Tein elämäni suurimman virheen, petin miestäni.
Juovuspäissäni hyppäsin sänkyyn nuoren miehen kanssa, jonka kasvoja en edes muista ja vain sen takia, että juuri sillä hetkellä teki mieli ja hän oli saatavilla.
Alkoholi on huono veruke, selitys. Mutta selvinpäin en voisi edes kuvitella käyttäytyväni samoin.
Kadun tekoani enemmän kuin mitään muuta. En tule jäämään syrjähypystäni kiinni, ellen itse kerro. Syyllisyys on kuitenkin musertaa minut alleni. Mieluummin kuitenkin elän tämän helvetin kanssa kuin että paljastan kaiken hänelle. Rakastan häntä ja rakastamalleen ihmiselle ei pitäisi voida tehdä näin. Minä kuitenkin tein. Mikä helvetti minua vaivaa?
Juovuspäissäni hyppäsin sänkyyn nuoren miehen kanssa, jonka kasvoja en edes muista ja vain sen takia, että juuri sillä hetkellä teki mieli ja hän oli saatavilla.
Alkoholi on huono veruke, selitys. Mutta selvinpäin en voisi edes kuvitella käyttäytyväni samoin.
Kadun tekoani enemmän kuin mitään muuta. En tule jäämään syrjähypystäni kiinni, ellen itse kerro. Syyllisyys on kuitenkin musertaa minut alleni. Mieluummin kuitenkin elän tämän helvetin kanssa kuin että paljastan kaiken hänelle. Rakastan häntä ja rakastamalleen ihmiselle ei pitäisi voida tehdä näin. Minä kuitenkin tein. Mikä helvetti minua vaivaa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Varmaan hirvee morkkis. Itse olin ennen helposti vieraisiin ratkeava, mutta kun löysin tämän mieheni ja menimme naimisiin, niin päätin etten koskaan petä.
Kiusauksia toki on ollut, mutta en koskaan sänkyyn aio mennä.
Voin vain kuvitella tunteesi. Olisikohan vaan parempi kertoa totuus? Muuten se vaivaa sinua.
Käytit kai kumia ettei tautia tullut?!
kertomaan miltä on tuntunut viimeiset päivät...
Morkkis on todella hirmuinen ja yöt levottomia, oikeastaan nukkumisesta ei ole tullut mitään.
Uskon kuitenkin, että olo helpottuu ja EI, en aio kertoa.
Käytin kumia, Luojan kiitos !!!!
et jää kiinni, jos et itse kerro...?
se ei varmaan helpota asiaa. Pitäiskö miehelle antaa kuitenkin mahdollisuus valita, mitä hän haluaa?
Kerran pettäneen vai salailevan vaimon???
Ja se, mikä sinua vaivaa...
syitä VOI olla monia, mulla se oli vaikea depressio......
ps. kerroin miehelleni heti asiasta..ja nyt menee hyvin
En halua kaataa tätä lastia hänen päällensä. Tiedän, että se satuttaa ja liikaa. Pahimmassa tapauksessa menettäisin hänet, luottamus saisi ainakin pahan töytäysyn ja sen takaisin voittaminen voi olla yhden elämän pituinen matka.
Minusta/meistä ei ole siihen. Ja entä se katkeruus...tunnen mieheni. Hän ei voisi antaa anteeksi, ei edes kerran.
...on että älä kerro ja ota opiksi. Jos ja kun rakastat miestäsi, tästä johtuva morkkis luultavasti saa sinut vannomaan että ei ikinä enää ja toivottavasti myös elämään sen mukaan. Silloin miehesi ei tarvitse tietää, turha tieto vain satuttaa eikä todellakaan kannata kertoa pelkästään keventääksesi omatuntoasi. Itse mokasit, itse kannat seuraukset (ja käytithän ehkäisyä, käytithän?). Jos taas löydät itsesi toisen kerran punkasta vieraan miehen kanssa, silloin on syytä jo kertoa.
kun tollasen neuvon annoit...
ei kukaan halua elää valheessa!
rehellisyys on suhteen perusta,joten jos ei halua viedä perustaa suhteelta,niin ainoa vaihtoehto on kertoa totuus ja kantaa seuraukset.
toisella on oikeus valita omasta elämästään,hän ansaitsee totuuden!
Olet huono neuvonantaja! Miksi haluat rikkoa?
Kyllä minua on petetty. Ja vielä rankemman kautta, kolme kuukautta kihlautumisesta. Kyseessä ei ollut mikään kännihairahdus vaan ex tosissaan suhteili kahden kanssa ja jäi kiinni.
