Vieläkö nykyään näitä ammattiliittoja tarvitaan? Eikös jokainen hoida omat asiansa suoraan työantajan kanssa. Jos ammattiliitoilla alkaa olla työnantajien mielestä liikaa valtaa, niin sitten laitetaan työntekijät kyykkyyn ja annetaan piiskaa patruunan kädestä kuten 90-luvulla tapahtui. Saivat kaikki tasapuolisesti tuta kurinpalautuksen - niin liiton jäsenet kuin sinne kuulumattomatkin.
ammattiliittojen tarpeellisuus
olinko mie eka
8962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Työnantajat polvilleen, lakkoase käyttöön ja rikkurit hirteen.
Ammattiliitoista on tullut munattomia nysväreitä. Työntekijöiden etuja ne eivät ole ajaneet enää aikoihin. Jos olisin vainoharhainen epäilisin jo salaliittoa työnantajien kanssa.
Pääomatulojen osuus kokonaistuloista on noussut Suomessa jatkuvasti. Palkankorotukset ovat vuosittain suunnilleen inflaation tasolla. Suomalaisten ostovoima on euroopassa pohjalukemissa.
Työnantajat (jopa valtio ja ammattiliitot!) kohtelevat työntekijöitään täysin epäinhimillisesti (pätkätyöt, palkat joilla ei pysty elämään, korvauksettomat irtisanomiset, palkattomat ylityöt ym.).
Työnantajat tekevät mitä huvittaa ja joskus näön vuoksi organisoidaan yhden päivän lakko - täysin naurettavaa toimintaa.
En ole liittynyt liittoihin koska mistään ei löydy ammattijärjestöä joka olisi halukas todellisuudessa hoitamaan työntekijöiden etuja.
Työnantajat vierittävät kaiken vastuun aina valtiolle eivätkä hoida asioita vastuullisesti ellei heitä pakoteta siihen. Verot ovat muka liian korkeat kun samaan aikaan maksetaan mitättömiä palkkoja joilla ei voi tulla toimeen. Kaikki tulot pitäisi siirtää omistajien pussiin.
Jokin tuon kehityksen keskeyttää. Jos vahvoja, ihmisten etuja ajavia ammattiliittoja ei löydy, niin sitten jossain vaiheessa saamme nauttia kommunismin noususta.
On totta, että suuri lama söi ay-liikkeen arvovaltaa, koska se ei pystynyt estämään joukkoirtisanomisia ja työehtojen heikennyksiä, joita silloin "kansakunnan selviytymisen" nimissä saatiin läpi. Iiro Viinanen oli suurimpana ajamassa ay-liikkeen valtaa alas. Myös työntekijöiden aatemaailmassa tapahtui tuolloin jotain jonka vuoksi ihmiset eivät enää työpaikalla osaa olla solidaarisia ja kuuluvat itsekkäistä syistä "Loimaan liittoon".
Kyllä ay-liike edelleenkin ajaa jäseniensä (ja muidenkin yleissitovuudella) etuja mm. työehtosopimuksilla. Jos et ole huomannut, niin miltei joka liiton sopimukseen ilmestyy lisää vapaapäiviä ja lisiä. Itse palkat ovat Suomessa kyllä surkean pienet ja palkankorotukset eivät juuri inflaatiokorotusta ylitä.
Mutta kun ihminen työsuhdeasioissaan todella tarvitsee ay-liikkeen apua, hän sitä lähes poikkeuksetta myös saa. Tämän voin sanoa kokemuksesta toimittuani pitkään suuressa yrityksessä pääluottamusmiehenä. Liitosta sain aina tukea taistelussa työsantajaa vastaan. Liiton ja työntekijöiden tuki takanani sain neuvoteltua (vakuuttavasti valehtelemalla) myös monia sopimukset ylittäviä parannuksia. Ajoin luottamusmiesaikanani myös "Loimaan liittolaisten" asioita tiettyyn rajaan asti, vaikka ei olisi tietenkään tarvinnut.
Olen itse ajatellut että EU:ssa, jossa raha ratkaisee, myös ay-liike voi ylittää kansalliset rajat valvoakseen ylikansallisia yrityksiä ja työntekijöiden etua koko EU:ssa. Tarvittaessa ammattiliitot voivat vaikka järjestää koko Euroopan laajuisen työtaistelun. Tätä kautta voidaan myös suomalaisten palkat nostaa lähemmäs Keski-Euroopan tasoa.
