Muistan vielä kuinka tärkeänä minä nuorempana pidin avioliittoa ja perhettä ja ne olivat minulle todella tärkeitä asioita kun mietin tulevaisuuttani. Itse olen kasvanut ero perheessä.
Nyt olen mieheni kanssa ollut 7 vuotta joista pari vuotta naimisissa ja lapsia on kaksi.
Nyt olen vasta tajunnut mihin pääni olen pistänyt ja tämä on kaikkea muuta mitä olen halunnut.
Minä huolehdin kaikista kotitöistä. Siivoan myös mieheni sotkut kuten vaatteet lattioilta ja lautaset pöydiltä. Huolehdin kaikki tärkeät asiat kuten laskujen maksut, veroilmoitukset, yms. Jopa mieheni asiat tai muuten ne vain jäävät tekemättä. Lasten hoito kuuluu minulle 95 prosettisesti. Omaa aikaa ei ole muuta kuin silloin kun lapset menevät nukkumaan ja siloin olen yleensä yksin koska mies menee missä menee. Hellyyttä ei ole muuta kuin pakollisesti silloin pientä lämmittelyä kun mieheni haluaa seksiä. Seksistä en ole nauttinut enään pitkään aikaan koska tunnen olevani vain väline siinäkin hommassa. Mieheni käyttää alkoholia melko usein joka sekin pilaa paljon yhteistä aikaa. Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni mutta ainoat asiat joita hän haluaa sanoa on asioita mitkä on miehelläni elämässä huonosti.
Mustasukkaisuus on nyt tullut kuvaan myös.Mieheni itse sanoi ennen ulos lähtöä että ei haluaisi enään olla kanssani ja sen vuoksi juttelin ehkä enemmän muiden kanssa baarissa ja eräs mies tuntui olevan kiinnostunut. Vaikka mitään ei tapahtunut,on puhelimeni siitä lähtien tutkittu ja mihinkään en ole päässyt yksin.
Tällaistako avioliitto on?
Nyt olen mieheni kanssa ollut 7 vuotta joista pari vuotta naimisissa ja lapsia on kaksi.
Nyt olen vasta tajunnut mihin pääni olen pistänyt ja tämä on kaikkea muuta mitä olen halunnut.
Minä huolehdin kaikista kotitöistä. Siivoan myös mieheni sotkut kuten vaatteet lattioilta ja lautaset pöydiltä. Huolehdin kaikki tärkeät asiat kuten laskujen maksut, veroilmoitukset, yms. Jopa mieheni asiat tai muuten ne vain jäävät tekemättä. Lasten hoito kuuluu minulle 95 prosettisesti. Omaa aikaa ei ole muuta kuin silloin kun lapset menevät nukkumaan ja siloin olen yleensä yksin koska mies menee missä menee. Hellyyttä ei ole muuta kuin pakollisesti silloin pientä lämmittelyä kun mieheni haluaa seksiä. Seksistä en ole nauttinut enään pitkään aikaan koska tunnen olevani vain väline siinäkin hommassa. Mieheni käyttää alkoholia melko usein joka sekin pilaa paljon yhteistä aikaa. Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni mutta ainoat asiat joita hän haluaa sanoa on asioita mitkä on miehelläni elämässä huonosti.
Mustasukkaisuus on nyt tullut kuvaan myös.Mieheni itse sanoi ennen ulos lähtöä että ei haluaisi enään olla kanssani ja sen vuoksi juttelin ehkä enemmän muiden kanssa baarissa ja eräs mies tuntui olevan kiinnostunut. Vaikka mitään ei tapahtunut,on puhelimeni siitä lähtien tutkittu ja mihinkään en ole päässyt yksin.
Tällaistako avioliitto on?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos olette olleet 7 vuotta kimpassa ja kaksi vuotta naimisissa, niin onko nyt todellakin mielestäsi niin, että AVIOLIITTO on syy ongelmiinne eli oliko kaikki hyvin ennen papin aamenta, häh?
Minun ymmärsin kyllä kirjoutuksestai, että syyt on jossain ihan muulla kun avioliitossa ja ihmettelen kyllä, että jos olitte yhdessä 5 vuotta ennen avioitumista, niin et nähnyt mitään merkkejä miehessäsi/suhteessanne, että mitä tuleman pitää...
