Huolisitko sellaista ihmistä kumppaniksesi, joka muuten pitäisi sinusta kyllä, muttei hyväksyisi kehonkokoasi (pituuttasi)? Olisit hänelle muuten oikein viehättävä/hurmaava, VAIKKA olisit tuon mittainen. Sellainen kokemusmaailma tuolla ihmisellä olisi. Hyväksyisittekö häntä kumppaniksi?
Kysymys
sinkuille
9717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä hyväksyisin
tuo kehonkokosi todella häiritsisi toista osapuolta. Olisit samanaikaisesti sekä hurmaava että epähurmaava. Hurmaava, VAIKKA olisit tuon kokoinen.
Hyväksyisinkö kumppaniksi ihmisen, joka ei hyväksy minua? En tietenkään! Luuserin hommaa jäädä roikkumaan ihmiseen, joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
Mutta ei noin idioottia kysymystä voi keksiä kuin nainen...
No siis miksi tuollaista valintaa edes joutuisi tekemään, jos se toinen
ei kerran hyväksy sitä minun pituuttani? Tuo "ei hyväksy" kuulostaa
ainakin siltä, että se toinen ei haluaisi olla minun kanssani, koska
ei sitä yhtä piirrettäni hyväksy. Mitä väliä sillä siinä vaiheessa
olisi, että ottaisinko minä hänet puolisokseni vai en, jos hän ei
kerran edes halua minua puolisokseen?
Se on eri asia, että jos nainen pitää minua pidemmistä miehistä,
mutta haluaisi silti seurustella kanssani, koska muut piirteeni korvaavat
tuon "puutteen". Ei silloinkaan ole kyse siitä että nainen ei
hyväksy lyhyyyttäni, vaan siitä, että hän pitää enemmän pidemmistä miehistä.
Jos toista ei pysty hyväksymään sellaisena kun hän on, ei ole
minusta mitään järkeä seurustella. Kyllä varmaan jokaisessa naisessakin
on piirteitä jotka eivät täysin miellytä, mutta kyllähän ne täytyy
hyväksyä, jos aikoo sen ihmisen kanssa elää?
juuri siinä: "hyväksyisitkö sekopään kumppaniksesi?". Ihmisen, joka sinut samanaikaisesti huolisi ja ei huolisi. "Olemme yhdessä, mutta tällainen vaikeus tässä on"
Hyväksyisitkö ihmistä, joka tekisi vaikeuksia olemattomista asioista parisuhteessa? Arvostelisi toista osapuolta eikä antaisi hänen olla sellainen kuin on. Mutta tuo sekopää silti tarvitsisi tuota toista.
Minun mielestäni asiat pitää tehdä parisuhteessa selkeiksi. Kaksi vaihtoehtoa: joko toinen ihminen kelpaa tai sitten ei kelpaa. Tietenkin väkivaltaongelmat, valehtelu, pettäminen ynnä muu sellainen on asia ihan erikseen. Mutta pituus, paino, hiustensävy, äänenlaatu, jokin yksittäinen luonteenpiirre (esim. jännä huumorintaju)... Nuo kaikki joko hyväksytään kerralla tai sitten torjutaan kumppaniehdokas epäsopivien ominaisuuksiensa tähden. Yksikin epäsopiva ominaisuus riittää. Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi kokonaisvaltaisena persoonana, ei vain osana siitä.
Tuntuu, että naisille kelpaa vain 15-20 senttiä pidemmät miehet, aika harva tuntuu pitävän saman pituisista tai muutaman sentin pidemmistä. Hieman huvittavaa, kun alle 160-senttisten naisten ihannemiehen pitää olla ainakin 180-senttinen, harvoin sellaisia pareja "luonnossa" näkee... Toisin sanoen ei ihmetytä, että ovat sinkkuja...
Mä en voi sille mitään, että lyhyenä ihmisenä tykkäisin isoista miehistä tai miehestä. Kerran laitoin ilmoituksen jopa treffipalstalle ja sain jopa vastauksen, joka johti jonkinmoiseen suhteeseenkin. Yksi juttu vain pisti huomioni, mies oli kyllä sopivan pitkä, mutta se massa puuttui niiden luitten ympäriltä. Jos päänsisäiset asiat olisivat toimineet ja muutenkin olisimme edes jostakin asiasta olleet samalla aaltopituudella, niin olisin ehkä jatkanut juttua.
Yhteenverona, jos hakee isokoista miestä, niin ei välttämättä tarkoita sitä pituutta.
Miten kukaan voi hyväksyä kumppaniksi ihmistä, joka ei hyväksy sinua. Kaikenkaikkiaan pituus on asia, johon ei itse voi edes vaikuttaa. Kyllä kumppania on arvostettava ja hänet on hyväksyttävä. Eihän siinä muuten ole mitään järkeä.
Minä olen todella pieni ja minulla oli 188 cm pitkä mies. Nyt haluaisin sellaisen 170 kieppeissä tai alle. Kyllä skaala on laaja, mutta rima vissiin liian korkeella. Yksin saan vain olla vuodesta toiseen.