiseen paikkaan. Voin vain kuvitella kuinka teidän kaikki tulevat riitanne koskee tätä asiaa jos et peru häitä. Mies tulee olemaan epäluottamuksen kohteena ja se tuskin muuttuu koskaan. Aina kun miehesi on jossain, sinulla on pelko siitä, mitä siellä tapahtuu.
Teon suunnitelmallisuutta mielestäni pahentaa se että tuo suikkakri ja pano-osuus ovat varmasti (lisä)maksullisia palveluita. Eli tuskin tuli pelkällä perushinnalla / ihan yks kaks luonnostaan tanssijoiden puolesta. Eli se joka maksoi tiesi mistä maksetaan ja se tapahtui ennen akteja tietoisesti ei "vahingossa".
En siis tiedä käytäntöjä tai hinnastoja omakohtaisten kokemusten perusteella, mutta tällainen käsitys on muodostunut...
Ja minkä ihmeen takia meni vielä "tunnustamaan" - haluuakoohan tuo jamppa oikeasti edes naimisiin(?)
Mies ei olisi kertonut kaikkea ellen olisi lypsänyt tietoa ja painostanut. Tunnen hänet niin hyvin että näin että on vielä jotain mikä vaivaa ja mitä ei ole kertonut. Näin sain yksityiskohdat selville. Kertoi kuitenkin oma-aloitteisesti pääpiirteittäin, koska omatunto soimasi (onneksi, sentään!). Ja hyvä, että kertoi. Todellakin tahdon tietää mitä tuleva?? aviomieheni?? puuhailee!
Nyt ainakin väittää katuvansa ja sanoo ettei ollut tarkoitus satuttaa minua. Ei vaan itsekään osaa sanoa miksi siinä niin kävi. Ärsyttävää.
Tottakai hän katuu ja on aidosti pahoillaan. Eikä tietenkään ole halunnut/halua satuttaa sinua. Tämä kaikki on aivan totta. Jos alat edes vihjailla häiden peruuntumisella, mies saattaa vielä herkistyä kyyneliin asti ja tehdä ties mitä tyyliin kuu taivaalta, jotta saa jatkaa kanssasi. Ja tämä kaikki täysin vilpittömästi ja aidosti anteeksi pyydellen.
Kun hän sitten pettää sinua uudestaan ja jää siitä kiinni (tavalla tai toisella), niin tietysti hän on silloinkin aidosti pahoillaan ja pyytelee anteeksi. Ja silloinkin löytyy joku "hyvä selitys", johon liittyy vähintäänkin se känni.
Mieti itseäsi; vaikka olisit kuinka kännissä niin suostuisitko siihen, että vieras mies antaisi sinulle suuseksiä? Olisiko se mielestäsi pettämistä? Pitäisikö miehesi antaa se anteeksi? Pyytäisitkö mieheltäsi anteeksi, sitä aidosti tarkoittaen?
Kuka aikuinen ihminen oikeasti ajattelee, että polttarit olisivat bileinä jotenkin niin erikoiset, että siellä voisi pettää kumppaniaan?
Ja siitä kiinni jäänyt TAKUULLA katuu ja samalla valehtelee suut ja silmät täyteen ja vuodattaa kyyneileitä. Kukapa sitä siinä tilanteessa sanoisi, ettei kadu, kun on jo jäänyt kiinni? Vain tosi, tosi kylmä ihminen.
Ja mitä todennäköisemmin pettäjä tekee sen taas ja taas. Ja sitten seli, seli.
Ja kierre jatkuu...
idioottimaista. ai että oikein ymmärrät, että kertoi ja katuikin vielä, no VARMASTI KUN TAJUSI ETTÄ VAKIHUOLTO LOPPUU!
