Olen harrastanut viime aikoina paljon itsetutkiskelua ja miettinyt itseäni ja omaa käytöstäni. Juttuhan on niin, että olen 163cm/77,4kg. En ole ennen nähnyt itseäni lihavana. Minulla on luultavasti ollut joku käänteisilmiö anorektikon kehonkuvasta, anorektikko näkee itsensä lihavana, minä en nähnyt lihavuutta, vaan ajattelin olevani ihan normaalipainoinen, joskin hieman pyöreä. Tällainenhan olen aina ollut. Ja minulla on isot luut. Ja leveä lantio. Selityksiä, selityksiä. Lisäksi olen vuosi sitten synnyttänyt kaksoset, tokihan se lisää painoa. No toki, mutta siitä on kuitenkin jo yli vuosi, kun lapsia sisälläni kannoin, joten huono siihen on enää vedota. Rehellisyyden nimissä painoin pahimmillaan raskaana ollessani 85kg:( Ja senkin perustelin itselleni juuri kaksosraskaudella. Huh huh.
Mietittyäni asiota, olen tullut siihen tulokseen, että olen selittelijä, itselleni valehtelija ja sokea omalle minäkuvalleni. Olen loistava keksimään selityksiä, miksi en lähde lenkille, miksi en muka voi urheilla (noku on nuo lapset, ei niiden kanssa voi, ei illalla jaksa enää sen jälkeen ku lapset nukkuu jne jne) Miten sitten jaksan syödä niin paljon, että paino nousee? Tai ehdin. Siinäpä mietittävää.
Mutta mutta, uusi vuosi, uudet kujeet. Päätin, että ensi vuonna tähän aikaan painan 20 kiloa vähemmän. 57kg olisi ihanne, mihin tähtään. Välitavoitteeksi asetan, että kesällä olisin jo kymmenen kiloa kevyempi:)
Miten sen teen? No nyt maanantaista asti olen lueskellut tätä palstaa ja saanut paljon vinkkejä muilta. On kiva lukea onnistumistarinoita ja erilaisia vihjeitä, millä onnistuu. Itse olen alkanut juoda vettä. PALJON! Jostain luin sellaisen vinkin, että juo vettä aina kun käyt keittiössä. No minä kahden lapsen kotiäitinä ravaan siellä koko ajan, joten vettä tulee juotua. Ja sen kyllä huomaa, koko ajan saa sit vuorostaan ravata vessassa. Jääkaapin oon täyttäny vihanneksilla ja kasviksilla ja niitä oon sitten tunnollisesti popsinu tän pari päivää. Mihinkään pisteiden tai kaloreiden laskuun musta ei ole, en jaksa niin paljon "panostaa". Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että lihottavat ruuat on lihottavia ruokia ja niitä ei passaa pahemmin syödä. Onneksi mulla ei oo mitään "herkkuaddiktiota" eli pitsaa, hamppareita jne ei tule syötyä eikä edes tee mieli. Karkkia oon ostanu viimeksi muutama kuukausi sitten, enkä siis niitäkään napsi. Itseasiassa tälläkin hetkellä on joululahjakarkkeja joku 2kg tuolla kaapissa, mutta eipä tee mieli syödä. Se on hyvä se.
Nyt voi joku ihmetellä, että millä pirulla oikeen oon onnistu lihomaan. Selitys on yksinkertainen: tavallisella kotiruualla. Periaatteessahan sillä ei liho, mutta kun sitä ruokaa syö liikaa:( Liian isoja annoksia. Pitäs vissiin tehä pahaa ruokaa niin ei tulis syötyä niin paljon;) Ja toinen on liikunnan vähyys.Siihenki mulla on tosi hyviä selityksiä : lapset, ei ehdi, ei ole kuntosalia tai jumppia lähellä, ovat liian kalliita, jos lähtee tuonne kauas, on niin kiire jne. Silikkoo paskoohan tuo selittäminen on. Nyt oon sit ottanuki itteeni niskasta kiinni ja joka päivä tunnollisesti käyny lenkillä. Vaunujen kanssa kävely on mitä parasta liikuntaa, hiki tulee ihan varmasti ku nuo kaksosten rattaat sisältöineen ei oo mitään ihan kevyttä pukattavaa. Ilman lapsia jos lähden lenkille niin silloin hölkkään tai jos en jaksa (VIITSI) hölkätä niin otan sauvat messiin. Iltasin teen lisäksi lihaskuntoliikkeitä, ettei sitten ala nahkat roikkua rumasti jos tästä nyt johki laihtuu.
