Olen mies, jolla on takana useita suhteita. Kaikki nämä suhteet ovat kuitenkin olleet pinnallisia, perustuneet enemmän tai vähemmän antamis- ja saamisperiaatteelle. Kaikki naiseni ovat olleet pinnallisia, niitä joille merkkaa kaikkein eniten raha, auto ja status ja näitä he ovat saaneetkin seksillä, koska osaavat homman ainakin teknisesti. Pettämistä, riitelyä ja seksiä: ne olivat synonyymeja rakastamiselle. Ja minäkin koin kuuluvani tähän maailmaan.
Kuukausia sitten tapasin erään ihan toisenlaisen naisen: ujon, kiltin ja herkän. Meillä oli kauniita hetkiä toistemme kanssa. Hän ei ollut kokenut seksissä, eikä häntä voinut luonnehtia samalla tavalla taitavaksi kuin muita naisiani, mutta kaiken sen teknisen puutteen osaamisen korvasi hänen sanoinkuvaamaton herkkyys, jollaista en ole koskaan aikaisemmissa suhteissa kokenut. Ja se, että se kaikki oli niin aitoa ja pyyteetöntä. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä rauhalliseksi kuin tunsin hänen vierellään, enkä myöskään yhtä onnelliseksi.
Ja sitten tein sen typerän tempun. Kaikki se kaunis alkoi ahdistamaan, samoin niin syvälliset tunteet toista kohtaan. Petin häntä tarkoituksella- halusin tahallani satuttaa häntä, että hän menisi pois, että voisin jatkaa entistä pinnallista elämää. Ja pois hän menikin, eikä koskaan takaisin enää tule, mutta kaiken tämän seurauksena minä itse en ole enää se sama pinnallinen mies, joka aikaisemmin olin. Hävettää se, mitä tein häntä kohtaan ja pelkään ettei minulla ole enää mitään mahdollisuuksia. Toisaalta voin aina olla onnellinen siitä, että tapasin hänet, koska elämäni on nykyään paljon seesteisempää ja tiedän, mitä todellinen rakkaus on.
Kuukausia sitten tapasin erään ihan toisenlaisen naisen: ujon, kiltin ja herkän. Meillä oli kauniita hetkiä toistemme kanssa. Hän ei ollut kokenut seksissä, eikä häntä voinut luonnehtia samalla tavalla taitavaksi kuin muita naisiani, mutta kaiken sen teknisen puutteen osaamisen korvasi hänen sanoinkuvaamaton herkkyys, jollaista en ole koskaan aikaisemmissa suhteissa kokenut. Ja se, että se kaikki oli niin aitoa ja pyyteetöntä. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä rauhalliseksi kuin tunsin hänen vierellään, enkä myöskään yhtä onnelliseksi.
Ja sitten tein sen typerän tempun. Kaikki se kaunis alkoi ahdistamaan, samoin niin syvälliset tunteet toista kohtaan. Petin häntä tarkoituksella- halusin tahallani satuttaa häntä, että hän menisi pois, että voisin jatkaa entistä pinnallista elämää. Ja pois hän menikin, eikä koskaan takaisin enää tule, mutta kaiken tämän seurauksena minä itse en ole enää se sama pinnallinen mies, joka aikaisemmin olin. Hävettää se, mitä tein häntä kohtaan ja pelkään ettei minulla ole enää mitään mahdollisuuksia. Toisaalta voin aina olla onnellinen siitä, että tapasin hänet, koska elämäni on nykyään paljon seesteisempää ja tiedän, mitä todellinen rakkaus on.
Vastaukset 15
Vanhimmat
makaa.
Se on kyllä totta että tässä maailmassa pinnallisia ihmisiä riittää jotka eivät tiedä eivätkä ole kokeneet aitoa välittämisen tunnetta.
Se peittoaa niin kauniit ihmiset kuin tekniikan seksissä.
Oikeastaan hienoa että koit ainakin kerran elämässä aidon välittämisen tunteen. Toivottavasti viel onni kolahtaa tulevaisuudessakin.