älä ole iditootti, ei ne naiset löysää munaa ime ja päällä ratsasta. se on ollu kova, eli niin kännissä ei olla tod.näk. oltu ja palveluista maksetaan erikseen, kaikki stripparit kun EI ole huoriakin vielä, ja voi että. tunne nyt vielä jotain myötätuntoa, niin, rakkaushan se kaiken kestää.
sinä olet menossa naimisiin miehen kanssa, joka pettää ja käy huorissa. sori, totuus sattuu, mutta näinhän se on. älä pliis ainakaan itke sitten ääneen, että kun et ajoissa tajunnut.
polttarit suunnitellut ihminen teki sinulle palveluksen: hän tunsi miehesi ja tiesi, miten polttarit järjestetään hänelle sopivaan tyyliin, ja sinun miehesi otti kaiken irti.
on kyseessä lapsellisuus tai mikä vaan, niin hei, älä menne naimisiin, ellet ole varautunut siihen, että tälläistä se on vielä jatkossakin. lisäksi suosittelisin käyttämään kumia, nimittäin prostituoiduilla kun on noita erilaisia asiakkaita aikalailla, niin sulle voi siirtyä joku tauti vieraan naisen pimpistä. viehättävä ajatus sinänsä eikö?
sanoisin nätimmin, mutta eihän se tälläkään perille mene, eihän? häät on ja pidetään, sinä uskot selityksiin ja niin edelleen. voi kun te muijat edes tajuaisitte sitten olla myöhemmin ruikuttamatta!!! veen rasittavaa kuulla asioista, mitkä on jo olleet hyvin tiedossa ennen häitä!
Nuo kaikki pitää paikkansa, luultavasti sekin, että häät pidetään... Ikävä kyllä!
samaa mieltä -- jos tuon miehen nyt otat, niin otat tietoisena, että se ei ollut EDES ennen häitä uskollinen (kun rakkauden pitäisi vielä todella kukoistaa; ne vaikeudet muutenkin tulee vasta pitkässä suhteessa eli häiden jälkeen kun lapset syntyy jne.). Et sitten valita, jos nyt sen valinnat teet, että pettäjän otat.
Läheskään joka mies ei kuule edes suostuisi prostituoitua naimaan!
Jalasjärvellä muuten peruttiin yhden häät vähän vastaavan jutun takia n. 5 v sitten. Että et ole edes esimmäinen/ osa vieraista ehti tulla jo häiden takia paikkakunnallekin, silti peruttiin.
Ota pitkä jäähy ainakin ja mieti rauhassa.
jos miehesi olisi kunnon mies, hänelle ei olisi järjestetty tuollaisia polttareita.
kunnon miehet viedään mökille juomaan ja sotimaan poikien kanssa. ystävät kertovat sinusta paljon. valitset ystäviksesi sellaisia ihmisiä jotka tekevät asioita samallatavalla.
jos hänellä on noin idiootti ystävät, hän on itsekin yhtä idiootti.
ja itsehän hän antoi munaansa kopeloida, joka sojjotti pystyssä. muut kaverit kattoo vierestä, mistä helvetistä olet löytänyt tuollaisen idioottiporukan??
itse en missään nimessä menisi naimisiin tuossa tilanteessa. kerran pettää aina pettää. ja kerran menee luottamus se menee ikuisiksi ajoiksi,
et ehkä nyt osaa vihata, mutta tulet vihaamaan ja kärsimään koko aikuisikäsi tuosta. riitelette siitä vielä 50 vuoden päästä.
hyvää tulevaisuutta vaan. häät ei todellakaan ole niin iso juttu että tarviis idioottia miestä riipaksi ottaa.
pääset naimisiin muutenkin.
Lienee tarpeetonta ottaa sen enempää kantaa itse tekoon. Typerää, ajattelematonta, itsekästä jne. jne.
En kuitenkaan malta olla ottamatta kiinni muutamaan kohtaan:
"kerran pettää aina pettää. ja kerran menee luottamus se menee ikuisiksi ajoiksi"
Tuo lienee tapauskohtaista. Itse olen tähän ikään mennessä oppinut aika paljon ihmisen erehtyväisyydestä ja anteeksiannon tärkeydestä.
"et ehkä nyt osaa vihata, mutta tulet vihaamaan ja kärsimään koko aikuisikäsi tuosta. riitelette siitä vielä 50 vuoden päästä."