Yritys siis on hyvä, mutta tsemppiä kaivattas. Ja niitä onnistumistarinoita tosiaan ois kiva lueskella:)
Mietittyäni asiota, olen tullut siihen tulokseen, että olen selittelijä, itselleni valehtelija ja sokea omalle minäkuvalleni. Olen loistava keksimään selityksiä, miksi en lähde lenkille, miksi en muka voi urheilla (noku on nuo lapset, ei niiden kanssa voi, ei illalla jaksa enää sen jälkeen ku lapset nukkuu jne jne) Miten sitten jaksan syödä niin paljon, että paino nousee? Tai ehdin. Siinäpä mietittävää.
Mutta mutta, uusi vuosi, uudet kujeet. Päätin, että ensi vuonna tähän aikaan painan 20 kiloa vähemmän. 57kg olisi ihanne, mihin tähtään. Välitavoitteeksi asetan, että kesällä olisin jo kymmenen kiloa kevyempi:)
Miten sen teen? No nyt maanantaista asti olen lueskellut tätä palstaa ja saanut paljon vinkkejä muilta. On kiva lukea onnistumistarinoita ja erilaisia vihjeitä, millä onnistuu. Itse olen alkanut juoda vettä. PALJON! Jostain luin sellaisen vinkin, että juo vettä aina kun käyt keittiössä. No minä kahden lapsen kotiäitinä ravaan siellä koko ajan, joten vettä tulee juotua. Ja sen kyllä huomaa, koko ajan saa sit vuorostaan ravata vessassa. Jääkaapin oon täyttäny vihanneksilla ja kasviksilla ja niitä oon sitten tunnollisesti popsinu tän pari päivää. Mihinkään pisteiden tai kaloreiden laskuun musta ei ole, en jaksa niin paljon "panostaa". Kyllähän sen maalaisjärkikin sanoo, että lihottavat ruuat on lihottavia ruokia ja niitä ei passaa pahemmin syödä. Onneksi mulla ei oo mitään "herkkuaddiktiota" eli pitsaa, hamppareita jne ei tule syötyä eikä edes tee mieli. Karkkia oon ostanu viimeksi muutama kuukausi sitten, enkä siis niitäkään napsi. Itseasiassa tälläkin hetkellä on joululahjakarkkeja joku 2kg tuolla kaapissa, mutta eipä tee mieli syödä. Se on hyvä se.
Nyt voi joku ihmetellä, että millä pirulla oikeen oon onnistu lihomaan. Selitys on yksinkertainen: tavallisella kotiruualla. Periaatteessahan sillä ei liho, mutta kun sitä ruokaa syö liikaa:( Liian isoja annoksia. Pitäs vissiin tehä pahaa ruokaa niin ei tulis syötyä niin paljon;) Ja toinen on liikunnan vähyys.Siihenki mulla on tosi hyviä selityksiä : lapset, ei ehdi, ei ole kuntosalia tai jumppia lähellä, ovat liian kalliita, jos lähtee tuonne kauas, on niin kiire jne. Silikkoo paskoohan tuo selittäminen on. Nyt oon sit ottanuki itteeni niskasta kiinni ja joka päivä tunnollisesti käyny lenkillä. Vaunujen kanssa kävely on mitä parasta liikuntaa, hiki tulee ihan varmasti ku nuo kaksosten rattaat sisältöineen ei oo mitään ihan kevyttä pukattavaa. Ilman lapsia jos lähden lenkille niin silloin hölkkään tai jos en jaksa (VIITSI) hölkätä niin otan sauvat messiin. Iltasin teen lisäksi lihaskuntoliikkeitä, ettei sitten ala nahkat roikkua rumasti jos tästä nyt johki laihtuu.
Yritys siis on hyvä, mutta tsemppiä kaivattas. Ja niitä onnistumistarinoita tosiaan ois kiva lueskella:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Unohda koko laihdutus ja lue alla oleva ja keskity olennaiseen:
Näin pitennät elämääsi 14 vuodella:
- älä polta
- liiku
- ryyppää kohtuudella
- syö hedelmiä
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200801087064270_uu.shtm l
Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta noista tutkimustuloksista kannattaa varmaan tämän palstan intoilijoiden huomioida:
"Tutkimus paljasti myös sen, että ihmisen sosiaalisella luokalla tai painoindeksillä ei ole vaikutusta eliniän pituuteen."
tottahan tuo on.
