Olemme asuneet mieheni kanssa yhdessä jo kohta 7 vuotta.Mies muutti minun ja lapseni luo.Lapseni oli tuolloin 12v, ja asuu vielä opiskelun vuoksi kotona.Miehellä myös entisistä liitoistaan miltei samanikäisiä lapsia 2 kpl....eli ovat nyt kaikki jo miltei aikuisia.
Nyt on kuitenkin käymässä niin että nuorimmaiseni lähtee armeijan leipiin heinäkuussa.Olen hehkuttanut jo miehelle että kuinka mukavaa on vaihteeksi olla ihan kahdestaan.Mies siihen että ei me kahdestaan olla vaan hänen nyt jo nuorensa 17v ja 19v tulevat kesäksi meille, ja toinen muuttaa meille oman armeijansa alkuun asti---> tammikuu -09!!!!
Ilman mitään keskustelua minun kanssani! Tuntui aivan uskomattomalta että mies ei kysy eikä juttele kanssani tuollaisesta asiasta!
Olen nyt kyllä sitä mieltä että minut on petetty ja raskaasti....
Mikä"ME" me olemme kun minulle ei kerrota mitään vaan sanotaan että näin käy.Miksi mulla ei ole mitään sananvaltaa tähän?Ainoastaan siivoukset, ruoanlaitto, työssäkäynti ja sänkyhommat on mua varten...Muu vapaa-aika sit vietetään omien nuorten kanssa heidän täällä ollessaan....
Monet keskustelut yritetty käydä tästä, mutta aina mies ottaa tämän "huutotaktiikan" avuksi että huutaa mulle pää punaisena etten minä hyväksy hänen lapsiaan...Ei se sitä ole vaan haluan hänen kanssaan olla joskus ihan kahdestaankin, ei muuta.
Ja minua loukkaa se että mies sopii kaikesta näiden nuortensa kanssa mutta mulle vaan mainitaan asiasta..Kuten uutenvauotenakin.Meille tuli 8 henkilöä yökylään ja viikoksi asumaan.Miehen nuoret, näiden tyttöystävät ja näiden kaverit, koska nämä kaikki asuvat 200km:n päässä isästään....
Nyt on kuitenkin käymässä niin että nuorimmaiseni lähtee armeijan leipiin heinäkuussa.Olen hehkuttanut jo miehelle että kuinka mukavaa on vaihteeksi olla ihan kahdestaan.Mies siihen että ei me kahdestaan olla vaan hänen nyt jo nuorensa 17v ja 19v tulevat kesäksi meille, ja toinen muuttaa meille oman armeijansa alkuun asti---> tammikuu -09!!!!
Ilman mitään keskustelua minun kanssani! Tuntui aivan uskomattomalta että mies ei kysy eikä juttele kanssani tuollaisesta asiasta!
Olen nyt kyllä sitä mieltä että minut on petetty ja raskaasti....
Mikä"ME" me olemme kun minulle ei kerrota mitään vaan sanotaan että näin käy.Miksi mulla ei ole mitään sananvaltaa tähän?Ainoastaan siivoukset, ruoanlaitto, työssäkäynti ja sänkyhommat on mua varten...Muu vapaa-aika sit vietetään omien nuorten kanssa heidän täällä ollessaan....
Monet keskustelut yritetty käydä tästä, mutta aina mies ottaa tämän "huutotaktiikan" avuksi että huutaa mulle pää punaisena etten minä hyväksy hänen lapsiaan...Ei se sitä ole vaan haluan hänen kanssaan olla joskus ihan kahdestaankin, ei muuta.
Ja minua loukkaa se että mies sopii kaikesta näiden nuortensa kanssa mutta mulle vaan mainitaan asiasta..Kuten uutenvauotenakin.Meille tuli 8 henkilöä yökylään ja viikoksi asumaan.Miehen nuoret, näiden tyttöystävät ja näiden kaverit, koska nämä kaikki asuvat 200km:n päässä isästään....