Jotkut katkeroittavat itsensä kantamalla ikuisesti asioita mielessään, toiset osaavat päästää irti ja katsoa eteenpäin.
"pääset naimisiin muutenkin."
Tuotanoin, olenko ymmärtänyt ihan väärin, että juridisen puolen lisäksi avioliiton tarkoitus on vahvistaa ja virallistaa suhde juuri johonkin tiettyyn ihmiseen?
Ja aloittajalle pari neuvoa. Sinun täytyy pohtia vain ja ainoastaan kahta kysymystä.
1. Pystytkö tosiaan antamaan anteeksi ja unohtamaan asian niin, ettei se tulevaisuudessa pilaa suhdettanne?
2. Onko sulhaskandidaattisi sitä ihmistyyppiä, että voit uskoa erehdyksen tosiaan olleen yksittäinen erehdys, ja hänen siis olevan luottamuksen ja anteeksiannon arvoinen?
setä saa kommentoida, mutta tyttö kommentoi takaisin.
sinä laitoit sinne loppuun kaksi kysymystä, joista minä puhuin ilman kysymystä, koittaen provosoida aloittajan tekemään oman mielipiteensä tyyliin näin: jos joku sanoo sinulle jotain kärkkäästi kuten "sinä olet idiootti" niin sitä joko itse ajattelee että no en todellakaan ole tai että pakko kai se on myöntää että olen. tulee siis heti vastaus omasta sydämestä. jos taas joku kysyy sinulta että "mitä mieltä sinä olet, oletko idiootti vai et?" niin ihminen miettii asiaa ja pähkäilee joka puolelta järjellä eikä sydämellä.
näissä asioissa sydän ratkaisee.
jos aloittaja tietää sydämessään että mies ei ole pettäjätyyppiä ja uskaltaa häneen luottaa, hänen sydämensä vastaa minun argumenteille heti että ei ole totta. jos taas se vastaa että mies on pettäjä, hän tietää argumenttejen olevan oikeita.
tapauskohtaista kaikki toki on. minulla on mies täällä kotona, jonka kanssa alku oli vaikeaa juuri muitten naisten takia. kestin sen, mutta rankkaa se oli ilmanmuuta. tekosista on nyt kolme vuotta, ja viimeiset kaksi ja puoli vuotta ovat olleet ihania ja epäilyt ovat kaikonneet.
se mikä ei häviä on, että hän tulee olemaan ikuisesti pettäjä, koska petti yhdesti. hän ei siis voi enää sanoa itsestään koskaan, että ei ole pettäjä. toisin sanoen, ei voi tietää, pettääkö hän vielä joskus minua tai jotain muuta.
toisekseen, se mitä petetty puoliso käy päässään on asia erikseen. yleensä sitä myös alkaa miettiä voisiko itse toimia samoin, pettää. sen jälkeen kun miettii jo moisia alkaa epäillä jo itseäänkin, entä jos minäkin teen niin? jos petetty vihassaan sattuukin pettämään joskus (näin käy usein) niin hänestäkin tulee pettäjä, eikä luottamus ITSEEN enää koskaan palaudu.
viha sinänsä on terve tunne. jos ei osaa näyttää ja tuntea vihaa, masentuu. siksi on minusta tärkeämpää että uskaltaa vihata tuollaista tekoa mielummin kuin nöyrtyy anteeksiantoon, sillä tunteitten painamisella villasella ei ole hyviä seurauksia. ja jos ne vihat ja muut sivuuttaa heti, varmasti jossain vaiheessa tulee ilmi se että petetty kärsii ja on katkera.
ja koska kommentoija on mies, painotan vielä yhtä tärkeää seikkaa mikä ei ehkä ole sinulle tärkeä: useat naiset vain haluavat naimisiin kun ikä alkaa kolkuttaa, oli miehenä tosi nuija tai ei. naimisiin meno on liian tärkeä monelle, ja siihen mennään hepposin perustein, ettei vaan jäädä yksin ja olla sinkkuna taas. kutsut on lähetetty ja vaikka mitä on suunniteltu.
