Ajattelin tässä ottaa loppupätkän eräästä aiemmasta kirjoituksestani ja laittaa sen omaksi aiheekseen tänne. Kyse on siis siitä, miten nykyajan elämä sumuttaa meidän kaikenlaiseen touhottamiseen sen sijasta että tekisimme kuten itsestä tuntuu parhaalta. Eli tässä:
En malta olla rinnastamatta esim. nettideittejä ja nykyajan elämänmenoa yleisemminkin toisiinsa. Nettideitti on yksi suurimmista ihmissuhdekapitalismin viemäreistä. Paikka, jossa myydään, ostetaan, vertaillaan ja kilpailutetaan loputtomiin. Se toistaa tätä nykytrendiä, jonka mukaan koskaan ei mikään ole tarpeeksi hyvää, vaan aina on varaa parantaa. Se on tori, jossa näennäisesti on mahdollista löytää juuri omanlainen ihminen, mutta joka pidemmässä juoksussa paljastuu pelkäksi illuusioksi.
Mutta illuusio on vahva ja tarjonnan paljous ruokkii mielikuvaa siitä, että mahdollisuudet mukamas ovat loputtomat.
Ilmiö ei tietenkään koske pelkästään nettideittiä, vaan elämää ihan kokonaisuudessaan. Ympäristöstä tulevat, median usein välittämät viestit kuiskivat siitä, että jossain on ruoho aina vihreämpää ja siitä että oma elämysmittari näyttää aina ilkeästi olevan vain jossain puolivälissä tai sen alapuolella. Jotkut hurahtavat näihin viesteihin, eivätkä muista että ne ovat useimmiten kaupallisia viestejä, joiden avulla ruokitaan epävarmuutta, jotta ihmiset peloissaan kuluttaisivat enemmän jotakin.
On unohdettu, että jatkuva elämyksellisyys elämässä on mahdotonta. Aina välillä on pidettävä pakostikin tylsää. Samaten kumppani kanssa. Ei ole sellaista ihmiste, joka vuoden jokaisena päivänä ja kaikkina päivän tunteina saa perhoset lentelemään vatsassa.
Tylsyys on luonnollista. Keskinkertaisuus samaten. Ja oma kumppani voi välillä olla kuolettavan tylsä tai jopa ärsyttävä. Kaikki ovat joskus.
Kun hyväksyy että oma elämä ei ole kuin elokuvissa, sarjoissa tai sensaatiolehdissä, niin voi rakentaa jotain aidosti pysyvää. Jos taas juoksee sellaisen elämän perässä, niin polttaa itsensä varmasti loppuun. Ei sellaista glamour-elämää ole missään, edes Hollywood-tähdet eivät elä sellaista elämää. Se on vain satua.
Voisikin sanoa, että jos harrastaa tantra-seksiä monia tunteja tai käy hyppäämässä pilvenpiirtäjästä base-hypyn ei ole nykyään mitään verrattuna siihen ekstriimiin, että uskaltaa tunnustaa elävänsä täyttä elämää katsoessaan telkkaa ja syödessään hyvää voileipää.
En malta olla rinnastamatta esim. nettideittejä ja nykyajan elämänmenoa yleisemminkin toisiinsa. Nettideitti on yksi suurimmista ihmissuhdekapitalismin viemäreistä. Paikka, jossa myydään, ostetaan, vertaillaan ja kilpailutetaan loputtomiin. Se toistaa tätä nykytrendiä, jonka mukaan koskaan ei mikään ole tarpeeksi hyvää, vaan aina on varaa parantaa. Se on tori, jossa näennäisesti on mahdollista löytää juuri omanlainen ihminen, mutta joka pidemmässä juoksussa paljastuu pelkäksi illuusioksi.
Mutta illuusio on vahva ja tarjonnan paljous ruokkii mielikuvaa siitä, että mahdollisuudet mukamas ovat loputtomat.
Ilmiö ei tietenkään koske pelkästään nettideittiä, vaan elämää ihan kokonaisuudessaan. Ympäristöstä tulevat, median usein välittämät viestit kuiskivat siitä, että jossain on ruoho aina vihreämpää ja siitä että oma elämysmittari näyttää aina ilkeästi olevan vain jossain puolivälissä tai sen alapuolella. Jotkut hurahtavat näihin viesteihin, eivätkä muista että ne ovat useimmiten kaupallisia viestejä, joiden avulla ruokitaan epävarmuutta, jotta ihmiset peloissaan kuluttaisivat enemmän jotakin.