Kysymykseesi: Tällaistako avioliitto on? Vastaan, että EI, mutta voihan se tietty olla ja ainakin teillä tuntuu olevan. Avioliitot, avoliitot ja seurustelusuhteet ovat juuri sellaisia kun ne kenenkin parisuhteessa ovat eli omannäköisiään.
Jospa vaikka näyttäisit miehellesi tuon viestisi ja pyytäisit häntä esittämään oman kantansa listaamiisi asioihin? Sano vaikka, että sen jälkeen voitte vastaavasti puhua kaikesta siitä, mikä on hänen mielestään pielessä, mutta myös sinun murheesi ansaitsevat nyt tulla kuulluksi.
Omakohtaisesti olen sitä mieltä, että parisuhteessa kaiken pitää selvitä keskustelulla, mutta ymmärrän, että on toki sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua asioista puhua ääneen. Se, että mies alkaa puhua omista vaikeuksistaan, viittaa vankasti empatiakyvyttömyyteen, ja voi olla myös jonkinlainen 'hyökkäys on paras puolustus' -reaktio.
Jos pyynnöistä huolimatta asioille ei tapahdu mitään, seuraava osoite on maistraatti. Eronneena lasten kanssa vaikka yksinhuoltajanakin on helpompaa kuin olla toisen lattiarättinä jatkuvasti - sitäpaitsi töittesi määrä vähenee kun ei tarvi enää miestä hoitaa, lapsia vain ;)
Sano siipallesi, että haluat aikuisen miehen etkä ylimääräistä lasta, jos se vaikka haastaisi hänet pohtimaan tilannetta.
Ei, avioliiton ei tarvitse olla tuollaista. Itsellänikin on takana samankaltainen 'palvelusuhde', ja siitä eroaminen oli elämäni fiksuin teko. Sinun on pakko saada tilanteeseen muutos tavalla tai toisella. Se voi tehdä kipeää, mutta pitkän päälle se on ainoa tapa saavuttaa edes jonkinlainen mielenrauha. Jos miehesi ei suostu panostamaan suhteeseen pyynnöstäsi huolimatta, kerro hänelle että ero on seuraava askel. Älä jää orjuuteen, jos miehesi ei piittaa hyvinvoinnistasi.
"Minä huolehdin kaikista kotitöistä. Siivoan myös mieheni sotkut kuten vaatteet lattioilta ja lautaset pöydiltä. Huolehdin kaikki tärkeät asiat kuten laskujen maksut, veroilmoitukset, yms. Jopa mieheni asiat tai muuten ne vain jäävät tekemättä. Lasten hoito kuuluu minulle 95 prosettisesti."
Minulla on tuohon kaksi sanaa: MITÄ SITTEN? Mies käy töissä ja elättää perheen, tuo leivän pöytään. Sinäkö kuvittelet että miehen pitäisi pitkän työpäivän jälkeen alkaa vaihtamaan paskaisia vaippoja joita sinä et ole jaksanut vaihtaa. Tulihan telkkarista Kauniit ja rohkeat? Voi jumalauta. Sinulla on päivät aikaa velttoilla kotona, varmaan nukutkin puoleen päivään. Jos sen jälkene joudut vähän siivoamaan ja hoitamaan lapsia, ketä kiinnostaa? Miehesi menee aamusta töihin ja on siellä koko päivän. Hänellä on oikeus kotonaan tulla palvelluksi ja olla kuuntelematta mitään paskaa sinulta.
menee töihin ja silti tekee lapsen hoidosta lähtien kaiken.. toivottavasti eroaa niin ei tuonkaan tarvitse tuollasta sovinisti paskaa kestää;D
taidat sinäkin olla sellanen viiiv viiiv naiset kohtelee meitä väärin vali vali.. miehet on niin potkittuja ja tallottuja voi voi.. sinyulla on tyypillistä sovinisti naisen alistaja miehen mussutusta ja tuollaisilla miehillä ei kyllä ole munaa muuhun kun valittamiseen..