mutta miten käy? parempi kysymys aloittajalle olisi, jättäsitkö miehen jos ette olisi kihloissa tai menossa naimisiin?
joka tapauksessa koko tilanne on fiasko. mahtavaa tavata silmästä silmään miehen kaverit, mahtavaa kun he tietää että sulhanen on nainut kahta stripparia ja he ovat olleet mukana pettämisessä. mahtavaa vannoa vala mieheen joka on tehnyt noin.
avioliitot päättyvät usein pettämiseen hyvänen aika! miksi aloitta se sillä?
Kirjoituksestasi voi päätellä että olet melko kypsä ja oikeamielinen ihminen.
Ihminenhän on erehtyväinen; kukaan ei ole täysellinen, ei edes ap, joten täydellisyyttä ei voi odottaa ap mieheltäkäänsä. Tietysti riippuu monesta asiasta onko suhde erehdyksen jälkeen jatkamisen arvoinen. Mutta erehdys ei automaattisesti tarkoita, ettei suhde olisi jatkamisen arvoinen.
Sitä ihmettelen, että miksi tuo "tyttönen" kuvittelee olevansa niin tärkeä, että vastaa ap:lle esitettyyn kysymykseen. No, oma mielipide ja sanahan TÄYTYY saada kuuluviin!
Olen itse ollut erehdyksen polulla. Jos silloin 5 vuotta sitten emme olisi saaneet poikaystäväni kanssa sovittua asioita, en usko että ikimaailmassa olisin näin onnellinen kuin nyt silloisen poikaystäväni vaimona! Rakastan miestäni todella paljon. Erehdykseni oli vain oire henkilökohtaisista ongelmistani (lähinnä isäni kuolema ja muutama muu juttu siihen päälle).
niin, eihän tässä ketjussa kerro näkemystään kuin pettäjät tai petetyt. sinä petit, ja sanot anteeksiannon olevan kypsää ja oikeamielistä. minä petettynä sanon toista.
ihan sama mitä loppujenlopuksi kukaan sanoo mistään, sydän sanoo mihin suuntaan pitää mennä.
ja sen sanon minäkin, että jos en olisi antanut miehelleni anteeksi alussa, olisin jäänyt paljosta paitsi. meidän suhde alkoi toimimaan. silti jälki jää.
lienee tarkoitus.
Ihmismielen suuri ongelma on minusta juuri liiallinen tunteella (sydämellä?) toimiminen. Erityisesti tämäntyyppisessä tulehtuneessa tilanteessa tunteet vetävät sellaista vuoristorataa, että hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa harkintakyvyn pysyvän mukana.
Avioliiton kaltaisissa, pitkäaikaisiksi tarkoitetuissa päätöksissä taas tulee minusta ajatella ennen kaikkea juuri sitä, mikä itselle on parasta pitkällä tähtäimellä, unohtaen yksittäiset tunteiden heilahtelut.
Tässä siis loukattu sydän sanoo tällä hetkellä tasan tarkkaan muuta, kuin se harkinta jonka pitäisi pystyä tarkastelemaan pettänyttä siippaa koko siltä ajalta, jonka on ihmisen tuntenut. Ja kyllä, ihmiset erehtyvät tekemään tekoja, jotka eivät millään tunnu sopivan heidän luonteeseensa.
Viha toki on terve tunne, ja ainoa tapa käsitellä sitä on "päästää höyryt" kunnolla ulos. Olet oikeassa siinä, että tukahdutetut tunteet katkeroittavat. Vihasta pitää kuitenkin pystyä myös päästämään irti.