Vastaukset 24
Vanhimmat
itsellesi. Täytä viikkosi erilaisilla harrastuksilla ja kavereiden kanssa kahvittelulla. Anna miesväen hoitaa ruuanlaitto ja siivoukset. Ilmoita pojille, että heidän pitäisi olla kiinnostuneita sellaisista koneista, nimeltä pyykinpesukone ja astianpesukone. Aikuisten miesten vaatteita et pese, paitsi oman miehes.
Tämän sanoinkin miehelle silloin ku kuulin näiden nuorten meille kesäksi tulemisesta.Mies nosti äläkän, että ethän sinä voi! Sanoin, et tottakait minä voin...Mulla ei ole huollettavia kotona eikä olisis miehelläkään jos nämä kotonaan pysyisivät.Vkl-käynnit on asia erikseen..
En todellakaan täytä jääkaappia, enkä tee ruokaa.Syön leipää tai sitten käyn töissä syömässä joten se riittää mulle.
Miksi siis mies mulle tästä "riemastui"?
Kyllä miehesi varmasti on ollut sinun lapsesi kanssa enemmän kuin sinä hänen
Sinun lapsi on asunut kokoajan taloudesanne ja miehesi ei
Miehesi on oikeassa et hyväksy hänen lapsiaan perheenjäseninä niin kuin hän on hyväksynyt sinun lapsesi.
jos oikeasti hyväksyisit hänen lapsensa niin se heidän tulonsa olisi juuri ilmoitus asia.
Ota se sananvalta itsellesi, äläkä ruikuta. Ei sinun ole pakko alistua miehesi tahtoon. Miksi olisi? Miksi et sano, että ei käy! Miksi!
Älä makaa kynnysmattona, jos et halua kalossin kuvia naamallasi.
Isä hoitaa vain velvollisuutensa pitäessään yhteyttä lapsiinsa. On ainoastaan luonnollista että hän haluaa pitää heidät lähellään.
Tuossa kaupassa avovaimot ja ystavättäret jäävät kauaksi kakkoseksi.
MUTTA kotisi on SINUN. Sinulla on hyvin paljon sanavaltaa kuinka kodissasi käyttäydytään.
Sinä asetat ehdot kuka siivoaa ja keittää koko porukalle. Ei ole lainkaan itsestään selvyys että sinä olisi ilmainen taloudenhoitaja omassa kodissasi.
Vieraiden saavuttua voit aivan yksinkertaisesti toivottaa heidät tervetulleiksi ja sitten ILOISELLA ( tuo on kaikista tärkein) äänellä kerrot että on niin mukava saada lisää apua talous- ja pihahommiin. Näytä edeltäpäin laatimasi lista askareista johon toivot apua; päivittäinen paikkojen järjestys, viikkosiivous,ruokaostokset, pyykinpesu-kuivaus-silitys, ruohon leikkaus, haravointi, ja mitä tahaansa muuta tarvitseekin tehdä että talous sujuu moitteettomasti.
Anna nuorten itse valita kuinka he keskenään jakavat listassa mainitsemasi askareet.
Heillekin tulee paljon parempi olo saadessaan tietää olevansa avuksi.
MUISTA kiittää heitä aina silloin tällöin tekemistään töistä.
Nuo hommat vievät niin vähän aikaa päivittäin että heille aivan varmasti jää aikaa viettää isänsä kanssa.
Tottakai he ovat tervetulleita kotiiNNE!
Kyllä vähän vaikuttaa,että miehesi on oikeassa. Ja kun ymmärrys loppuu niin alkaa huuto.
Piiaksi ei ole syytäkään alkaa vaan jakaa ne kotiaskareet kaikille.
Pointtihan on, etteivät he tulee kylään teille vaan kotiinsa. Ja kyllähän ne kotinsakin pitävät kunnossa! Se vastuu!
Vai eivät tule kylään? Se on 7:n vuoden aikana kyllä nähty?