Mieluummin eläisin sen 14 lisävuotta hoikempana ja tyytyväisempänä itseeni kuin lihavana ja masentuneena. Lisäksi haluan opettaa lapsilleni terveellisiä elämäntapoja enkä varsinkaan halua "tehdä" heistä lihavia lapsia. Lapsen lihavuus on AINA vanhempien vika, ja minä en missään nimessä halua syyllistyä moiseen. Parhaiten sen välttää, kun itse elää terveellisesti.
Kyllä mä tiedän sen.. löysin paljon yhtäläisyyksiä oman itseni ja sun tekstin väliltä.. mutta pisti vaan miettimään tuo ytimekäs viesti, varsinkin kun itse en ole ylipainoinen (65kg/162cm).. Tsemppiä sulle, mä olen huono sua vaan neuvomaan, lähinnä sanon sen että itse tiedän ettei laihdutuksesta tule mitään jos ei ole motivaatiota.. olen hyväksynyt itseni näin ja tykkään itsestäni, olen mielestäni ihan hyvännäköinen -> siispä on vaikea valita salaatti pizzan sijaan.. :/ lähinnä vanhoja valokuvia katsellessa motivaationpoikanen kasvaa. Olen umpikujassa..
Voimia sulle, kyllä sä onnistut!
olen siis tuo edellinen :)
Itse lihosin alle vuodessa 16kiloa.. sairasta, tiedän.. olin hoikka, mutta sairastuin ja alotin syömään urakalla.. sen jälkeen ruokin masennusta sillä että syön suruuni, minua masensi ja ahdisti se että olen lihonnut.. nykyäänkin jos päivässä kalorit menevät yli sallitun summan, käy masentamaan ja alan syömään.. hölmö noidenkehä..
Eihän silloin tarvitsekaan laihduttaa, jos on itseensä tyytyväinen:) Minä vain en ole. Nyt ku oon kattonu itteeni peiliin, niin nään sen läskin ja se ärsyttää, masentaa ja vituttaa. Ois kiva katsoa peiliin ilman, että tarttee vetää mahaa sisään. Toki tällaset ulkonäköjutut ei loppupeleissä oo elämässä niin tärkeitä, on sitä tärkeämpiäkin asioita, mutta kun tämä paino ei vaikuta vaan ulkoiseen olemukseen vaan henkiseen hyvinvointiin, terveyteen, lasten terveyteen (samaa ruokaahan ne syö ku äitinsä) jne jne. Ulkonäköasiat eivät siis ole ne ainoat motivaattorit minun kohdallani:)
Kuulosti myös hyvin tutulta tuo:(
Olen jotenkin umpikujassa.. olen tyytyväinen itseeni, mutta silti en ole tyytyväinen itseeni. Inhottaa etsiä 40 kokoisia vaatteita, kun koko oma vaatekaappi on täynnä XS-32 kokoista vaatetta.. ahdistaa, kun ei mahdu ja kun tietää että läheiset ovat huomanneet kuinka olen lihonut.. eniten inhottaa oma naamani, josta on tullut ällöttävän näköinen kaksoisleuan takia :(
Kyllä ulkonäkö on mielestäni aika tärkeä asia.. ei saisi olla toki pinnallinen mutta on se aika iso osa ihmistä ja vaikuttaa harmittavan moneen asiaan, esim ihmissuhteisiin :( .. muutenkin hoikkana on helpompaa esim liikkuminen, jaksaa paremmin jne.. ja vielä jos osaisi syödä hedelmiä, kasviksia niin jaksaisi hyvin, koska pizzasta ja hampurilaisita (mistä oma ruokavalioni koostuu) ei saa paljoa ravintoaineita..