Sekin pitää paikkansa, että avioliitot päättyvät valitettavan usein pettämiseen. Olen sitä mieltä, että valitettavasti, sillä siihen päättyy myös moni hyvä avioliitto. Useimmiten kun on kysymys siitä, että jompi kumpi osapuoli on ajatellut biologiallaan, ja kuvitellut ajattelevansa sydämellään. Siihen sitten toinen samanmoinen käsittelemään loukattuja tunteitaan yhtä epärationaalisesti ja soppa on valmis. Ja kyllä, oma avioliittoni kuuluu niihin päättyneisiin. Voin siis sanoa omaavani jonkinlaista kokemusta loukattujen tunteiden ja vihan käsittelystä.
Tämähän käy mielenkiintoiseksi, keskustella fiksunoloisen miehen kanssa.
Mutta tartun silti muutamaan.
Voiko sanoa, että on tuntenut ihmiset pitkältä ajalta jos se yhtäkkiä tekee moista? Kuinka moni meistä tuntee toisen syvimmät halut ja seksuaalisuuden mutkat oikeasti?
Itse olen naisena hyvin viriili ja ajattelen vaikka mitä pervoja päivittäin, mutta oma kumppanini ei tiedä ajatuksistani mitään. Meillä ei ole niin seksuaalinen suhde, ja hyvä niin.
Tarkoitan, että en voi itsekään tietää, jos vaikka oma siippani haluaisi ja tilaisuuden tullen naisi kahta huoraa tai vaikka koiraa jos hullu olisi. Mistä sen voi tietää? Kuka sellaista myöntää? Ja voiko silloin puhua tuntemisesta vuosien saatossa?
Kyllähän me näemme ihmisen kokoajan jos hänen kanssaan elämme, miten hän käyttäytyy ja miten toimii kanssamme. Millainen on. Mutta montako tilaisuutta tulee ihmisellä tuollaiseen pettämis käytökseen? Ei kovin monta ainakaan avopuolisoiden arjessa. Moni meistä ei tunne edes itseään, miten käyttäytyy ko. tilanteessa jos siihen joutuu.
Ja naisena olen eri mieltä tuossa sinun järjellä ajattelemisen ideologiassa. Nimenomaan rakkausasioissa ei voi ajatella järjellä, sillä jos sitä koittaa ymmärtää, on sama olla kimpassa kaverin kanssa. MIehet kykenevät ilmeisesti enemmän tähän järjelliseenajatteluun kuin naiset, ainakin siltä tuntuu. Ehkä tämä ero on siitäkin hyvä, että tasapainotamme toisiamme juurikin tällaisissa tilanteissa.
Ja se vuoristorata on KÄYTÄVÄ läpi että asiasta pääsee yli. Koska alunperin juuri mietin sitä, että jos aloittaja antaa anteeksi ja jatkaa, hän katkeroituu myöhemmin koska teki itse itselleen väärin; ei puolustanut itseään.
Jos tekee kaikkensa ei häviä mitään.
MInunkin mielestä pitäisi ajan kanssa rauhoittua ja katsoa tilanne uudestaan, mutta aloittajan naimisiinmeno voi estää koko prosessin. Minulta se vaati suunnilleen kolme vuotta eikä vieläkään ole kaikki täysin puhdasta, koska tässä asiasta hölpötän.
Itse tein silloin sen virheen, että olin liian mukautuvainen ja liian kiltti. Ajattelin, että no mies on vasta nuori ja hänellä ei ole paljoakaan seurustelukokemusta mutta tiesin samalla että hän on erittäin kiltti ja fiksu muuten. Hiljaisena miehenä kuin hän on, en osannut hänelle pauhata enkä häntä vihata, vaan koitin YMMÄRTÄÄ ja ajatella järjellä kuten sinä suosittelit. Sen kokeneena en suosittele sitä kenellekään. Liika ymmärtäminen tuhoaa ihmisen itsensä. On oltava rajat jonka sisällä itse toimii ja itseään rakastaa.
Mieli ei vaan unohda tuollaisia asioita. TUnteet puskee päälle jossain vaiheessa ja asiat on käytävä tunnetasolla läpi. Mielummin heti kun vuonna 2030.
