sietää, vaikka kuinka haukutaan ja selän takana puhutaan pahaa, pilkataan ja nauretaan vieläpä ihan paikalle kuulumattomista asioista ja niin että jos on joitain oikeata huomautettavaa niin sitäkään ei tehdä oikein sitä huomauttamista - niin tuota tätä vaan pitäisi sietää eikä vetää ns. hernettä nenuun ja vielä vähemmän ruveta mekkaloimaan takaisin - usein jos tuota jälkimmäistä sellainen hiljainen ja estynyt yrittää (eli siis se luonnehäiriöinen - hah) niin huomaa vain jäävänsä toiseksi sen takia että ei ole harjaantunut vittuilija ........
Ihme juttu.
Ihme juttu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikka olen "harjaantunut vittuilija" ja vieläpä luova sellainen, takaisin ei olisi kannattanut antaa. Pomo käski pyytää anteeksi siltä, joka oli haukkumisen ja vittuilun aloittanut! Sen jälkeen sainkin kaikkien jakamattoman huomion, koska olin se "hullu rettelöitsijä" ja ilkeä ihminen. Vähän vaikea tehdä töitä, kun ympäristö tarkkailee tekemisiä, menemisiä, ilmeitä ja sanomisia sillä meiningillä, että "vittuileeko se?!???, pitääkö sille pistää luu kurkkuun???". Mitään ei siis voi tehdä oikein.
Hiekkalaatikollahan tämä jo opitaan. Isompi on aina vastuussa pienemmästä. 5-vuotiaan pitää "ymmärtää" 2-vuotiasta ja antaa omista leluistaan, mitä 2-vuotias haluaa. Jos 2-vuotias lyö, ei 5-vuotias saa lyödä takaisin, koska 2-vuotiasta ei voi vaatia ymmärtämään, että lyöminen on väärin.
Työelämässä sen "paremman" pitää ymmärtää sitä "huonompaa" ja kestää osansa mukisematta. Kumma kyllä, yleensä oletetaan aikuiset ihmiset tasavertaisiksi oikeuksiltaan ja vastuiltaan, mutta ehkä perimmäinen oikeustaju ja -käytäntö päätetään siellä hiekkalaatikolla?
Ei tarvitse sietää kakaramaista käytöstä "tasavertaisilta aikuisilta", mutta minkäs teet? Onko jotain muita ratkaisuja kuin ne henkilökohtaiset, välttely ja eristäytyminen?
ko. kaltaisessa tapauksessa, vaan porukka itse eristää, ei halua olla sen enempää tekemisissä, pitäydytään ennemmin siihen "tasapaksuun" ja keskinäisen naurunaiheensa löytävään porukkaan, hauskempi olla siellä missä saa nauraa joukolla kuin "yksinäisen suden" kanssa. Mutta joskus, siis joskus, voisi joku siitä joukosta kysyä siltä joka sitä naurupuhetta vetää että miksi sä teet noin? Mitä tuo toinen vie sinulta? Loppuuko sinulta työ ja palkannautinta? Menetätkö huomion kohteena olemisen? Joudutko itse vääränlaisen huomion kohteeksi ja jos joudut johtuuko se kenties juuri tuosta omasta naurupuheitten pitämisestäsi?
Tällaisessa vastakkain asettelussa voi tietysti olla joku ns. ulkopuolinenkin kiidyttäjä - eli ne jotka eivät kuulu ko. ryhmään rupeavat samanlaiseen keskinäisen "eriarvoisuuden" lietsontaan alkamalla levittämään ihan samanlaisia naurupuheita nyt vaan ehkä kummastakin osapuolesta! Joopa joo..........
antaminen - no, yleensä hiljaisella ja estyneellä ei tosiaankaan ole sitä reaktionopeutta mitä ko. tilanne vaatii, kuulee jutun, mutta ei vaan heti pysty sanomaan takaisin. Että silleen, ei se ole tyhmyyttä tai yksinkertaisuutta jos ei pysty vastaamaan provoilijalle! "Se on niin tyhmä kun ei se vastaa mitään!"
mutta en mielestäni estynyt - en vain koe ko. kiusaajaa ihmistyyppinä sen arvoiseksi että alenisin samalle tasolle: jätän lätisemään seinille ja jatkan matkaa..
"...jätän lätisemään seinille ja jatkan matkaa.."
Ihan oikein. Haastakoot sitten vaikka uudestaan, mutta vastata ei ole pakko, samalla mitalla tai muutenkaan. Täytyy pitää mielessä. :D
Vanhempi poikani on perinyt minulta onneksi piirteeni. Jätämme kiusaajat "lätisemään seinille ja jatkamme matkaa".