Arabimiehen usko..

Siis kysy asiasta siltä mieheltä itseltään. Ihmetyttää tosissaan miten jotkut eukot kuvittelee selviävänsä monikulttuurisesta suhteesta keskustelemalla tärkeistä asioista jossain ihme palstoilla.

Itse olen kuvailusi perusteella sitä mieltä että miehesi on tekopyhä uskovainen (heitä on kaikissa uskontokunnissa), joka käyttää islamia omiin tarkoituksiinsa ja omien tarpeidensa mukaan.

Tätä palstaa seuratessa saa kyllä usein ihmetellä, miten kummallisissa suhteissa ihmiset elää. Itsekin olen kulttuurirajat ylittävässä suhteessa ja ollut aiemminkin, mutta nyt osaan ainakin arvioida, mitä kaikkea moiseen suhteeseen noin yleisesti ottaen liittyy.

Ihan ystävällisenä neuvona ja kokemuksen rintaäänellä kehottaisin kääntymään suomalaisen miehen puoleen ainakin jos haluaa lapsia ja naimisiin. Ei siksi, että suomalainen mies olisi parempi, vaan siksi että meilläkin on oma kulttuurimme ja kielemme, joita kyllä vuosien varrella alkaa kaivata. Ihan oikeesti, ei monikulttuurisessa suhteessa eläminen ole pelkästään rikkaus, kuten se alussa saattaa tuntua, se on usein myös hemmetin rasittavaa, kun kaikki ihan tavalliset asiat on vaikeita: puhuminen, asioiden ymmärtäminen, se ettei ole perheen ja kavereiden kanssa yhteistä kieltä, se että molemmilla on oma maansa, jota kaipaa, se ettei ulkkismies ole tottunut vaikka istumaan saunan terassilla juomassa kaljaa kesäiltana ja ärsyyntyy hyttysistä, jne, voit itse jatkaa listaa.

Jos nyt eteen sattuu tulemaan joku suuri rakkaus (eikä siis mikään eksoottinen alkuhuuma), kannattaa ulkkissuhdetta tietysti yrittää. Muista kuitenkin aina, että ulkkissuhteessa joudut pakostakin luopumaan joistain itsellesi tärkeistä asioista, vaikka miehesi olisikin mitä hellin, ymmärtäväisin, avoimin ja ihanin.

Jokainen on uskossaan erittäin omanlaisensa tietenkin, ehkä ystäväsi ottaa tietyt asiat kirjaimellisesti ja jossain toisissa asioissa "joustaa", joka mielestäni on kylläkin merkki aika länsimaalaistuneesta muslimista.

Itselläni pitkä historia marokkolaisen puolisona ja ikinä hän ei ole uskoaan minulle tyrkyttänyt, mutta tietyissä arkirutiineissa ja ystäväsuhteissa uskonto/kulttuuritausta vaikuttaa aika paljonkin.

Miten kauan ystäväsi on asustellut täällä?

Kysele vastaan mielelläni tai laita meili os. niin meilaillaan :)

Olen seurustellut arabimiehen kanssa vajaan vuoden ja keskustellut hänen kanssaan paljonkin uskonnosta, siitä miten hän sen kokee ja ajattelee, ja miten hänen maamiehensä, ystävänsä, perheensä jne. asian näkee. Aivan kuten syntyjään kristityillä, myös syntyjään islaminuskoisilla (ja varmasti kaikkien muidenkin uskontojen edustajilla) on monia erilaisia tapoja suhtautua uskontoon, joka on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia kaikille.

Esimerkkinä nyt kuitenkin miten minun kumppanini uskonsa näkee. Hän uskoo Jumalaan täysin ja on sitä mieltä, että Koraani on Jumalan sana. Tätä kautta hän uskoo myös Muhammediin ja minä ainakin määrittelen hänet jo näiden perusteella muslimiksi (itse hän ei tuota suoriltaan ole valmis tekemään). Mutta hän tiedostaa sen, että Koraani on kirjoitettu aivan erilaiseen ajanjaksoon, kuin mitä nyt elämme, joten hän yrittää tulkita sitä nykymaailman mukaan omien ajatustensa avulla, eikä ime toimintamalleja ympäristöstä tai tee asioita "koska näin pitää" -periaatteella.

Hän ei myöskään usko haditheihin, koska hänen mielestään asiat, jotka kulkevat suusta suuhun eivät voi olla täysin luotettavia. Puhumattakaan miten asiat ovat voineet vääntyä Muhammedin ajoista lähtien. Monet haditheissa mainitut elämänohjeet ja rajoitteet ovat hänen mielestään käsittämättömiä, koska niitä vastoin tekeminen ei loukkaa tai satuta ketään.

Hänellä onkin peruslähtökohta uskoonsa siinä, että ihmisen tulee elää elämänsä arvostaen maailmaa ja muita ihmisiä, ja täten kohdella heitä kunnioittaen.

Tämä hänen uskostaan. Monet kulttuuriin liittyvät asiat sotketaan kuitenkin usein uskontoon, joten kirjoitanpa niistäkin vähän... Kulttuuri tuokin muutaman lisämausteen, mutta kun ihmisen tuntee, eron uskonnon ja kulttuurin tuomien käytösmallien välillä huomaa selvästi. Miesystäväni on elänyt länsimaissa jo jonkin aikaa ja hän sulautuu paikalliseen kulttuuriin omien periaatteidensa rajoissa. Hänen käytöksensä ja toimintansa muuttuu kuitenkin jonkin verran ollessaan oman kulttuurinsa keskellä. Hän voi länsimaissa hyväksyä asioita, joita ei hyväksyisi kotimaassaan. Myös se, että minä olen länsimaalainen, tuo minulle jotain erivapauksia, kuin mitä omanmaalaisella tyttöystävällä ehkä olisi. Erot eivät ole suuria, mutta niitä on, koska myös minulla on oikeus ja velvollisuus vaatia kunnioittamaan omaa kulttuuriani. Molemmat joustavat jonkin verran, jotta se yhteinen sävel löytyy. Saa sitten nähdä miten pitkälle se kantaa... :P

Mutta tosiaan suhtautumistapoja on monia. Tiedänpä sellaisiakin tapauksia poikaystäväni ystäväpiiristä, joita en pysty käsittämään mitenkään päin. He venyttelevät ja taivuttelevat uskontoa tarkoitustensa mukaan, mutta kirkkain silmin ovat niin muslimia, niin muslimia. Jopa hyvistä ystävistään, on kumppanillani tapana näissä tilanteissa todeta yksiselitteisesti: "Stupid..." Noh, jokainen taplaa tyylillään.

Vielä piti tuosta rukoilusta sanoa! Mielestäni ei ole mitenkään suoriltaan tekopyhää jos ihminen soveltaa osaa uskosta, ja jotain ei. Kuten toivottavasti kirjoituksestani on käynyt ilmi, jotkut vain ajattelevat asiat eri tavalla. Itse ainakin ymmärrän poikaystäväni kannan oikein hyvin ja se on mielestäni jopa järkevä, eikä todellakaan tee hänestä tekopyhää uskovaista. Rukoilusta hän on sanonut, että jos hän joskus tuntee olevansa läheisemmässä kosketuksessa Jumalaan rukoillessaan (joka on siis tietenkin rukoilun tarkoitus), hän rukoilee viisi kertaa päivässä. Siihen asti hän ei aio rukoilla vain siksi, että "niin kuuluu tehdä".

Toivottavasti sait tästä jotain näkökulmaa. :)