Mies petaa poikien pedit, laittaa aamupalan näille,kerää näiden lattialle jättämät vaatteet(jotka ovat ympäri taloa)sekä karkkipaperit limupullot pöydiltä.Aluksi tämän tein minä, mutta kyllästyin tähän törkeyteen koska meillä on ERI siisteyskäsitteet kuin poikien kotona.
Näille kyllä on jo 7:n vuoden ajan hoettu mitä meillä pitää tehdä, mutta he ovat täysin välinpitämättömiä asian suhteen.Siis.....??
Omat lapseni olen opettanut siisteyteen, joten en ymmärrä tällaista välinpitämättömyyttä näiden taholta.Eihän näitä ole saanut edes 7:ssä vuodessa opetettua talon tavoille ja he ovat meillä olleet näinä vuosina monta viikkoakin putkeen...
Koko tämän yhdessä olomme ajan on mies sanonut että kun poikani muuttaa pois kotoa silloin meille jää aikaa olla ihan kahdestaan.(Mies ei todellakaan ole ollut pojalleni mikään isähahmo,ei välillä edes puhu tälle)
Oma poikani ei ole milloinkaan meillä kun nämä miehen nuoret meille tulevat.Ehkä sekin jo kertoo jotain?
Miten voin nämä toivottaa tervetulleeksi jos omakaan poikani ei silloin kotona viihdy?Me emme ole me, vaan on kaksi perhettä= mies ja poikansa ja minä ja poikani.Ja näin se ilmeisesti tulee aina olemaan---> eli ero olisi paras vaihtoehto!
Meillä ei ole edes kahdenkeskistä aikaa.Meillä on iso talo ja remontti meneillään.Mies kun tulee töistä menee remonttia tekemään ja viikonloputkin myös.Silloin ei lähdetä edes elokuviin saatikka tansseihin.Hän satsaa siihen viikonloppuun jolloinka hänen lapsensa meille tulevat.Silloin ei tehdä remonttia mutta silloin mentäis vaikka minne "yhdessä".
Jos minun kanssani ei voi kahden lähteä mihinkään ilman lapsiaan...niin tulee vain auttamattomasti tunne etten ole edes tärkeä hänelle.Lapset ainoastaan.
Mielestäni parisuhde kaipaa myös kahdestaan oloa.Kun olimme " ns.uusi pari" ei mieheni huolinut poikaani meidän mukaamme...Joten en silloin lähtenyt minäkään...Olisi jo tuolloin pitänyt huomata....
Ollaan tuotakin yritetty.Kun heitä jotain on pyytänyt tekemään...sanotaan kohta...pyydän uudestaan ja tunti mennyt...kohta...tunnin päästä kysyn uudestaan...kohta.
Tällaista se on ja sitten kun isänsä vihdoin ja viimein menettään "hermonsa" tähän "kohta"- sanaan, vedotaan ettei äidinkään luona heidän tällaista tarvitse tehdä.
Kiitä siinä sitten.Ei näitä nuoria ole mitään opetettu kotona tekemään, kyllähän sen jo näkee korvallakin.....
Ja pointtina oli meidän kahden yhteinen aika jota ei todellakaan ole eikä ilmeisesti edes tule?En edes tiedä millaista se on kun koti on samanlaisessa järestyksessä kuin aamulla töihin lähtiessä, eikä tarvitse jääkaappia tankata piripintaan?
Siitä taitaa olla yli 30v sellaisesta tuntemuksesta?
Asioilla on aina kaksi puolta ja nyt esiin tulee vain sinun näkemyksesi. No, eniten ihmettelen sitä seikkaa, että kun on kyse lähes aikuisita lapsista, niin yleensä niillä alkaa olla kovasti omat menot ja kaverit. Ei minun 18v tytär enää tule mukaan kuin korkeintaan ostoksille. Tarkoitan vaan, että sitä yhteistä tekemistä ja menemistä tuon ikäisten lasten kanssa alkaa olla jo vaikeakin kekesiä ellei sitten ole joku yhteinen harrastus. Viikonloppusin varsinkin nuoret kulkevat porukoissaan ja meille vanhemmille jää sitä yhteistä aikaa omiin tanssireissuhinkin. Selvennyksesi vielä, että en elä ydinperheessä minäkään ja tiedän mitä on mun lapset ja sun lapset....