Pointtini on siinä että jos kyseessä on joku kännihairahdus jota ei varmasti tule toistamaan, ei ole mitään järkeä rikkoa pitkää suhdetta ja yhteistä elämää sen takia kertomalla. Jos taas kyseessä on suhde toisen kanssa tai toistuvasti pettää kännissä tai muuten, silloin suosittelisin kastraatiota tai ladon taakse viemistä ja niskalaukausta.
Yleensä ottaen olen sillä kannalla, että suhteen pitää perustua rehellisyyteen ja luottamukseen, mutta tässä tilanteessa en katso, että on kenenkään parhaaksi kertoa totuutta yhdestä virheestä, joka voi pahimmillaan tuhota pitkän liittomme ja kaiken sen minkä takia yhteistä tulevaisuutta on rakennettu.
Me rakastamme toisiamme. Minä tein väärin, minä kärsin. Mieheni ei ansaitse mielipahaa ja tätä helvettiä, jota juuri itse läpikäyn.
valitat koko ajan? Oli väärin pettää ja on väärin olla kertomatta siitä! Miehesi ansaitsee parempaa!
Lopeta jo vouhkaaminen! Anna toisen elää, onpahan muistoja mistä nauttia vanhana mummona kiikkustuolissa keinuessaan.
Mietipä mitä varten nämä palstat ovat ja miksi itsekin täällä pyörit ja luet toisten kirjoituksia ja kommentoit. Jos vaimoke valittaa, purkaa sydäntänsä, kaipaa mielipiteitä tai vaikka iloitsisi asiasta niin mitä siitä...
Kasva aikuiseksi ja opettele ilmaisemaan itseäsi rakentavammin oli mielipiteesi mikä tahansa.
Niin ja muuten, elämä ei ole mustavalkoista...
ehkäpä opit sen itsekin vastaavanlaisten tapausten kautta. Meanwhile get a Life!!!
Ei ole muuten ihme että suomi menee mehtään jos asenteet on tuollaisia että mitä vain voi tehdä/tapahtua ja ne unohtuu sillä että niistä ei kerrota. Minkähänlaisia työntekijöitä tuommoset oikeasti on tuolla ajatusmaailmalla jos kerta epärehellisyys on koko homman pointti.
tuo mustavalkoisuus ei auta yhtään. Rehellisyys ei todellakaan maata peri. Ja on vain oikein, että miettii mitä kannattaa kertoa, kuin että YHDEN erehdyksen takia heittää kaiken hukkaan.
suvaitsevaisuutta kuullutan minä ja tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyiysin pettämisen.
Olet suuren asian edessä. Oletko varma, ettet ole jo jäänyt kiinni. Voitko todella tavata miehesi niin, ettei hän näe Sinussa muutosta. Syyllisyyden paino näkyy hyvin, on vaikeaa piillotella asiaa. Mitä arvelet miehesi miettivän- ehkä hän arvaa tai pelkää sinun peittelevän jotain. Näin teillä on raskas taakka molemmilla.
Se mitä teet on oma valintasi, kuten oli pettäminenkin, nyt sinun käsissä ja, tunnollasi on suuri asia.
Tarvitset rohkeutta elämääsi, etenkin rehelliseen elämään.
tuntua siltä, että tämä sinkkuna olo ei olekaan niin kauhea asia loppujen lopuksi.
Tätä palstaa lukiessa vaan vahvistuu se käsitys, että se mekko on korvissa oli se nainen sitten rakastunut tai ei.
Mieluummin olen yksin kuin satsaan kaikkeni ihmiseen, joka tuleekin vasta aamulla himaan soosit reisillä.
....miettiä,vaikka alkoholilla oli osuutta asiaan.
Siis niitä todellisia tunteita ? Onko rakkautesi
niin vahva jatkossa että voit sanoa EI kiusauksille ?
Ja kuinka rakastelu onnistuu nyt miehesi kanssa ?
Vai haluatko sitä enää ollenkaan ? Ja kun tarpeeksi välttelet miestäsi,hän arvaa,mitä on
tapahtunut.
Mutta....kaikesta huolimatta hyvää jatkoa sinulle,
ja otathan opiksesi ?
ja varmasti myös pohtimisen arvoisia. Minä todella uskon, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Totuus on, että annoin alkukantaisten halujeni johdattaa minut tilanteeseen josta oli vaikea perääntyä. Siinä 2 promilen humalatilassa se ei edes käväissyt mielessäni, vaan annoin viettieni hallita. Se oli täysin primitiivistä ja järjen vastaista touhua.
Enkä muuta selitystä vielä ole löytänyt.
Keinoja vastaavanlaisten tilanteiden välttämiseen olen löytänyt. Ei alkoholia.
