Viimeinen viikko on ollut yhtä horrosta.
Mun kihlattu jäi pahasti pakettiauton alle viikko sitten, ja on ollut tajuttomana sairaalassa jo viikon. En tiedä yhtään mitä mun täytyis tehdä, en ole nukkunut kolmeen päivään kun muutaman yhden käden sormilla laskettavan tunti määrän. Suurimmaksi osaksi olen istunut sairaalassa odottamassa mun ainoaa oikeaa.
Viime perjantaina lähdettiin normaalille kävelylle, jota me ollaan tehty aina kun on puhuttavaa. Tällä kertaa meillä tosissaan oli puhuttavaa. Tyttöystävän sisko, joka on häntä kolme vuotta vanhempi oli kesällä menossa naimisiin ja siitä me keskusteltiin, ihan niiden näkökulmasta ja meidän. On ollut kolmen vuoden suhteemme aikana varmaa, että naimisiin asti tullaan päätymään. Lukemattakaan sitä aikaa kun oltiin toisiimme päättömästi ihastuneita, muttei kuitenkaan uskallettu sanoa sitä toisillemme. Kolme korttelia ehdittiin kävellä kun liikennevaloissa tulee punasia päin lukkoseppä pakettiautollaan. Ei ehditty edes varautua kun pamahti. Omaksi onneksi (josta nyt en niin varma enää ole) kävelin vähän edellä enkä jäänyt alle. Mutta huomasin heti järkyttyneenä että takanani ei seisonut kihlattuni, sen pipo vaan oli siinnä suojatiellä. Kaikkialla liikenne pysähty, kukaan ei tuntunu menevän vaikka vihreä palaa. Keskellä risteystä nuhjusen pakun edessä makaa mun ihana kauris jota olin rakastanut koko nuoren elämän. Samantien mut valtas kauhea epätoivo. Tuntu ettei missään ole mitään järkeä. Juoksin ja kumarruin viereen, kasvot ja kaikki oli tahmean veren peitossa ja maassa oli iso lätäkkö. En voinu käsittää mitenkään miten se oli voinut tapahtua. Se lukkoseppä tuli autostansa ulos vähän ennen ambulanssia, se oli pahasti humalassa. Miten vihaseks se tekeekään mut että mun rakas makaa sairaalassa tän elämässänsä epäonnistuneen rattijuopon ansiosta.
Leikkaus kesti pitkään ja sillä oli kallo murtunut kahdesta kohtaa, toinen korvan takaa, joka oli isompi. Toisesta kohtaa silmä kulmasta, muttei se kuulemma ollut kovin vakava. Vasemman ranteen luu katki ja ylä selässä lapaluiden kohdalla pitkä avohaava. Lääkärit puhu että jos olisi tullut se haava 5cm alemmas olisi luultavasti rikkonut selän, mutta lapaluut onneksi oli suojana. Nyt tila on vakaa, eivätkä lääkärit osaa ennustaa vielä onko tullut pysyviä vammoja, mutta pahimmat mukaanlukien halvaantuminen ja päänsisäiset vammat on jo poissuljettu. Jostain syystä herääminen kestää todella kauan ja voimat on ollu loppu jo monta päivää sitten. Tänään tulin ensimmäistä kertaa kotona käymään yli kolmeen päivään. Unta täytyy saada, vaikka en luultavasti sitä tälläkään kertaa muutamaa tuntia enempää saa. Itken vaan ja pyörin sängyssä levottomana. :(
Voi miten murtavaa katseltavaa se on, kun oma rakas makaa sängyllä niskatuki päällä ja silmät ihan turvoksissa ja mustina. Hiuksiakin oli jouduttu leikkaamaan tieltä jonkin verran. Tosi pahaa tekee. Miten pitkään tälläisissä tapauksissa herääminen kestää? Jos jollain täällä on vähääkään tietoa auttakaa. Tämä nyt ei varmasti ollut mitään palstan mukavinta luettavaa, enkä sitä muihin kategorioihin olisi osannut lajitella. Oli pakko kirjoittaa tuskiaan jonnekkin. Olkaa varovaisia, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Antakaa tukea, se tulee varmasti apuun.
Anni, rakastan sinua kävi miten vain. Aina.
Mun kihlattu jäi pahasti pakettiauton alle viikko sitten, ja on ollut tajuttomana sairaalassa jo viikon. En tiedä yhtään mitä mun täytyis tehdä, en ole nukkunut kolmeen päivään kun muutaman yhden käden sormilla laskettavan tunti määrän. Suurimmaksi osaksi olen istunut sairaalassa odottamassa mun ainoaa oikeaa.