Että moni mies paljastaa todellisen luonteensa vasta sen jälkeen kun pappi on sanonut aamenen.
Vihkimisen jälkeen näköjään naisesta tulee miehen omaisuutta. Ainakin osa miehistä luulee niin.
Kokemusta on pitkästä avoliitosta ja vihkimisen jälkeen luonne vasta paljastui.. No eroonhan se tietysti päättyi.
Eiväthän kaikki ole samanlaisia, mutta tälllaisiakin miehiä on valitettavasti. Enkä ole ainoa, joka on tämän saman kokenut.
Kiitos teille jotka annoitte asiallisia neuvoja ja kommentteja.
Tiedän, että koska olen tällä hetkellä kotiäitinä kotityöt pääasiallisesti kuuluu minulle ja se ei ollutkaan se suurin ongelma. Arvostan myös sitä,että mieheni käy töissä ja tuo rahaa kotiin, mutta mitäs sitten kun minäkin lähden töihin? Sinulle joka luulet, että kotiäidit vain nukkuvat kaiket päivät voin sanoa, että se ei kahden lapsen kanssa ole todellakaan mahdollista. Toisinaan on jopa öitä jolloin ei saa nukkua jos vaikka toinen lapsista on sairaana ja terve lapsi saattaa hyvinkin herätä jo kuudelta pirteänä päivän touhuihin. Kotitöitä teen ihan mielelläni, mutta aikuisen ihmisen sotkuja en jaksaisi enään siivota. Myös viikonloppuisin olisi kiva joskus tehdä esim.ruokaa yhdessä ja nauttia sillä tavalla yhdessä olosta.
Tiedän että papinaamen ei muttanut asioita huonoksi, mutta tuntuu että mieheni käsityksen minusta se muutti. Halusin mieheni kanssa naimisiin koska rakastin häntä, niin hyviä kuin huonoja puoliakin,mutta naimisiin menon jälkeen tuntui nuo hyvät puolet häviävän.
Eroa olen ajatellut,ja asioista olen yrittänyt puhua. Olen kuitenkin halunnut yrittää saada lapsille hyvän ja ehjän kodin. Syy, miksi juuri tänne kirjoitin ajatuksiani on, että pelkään lähteä, koska en tiedä onko olemassa mitään parempaa. Yksinkään en haluaisi loppuelämääni olla, vaan kaipaisin kumppanin rinnalleni. Uskallanko enään yrittää parisuhdetta? Onko olemassa erillaisia miehiä vai muuttuvatko kaikki samanlaisiksi avioliiton alkaessa?
Asioissa on aina kaksi puolta.
Itse mietin mainitsemaasi ongelmaa omassa liitossani,vaimoni valittaa samoista asioista.
Selitys on yksinkertainen.
mm.
Kun asuin yksin,pesin pyykit,siivosin,tein ruokaa ym.
Muuttaessamme yhteen tuleva vaimoni kysyi likapyykkiäni koska kuulemma samalla pesee nekin kun omansa.
Siivouksenkin hän halusi hoitaa,sanoi tekevän sen mieluusti.
Ruokaa hän halusi laittaa sanoen jos vaan laittamani ruoka sinulle kelpaa.
Kyseiset asiat eivät vaimoani häirinneet ollenkaan,hän ilmaisi minulle tekevänsä ne mieluusti ja pyytävänsä sitten apua jos tarvitsee.
Vuodet vierivät,yllättävästi vaimoni saikin sitten raivopuuskan ja ilmoitti lopettavansa ilmaisena kodinhoitajana toimimisen,sain kuulla kuinka olen tottunut liian hyville tavoille ym.
Tarinan opetus.
Olisikohan ollut syytä aikaisemmin kertoa että voisitko auttaa?
Elämäänsä turhautuneena on helppo leikkiä marttyyriä,syyllistää.
Riidan jälkeen kerroin osallistuvani kotitöihin tästä lähtien,"ei sinun tarvitse kulta,teen ihan mielelläni" oli vaimoni vastaus.
Samaa kiertokulkua tässä on menty nyt sitten jo pitkään.