Kirjoituksesi kosketti minua. Minulla oli tuollainen aivan ainutlaatuinen suhde yhteen mieheen. Tiesin miehen menneisyydessä olleen useita epäonnistuneita parisuhteita, pinnallista ja statushakuista elämää.
Olin aivan erityyppinen kuin hänen aiemmat naisensa ja hän rakasti minua ja minä häntä. Luulin rakkautemme olevan ainutlaatuista, puhdasta ja hänellekin arvokasta. Mutta hänkin ilmeisestikin ahdistui laillasi, hylkäsi rumasti minut ja rakkautemme.
Kaipaan hänta vielä, mutta en usko hänen koskaan tulevan takaisin. Enkä tiedä haluaisinko, sillä hän rikkoi sydämeni. Mutta sen mitä minä vielä haluaisin kuulla tuolta mieheltä on anteeksipyyntö. Siksi ehdotankin sinulle, että sinä otat yhteyttä tuohon naiseen vaikka lähettämällä postikortin tai tekstiviestin ja pyydät anteeksi tekojasi häneltä. Tietysti selittämällä tuota sen hetkistä ajatusmaailmaasi ja nykyistä tilannettasi voit antaa hänelle mielenrauhan ja tietenkin korjata hieman sitä kuvaa mikä hänelle sinusta jäi. Olen puolestasi onnellinen, että olet löytänyt elämääsi uuden puolen, sen aidon ja koskettavan,sen ainoan todella tavoittelemisen arvoisen:)
Näin nettiaikanakin voidaan kostaa:
http://en.thisbitch.info/?id=a1273e96a3c5ca9d374baaf520bf9a39
..eikö muuta tietä löytynyt oman elämän seesteyttämiseen kuin toisen satuttaminen, eikö tunteet (jos sinulla sellaisia on) ja järki sanoneet että asiat voi hoitaa muutenkin ? Toivon että joskus saisit itse kokea sen tuskan minkä olet tälle naiselle aiheuttanut. Kyllä sinun on vaan parempi pysyä niissä pinnallisissa "hoidoissa". Kasvata äijä itsellesi vähän selkärankaa.
herkälle naiselle pettäneesi häntä, koska hän pettyy itseensä ja alkaa tekemään typeriä. Anna hänen olla siinä uskossa, että maailma on hyvä. Älä anna hänen tulla kyynikoksi. Minäkin olin joskus herkkä. En ole enää. Olen ehkä syvältä, mutta muuten en. Olen kasvattanut niin vahvan kuoren, ettei kukaan sitä enää murra. Se on hirveää. Älä tee hänelle samaa.
Herkkä ihminen, nainen tai mies, alkaa usein hakemaan syytä itsestään; mikä minussa on vikana, miksi en kelpaa...miksi, miksi, miksi ?
Alkuperäisen viestin kirjoittajaa en juuri jaksa ymmärtää, häntä hävettää OK, mutta samalla kehutaan kuinka on muuttunut, kokenut inhimillistä kasvua. Toivon, siis toivon ihan todella, että hän joutuu joskus kokemaan itse sen tuskan mitä on toiselle tuottanut.
samaa minäkin toivon että joudut itse kokemaan sen tuskan jonka olet toiselle aiheuttanut, muuten et tajua mitä se on ja sen jälkeen et tekisi toiselle niin.
anteeksipyyntö on kaunis ele mutta se ei korjaa rikkoutunutta, vaikka aika parantaa muttei unohda koskaan.
itse olen joutunut kokemaan saman mitä olet tehnyt tälle naiselle ja on pyydetty anteeksi, olen todella pitkän ajan kanssa päässyt yli kivusta mutten unohda.
mun näkökulmasta olet toiminut todella säälittävästi ja olet raukka. et usko että voisit saada elämääsi hyvää ja aitoa, joten satutat niitä joista välität. mutta itsehän tekosi ja sen seuraukset kannat.
