Kummallinen

Vähemmistöllä on yleensä jokin muuttumaton ominaisuus kuten: ihonväri, kulttuuri, kieli, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto tms. Työttömyys sen sijaan ei ole sitä - ei edes suurimmalle osalle työttömiä - ja juuri tähän suomalainen hallinto panostaa, kun pyrkii estämään kaltoin kohdeltujen ihmisten järjestäytymisen.

Työttömien segregaatiota pyritään lisäämään erilaisilla humpuukikoulutuksilla, tukitöillä, kuntoutuksella, ansiosidonnaisella, peruspäivärahalla... Näin suuri joukko ihmisiä, joilla saattaisi olla yhteisiä intressejä, saadaan kivasti pilkottua mukavasti hallittaviksi, erillisiksi kokonaisuuksiksi, joihin voidaan kohdistaa hallinnollisia toimenpiteitä. Hyvässä lykyssä saadaan luotua suomalaiseen paarialuokkaan vielä oma hierarkinen järjestelmänsä, jonka sisällä esiintyy tätä suomalaisille tyypillistä ajattelua, mitä voisi luonnehtia tyyliin; en minä, mutta ne muut alempitasoiset....

Tämä on eräs esimerkki piilostrategioista, joita löytyy toki muitakin julkishallinnosta. Toinen esimerkki voisi liittyä vaikkapa siihen, kuinka virkamiehet eri hallinnon tasoilla vaikenevat sosiaalietuuksista, joihin ihmiset olisivat lain mukaan oikeutettuja. Näistähän kertyy kuulemma yli 300 miljoonan euron säästöt vuositasolla. Kun tätä selvitystyötä aikoinaan tehtiin Tampereen yliopiston sosiaalitieteenlaitoksella, kävi ilmi, että monessa kunnassa on tehty tällaisia "piilopäätöksiä" siitä, mitä saa kertoa sosiaalin asiakkaille ja mitä ei. Näin kierretään mukavasti lait ilman, että tarvitsee niihin puuttua ja toisaalta järjestelmän voidaan edelleen väittää toimivan, vaikka se ei sitä tee.

Nyt herääkin mielenkiintoinen kysymys, että mistä nämä strategiat syntyvät ja kuka niitä kehittelee? Työttömyyden hoito on liian monimutkainen rakenne ja toisaalta liian ilmeinen tavoitteissaan, että se olisi ihan sattumalta muotoutunut sellaiseksi kuin se nykyään on. Patomäen kirjassa kerrottiin, että uusliberalistinen agenda tuotiin Suomeen ja moneen muuhun EU maahan tiettyjen konsulttien, ekonomistien ym. järjestämillä koulutustapahtumissa, koulutuksissa ym. tilaisuuksissa. Tälle agendalle kehittyi nimi New Public Management. Eivät ne virkamiehet sinne ulkomaille kuitenkaan ihan itsekseen ajautuneet vaan suomalaisessa julkishallinnossa on ilmeisesti paljon piilopäätöksentekoa ja harmaiksi eminensseiksi luonnehdittavia tahoja, joilla on sormensa monessa pelissä, mutta joita ei julkisuudessa nähdä, eikä heidän merkittävää roolia missään mainita.

Jos Suomessa olisi todellista journalismia, todellista poliittista halua puuttua epäkohtiin ja todellista halua pistää tuulemaan, pitäisi selvittään ensin perusasiat ja ne ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavat; kuka, mitä, missä ja milloin. Muuten työttömien, vähävaraisten, vanhusten ja muiden huonossa asemassa olevien kiukku on kuin huuto tuulessa, koska sillä ei ole varsinaista vaikuttamisen kohdetta.