Paljastaako mikään miehen ihastusta? Onko käsien täriseminen, puhuttelu, yhteydenotot mitään merkkejä kiinnostuksesta? Mikseivät sano suoraan vai tykkäävätkö vain mielistellä aikansa kuluksi? Tarvitsevatko miehet(kin!) rohkaisua?
Mistä näkee onko kiinnostunut?
hämmentynyt
96243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No jos mies juttelee sun kaa eniten tai muuten osoittaa paljon huomiota sua kohtaan vaik jossain bileissä tms.,pitää yhteyttä vaik entistä enemmän tai vaikka hymyilee ku katseet kohtaavat => voivat olla merkkejä kiinnostuksesta.Mut tapojahan on monia erilaisia.Ja kyllä miehet,ainaki mä :D,tarvitsen rohkaisua et uskallan kertoo kiinnostuksesta.Mut en enää niin paljoo ku ennen koska juttelen naisten kaa muutenkin koulus jne ja se o vähä alentanu jännityksen tasoo..Et hyvä tapa saada selville on pitää kunnon kahdenkeskeinen keskustelutuokio...
eli ei ole seukannu aikaisemmin. Ja muutenkin ujo näissä tunneasioissa. (En ole muuten kovin ujo persoona). Miten sen vois kertoo toiselle töissä? Pelkään että vaikutan joskus kylmältä ihastustani kohtaan, mutta se johtuu omasta epävarmuudesta eikä mistään muusta. Ajattelen että ei se voi välittää minusta vaikka tuleekin sellasta viestiä että välittäisi. Pelkään että olen juuri tän takia menettäny mahdollisuuden mennä pidemmälle tämän miehen kanssa. ei kai tässä auta kun odottaa ja kasvaa isoksi--> saada itseluottamusta lisää..=)
Musta on varmaan todella vaikea lukea ihastusta. Oon ihastunut duunikaveriini...
Meillä on välillä mahdollisuus kulkea samaa matkaa työmatkaa jonkin aikaa. Jos sellainen tilaisuus tulee niin usein kuljen hänen edellään enkä odottele että kävelee rinnalle. (Olis helppoo antaa ymmärtää jotain jos aina venttailis sitä naista).
Välillä en noteeraa häntä ollenkaan. Yks syy siihen on se että hän ei noteeraa minuakaan juurikaan...
Toisaalta... sitten joskus.. katselen häntä, nauratan kun tilaisuus tulee, kyselen häneltä kevyitä henkilökohtaisia juttuja, koitan tehdä tuttavuutta ja olla läsnä.
Vaikutan hänen silmissään varmaan ailahtelevaiselta ihmiseltä... totuus kuitenkin on että mä olen täydellisen ihastunut häneen ja koitan lähinnä suojella sydänparkaani "liialta makealta". Helpompaa olla niin.
Ja miksen kerro ihastustani? Olen varattu ja uskollinen vaikka suhteeni onkin kovaa kyytiä kaatumassa niin pakko pitää periaatteista kiinni. Toisekseen tää nainen on kovin nuori verrattuna minuun ja muutenkin meillä on niin täydellisen erilainen tilanne ja suunnitelmat... joten vaikka kemiat ehkä tuurilla kohtaiskin niin viimeistään käytäntö olis takkuamista. Toisin sanoen, musta tuntuu luontevammalta olla kaukaa ihastunut. Jos tää nainen tekis aloitteen tai rohkaisis en varmaan vois vastustaa kiusausta ja tunnustaisin heti ihastukseni kun oon saanut entisen suhteen hoidettua pois.
Rohkaisua... joo, kiitos, kelpaa. Ilman rohkaisua se tuttavuuden tekeminen ja ihastuneena oleminen on jatkuvaa painiskelua epävarmuuden kanssa. Mulle se oikeasti on kuristava tunne joka haittaa enemmän kuin hyödtyttää. Edes pieni rohkaisu ihastuksen kohteelta suoristaa kyllä reittiä ihan älyttömästi. Se voi olla jotain ihan hienovaraistakin, vaikka kysellä jotain puoli-henkilökohtaisia juttuja ja olla niistä kiinnostunut.
varmasti vaistoaa, että et jaksa uskoa "teihin", ei lähde sen vuoksi enempää tekemään tuttavuutta sekään. Ja jos oot suhteessa, ei ainakaan mua innoistas...
Jep.
Rikkihän tässä menee.
Mietin vaan... voiko naisen käytös muuttua jos häm on ihastunut ja sitten saakin tietää että olis periaatteessa mahdollisuudet johonkin?
Kerroin pikkujouluissa työkavereille että asumusero on nyt tehty, aikaisemmin heillä ei ollut mitään hajuakaan että parisuhteeni on kuralla. Siitä lähtien tuo nainen ei ole katsonut minua juurikaan silmiin, aikaisemmin hän heitti välillä minulle vitsiä ja katseli... vilkuiltiin toisiamme (tosin mä laskin että se tarkistelee vieläkö katson kun mä katson häntä kesken työpäivän). Sen jälkeen hän on ollut tosi poissaoleva, etenkin lomien jälkeen.
On vähä väärin sanoa etten usko meihin... mä uskon että se tulis oleen äärimmäisen hankalaa kaikin puolin... mut ... jos se olis totta niin mä voisin joustaa ihan älyttömästi ton naisen takia. Tai ainakin siltä musta tuntuu. En pidä todennäköisyyksiä tai tilannetta mitenkään hyvänä, en edes tiedä pitääkö hän mua ällönä vanhana ukkona joka vielä jätti vaimonsakin (SIKA!) ... vai voisko olla jotain muutakin.
Joinain hetkinä hän sitten yhä on sellainen kuin aikaisemminkin, saan hänet nauramaan (tosin saan kaikki ympärilläni nauramaan) ja jutellaan kaikesta ohimennen... Enpäs tiedä...
Pitäisköhän mun päästää tää nykyinen kumppani vapaaks sitten lopullisesti ja kirjoittaa vaan kirje tolle työkaverille vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja tulevaisuudennäkymiä...
Voi pelko sentään.
Kyllä mies tunteensa näyttää jos niitä on, mutta ei missään nimessä kannata alkaa tivaamaan tykkääkö vai ei...Tottakai tykkää, jos seksi sujuu ja sinua voi esitellä, mutta tykkääkö sinusta, ulkonäöstä, seksistä kanssasi vai...Miehen putkiaivot ovat yllättävän suorat ja yhden suunnan siellä putken päässä olen nähnyt ja kokenut olevan tärkein nyt muutaman kerran.
Eli kun olet tyytyväinen ja hän saa..niin voihan sitä vähän tykätäkin...siitä tilanteestakin. Ja uuteenkin voi vaihtaa jos ahdistaa. Sellaisia tepposia ne miehet tekevät.
Tässähän tätä vinkkiä olis kolmen sivun verran lontoon murretta taitaville
http://love.ivillage.com/lnsunderstandmen/0,,qdsv-2,00.html
ihku merkki!
kyllä ne pienet vihjeet paljastaa miehen kiinnostuksen..jos hän katsoo sinua usein silmiin, jos koskettaa aina kun on mahdollisuus, "tekee tikusta asiaa" että pääsee lähellesi, tulee aina juttelemaan sinulle..