menetin juuri poikami vaimon jolta jäi 2pientä lasta.
suru on kova.sairasti leukemiaa kaikki tehtiin mitä voi mut ei ollut apua 10kk taisteli joulun oli vielä
kotona.mut sit kaikki tapahtu äkkiä.toivoa oli et vois vielä parantua.ymmärtää ei voi et nuori ihminen.pois vietiin ja pienten lasten äiti.isälle jäi 2 pientä lasta.
olis jos olis saman kokeneita niin kirjoittakaa.
hautajaiset miten kestää kaiken
margaret
suru on kova.sairasti leukemiaa kaikki tehtiin mitä voi mut ei ollut apua 10kk taisteli joulun oli vielä
kotona.mut sit kaikki tapahtu äkkiä.toivoa oli et vois vielä parantua.ymmärtää ei voi et nuori ihminen.pois vietiin ja pienten lasten äiti.isälle jäi 2 pientä lasta.
olis jos olis saman kokeneita niin kirjoittakaa.
hautajaiset miten kestää kaiken
margaret
Vastaukset 5
Vanhimmat
Keskellä on kuitenkin kaksi lasta jotka tarvitsee läheisiä ja rakkaita ihmisiä ympärilleen. Heidän takia sitä vaan jaksaa.
Surun kanssa on vaan opittava elämään.
Uskon että monia pelottaa juuri hautajaiset.
Niin minuakin eplotti, mutta ne meni paremmin kuin olisin uskonut. Eli ei ollenkaan niin kuin pelkäsin. Olen onnellinen siitä että hautajaiset meni hyvin rauhallisesti , koska se oli ainoa iso "juhla" minkä sain pojalleni antaa.
Voimia
Menetimme vajaat 5 vuotta sitten veljeni tyttären. Tarinan ikävin puoli oli se että hän menehtyi omien 3 vuotispäivien päätteeksi yöllä. (se oli myös äitienpäivä)
Tämä asia oli sitten kaikissa lehdissä sekä tietysti jo uutisissa. Muistatteko sitä tragediaa jossa lapsi kuoli meningokokkiin? Perheessä oli toki useita lapsia myös aivan samassa vaarassa.
Tätä tuskaa en toivo sitten kenellekkään. Se tunne jo kun sinulle kerrotaan terveen lapseen sairastuneen illalla kuumeeseen ja aamuyön tunteina vain kuolleen vie sinusta jo kaiken. Sekä se perheen suru!!Sitten vielä kestät sen mediamylläkän. Kukaan ei voi sitä uskoa ennen kuin kokee sen.
Tulee aina jokin hetki esim illalla käydessäsi nukkumaan , että on ikävä. Näet jopa unia yms..
Sitten koet itsesi tosi kurjaksi, surulliseksi.
Ensi shokki vie jonkin ajan, siintäkin jää jopa henkiin.
Tässäkin varmasti niiden muiden lasten takia perhe jaksaa, mutta entä kun jaksaminen vain loppuu? Kuka silloin on perheen luona? Omaiset ja ne läheisimmät ihmiset. Se taakka on tupla; olen menettänyt veljeni lapsen sekä kannan veljeni surun varmasti hautaani asti.
Ei voi lohduttaa että aika parantaa haavat. Sen kanssa oppii elämään, mutta sydämestäsi on jotain viety, eikä kukaan sitä palauta ennelleen.
Hei Margaret.
Olen kanssasi samanlaisessa tilanteessa.Tyttäreni mies menehtyi moottoripyörä onnettomuudessa,viisi kuukautta sitten.
Hän oli hyvin läheinen perheelleen ja myös minulle.Olemme selviytyneet vaihtelevalla menestyksellä tähän päivään.Tyttäreni ja lasten suru on tietenkin aivan musertava,enkä voi mitenkään heitä auttaa. Olen yrittänyt olla heille läsnä voimavarojeni mukaan En voi valittaa,vertaamatta heidän jaksamistaan kaiken tämän keskellä.Toivon että saat uskoa tulevaisuuteen. Kyllä poikasi ja koko perhe vielä toipuu. Aikaa se vie,mutta aika kuitenkin on armollinen.Taistellaan yhdessä.
kiitos kaikille kirjoittajille oli ihana lukea kuinka hyvin kannustitte,miehenekin menetin 5v sitten.älillisesti.suru on suuri ei sanoin voi kuvata.
margaret.
Muista pitää itsestäsi hyvää huolta,yhdessä läheistesi kanssa jaksatte paremmin kuin yksin. Terv. anoppi