minä en pysty elämään onnellisena ellei omatuntoni ole puhdas ja sen tähden toimin toisia kohden niin kuin haluaisin minua kohdeltavan. se toimii.. :)
oli sattunu tapaturma.Koko yön yritin saada apua??Aamulla EK-MIES tuli naisesa kaa huoneestaan ja kyselivät miulta eukon nilkka rengasta!!!Ei tosiaankaan tuntunu kivalta!!!En ikimaailmas mie ois pystyny samaa.Mut meit on nii monee junaa menijöitä...Ei siinä eksälläkää paljo kunniotus merkkaa ku saa "SITÄ" kaiken lisäk ei vapaa!!!
Voihan helvettti mitä teit!
Alkuperäisen viestin kirjoittajan kommenttia odottelen. Mitä aiot tehdä asialle?
..että hän kommentoi mitään ? Ah, nyt eläessään seesteistä, tunteikasta, elämää..jonka hän toisen tuskalla itselleen hankki. Sama pinnallinen paska, tunteeton hyväksikäyttäjä...
Ei sellaiset osaa hävetä.
...ehkä ei.Uskon muutokseen - niin hyvään kuin pahaan. Mutta on aina kurjaa, jos se tapahtuu jonkun toisen kustannuksella. Kuten itseni kohdalla. Míeheni ihaili aina sitä, että olen luonnonlapsi - aito itseni, rehellinen ja uskollinen. Ja kappas, paljastui, että hänellä on ollut vuosia sivusuhde. Erosimme. Nyt hän on omien sanojensa mukaan muuttunut mies, katuu, että antoi itsensä muuttua joksikin, mitä ei halua olla. Ja nyt hän osaa jatkossa elää paremmin. Eipä se minua lohduta, kun sydämeni on hajalla. Tiedän, että jotkut oppivat vain kantapään kautta - pitää todella kolahtaa. Mutta yrittäkää aikuiset tehdä se henkilökohtainen kasvutyönne jyräämättä muita!
Miksi pitää se muuttumisen hinta repiä toisen "selkänahasta" ja sitten vielä elvistellä "kuinka on muuttunut paremmaksi ihmiseksi" ? Oma muutos prosessini, no luonnollista kasvamista ja kypsymistä, olen kyllä joutunut käymään läpi oman "via dolorosani", muutamien raskaiden ihmis-suhteiden myötä, valhetta ja pettämistä kummppaneiltani. Kasvaminen on ollut raskasta mutta sitä ei ole tehty kenenkään kustannuksella.
Niin, kaikkien se on se tietty kasvuprosessi käytävä. Osa vain toteuttaa sen tosiaankin päin mäntyä ja itsekkäästi.Hienoa kuulla, että teitä toisinkin toimivia on:) Tiedän, että kyllä tässä minullekin jokin opetustarina on, kunhan sen joskus oivallan. Katkeroitua en halua enkä aio. Pahintahan on se, että vaikka minulle on vuosia valehdeltu, tunteeni eivät osaa olla kaipaamatta tätä ihmistä...Eikä asiaa auta se, että annan hänen olla minuun yhteydessä, tilittää, kaivata ja kertoa muutoksestaan. Miten tyhmä sitä voikaan rakkauden nimissä olla????
....ihminen on niin hemmetin omituinen kapistus, tunteitaan ei voi käskeä.
Kyllä itsekin kaipasin niitä ihmisiä jotka kohtelivat minua todella paskamaisesti, se vaan on nyt mennyttä. Aika on ihmeellinen parantaja, haavat umpeutuvat, arpeutuvat, aika lääkitsee vaikka se ei käy nopeasti... Kyllähän sinun, mielestäni, kannattaisi vain katsoa tulevaisuuteen, haistattaa tälle ihmiselle pitkät, niin kauan kun annat hänen pitää yhteyttä sinuun et voi alkaa paranemisprosessia. Käännä selkäsi, unohda ja odota mitä tulevaisuus tuo tullessaan.