No, nämä nuoret ovat mielestäni "erikoisia" siinä suhteessa että he ovat ilmeisen "äiti-isä keskeisiä" (en tiedä miten sen sanoa)? Lomallekkin he lähtisivät jos iskä olis mukana?
Eli nämä, mies ja hänen poikansa todellakin viettävät yhdessä aikaansa(ei heillä mitään harrastusta ole).Joten minulle ei sitä aikaa jää, eikä mies lähde silloin mihinkään minun kanssani jos "lapset" ovat meillä...
Et kyllä tässä vielä sitä yhteistä aikaa saa odottaa...:((
Kyllä aika kuluu nopeasti ja toisaalta hitaasti. Nyt taitaa vuosien katkeruus ja ne sivuutetut tunteet ja ikäviksi koetut tapahtumat tulla pyrynä esiin.
Se pois-oppiminenkin noista tavoista, jotka itsekin olet suhteessanne hyväksynyt onkin sitten molemminpuolista ja mahdollista.
Noille nuorille ei näytä sanallinen kehoitus uppoavan. On täysin terpeetonta tehdä siitä kiljunta kilpailua. Entäs jos kokeilisitte tätä: Laatisitte miehesi kanssa listan tehtävistä asioista. Joka päivälle omat hommat, Esim.
maanantai: kello 10.00- 11.00 auton pesu ja imurointi
11.00-12.00 ruohon leikkaus/yhteisten tilojen siivous
Tiistai: kello 10.00- 12.00 omien huoneiden siivous ja pyykit koneeseen/kuivaajaan
Keskiviikko: mitä tahaansa tarvitsee tehdä
Ja niin edelleen. Aterioita ei tule kenellekkään ennenkuin askareet ovat suoritetut. Siitä ei tarvitse korottaa ääntä eikä tehdä isoa numeroa, vain maininta että sopimus on jatkuvasti voimassa- jokaisen on kannettava kortensa kekoon.
Saattaa kestää ehkä pari kolme päivää mutta sitten viimeistään nälkä pakottaa heidät hommiinsa.
Tämä ei toimi ellette kumpikin (sinä ja miehesi) ole 100% hommassa yhteistuumin mukana.
Oletpa vähän outo kyllä. Ymmärrän että sua loukkaa jos mies ei puhu etukäteen, mutta toisaalta ymmärrän kyllä miestäsikin oikein hyvin! Hän on asunut sinun lapsesi kanssa kaikki nämä vuodet, kai nyt olisi kohtuullista että hänenkin lapsensa saisivat tulla teille! Ei vaikuta muuten oikein reilulta peliltä. Ei kai niitä aikuisia lapsia nyt niin tarvi paapoa, ettet muka voisi olla kahdestaan miehesi kanssa. Kasva aikuiseksi ja ota muutkin huomioon kuin itsesi ja lapsesi.
Vai ei tarvitse paapoa, niin no, ei minustakaan?Mutta kait miehellä on ikuinen "hyvityskampanja" meneillään? Olisitpa näkemässä, joskus on todellisuus tarua ihmeellisempää...
Eihän näitä nuoria olekkaan tänne kielletty tulemasta....
Kait minäkin voin sitten sopia omien 70- ja 76-vuotiaiden vanhempieni kanssa että tulevat meille asumaan 2 viikoksi joka kuukausi ilman mieheltä kysymistä.Mitä luulette hänen tähän vastaavan?Olen aina luullut että jos yhdessä asutaan kysytään aina myös toisen mielipidettä vähänkin isommista arkea mullistavista asioista?
Meillä tämä ei toimi kuin toisinpäin..