Naisille haluaisin sanoa että kyllä mies osaa pyykkinsä pestä,ruokansa laittaa ym.,te vaan teette mukamas mieluusti kyseiset asiat tai annatte miehenne niin ymmärtää,ai miksikö...,ehkä siksi että saatte leikkiä marttyyriä ja syyllistää miestänne.PAH!
sarjassa on todella hyvä, missä se nainen narisevalla äänellä valittaa miehelleen että tämä ei nyt skulaa, kun joutuu tekemään kaikki yksin.
No, se mies sitte tarjoaa apuaan, mutta loppujen lopuksi se ei naiselle kelpaa, kun sitä ei tehdä prikulleen sen tyylillä ja on vieressä vahdissa vaikka vois häipyä viettämään sitä omaa aikaansa.
No, se nainen tekee ne hommat sitten itse kun miehen tekemä ei kelpaa.
Ha, haaa...
Mun vaimo ei muuten tykänny siitä sketsistä yhtään, vaikka asia siinä on täysin totta, valitettavasti meilläkin.
Revi siitä sitten huumoria tosielämässä ja auta :-((
Päättelin että hän sitten asuu yhden "kätevän emännän" kanssa. Raju PMS oireilijakin on hulvaton ja niin lähellä totuutta joillakin naisilla.
omani väsyneenä töistäkin auttaa kotitöissä ja lapsen kanssa vaikka ei hänkään täydellinen joka asiassa muutoin olisikaan.
Keskustelkaa keskenänne ja muistakaa mihin olette sitoutuneet. Älä katsele muita miehiä. Keskustelkaa hyvällä ajalla rauhallisesti ja löytäkää yhteisen liiton vahvat puolet ja sopikaa esim. työnjaosta.
Periaatteeksi vois käydä, että tiiminä mennään ja pyritään elämään siten, ettei toisen harteille heittäis kaikkea.
On hyvä olla rehellinen myös itselleen.
Antakaa toisillenne mahdollisuus ja käyttäkää se. Asiat vaativat molemminpuolista sitoutumista ja toisten kunnioitusta.
Voin kuvitella tilanteesi täysin, ja ymmärrän sinua. Sillä olin just tuollainen paskiainen itsekkin ennen. No erohan siinä tuli, ja oikeastaan hyvä niin, sillä en olisi koskaan muuttunut, jos olisin itse ottanut eron, syynä vain joku naputus ja vinkuminen. Se oli täyttä asiaa, jota ex-vaimoni mulle puhui, minä vain en sitä osannut itse sisäistää niin. Kyllä se on vain itselle tullut myönnettyä, ja olen jopa hieman pettynyt itseeni, että miksi annoin asioiden vain mennä niin. Tosin tein minä paljonkin asioita kotini eteen, mutta unohdin, että vaimoni välittämisen ja rakkauden osoitus minulle, oli juuri se, että hän pitää yhteisestä kodistamme huolta, ja minä arkistin sen asian arkiseksi. Ero oli hyvä opetus minulle, ja minusta vielä tulee hyvä mies, ja huomaavainen. Harmi etten sitä voi olla enää hänelle. Olen paljon kiitollisuuden velkaa exälleni. Onneksi ystävyys säilyi. Minullekkaan ei jutustelu mennyt päähän, niin en usko että miehellesikään menee. Sitä tulee vain ajateltua se hyökkäykseksi, ja menee ohi korvien. Ota se ero, ja tee siitä miehestä järkevä, niin minustakin tuli.
Kiitos sinulle miehisestä näkökannasta asiaan. Kuitenkin harmittaisi jos mieheni muuttuisi sen jälkeen kun eroaisimme ja joutuisin näkemään häntä parempana miehenä jonkun muun kanssa. Yhteyttä kun olisi pakko pitää lasten takia.
Miehelläni on kaveri jonka vaimo on taas täysin päin vastainen ja teetättää kaiken miehellään vaikka itse on päivät kotona, eikä edes yksin hoida lapsia päivisin. Kerran mieheni jopa sanoi,että kylläpä hänellä onkin helppoa. Ei kuitenkaan tuntenut tarvetta edeskiittää minua siitä mitä teen hänen eteensä.
