Noniin, tassa sita taas ollaan varmastikn hyvin yleisen pulman edessa: palatako yhteen vaiko ei.
Avoerostamme on nyt tasan 2 vuotta. Suhdetta kesti melkein 5 vuotta sita ennen. Ero sujui sinansa ystavina vaikka se todella mursi molemmat meista kappaleiksi. Aloitteen teki mies, koska suhde oli jo pitkaan ollut yhta hullunmyllya ja turhasta tappelua. Itse olin liian heikko (ja nuori) lahtemaan suhteesta omin avuin.
Kavi kuten yleensakin, etta mies halusi erota, mutta mina paasinkin nopeammin yli ja jatkoin iloisena elamaa vaikka ero kiivaana pistikin sisimmassa melkein vuoden verran, ja kyynelia vuodatettiin. Olen tassa kahden vuoden aikana "elanyt lapi sen mita muut ystavani elivat kun olin suhteessa", elin siis vuoden todella villia aikaa, nyt olen rauhoittunut taysin. Pisin suhde tassa valissa on kestanyt itsellani 5kk.
Mies taas on sinansa halunnut palata yhteen koko taman 2 vuoden ajan ja sanonut alusta asti etta ero oli virhe (sen piti olla alussa vain 6kk:n tauko, mutta mina vihoissani 5kk:n jalkeen ilmoitin kaiken olevan ohi). Mies muutti kylla 6kk eromme jalkeen uuteen avoliittoon, mutta eronnut jo siita, ja tapailee toista naista.
Ei kuitenkaan onnellinen, sanoo kaipaavansa meidan suhdetta, muistelee hyvia aikojamme, sanoo etta ero oli virhe, sen sijaan olisi pitanyt menna kriisikausi yhdessa lapi. Sanoo etta elamme vain kerran joten miksi emme antaisi uutta yritysta suhteellemme.
En tieda mika olisi viisainta. Tiedan kylla nama kaikki ikuiset kommentit vanhaan jokeen astumisesta, vanhasta suolasta jne, mutta jotenkin sita silti miettii etta mita jos sen saisikin toimimaan, nyt kun ollaan molemmat kasvettu aloillamme (olen nyt 25v, han pian 28v) ja sinansa valmiita asettumaan (mita emme olleet viela 2v sitten). Toisaalta taas, pystynko ikina luottamaan? En ole koskaan pystynyt luottamaan taysilla keneenkaan, johtunee omasta sisimmastani, mutta silti.
Kenellakaan omakohtaisia kokemuksia, mietteita, ehdotuksia, kritiikkia tai ylipaataan mitaan mieleen juolahtavaa?
Avoerostamme on nyt tasan 2 vuotta. Suhdetta kesti melkein 5 vuotta sita ennen. Ero sujui sinansa ystavina vaikka se todella mursi molemmat meista kappaleiksi. Aloitteen teki mies, koska suhde oli jo pitkaan ollut yhta hullunmyllya ja turhasta tappelua. Itse olin liian heikko (ja nuori) lahtemaan suhteesta omin avuin.
Kavi kuten yleensakin, etta mies halusi erota, mutta mina paasinkin nopeammin yli ja jatkoin iloisena elamaa vaikka ero kiivaana pistikin sisimmassa melkein vuoden verran, ja kyynelia vuodatettiin. Olen tassa kahden vuoden aikana "elanyt lapi sen mita muut ystavani elivat kun olin suhteessa", elin siis vuoden todella villia aikaa, nyt olen rauhoittunut taysin. Pisin suhde tassa valissa on kestanyt itsellani 5kk.
Mies taas on sinansa halunnut palata yhteen koko taman 2 vuoden ajan ja sanonut alusta asti etta ero oli virhe (sen piti olla alussa vain 6kk:n tauko, mutta mina vihoissani 5kk:n jalkeen ilmoitin kaiken olevan ohi). Mies muutti kylla 6kk eromme jalkeen uuteen avoliittoon, mutta eronnut jo siita, ja tapailee toista naista.
Ei kuitenkaan onnellinen, sanoo kaipaavansa meidan suhdetta, muistelee hyvia aikojamme, sanoo etta ero oli virhe, sen sijaan olisi pitanyt menna kriisikausi yhdessa lapi. Sanoo etta elamme vain kerran joten miksi emme antaisi uutta yritysta suhteellemme.
En tieda mika olisi viisainta. Tiedan kylla nama kaikki ikuiset kommentit vanhaan jokeen astumisesta, vanhasta suolasta jne, mutta jotenkin sita silti miettii etta mita jos sen saisikin toimimaan, nyt kun ollaan molemmat kasvettu aloillamme (olen nyt 25v, han pian 28v) ja sinansa valmiita asettumaan (mita emme olleet viela 2v sitten). Toisaalta taas, pystynko ikina luottamaan? En ole koskaan pystynyt luottamaan taysilla keneenkaan, johtunee omasta sisimmastani, mutta silti.
Kenellakaan omakohtaisia kokemuksia, mietteita, ehdotuksia, kritiikkia tai ylipaataan mitaan mieleen juolahtavaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unohda se mies ja siirry eteenpäin! Jos entinen on entinen, se on sitä hyvästä syystä. Hanki uudet kuviot!
Rakastitko häntä silloin? Voisitko kuvitella yhä rakastavasi? Joskus yhteenpaluu onnistuu, yleensä kyllä niissä tapauksissa, joissa yhteistä historiaa on jopa vuosikymmeniä ja lapset ym. Silloin se yhdessä koettu ja eletty, turvallisuus ym yhdistää. Te kuitenkin olitte suhteellisen vähän aikaa elämästä yhdessä, vaikka tietysti nuoreen ikään verrattuna kauan. Ei kukaan sano, etteikö se voisi onnistua. Mutta mieti, onko kyse nytkin vain miehen kyllästymisestä, muuttaisiko hän omia käyttäytymismallejaan? muuttaisitko sinä? Teidän kummankin täytyy muuttua vanhaan verrattuna, ei se pelkästään riitä että olette vanhempia kuin silloin. Kyllä ihmisen perusluonne on helposti sama jopa koko elämän. Entä sitten kun teillä olisi lapsia? Sitten kun mies kyllästyy ainaiseen kakkapyllyn pesuun, kun sinä et jaksa seksiä kun olet totaalisen väsynyt arjen pyörityksestä? Mietitkö koskaan asioita pidemmälle, kestääkö exäsi arkea? Vai sanooko hän vain kestävänsä, mutta todellisuudessa kyllästyy ja kaipaa vaihtelua?
Jos yhteen palaatte, se vaatii molemminpuolista rehellisyyttä, tahtoa, yritystä, kykyä muutokseen, ja myös sitä, että kummallakin on ollut aito rakkaus toista kohtaan. Vain siksi ei pidä yhteen palata, että se oli niin "helppoa" ja turvallista. Ekan kanssa yleensä aina on. Voisitko kuvitella eläväsi hänen kanssaan loppuelämän?