Olen niin aikuiseksi kasvanut 50,että tiedän ettei minunkaan aina tarvitse ottaa kaikkia muita ennen omaa perhettäni huomioon.Niin mieskin tekee ja on aina tehnyt..
Tuollaista se juuri on näissä nykyliitoissa, olivat sitten avoliittoja tai uusperheavioliittoja...huoh...!
Siis sinun mielestäsi hän ei saa pitää huolta lapsistaan ja he eivät voi tulla kylään viikoksi?
Aikuiset lapset voisivat toki muuttaa vaikka yksinäänkin asumaan, sillä saavat tukea jollei isä liian rikas tuen saamiseksi. Voihan miehesi myös kustantaa heidän elämisensä jos on pätäkkää. Vuokratukea saa kelalta jne,..
Missä kohtaa kirjoitin että nämä eivät voi tulla meille viikoksi?Tulivathan nämä ystäviensä ym. kera meille viikoksi ilman että minulle mitenkään olisi asiasta ilmoitettu, edes miehen taholta.Vai allergia??No jos ei rahat muutenkaan meinaa riittää niin miksi tällaista majatalotimintaa edes pitää hyväksyä??
Entäs jos minunkin 4 muuta jo aikuista lastani kavereineen olisivat tulleet yhtäaikaa ja olisin jo heidän kanssa sopinut että tulevat meille uutta vuotta vastaanottamaan?
Ei meillä sentään tilaa ole n.20:lle ylimääräiselle hengelle kerralla majoittaa näitä saatikka ruokkia!!Vai onko kenties sinulla majatalo?Meillä ei.Omat voivat tulla, mutta vieraiden tuomisesta pitää neuvotella ja kysyä myös asunnon omistajilta.Eikä vain ilmoittaa sit kun ovat jo tulossa, matkalla....
Ja tässä on kyseessä koko ensi kesä! Lomaa yläasteikäisellä on n.2,5kk, ja toinen muuttaisi meille kokonaan, kun omani menee armeijaan...(oma äitinsä pääsee halvalla ja helpolla)
Kenen kukkaro tällaista kestää? Ei ainakaan minun, eikä ole kestänyt miehenkään...
Ymmärsinkö nyt oikein, että teillä/sinulla on varaa elättää ja huolehtia SINUN pojastasi, mutta ei miehesi pojista?? Sellaisen käsityksen nimittäin sain viestisi viimeisestä osiosta:
"Lomaa yläasteikäisellä on n.2,5kk, ja toinen muuttaisi meille kokonaan, kun omani menee armeijaan...(oma äitinsä pääsee halvalla ja helpolla)
Kenen kukkaro tällaista kestää? Ei ainakaan minun, eikä ole kestänyt miehenkään... "
Ettekö aikuiset ihmiset voisi sopia keskenänne jotain yhteisiä pelisääntöjä? Älkää tehkö asioista ongelmia. Niin ja mistä lähtien 17vuotias on ollut vielä yläasteikäinen? Kysyn vaan.
Oma nuoreni opiskelee ja käy töissä.Maksaa kotiin ruokarahaa.Mies ei ole koko tänä (7v) aikana elättänyt minua ja poikaani.Kyllä se olen minä joka hänelle on rahaa antanut ja lainannut hänen jälkikasvuaan varten, joten kyllä siitä saisi loppu pikkuhiljaa tulla.
Miten en voi kuvitella näitä nuoria meillä asumassa? No siksi, kun näiden ei tarvitse todellakaan tehdä mitään.Millä myös tämä toinen maksaisi ruokarahaa?Isänsä sanoisi tuolloin että " ei sun tarvi, säästä rahasi", joten mites tää homma menee.
Meillä ei kuule kuunnella minua jos se vähänkin koskee miehen jälkikasvua jos tästä keskustelemaan alettaisiin.Näillä on "eri oikeudet kuin pojallani"
Alkuun kun mies kanssamme asui(muutti minun ja poikani luokse)hän kärtti minua myymään kaikkea mitä minulla oli; asunto, auto, maapläntti maalla, että saatais rahaa....Ja nyt kun tälle tästä muistutan hän kiistää, että hän olisi moista tehnyt.Mulla oli rahaa itselle ja pojalleni aivan riittävästi joten taisin olla kova luu enkä niin vaan myy omistamiani....