Tässä taas eräs asia, joka sai minut pahoittamaan mieleni heti aamusta. Meillä oli lapen lääkärireissu johon menimme mieheni kanssa molemmat mukaan. Aamulla piti aikaisin lähteä, muttamieheni vain ilmoitti ettei jaksa nousta. Minä syötin ja puin lapset ja pakkasin eväät yms. muut tarvittavat tarvikkeet reissua varten, ja lisäksi laitoin itseni valmiiksi. Kaiken härdellin keskellä herätin miestäni kuusi kertaa. Kun viimeisen kerran menin herättämään ja sanomaan että kohta myöhästytään, hän alkoi haukkua minua idiootiksi ja tyhmäksi, koska hänelle jäi liian vähän aikaa valmistautua lähtöön. Partaa ajaessa vielä sanoi, että eiköhän tämä avioliitto ollut tässä.Matkalla sairaalaan sain kuulla vielä siitä kuinka hän ei löytänyt mitään siistejä vaatteita kaapista ja joutui lähtemään epäsiistin näköisenä.
Hyvillä mielillä alkoi päivä.....
Toivoin että olisi pyytänyt edes anteeksi, mutta ei.
Kuulostaa juuri entiseltä minulta.
Hyvillä mielillä alkoi päivä.....
Toivoin että olisi pyytänyt edes anteeksi, mutta ei.
Minä toivon ettei käy teille, niinkuin minulle kävi. Oikeasti toivon. Toivottavasti miehesi on fiksumpi, kuin mitä itte olin. Mutta sanon vain, että ei tule muuttumaan, jos on yhtä ittepäinen, kuin mitä minä olin. Eli tehdään syyttömästä syyllinen, jotta voi itse nauttia syyttömyydestä. Siinä ikään kuin tulee luotua ittelle sellainen mieli kuva, et on oikeassa. Tämä on niin vaikea selittää. Mutta mitäpä sinäkään tässä nautit, jos jus elämäs on yhtä vääntämistä, ja rakkautesi/huomiosi todistelua ihmiselle, joka ei anna vasta kaikua, vaan tekee sinut onnettomaksi saamalla sinulle sen syyllisen tunteen, että minä olen se joka tässä on se huono.
Tämmöistä peliä minä pidin ennen exälleni, ja olen siitä hyvin pettynyt itseeni.
jonkunhan nämä kullannuput pitää hoitaa.7v naimisissa,lapset ovat pieniä.keskity lapsiisi
olet nainen.miehet tuntevat jääneensä syrjään
lasten synnyttyä,mikä myös pitää paikkansa.
elämä ei ole sitä mitä mitä naisten lehdet anta
vat ymmärtää lasten syntymän jälkeen edessä
on 20v "helvetti",mutta kun näitä kullannuppuja
oikein hoitaa,teillä on kaksi taivaallista tyt
töä tai poikaa,jotka kantavat teitä vanhana sau
naan.
Minä huomaan että sinä puhut Jumalattomasta avioliitosta. Huh! se on kauhiaa.
Jumalaton avioliitto on kuin itse helvettiä maan päällä.
Kun kartetaan Jumalaa ja uskon asioita, niin avioliittokin on sitten yhtä helvettiä.
Ja kuitenkin sinä asut Kristityssä maassa.
Minä täällä kaukana meren takana sinua muistutan,
että ota Jumala ja Jeesus mukaasi avioliittoon,
niin tulee onnellinen avioliitto.
Minulla tämä on jo toinen onnellinen avioliitto,
kun edellinen vaimoni kuoli syöpään, niin läksin Suomeen etsimään uutta vaimoa, ja tähtäimessä oli uskovainen vaimo. Sillä eihän Jumalattoman naisen
kanssa voi onnellista avioliittoa tulla. Ja minä löysin uskovaisen vaimon, ja me olemme onnellisia
avioliitossamme. Jos hylkäät Jumalan, niin et voi tulla onnelliseksi edes avioliitossa.
Usko tämä, minulla on yli 30 vuoden kokemus.
Olavi
tämä mies puhuu aivan totta, Jos on saanut Jumalalta siunaksen liitolle niin se on sitä onnellisinta :) .