Mutta hei, koskaan ei ole liian myöhäistä! Aloita se tänään, juuri tänään. Ota lapsukaiset kainaloon ja lähde pulkkamäkeen ? tai muuten vaan ulos.. kävelette vaikka kauppaan, ostatte salaattitarpeita ja teet päiväruoaksi vaikka jauhelihakeiton ja ruisleipää. Päätät etukäteen, että syöt yhden lautasellinen, nautit siitä, syöt sen hitaasti ja nautiskellen. Juo pari lasillista vettä niin tunnet olevasi vähän kylläisempi.. älä anna periksi! Moni epätoivoinen ihminen on pystynyt laihduttamiseen, kun on päättänyt ja tehnyt selkeät pelisäännöt. Sulla on näköjään sama ongelma kuin mulla, eli tuo että on syötävä monta lautasellista vaikka ei olisikaan nälkä.. ota selvät ajat, millon syöt. 5-6 kertaa päivässä on hyvä, ja sovi itsesi kanssa että sä et ota lisää ruokaa jos sulla oikeasti ei ole nälkä.. tiedän kyllä, että se on helpompi sanoa kuin tehdä! kokemusta on..
kun onnistut vaikka 3 päivää, niin siitä se lähtee. Ensimmäiset päivät ovat aina vaikeimpia.. nyt kun pääset vauhtiin, alat huomata positiivisia vaikutuksia itsessäs ja ehkä viikon kuluttua jo yhden kilon vähemmän lastia, niin innostut tuosta etkä halua lopettaa kun huomaat kuinka helppoa se onkaan! Pian olet jo 5 kiloa hoikempi, mikä saattaa jo tarkoittaa yhtä vaatekokoa pienempi! :)
Kiitos tsemppauksesta, noin olen juuri ajatellut tehdä:) Kyllä tämä tästä, hiljaa hyvä tulee niinku sanotaan. Se vaan harmittaa, että ei millään jaksaisi odottaa painon putoamista:D Heti haluais olla sen 20 kiloa kevyempi. Mutta ei auta, ajan kanssahan mä oon nämä kilot kerännytkin, joten ei ne yhdessä yössä häviä. Valitettavasti.
Mulla on täysin sama ongelma.. Jos syön 1-2 päivää hyvin, elikkä 1000-1200kcal/päivässä, niin luulen heti että "jee, olen varmasti laihtunut!".. vaa'alle mentäessä paino on edelleen samassa, ja petyn. En osaa olla realistinen, se vaatii työtä ja kärsivällisyyttä. -500kcal/päivässä ehtii kesään mennessä laihtua hyvin 10kiloa :) se tarkoittaa että paino putoaa puoli kiloa viikossa, mikä on turvallinen vauhti ja helppo. Ei vaadi mitään poppaskonsteja!
Tsemppiä sulle! kyllä me onnistutaan :) niin moni muukin on onnistunut!
Varmasti onnistutaan:) Eihän roomaakaan päivässä rakennettu:)
Haluampa minäkin antaa sinulle muutaman rohkaisevan sanan laihistasi ajatellen.
Haluan kertoa sinulle ensin omasta laihtumisestani. Aloitin laihikseni helnäkuun alussa 2007. Tähän mennessä olen tiputtanut vähän päälle 10 kiloa. Vielä täytyisi saada lähtemään kilon verran. Aloittaessani laihikseni muutin täysin ruokavalioni. Kävelemässä käyn joka päivä tuollaiset 7 kilometriä. Vettä juon noin kaksi litraa päivässä. Kalorikulutukseni päivässä on 1500 joskus vähän vähemmänkin. Hedelmiä ja salaatteja syön paljon tätä nykyään. Lämpimänä ruokana syön ihan normaalia kotiruokaa. Ruokapäiväkirjaa pidän myös. Minä olen pituudltani 171 ja painoa tällä hetkellä 66,8.
Eli suosittelen myös sinulle, että kaksoset vain rattaisiin ja lenkille. Lisäksi tarkkailet tarkkaan mitä suuhusi laitat. Haluan vielä toivottaa sinulle paljon paljon tsemppiä tähän projektiin. Olen aivan varma, että onnistut tässä kyllä. Ensi kesänä olet varmasti jo 10 kiloa sutjakkaampi. Kannattaakin tiputtaa pitkällä aikavälillä, koska kilot pysyvät silloin paremmin poissa.
Kiitos sinullekin kannustuksesta ja omasta kertomuksestasi, lisäsivät taas intoa ja uskoa siihen, että onnistun tässä projektissa:)
Tuota pitkän aikavälin painonpudotusta kannatan itsekin, koska pikadieeteillä ja syömättömyydellä paino varmasti laskee, mutta ihan yhtä varmasti tulee myös takas. Ainakin minulla. Elämäntapamuutostahan tässä haetaan:)