Olen kihloissa Ghanalaisen miehen kanssa, itse ainakin olen suhteeseemme tyytyväinen. Mutta hänen kotimaastaan tuomat tapansa, pitää kavereitaan kylässä pitempiä aikoja ihmetyttää. Joskus tulee mieleen että olen kuin pitopalvelun pitäjän ja tarjoilijan välimuoto. Miten paljon muiden suhteissa on tuotu vieraita tapoja? Ja missä kohdassa sanotte ei.
Kaverit kylässä
Kihlattu
131809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ikävä kyllä nyt näyttää siltä että sinua käytetään hyväksi...ruokit siis miehesi kavereita jatkuvasti. Nyt pistät tuolle hommalle lopun. Maassa maan tavalla.
tyytyväinen ole, koska avauduit siitä, että joudut toimimaan palvelijana omassa kodissasi.
Tuo on ihan normaalia mustassa Afrikassa, naiset tekee sekä kevyet että raskaat työt ja palvelee miehiä. Sillä välin miehet pureskelevat khat-huumetta ja seurustelevat keskenään. Ihan reilu työnjako. Pitäisi varmaan kokeilla Suomessakin, kun suomalaiset naiset siitä näköjään niin paljon pitävät.
Naisten työt = kaikki työt. Ei tiettyjen kulttuurien miehet alenna itseään työnteolla. Naiset raataa pellolla ja hakevat veden, sitten hankkivat ruoan ja alkavat valmistaa ateriaa jonka syö ensin mies, sitten poikalapset sitten tyttäret js jos jotain jää saa sen syödä vaimo. Että onnea vaan!
sapuskat?
Entä vesimaksut yms., jos he ovat kerran teillä alivuokralaisina?
Kuka hoitaa siivoamisen, tiskaamisen ja pyykinpesun?
Käyvätkö jäppiset töissä vai ovatko aivan loisia?
Kyllä ne vieraat tuo tullessaan tuliaisia ja ihan oikeita tarvikkeita ruokaan. Kyllä moni suomalainen tyttö ystäväni purnaa että ne kahdenkeskiset illat ovat puutuuttavia (suomalainen mies) että toivoisivat enemmän kotona seuraelämää ja kyläilyä.
Kun itse avoiduin viisi vuotta sitten suomeen rantautuneen länsi-afrikkalaisen kanssa. Siis aikuisena suomeen tullut. Niin en voinut hänen aikaisempaa elämää pyyhkiä pois. Hänen koko historiansa oli suvun kannsa elämistä . Jos perheen pää siis mies lähti kotoa käymään kaupunkissa, jalkaisin, joku toinen otti hänen paikan. Veli tai serkku. Kun tallaisen on imenyt äidin maidossaan niin ei sitä voi ilman lobotomiaa pois ottaa. Vaikka mieheni sen myöntääkin turhaksi niin sanoo olevansa rauhallinen tietäessään etten ole yksin hänen matkalla ollessaan. Ja itsekkin viihdyn seurassa emmenminkin kuin yksin odottaen.
Jos avioon aiotte niin hyväksykää historianne.
Kuinka monen miehen sydämessä läikähtääkään huomata, että naiset ovat suosiolla luopumassa vähän aikaa vallalla olleesta tasa-arvo -hapatuksesta ja ovat vapautta kokeiltuaan ja siihen ilmeisesti petyttyään valmiita palaamaan vanhaan marssijärjestykseen. Koska suomalainen nainen ei tottele suomalaista miestä, tarvitsemme lisää maahanmuuttajia länsimaiden ulkopuolelta, esim. Afrikan mantereelta, jotta yhä useampi harhautunut nainen löytäisi takaisin oikealle polulle! Tämä on kulttuurin rikastamista parhaimmillaan.
tämä ja Osasi valinnut ovat esimerkki kirjoittajista, ketkä lukevat tätä palstaa ja
viljevät ennakkoluuloja eikä taida olla muuta tekemistä kuin morkata toisia.