Ja kyllä, tajuan pointtisi siitä, että monikin hyvä avioliitto kuolee pettämiseen. Sen takia itsekin jäin miehen kanssa vaikkei mitään sitoumuksia ollut; me olimme hyvä pari. Silti terapian läpikäyneenä tajuan, että paras suhde minkä voi tehdä on suhde itseensä, ei siihen toiseen. Kun kohtelee itseään hyvin, kohtelee silloin muitakin. Minä kohtelin itseäni huonosti, kun jäin suhteeseen missä toinen loukkasi minua monesti. Minä jäin vihaamaan lähinnä itseäni eniten.
"Voiko sanoa, että on tuntenut ihmiset pitkältä ajalta jos se yhtäkkiä tekee moista?"
Kyllä voi. Minusta silloin on päässyt jo niin pitkälle, että on oppinut tuntemaan toisen puutteet ja virheetkin. Omalta kohdaltani olen jopa sitä mieltä, että asian tapahduttua minä tunsin pettävän kumppanini ja tekoon johtaneet syyt paremmin kuin hän itse.
"Mutta montako tilaisuutta tulee ihmisellä tuollaiseen pettämis käytökseen? Ei kovin monta ainakaan avopuolisoiden arjessa."
Itse asiassa yllättävän usein. Saattaa toki olla, että olen hiukan erikoistapaus siinä mielessä, että liikun töitten puitteissa paljon maailmalla ja kaikkea tulee eteen.
"Ja naisena olen eri mieltä tuossa sinun järjellä ajattelemisen ideologiassa. Nimenomaan rakkausasioissa ei voi ajatella järjellä, sillä jos sitä koittaa ymmärtää, on sama olla kimpassa kaverin kanssa."
Kirjoitat hiukan eri asiasta kuin minä. En tarkoittanut sitä, että järjellä ajatteleminen jotenkin syrjäyttäisi tunteet, mutta ero on ehkä siinä (ja nyt yleistys), että miehillä, erityisesti suomalaisilla, tunteet ovat jotenkin vakavampi asia. Tarkoitan siis sitä että sana "rakkaus" tarkoittaa jotain todella syvää. Jotain sellaista, jota ei pintakohina pääse heilauttamaan.
"MInunkin mielestä pitäisi ajan kanssa rauhoittua ja katsoa tilanne uudestaan, mutta aloittajan naimisiinmeno voi estää koko prosessin."
Samaa mieltä. Kun nyt kerran olemme tiputtaneet itse aloittajan pois ajatustenvaihdosta, voinemme keskustella hänestä esimerkin omaisesti… Ehkä paras ratkaisu olisi tosiaan olla hätiköimättä mihinkään suuntaan, niin naimisiin, kuin eri teillekään ja katsoa rauhassa, voiko suhde toimia tuollaisen tapauksen jälkeen. Siinä tulisi samalla tuotua vähän omia tunteita esiin ja sivussa vielä lähetettyä vahva viesti idioottimaisen polttaritempauksen järjestäjille.
"Liika ymmärtäminen tuhoaa ihmisen itsensä. On oltava rajat jonka sisällä itse toimii ja itseään rakastaa."
Minä olen tällä kaikella tarkoittanut sitä, että ihan itsensä kannalta kannattaa lyödä jäitä hattuun ja harkita tarkkaan, ettei tule tehneeksi jotain sellaista, jota joskus tunteiden viilennyttyä jää katumaan. Minä tein aikanaan sellaisen valinnan, että yritän päästä asian yli ja saada suhteen pidettyä kasassa. Nyt voin katsella taaksepäin hyvillä mielin ja todeta, että minä tein kaikkeni, minulla ei ole kaduttavaa. Veikkaisin, että eräässä toisessa osoitteessa ajatukset eivät ole ihan yhtä helpottuneita.
No okei. Totta tuo että kun moinen tapahtuma eli joku puute tulee eteen, voi sanoa että sitä ihmistä tuntee vielä paremmin. Ja voin samaistua tuohon sinun asiaan, jossa tunsit pettävän kumppanin ja tekoon johtaneet syyt paremmin kuin hän itse.
