Suhde kestänyt kaksi vuotta ja nyt vuoden verran mies on miettinyt haluaako olla kanssani vai ei. Silti on. No nyt tapahtui niin, että alkoi taas pohtimaan ääneen "en taida enää haluta jatkaa tätä suhdetta..." niin minä sanoin "selvä, otahan sitten kamasi ja lähde kotiin". Mies katsoi minua kuin hullua ja hissukseen tästä poistui. Kuitenkin soitti seuraavana päivänä kun mitään ei olisi tapahtunutkaan ja tuli illalla oven taakse. Silloin sanoin, että hei, sä jätit mut, joten anna olla, mene jatkamaan elämääsi.
Mikä helvetti on? Hokee ja hokee ettei halua olla ja kun sanon että ok, poistu sitten, alkaakin soittelemaan ja tulee käymään! MIKSI???
Mikä helvetti on? Hokee ja hokee ettei halua olla ja kun sanon että ok, poistu sitten, alkaakin soittelemaan ja tulee käymään! MIKSI???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, monet ihmiset elävät huonossa suhteessa, mutta tavan ja turvallisuuden vuoksi jatkavat sitä vaikka kuinka pitkään.
Suosittelen sinun ja teidän molempien onnellisuuden vuoksi rakentamaan suhdetta, etsimään ne asiat, jotka on pielessä sinun tai toisen mielestä. Sitten ne asiat joko korjataan tai hyväksytään se, että jokin ei ole täydellistä. Jo pelkkä ongelmien löytäminen, myöntäminen ja niistä puhuminen voisi auttaa. Miehet varsinkaan eivät pohdi suhteita kovin paljoa, joten eivät itsekään tiedä, mikä on pielessä.
Jos tästä rakentamisesta ei tule mitään, niin kannattaa ehkä erota.
Voisin kirjoittaa saman tekstin kuin aloittaja, erona vain seurusteluaika, VUOSI!
Voi hel**tti! joka saakelin viikko joku sukka rutussa, "en oo enää varma",,, ja toisaalta, ei välttämättä sano, vaan muuten vaan on vaikea ja kärttyinen. Hoh hoh.
Jos minä rakastan häntä, pitäisi minun ymmärtää kaikki vaikeudet? Vaikka hän loukkaa jatkuvasti?
Olen niin kroviani myöten täynnä sitä itsekeskeistä ajattelutyyliä, että kun hän haluu, seurustellaan ja kun ei, niin minä poistun taka-alalle.
Tällä hetkellä odotan vain kauhulla sitä puhelinsoittoa kun hän haluuaa taas ja kertoo kuinka ei itsekään ymmärrä miten käyttäytyy niin typerästi,,, ja pelkään että taas kerran annan anteeksi, kaks päivää menee hyvin, kunnes taas alan huomaavaan vinkkejä että olen "tunkeutunut" hänen eläämäänsä...
AAARRGHHH!!!
Jättäkää lopullisesti tuollaiset miehet! Kukaan ei ansitse kumppania, joka pyörii kuin tuuliviiri eikä osaa päättää! Jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan, myös te kaksi, jotka kirjoititte tänne ennen minua. Millaisen parisuhteen OIKESTI haluatte?! Tuskin sellaista mitä kuvailitte? Eli uutta putkeen, ansaitsette parempaa ja sellaista myös saatte jos ymmärrätte oman arvonne.