Tiedän myöskin omasta kokemuksestani, että ay-liikkeiltä saa tukea ongelmatilanteissa esimerkiksi oikeudenkäynteihin.
Tuo vain on sitä pientä näennäisnäpertelyä jolla ei ole mitään vaikutusta suuriin linjoihin. Yksittäisille työntekijöille apu on tietysti hyvinkin merkittävää.
Kymmenen viimeisen vuoden aikana olen muistaakseni saanut yhden vapaapäivän lisää ammattiliittojen neuvottelujen kautta sekä tietysti yleiskorotukset joilla on tosiaan palkan suhteen pysytty suunnilleen inflaation tasolla. Kaikki muut työsuhde-muutokset olen joutunut neuvottelemaan itse työnantajan kanssa (= merkittävät palkankorotukset).
Liittojen pitäisi kuitenkin keskittyä nimenomaan suurten joukkojen edunvalvontaan. Tuo tarkoittaisi nimenomaan työelämän epäkohtien korjaamista tarvittaessa kovinkin keinoin. Näitä epäkohtia ovat matalat palkat, pätkätyöt, helpot irtisanomiset sekä työttömien hyväksikäyttö niinsanotuissa tukitöissä. Helsingissä esimerkiksi siivousfirmat valittavat kuinka työntekijöitä on mahdoton saada vaikka kortistot ovat työttömiä täynnä. Palkat ovat kuitenkin niin pienet, että edes yksineläjä ei pysty niillä tuolla seudulla elämään.
Ay-liike on yksin syypää tähän tilanteeseen jossa huippukoulutetut asiantuntijat saavat perusduunareiden palkkaa ja duunareille maksetaan niin vähän, että sillä ei tule toimeen. Muutama kunnon lakko edellisen kymmenen vuoden aikana olisi korjannut paljon tilannetta. Kuvitelkaa kuinka nopeasti esimerkiksi Nokialla palkat nousisivat jos tuotekehitys pysäytettäisiin pariksi kuukaudeksi.
Toinen suurlakon syy ovat pätkätyöt ja orjatyövoiman käyttö (= työttömien tukityöt). Tilanne jossa työntekijöitä pompotetaan kymmeniä vuosia muutaman kuukauden pätkätyösuhteissa (esimerkiksi yliopistoissa) pitäisi estää lainsäädännöllä. Jälleen kerran työntekijöiden etuja todellisuudessa ajavat liitot saisivat muutoksen helposti aikaiseksi halutessaan.
Tossa on naapuripalstalla heitetty arvio onko työttömyyden poisto ammattijärjestöjen tavoite vaiko ei:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000000794008
ajattele jos ei olisi mitään sopimusta työntekemisestä,mitä luulet työnantajan tekevän siinä tilanteessa.ota tai jätä on silloin työehtopolitiikka.
Tarpeen ay-liike on , mutta sillä on valtaa liikaa. Työpaikoillakin sen näkee räikeästi työpaikkakiusaamistilanteissa. Jos luottamusmies minkä sanoo niin se on sitten aamen. Eikö luottamusmiesten tulisi olla työtovereiden tasapuolisena ja kannustavan tukijana ja ongelmatilanteiden selvittäjänä yhdessä työnantajan kanssa?
Minun on hyvin vaikea unohtaa , kun kerran eräs luottamusmies haukkuin uudet työntekijät kurnuilijoiksi. Kyllä silloin luottamus ja kunnioitus sellaiseen mieheen ja koko ay-liikkeeseen meni täysin.
Juu, tottakai jokainen hoitakoot itse asiansa.
Elikkä palkankorotukset kyllä tulevat kun menee itse kysymään. Jos työntekijää aidosti arvostetaan niin lixaa kyllä heruu lisää.
B-miehet ovat aina asia erikseen...
Jos korotusta ei heru niin vaihdetaan sitten firmaa =) JOS työnteko on rahasta kiinni (on se).
Mitään liittoja ei tarvita jupisemaan.
Suomen suurongelma työmarkkinoilla on se että koulutetuille maksetaan liian vähän ja matalakoulutetuille "liikaa". Tämä fakta ilmenee virallisesta EU-palkkavertailusta.