Minun ex mies matkusteli paljon eri maissa työn puitteissa. Tiedän hänen käyneen huorissa, sekä tavanneen muitakin naisia aikoinaan matkoillaan, tottakai hän kielsi tehneensä niin meidän aikanamme. Tuolla tavalla tulee paljon tilanteita eteen ihan varmasti, sen uskon.
"Ehkä paras ratkaisu olisi tosiaan olla hätiköimättä mihinkään suuntaan, niin naimisiin, kuin eri teillekään ja katsoa rauhassa, voiko suhde toimia tuollaisen tapauksen jälkeen. Siinä tulisi samalla tuotua vähän omia tunteita esiin ja sivussa vielä lähetettyä vahva viesti idioottimaisen polttaritempauksen järjestäjille."
AMEN.
Sinulla on varmasti miljoona kokemusta elämästä enemmmän kuin minulla, ikäsikin puolesta, joten uskon kommenttiesi tarkoituksen olleen hyviä ja viisaita, vaikkakin luin muutamia lauseitasi kuin piru raamattua. Mutta tässäkin huomaa sen, että kun rauhoittuneena lukee asiat uudestaan, huomaa niiden oikean merkityksen. No, ainakin joku mies sai minut kiihtymään pitkästä aikaa :D
Hyvää tulevaisuutta!
tapahtuneesta. Kyllä voi olla epärehellistä poikaporukkaa. Olen kuullut joskus aikaisemmin hieman
samankaltaisesta tapauksesta.
Mitä jos ottaisit ihan koko polttariporukan tapaamiseen ja kysyisit että kenen idea (jos ei ollut sulhon idea)
Sitten ilmoitat kylmästi sulho ulos ja häät perutaan...
Ei petturia kannata katella... se tekee sen uudelleen.. Käyttikö edes kumia ????
Ettei tule tauteja !!
Hän siis petti sinua ! Polttarit ei ole pettämistä varten.
no hyvä kun tajuta, että ne riistäytyvät hallinnasta SINUN kannaltasi; miehesi kannalta ne etenivät kuten hän halusikin. Stipparit ei tosiaan nai asiakkaita - paitsi ne jotkut, jotka on myös prostuja ja joilta se on tilattu etukäteen. Eli suunniteltu - ei mikään vahinko.
Parempi kun tiedät asiasta jo nyt, niin ei tarvii enää miettiä sitä avioliittoa. Eroon se kummiskin olis jossain vaiheessa päätynyt, joten mitä turhaan vaivautua? Eikä mieskään estellyt näitä naikkosia, vaan nautti täysin siemauksin ja palaa varmaan toistekin tähän "tanssipaikkaan"
Pirun hauskaa oli.. Hahhahahaaaah!!
Olisi mukavaa tietää miten kävi. Polttareista on nyt jo sen verran aikaa, että häät on joko pidetty tai sitten peruutettu.
Olen todella surullinen puolestasi. Tuollainen hölmöily satutta ja on todella huono alku parisuhteelle, jonka pitäisi perustua toisen kunnioittamiseen, rehellisyyteen ja uskollisuuteen.
Päätös on varmasti ollut sinulle vaikea. Jos menitte kuitenkin naimisiin, niin muista, että silloin teit sen valinnan, että tapahtuneesta ei valiteta eikä siihe katkeroiduta,, koska muuten tuo asia tulee myrkyttämään suhteenne.
Jos teit sen raskaan päätöksen, että peruit häät niin voimia ja jaksamista sinulle. Mielestäni teit oikean päätöksen, vaikka en tuomitsekaan sinua, jos valitsit toisin.
Itse en pystyisi vastaavassa tilanteessa menemään enää naimisiin. Olen aikoinani jo ilmoittanut miesystävälleni, että pelkkä strippibaariin menokin loukkaa minua pahasti ja tulee aiheuttamaan eron välittömästi. (Vaikka muuten strippipaikkoihin avomielisesti suhtaudunkin, mutta se ei ole oikea paikka, kun ollaan astumassa avioliittoon.)
Haleja ja tsemppiä!