On unohdettu, että jatkuva elämyksellisyys elämässä on mahdotonta. Aina välillä on pidettävä pakostikin tylsää. Samaten kumppani kanssa. Ei ole sellaista ihmiste, joka vuoden jokaisena päivänä ja kaikkina päivän tunteina saa perhoset lentelemään vatsassa.
Tylsyys on luonnollista. Keskinkertaisuus samaten. Ja oma kumppani voi välillä olla kuolettavan tylsä tai jopa ärsyttävä. Kaikki ovat joskus.
Kun hyväksyy että oma elämä ei ole kuin elokuvissa, sarjoissa tai sensaatiolehdissä, niin voi rakentaa jotain aidosti pysyvää. Jos taas juoksee sellaisen elämän perässä, niin polttaa itsensä varmasti loppuun. Ei sellaista glamour-elämää ole missään, edes Hollywood-tähdet eivät elä sellaista elämää. Se on vain satua.
Voisikin sanoa, että jos harrastaa tantra-seksiä monia tunteja tai käy hyppäämässä pilvenpiirtäjästä base-hypyn ei ole nykyään mitään verrattuna siihen ekstriimiin, että uskaltaa tunnustaa elävänsä täyttä elämää katsoessaan telkkaa ja syödessään hyvää voileipää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnistuit kirjoittamaan juuri niistä asioista, joita minäkin olen
päässäni (ja päissäni) mietiskellyt. Tuo kuvaus treffipalstoista
markkinapaikkana on erittäin osuva. En nyt otakaan tätä hyvää
ehdokasta, jos huomenna löytyisikin taas parempi ja mielenkiintoisempi.
Piiri pieni pyörii, eikä mikään loppujen lopuksi kelpaa. Ihmiset ja suhteet
ovat kuin kulutushyödykkeitä, jotka heitetään pois kun alkaa vähän
kyllästyttämään. Jos markkinointi ei toimi, tuote jää kokonaan hyllyyn,
varsinkin jos hintavaatimus on liian kova tuotteeseen nähden.
Tuo viimeinen lause oli hauska, mutta tavallaan myös surullisen totta.
Kuka enää uskaltaa sanoa olevansa tyytyväinen "normaaliin" elämään,
kun kaikkialla painostetaan hakemaan kokemuksia ja välttämään "tylsää" elämää?
Tuntuu että siinä olisi jotain hävettävää, jos myöntää olevansa
tavallinen ihminen. Kuka enää taviksen haluaisi?
tekstiä. Itse en ole koskaan yrittänyt teeskennellä mitään. Profiilissanikin painotan, että yliaktiiviset, ylireippaat, ylihuumorintajuiset yms. voivat pysyä loitolla. Ihan kivasti olen tutustunut mukaviin ihmisiin. Kyllä meitä extreme tavallista elämää eläviä löytyy molemmista sukupuolista. Oikeasti... ongelma on enemmän omassa ja muiden teeskentelyssä kuin toisten vaatimuksissa.
Nuoret haluavat vain bilettää ja pitäisi olla koko ajan hauskaa. Se on nykytrendi. Mikään normaali elämä ei ole mistään kotoisin. Siihen perustuvat kaikenlaiset tositv-sarjat ja -kilpailut.
Se koskee kaikkia ikäryhmiä.
Ihmiset jäsentävät maailmaa omien kokemuksten, mutta myös ympäristön viestien mukaan. Jos altistaa itsensä näille populaarimedioille, kuten hyvin moni tekee, niin sieltä tulee jatkuvasti viestejä siitä että elämänlaatua voisi aina parantaakin.
Seksi voisi olla aina parempaa, oli se nyt millaista tahansa. Aina voisit olla hieman ammattitaitoisempi. Kotisi voisi olla isompi, tai paremmin sisustettu. Voisit olla laihempi ja syödä terveellisemmin. Lomasi ovat perseestä, ne voisivat olla laadukkaampia. Puhelimesi on vanha, lemmikkisi sekarotuinen, kuljet rumissa vaatteissa, osaat liian vähän kieliä, asemasi on huono, palkkasi pieni, lapsesi alisuorittajia.
Elämäsi haisee. Se on medioiden yleinen viesti nykyään. Ja sitä samaa paskaa syötetään jokaiselle ikäryhmälle.