Viime perjantaina lähdettiin normaalille kävelylle, jota me ollaan tehty aina kun on puhuttavaa. Tällä kertaa meillä tosissaan oli puhuttavaa. Tyttöystävän sisko, joka on häntä kolme vuotta vanhempi oli kesällä menossa naimisiin ja siitä me keskusteltiin, ihan niiden näkökulmasta ja meidän. On ollut kolmen vuoden suhteemme aikana varmaa, että naimisiin asti tullaan päätymään. Lukemattakaan sitä aikaa kun oltiin toisiimme päättömästi ihastuneita, muttei kuitenkaan uskallettu sanoa sitä toisillemme. Kolme korttelia ehdittiin kävellä kun liikennevaloissa tulee punasia päin lukkoseppä pakettiautollaan. Ei ehditty edes varautua kun pamahti. Omaksi onneksi (josta nyt en niin varma enää ole) kävelin vähän edellä enkä jäänyt alle. Mutta huomasin heti järkyttyneenä että takanani ei seisonut kihlattuni, sen pipo vaan oli siinnä suojatiellä. Kaikkialla liikenne pysähty, kukaan ei tuntunu menevän vaikka vihreä palaa. Keskellä risteystä nuhjusen pakun edessä makaa mun ihana kauris jota olin rakastanut koko nuoren elämän. Samantien mut valtas kauhea epätoivo. Tuntu ettei missään ole mitään järkeä. Juoksin ja kumarruin viereen, kasvot ja kaikki oli tahmean veren peitossa ja maassa oli iso lätäkkö. En voinu käsittää mitenkään miten se oli voinut tapahtua. Se lukkoseppä tuli autostansa ulos vähän ennen ambulanssia, se oli pahasti humalassa. Miten vihaseks se tekeekään mut että mun rakas makaa sairaalassa tän elämässänsä epäonnistuneen rattijuopon ansiosta.
Leikkaus kesti pitkään ja sillä oli kallo murtunut kahdesta kohtaa, toinen korvan takaa, joka oli isompi. Toisesta kohtaa silmä kulmasta, muttei se kuulemma ollut kovin vakava. Vasemman ranteen luu katki ja ylä selässä lapaluiden kohdalla pitkä avohaava. Lääkärit puhu että jos olisi tullut se haava 5cm alemmas olisi luultavasti rikkonut selän, mutta lapaluut onneksi oli suojana. Nyt tila on vakaa, eivätkä lääkärit osaa ennustaa vielä onko tullut pysyviä vammoja, mutta pahimmat mukaanlukien halvaantuminen ja päänsisäiset vammat on jo poissuljettu. Jostain syystä herääminen kestää todella kauan ja voimat on ollu loppu jo monta päivää sitten. Tänään tulin ensimmäistä kertaa kotona käymään yli kolmeen päivään. Unta täytyy saada, vaikka en luultavasti sitä tälläkään kertaa muutamaa tuntia enempää saa. Itken vaan ja pyörin sängyssä levottomana. :(
Voi miten murtavaa katseltavaa se on, kun oma rakas makaa sängyllä niskatuki päällä ja silmät ihan turvoksissa ja mustina. Hiuksiakin oli jouduttu leikkaamaan tieltä jonkin verran. Tosi pahaa tekee. Miten pitkään tälläisissä tapauksissa herääminen kestää? Jos jollain täällä on vähääkään tietoa auttakaa. Tämä nyt ei varmasti ollut mitään palstan mukavinta luettavaa, enkä sitä muihin kategorioihin olisi osannut lajitella. Oli pakko kirjoittaa tuskiaan jonnekkin. Olkaa varovaisia, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Antakaa tukea, se tulee varmasti apuun.
Anni, rakastan sinua kävi miten vain. Aina.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kamala tilanne sinulla. Heräämiseen voi mennä viikkojakin, mutta yleensä vähemmän. Toivotaan, että hän herää perjantaihin mennessä ja mitään vakavia vammoja ei ole jäänyt. Ota tämä tajuttomuus positiiviselta kannalta. "Unessa" hän paranee nopeammin. Voimia sinulle! Ja vaikka voi kuulostaa pahalta nyt, niin vastoinkäyminen luultavasti vain vahvistaa suhdettanne ja sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla.
Toivon todella, että saatte vielä halata ja viettää elämänne yhdessä :)
On niin kova ikävä. Mutta parempihan se on ettei hänen tarvitse kärsiä samanlailla kuin valveilla. Toivottavasti ei herätessä ole paljoa tuskia. Kolmetoista vuotta olen hänet tuntenut ja koko sinä aikana en ole yhtä peloissani ollut. Toivottavasti kaikki menee parhain päin ja parantuminen tapahtuu nopeasti. Sillä on luja ote elämään, ja ollu vastoinkäymisiä ennestäänkin perhepiirissä. Mä uskon että kun hän herää, kaikki menee hyvin ja pian voidaan taas puhua kaikesta mukavasta.
sinulla on ainakin minun myötätuntoni. Toivotaan parasta. Toivottavasti kirjoitat tänne seuraavaksi hyviä uutisia.
Viestisi kosketti mua todella paljon, len hirveän pahoillani siitä mitä teille on sattunut. Onneksi hänen tilansa on nyt vakaa ja onneksi hänellä on vierellään sinun kaltaisesi ihminen, joka elää myötä hänen onnettomuudessaan ja rakastaa. Tulethan kertomaan meille, miten asia etenee? Kaikkea hyvää ja toivon rakkaallesi pikaista paranemista, lähetän hänelle voimia.
että kihlattusi herää pian ja ettei hänelle jää pysyviä vammoja!