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Salaisuuden taakka on raskas, mutta kyllä sen jaksat kantaa. Missään tapauksessa toiselle ei kannata kertoa syrjähypystään, mitä sillä voittaisi ? Miehesi pahoittaisi mielensä, ja joutuisitte setvimään asiaa uudelleen ja uudelleen.
Oletko miettinyt mikä oli syynä syrjähyppyysi. Taustalla on jokin asia, mitä et ehkä ole huomannut, pelkkä alkoholi ei saa ihmistä tekemään syrjähyppyä. Selvitä asia itseksesi , anna itsellesi anteeksi ja jatka elämääsi vahingosta viisastuneena.
Tuollaiset rehellisyyshöpinät voi jättää omaan arvoonsa. Pitää miettiä millä panoksilla pelaa, eihän nyt yhden sänkykeikan vuoksi hyvää suhdetta sotketa, eikä kenenkään mieltä pahoiteta. Ainoastaan oma ja se on pakko sitten kestää.
Lakkaa soimaamasta itseäsi ja mene eteenpäin. Niin minäkin tein ja elän onnellisesti yli 15 v. liitossa, olisikohan näin jos olisin silloin kertonut?
Viestisi on juuri sitä mitä odotin. Näin minäkin ajattelen. Yritän päästä jaloilleni ja löytää niitä vastauksia. Häpeä on vallitseva olotila.
Sen enempää täällä tätä analysoimatta taustalla luultavasti on myös tiedostamattomia juttuja ja syitä miksi tein mitä tein...
Ehkä näiden selvittyä minulle, minun on aika unohtaa ja jatkaa elämääni...Tiedän ja tiedostan, että syyllisyys on mahtava ja tuhoava voima suhteessa, sen yli on päästävä ja annettava itselleen anteeksi.
Tällä hetkellä se tuntuu kovin vaikealta, jopa mahdottomalta, mutta periksi en anna.
Kiitos rohkaisusta ja toivosta, jota viestissäsi minulle annoit.
Miten ja kuinka sinä selvisit?
"Jos et voi olla täysin rehellinen..." Ihania moralisteja, sanoisin.
Jos on tosiaan kyse yksittäisestä jutusta (tai vaikka niitä joskus - harvakseen sattuisikin), neuvoisin sinua nuolemaan haavasi sekä olemaan kertomatta asiasta ja pohtimaan tarvitessasi asiaa jonkun luotetun oman ystäväsi kanssa. Voit tuhota hyvän parisuhteesi moralistien huonojen neuvojen vuoksi. Ota oppia virheestä ja yritä välttää virheitä jatkossa, mikäli pidät tekoasi virheenä. Ethän mene sanomaan vastaantulijallekaan rehellisesti: "Näytät rumalta, hengityksesi haisee ja olet mielestäni muutenkin tyhmä ja ikävystyttävä ihminen" vaikka ajattelisitkin niin...
Mikäli pettäminen on jatkuvaa ja tiheään toistuvaa, neuvoisin sinua kyllä pohtimaan parisuhdettasi tosissasi...
Häpeä ja ahdistus lievittyvät kyllä aikanaan ja itselleen voi antaa anteeksi.
nuku yösi hyvin, kuin ihminen, yhtä kokemusta rikkaampana
Turha pilata suhdetta jos vielä rakastat miestäsi.
Muista kuitenkin, että kerran petettyäsi toinen kerta on jo helpompi.
Pode morkkis rauhassa ja jatka elämääsi...
Ei yhdestä virheestä kannata kaikkea pilata...sano sitten moralistit mitä sano.
Mielestäni pitää ehdottomasti kertoa (kokemusta on). Mikäli kyseessä oli hetken huumasta johtunut sekoilu, on se vain fyysinen vääntö eikä siinä välttämättä ole toisen tunteita luokkaavia asioita mukana. Asia on sama jos rikot ukkosi autosta taustapeilin etkä kerro sitä - epäilys jää ja kalvaa pitkään. Luottamus kun perustuu tosiasioihin ja rehellisyyteen, myös virheiden myöntämisessä.
Keskustelemalla asiat selviää, valheessa ei voi kukaan elää ja vastapuolikin alkaa jossain vaiheessa epäilemään, miehilläkin on semmonen kuudes aisti.
Kerro ja keskustele äläkä odota anteeksiantoa heti, siihen voi mennä vuosiakin riippuen siitä miten aidosti kadut tapahtunutta. Ja kuten moni on jo todennut, kynnys toistumiseen on nyt pieni ellet kerro. Lopulta jos rakkautta on, asia painetaan villasella. Seuraava kerta onkin sitten eri asia...
onnetom penikka mene ennenmin omalle kädellesi