Miehellä tuolloin 2 kättä ja rippikouluikäinen auto omaisuutena.....
Näin se on mennyt meillä kaiken aikaa ja monasti olen itsekin miettinyt mikä tässä oikein pitää?
pariterapiaan ja sopikaa huushollinne säännöt siellä. Ilman ulkopuolista apua ette selviä tästä.
taloudenhoitajana omassa kodissasi. Eikö se nyt sitten enää sovikaan sinulle? Vai haluatko edelleen kieltäytyä näkemästä totuutta ja elää itsepetoksen vallassa?
Ukkosihan käyttää sua hyväkseen! Sai varakkaan naisen, jolla talot ja autot. Senkun muutti sisään vaan. Ja palvelu pelaa...
Se on "sopinut" tähän asti kunnes omasta lapsiparvesta viimeinen lähtee kotoa.
En tähän enää mitään ylimääräistä kaipaa.Jos luit alkutekstin niin olin jo odotellut "seesteistä" aikaa jolloin ollaan kahdestaan miehen kanssa ja kiva on kun tulee joku käymään ja joskus on yötäkin, mutta kuukausia sentään!?
Mies ilmeisesti luulee että siivoan niin mielelläni toisten jälkiä?Vaan enpä tekisi ellei minua siivottomuus ärsytä!
Miestä kun ei haittaa vaikka maitopurkit olisi viikon pöydällä...;(, valitettavasti...joten tuskin sitä jälkikasvukaan on erilaista.Miehen olen kuitenkin näinä vuosina saanut(anteeksi vaan) sisäsiistiksi, eli korjaa itse jälkensä ja myös jälkeläistensä jäljet kun nämä eivät itse hommaan ryhdy.
Niin, ja tärkein unohtui.Ainahan joka suhteessa käytetään toista jotenkin hyväksi? Jos vähän asiaa tarkemmin miettii... vai mitä?
Miehellä kuitenkin nyt rahahommat paremmin hoidossa kun niitä yhdessä hoidetaan, ja miehenkin omaisuus on kasvanut sitten luokseni muuton:))
Ja saanhan minäkin vähän apua remonttiin ja miesten hommiin..joten.--> Tasapeli.
Mutta se, että nuorisonsa tulee meille nyt kun isä on vähän rahallisesti jaloillaan, saa minun karvani pystyyn..Muutoin he ovat käyneet joka toinen vkl..
että nii-in.
Ymmärrän tunteesi, mutta ymmärrän vähän miestäsikin. Hän tahtoisi lapsensa lähelle, eikä se ole niinkään halveksittava asia isältä.
Eri juttu on, että sun ei tarvitse piikana olla.
Onko se nyt niin että sinä omistat sen teidän kodin yksin? Koska sitten pitää vähän miettiä niitä vuokraosuuksia - miehen perheestä kun koostuisi kolme neljäsosaa koko asujaimistosta. Ja muitakin menoja kuten sähköt, lehdet, netit yms. Mies saisi minusta kantaa yhteisistä menoista sitten isomman vastuun - eihän sun tarvitse hänen lapsiaan elättää.
Sitten se kesä, lepo ja vapaus.
Unelmoit kahdenkeskisestä ajasta, mutta sitä ei nyt ole näkösällä. Onko mitään mahdollisuutta, että järjestäisit itsellesi niin ohjelmoidun kesän, että et ole kotona piikomassa viikkokausiin. Jätä mies hoitamaan mukulansa itse. Hanki työ, urakka, matka, loma, harrastus tai projekti, mikä vaan.
Jos sitten kesän jälkeen edelleenkään miestä ei seurasi kiinnosta niin heitä ukko kakaroineen pihalle.