Onko teitä muita, jotka ovat hampurilaisbaariin hakeneet töihin? Itse hain ja sain. Ja vaikka oeln näin vanha, niin odotan kuitenkin innoissani uutta haastetta (nimittäin sehän se on).
Oletteko olleet tyytyväisiä/saanneet arvokasta kokemusta jne.
Itse olisin tietysti voinnut odottaa ja mennä "kunnon töihin", mutta sitten ajattelin, että mahdollisuus saada arvokasta kokemusta tästä työstä on helpompi. Joten positiivisin mielin, vaikka palkka ei olekkaan mitään huippu luokkaa, mutta se ei oikeastaan se kriteeri edes ollut.
Kokemuksia?
Oletteko olleet tyytyväisiä/saanneet arvokasta kokemusta jne.
Itse olisin tietysti voinnut odottaa ja mennä "kunnon töihin", mutta sitten ajattelin, että mahdollisuus saada arvokasta kokemusta tästä työstä on helpompi. Joten positiivisin mielin, vaikka palkka ei olekkaan mitään huippu luokkaa, mutta se ei oikeastaan se kriteeri edes ollut.
Kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
voisit edes sä liikkuu sit vähä liukkaamin mitä nää nykyset :)
Kovin moni tänä päivänä joutuu itse kustantamaan ruokansa, asumisensa ja elämisensä, joten useimmille palkka on ensisijaisen tärkeä.
Voi myös sanoa, että koko Suomen itsenäisyyden ajan palkka nimenomaan on ollut se, miksi töitä tehdään.
Jos palkka ei olisi merkitsevä tekijä ja vain työ itsessään merkitsisi, oli metsässä risuja keräämässä sellaisia nimiä kuin Ollila, Piippo ja muut. Kummallista kyllä, niin vain ei ole...
Eipä ole ihme, että olet työtön tuolla järjenjuoksulla. Palkka ei ollut "se kriteeri" - hän sanoi. Hän siis suostui ottamaan tuon suht vittumaisen työn vastaan, vaikka palkka onkin heikko, joskin sillä tulee toimeen. Miksi luulet, että ihmisiä on matalapalkkaisillakin aloilla vapaaehtoisesti, jos raha on _ainoa_ kriteeri?
Minä ainakin olen metsässä keräämässä risuja ja tekemässä puita vaikka en siitä penniäkään saa palkkaa, ainoastaan hyvän mielen. Saattaa siellä olla myös Ollila ja Piippo. Kukapa tietää?
No siis mä luulen että hampurilaispaikoissa toi huono palkka ei ole ainut ongelma. Luulen että vaihtuvuus siellä johtuu paskan tärkeistä pomoista, joilla ei ole alkeellisimpiakaan johtamistaitoja (on toki poikkeuksia). Siellä on niin paljon paskaa porukkaa töissä tai sitten minä ja ystäväni olimme asennevammaisia (hassua että se ilmeni vain tässä työssä?). Kokemusta ehkä saa, ehkä arvostakin, jos ei muuta niin oppii ainakin että kaikkea paskaa ei tarvitse niskaansa ottaa. Monet ns. vakkarit tekevät sitä ihan leipätyökseen kun eivät ole saaneet muutaman pyrkimisen jälkeen opiskelupaikkaa tms.. Itse lopetin kyseisin paskaduunin heti kun sain tietää pääsystäni yliopistoon. Olin tuossa työssä ylioppilaskirjoituksista yliopistoon pääsyyn eli muutaman kuukauden. Voin todella sanoa että duuni oli aivan paskaa ja inhosin todella sitä. Asiakkaiden kanssa on mukavaa ja oppii asiakaspalvelua, mutta kun suurin osa duunikavereista kohtelee uusia työntekijöitä kuin paskaa ja pomo ei oikeastaan edes osaa hommiaan tai apulaisvuoropääliköt (joita oli enemmän kuin tavallisia duunareita) kuvittelevat itsestään vähän liikoja. Ja kauemmin (ehkäpä elämässään katkeroituneita)työskennelleet kohtelevat uusia kuin paskaa. Tuommoisissa paikoissa ei auta olla kiltti, aina on joku joka tahtoo päteä. Itse olen aivan liian kiltti enää koskaan menemään sellaiseen paikkaan töihin. Sanokaa katkeroituneeksi taikka miksi, mutta en suosittele hampurilaispaaria kenellekään, kehotan pysymään hyvin kaukana.
Nyt on työt sitten aloitettu ja onhan se aika rasvaista ja hikistä hommaa;), mutta tähän asti ollut ihan mukavaa. Tosin tässä työssä nirsoilu ei auta. Työ kaverit kaikki vaikuttavat todella mukavilta ja kärsivällisltä, kun olen viellä aika ulalla asioista. Mutta eiköhän se tuosta.
Risuja käyn minäkin keräämäässä metsässä ihan omaksi iloksi ja käpyjä. Mikäs sen mukavampaa, kuin metsässä kävely ja luonnon ihaileminen.
Ja on tämä todellakin mukavampaa, kuin kotona oleminen. Asiakkaiden kanssa on mukava tehdä duunia ja tuoda se oma panoksensa siihen palveluun.
No mutta aika näyttää, viellähän on aika varhaista sanoa mitään varmaa.
Se on vaan sanottava noiden nuorten hyväksi, että hemmetin raskasta duunia joutuvat tekemään ja täytyy nostaa hattua heille.