Milloin tajuatte, että moni joutuu suomesssa niin mies kuin nainen elämään täysin tasa-arvottomassa liitossa. Ei siihen tarvita mitään ulkomaalaista, mutta heitä on aina helpompi olla osoittelemassa kun ei muuta tekemistä ole.
Jos kaikki kenellä meneee monikulttuuriliitoissa hyvin ja heitäkin on paljon, kirjoittaisivat vastineensa, ehkä menisi teilläkin vähän mietinnän puolella.
Todella köyhää kapeakatseisuutta. Monikulttuurisuhteet vaativat molemmilta enemmän paneutumista ja työstämistä kuin kulttuuriltaan samantaustaisten, eikä sekään ole helppoa.
Mutta nämä kirjottavat eivät taida korttaan kantaa mihinkään liittoon - asenteesta näkyy katkeruus.
Kysymys on siitä, että kun yksi kulttuuri suosii sukupuolten tasa-arvoa ja toinen ei, on näiden kohdatessa parisuhteessa odotettavissa arvojen törmäyksiä, usein ikävinkin seurauksin. Kasvatuksestaan ja äidinmaidossa omaksutuista arvoista ja asenteista on erittäin vaikea päästä eroon. Ja kukapa omasta kulttuuristaan eroon haluaisikaan? Jos molemmat edustavat samaa tai tässä mielessä samankaltaista kulttuuria, eivät tällaiset perustavat arvoristiriidat ole niin todennäköisiä. Ne parit, jotka erilaisesta arvotaustasta huolimatta onnistuvat luomaan tasapainoisen liiton ilman että toinen joutuu alistumaan, ansaitsevat hatunnoston, todellakin.
"Neuvostoliiton romahdettua suomalaismiesten avioliitot ulkomaalaisten kanssa ovat kolminkertaistuneet. Eniten he menevät naimisiin virolaisten, thaimaalaisten ja entisen Neuvostoliiton alueen naisten kanssa. Liittojen kestoennuste on paljon normaalia heikompi, mutta silti verrattomasti parempi kuin suomalaisnaisella, joka menee naimisiin turkkilaisen tai marokkolaisen kanssa. Näillä naisilla on myös usein alhainen koulutustaso. Liitto hajoaa yli seitsemän kertaa niin usein kuin suomalaisen kanssa solmittu."
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/ei kestä/NYT20 05021115rxn
Eipä niitä menestystarinoita todellakaan ole "paljon" varsinkaan suomalaisten naisten ja afrikkalaisten miesten liitoissa.
kirjoituksesi Chauviniseme. Tuo on kyllä totuus
mihin se sen jättäis?
Mulla on kaverina siis ystävänä ghanalainen. Minua vähän ihmetyttää ja huvittaakin hänen tapansa mennä mun jääkaapille. Ottaa mitä mieleistä löytää...täysin kysymättä minulta!
Vinkkinä selitin, ettei me suomalaiset mennä koluamaan toisten kaapeille...tosi hyvältä ystävältäkin kysytään voinko saada tai ottaa jotain. Mutta ei se vinkki menny perille. Noh, mulla on enemmän ruokaa kuin hänellä...ei siitä köyhdy niin paljon. Muuten kaveri on vallan mainio ystävänä.
"Miksi ostaa koko lehmä, kun voi ostaa litran maitoa", on vanha sanonta, jonka itse toteutin samassa tilantessa. Olen seurustellut afrikkalaisen kanssa kauan, joka tarkoittaa yli 10 vuotta, ja eri osoitteissa asutaan,niin ei törmäile kulttuurit, niin pahasti ainakaan. Joidenkin mielestä tällainen ei ole suhdekaan , kun vaan ollaan, eikä asuta yhdessä, mutta olen ollut myös naimisissa aikaisemmin, suomalaisen miehen kanssa, eikä sekään niin herkkua ollut.
No, parasta vaan yrittää tehdä elämänsä niin onnelliseksi kuin pystyy, sen ihmisen kanssa, kenet tuntee omakseen. Aina ei voi saada kaikkea, ota vaan ne parhaat palat!