Tuota noin, minulla on päinvastainen kokemus.
Olin uskovan miehen kanssa naimisissa. Hän oli alkoholisti ja myös ns. sosiaalitapaus. En koe, että Jumala olisi siunannut liittoamme.
Raamatun mukaan minulla ei ole oikeutta mennä naimisiin toisen kanssa, koska hän ei ole pettänyt minua. Ainoa toivo on että hän muuttuisi. Ei muutu. Alkoholisti on tuskin koskaan halukas muuttumaan. Kun ajattelenkin mihin ansaan olen joutunut, haluaisin kuolla.
Voin todistaa sinulle että kyllä mies voi muuttua.
Olin kova juomaan viinaa ja ns. Tornan poretta.
Menimme Saimaan saareenkin tislaamaan sitä Enso Gutzeitin pirtua, ja minä olin kova juopottelemaan,samoin isäni ja veljenikin.
Mutta sitten kerran sattui ihme.
Me olimme meidän olohuoneessa Pitkän perjantain
kuunnelmaa kuuntelemassa.
Isäni istui radion ääressä, veljeni Leo istui nurkassa ja poltteli siellä tupakkaa,
ja minä istuin uunin vieressä ja kuuntelin sitä kuunnelmaa, olin siihen aikaan kova tupakoimaan, noin 2 askia päivässä. Ja juopottelimme paljon.
Niin yks' kaks' kun siinä kuunnelmassa alettiin
Jeesuksen käsiin ja jalkoihin lyömään niitä nauloja. Ja kun se sotilas löi sillä vasaralla
niitä nauloja Jeesuksen käsiin ja jalkoihin,ja sellainen kilkatus kuului,niin ihme tapahtui. Se huone alkoi yks' kaks' kirkastumaan, ja minä huomasin että hihanikin alkoivat hohtamaan kuin valoa. Ja minä aloin itkemään, sillä siihen tuli taivaallinen ylionnellinen tuntu. Olotila jota minä en koskaan unohda. Ja vaikka minä olin mies parhaassa iässä juuri armeijasta palannut, ja isä oli aina sanonut ettei mies koskaan itke, niin minä aloin itkemään. Minulla oli niin hyvä olo, että minä itkin onnesta, ja sitten läksin siitä kiireesti yläkertaan sänkyyni itkemään, minä kiitin Jeesusta ja itkin , minä kiitin Jumalaa ja itkin. Oli niin taivaallinen olotila, että kuka hyvänsä sen kokee, niin varmasti itkee. Ja kyllä viinanpirut jättivät minut, niin ettei tarvinnut ryypätä.
Olavi
... ollakseen totta. Hyvä Olavi, en sano tätä pilkatakseni sinua. Päinvastoin! Toivoisin tuollaisen olevan mahdollista, muttei se ole. Uskon kyllä, että Jumala voi tehdä ihmeitä muutamille tarkasti valituille. Ei kuitenkaan miehelleni. Olen huolestuneena pannut merkille, että mitä enemmän ihmiset rukoilevat hänen puolestaan (hänen tietämättään), sen alemmas hän vajoaa.
avioliitto ei pitäisi muuttaa suhteessa mitään olennaisesti. Se miten tuntee toista kohtaan ei pitäsi muuttua. Kun itse menin liittoon naiseni kanssa, se oli meille iloinen tapahtuma ja koimme onnellisuutta toisistamme sekä se oli iloinen ja onnellinen tapahtuma myös ystäville. Ennen liittoa olimme olleet kuintekin yhdessä jo vuosia joten liitto osaltamme ei muuttanut mitään, paitsi lisäsi luottoa suhteessamme.
Ei se liitto tuo sitä parempaa elämää tai tiskivuoroja. Tollaset asiat katotaan ennen liittoa. Olenkin kuullut sellasista suhteista mitkä 2 viikon seurustelun jälkeen astuvat voimaan ja kestävät sen puoli vuotta. Käsittämätöntä oman edun onkimista!
Kyllä tulee sympatiaa kun nainen syyttää miestä.. miten kävi tuossa toisessa kirjoituksessa, kun kuvio oli toisin päin..