Hän on kyllä siltä osin onnekas että on saanut rinnalleen noin rakastavan ja ihanan puolison...
Ja kuten tuossa joku jo sanoikin että tämän jälkeen elämän näkee varmasti aivan uudessa valossa...ja takuulla tämä myös lähentää teitä ennestään!
Puolisosi antaa varmasti suuren arvon sinun huolenpidollesi ja sille että olet ollut hänen rinnallaan kun hän siitä toipuu...
Voimia!
Tuleva anoppini soitti ja kertoi lääkärien oletuksen mukaan heräämisen tapahtuvan kahden päivän sisällä. Turvotus leikkauksista on jo laskeutunut ja verenhukka saatu tasoitettua, joten ei kuulemma ole enää pitkään tajuttomana. Oli hienoa kuulla, saattaa jopa olla että yöllä onnistun olemaan hieman levollisempi. Käy vaan niin sääliksi. Olen miettinyt pääni puhki, miksen itse ollut samalla paikalla. Tälläinen itsekäs ajatus on vaivannut ikävän takia pitkään, mutten kyllä hänelle haluaisi ikinä samanlaista painetta ja murhetta kuin olen joutunut lähipäivinä kokemaan. Nyt täytyy yrittää saada unta. Kiitos kaikille myötätunnosta. Se on mukava kun jotain tämä tilanne koskettaa. Hyvää yötä kaikille!
Kuulostaa oikein lupaavalta! Kyllä maailma nyt taas alkaa valostua. Koeta jaksaa vielä vähän, pian saat taas jutella rakkaasi kanssa ja olla hänen lähellään. Olen tosiaan varma, että tuollaisen kokemuksen jälkeen ymmärrätte vieläkin paremmin toistenne arvon ja osaatte antaa arvoa yhteiselle elämälle. Teistä tulee varmasti hirveän onnellisia yhdessä. Valoa ja aurinko teille molemmille! Sinä olet ollut todella urhea!
Oletko keskustellut asiasta lääkärien kanssa? On hyvin tavallista, että pään vammojen ja niiden leikkausten jälkeen potilas tarkoituksella pidetään tajuttomana, jotta paraneminen pääsee alkamaan eikä paineita tarpeettomasti lisätä. Onkohan sinun tapauksessasi kyse tällaisesta?
No ole nyt erittäin onnellinen NÄISTÄ asioista:
"...pahimmat mukaanlukien halvaantuminen ja päänsisäiset vammat on jo poissuljettu."
Tuo on jo PALJON! Tuossa on jo PALJON kiittämistä!
Erään hyvän ystäväni murrosikäinen poika todellakin kuoli nyt syksyllä, kun auto tönäisi häntä takaapäin ja poika teki n. 50 metrin ilmalennon suoraan asfalttiin!
Ja koko elämä oli luonnollisesti vielä edessäpäin...
Tuntuu että on jo paljon helpompi olla. Levottomuutta en enää havaitse. En tiedä johtuuko se siitä, että Anni alkaa näyttämään jo aika paljon itseltään turvotuksen laskettua vai lääkäreiden puheiden ansiosta, mutta olo on parantunut itsellänikin. Yö meni hyvin. Heräsin kolmen aikaa, mutta sain unen päästä kiinni taas noin puolentunnin jälkeen, jonka jälkeen nukuinkin aina kahteentoista asti.
Lähdin sairaalaan ja Anni makasi vielä tajuttomana, mutta niinkuin kerroin hän näytti jo aika hyvältä. Istuskelin siinnä ja puhuin mitä mieleen tuli ja kerroin miten on ikävä. Toivottavasti meni alitajuntaan viesti perille. :)
Vaikka odottaminen on kurjaa ja uuvuttavaa sattui siinnä soimaan todella tilanteeseen sopiva kappale. Aerosmithin 'I Don't Wanna Miss a Thing'. Ne sanat oli kuin kirjoitettu siihen tilanteeseen. Käykää lukemassa vaikka netistä, tai kuunnelkaa. Tuli paljon hyviä muistoja mieleen ja kyllä siinnä kyynelkin silmäkulmaan vierähti. Hänen paras ystävä tuli käymään samoihin aikoihin. Käytiin aulassa kahvilla ja oli tosi virkistävää purkaa ajatuksia ja murheitaan pois. Kyllä tässä vielä hyvin käy. :)
Voimia ja jaksamista sinulle että hänen läheisilleen!! Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi teille!!
Hyvä kuulla että onnellinen loppu on todennäköinen.
Mitään tietoa siitä miten tuo kännikuski "jaksaa"? Valitettavan monesti olen kuullut että tässä maassa jos joltain ottaa hengen (tai vammauttaa tms), niin se kannattaa tehdä kännissä ja autolla (pääsee kun koira veräjästä). Toivottaasti menettää jotain muuta kuin korttinsa ja jonkun naurettavan pienen summan rahaa. Eikä yhtään ihmetyttäisi vaikka olisi useamminkin ratista kärynnyt (ja vielä tulevaisuudessakin).