olen ihan tavallinen, suht. nätti tyttö. mulla on asiat hyvin, ja ihana poikaystävä.
Mutta itseni kanssa mulla on niin vaikeaa. Ei sitä kukaan muu huomaa, hymyilen ja olen iloinen muille. Välillä kyllä kysytään että onko mulla murheita, tai jotain vastaavaa.
Mutta se asia minkä takia kirjoitan, on että luulen olevani jälkeen jäänyt! Se pelottaa muo, pelkään tulevaisuutta.
Kävin yläasteen erityisopetus koulussa. Pienenä muo ei kiinnostanut lukeminen yhtään, enkä tehnyt läksyjä kunnolla.
Musta tuntuu että en ymmärrä kaikkea mitä muut puhuvat, ja olen paljon pihalla keskusteluista.
Ihmettelen vain miten ja mistä kaikki tietävät niin paljon kaikkea, kun mä en tiedä paljoo.
Ihan tollaisia arkisia sanoja, mun on hirveän vaikea keskustella kun en löydä sanoja mitä tahtoisin kertoa! Olen jotenkin yksinkertainen!
Pitäisikö lukea enemmän lehtiä ja muuta tälläistä. Mutta tuntuu etten jaksa koskaan lukea eikä huvita, sekin voi johtua tästä masennuksesta.
Ajattelen aina että mä koulutan vielä itsestäni järkevän. Haluaisin oppia puhumaan kunnolla!
Miten se onnistuisi? Onko mitään neuvoja, vai eikö tälläisestä ujosta ja arasta saa enään rohkeampaa ja viisaampaa?
luulen itseäni tyhmäksi.
13
2753
Vastaukset
- tyttö21
Äh. Mä haluan ottaa selvää mistä tämä johtuu, luulenko vaan, vai olenko oikeasti joku vajaa.
Johtuuko tämä mun huonosta itsetunnosta, masennuksesta, paniikkihäiriöstä, ujoudesta, sosiaalisesta pelosta ym...
Vai sitten vaan musta itsestäni ja mun tyhmästä päästä.
Mä en pysty enään olla kenenkään ihmisten kanssa tekemisissä, en uskalla mennä kauppaan tai paikkaan missä on ihmisiä paljon.
En pysty elämään enään kunnolla, kun on kauheet epäluulot itsestäni.
Voihan hemmetti, aijon hoitaa tän asian ja mennä hoitoon, mutta kuitenkin lääkärit nauraa mulle kun meen selittelee mun tyhmiä juttuja, ei kukaan muukaan koskaan ymmärrä.- lil.devil
Toi sun tekstis on kummiski sellasta et siihen on vaikee sanoo mitään kun ei oikeesti tunne sua, tiedä et vaikutatko sä sosiaalisessa kanssakäymisessä oikeesti muka niin yksinkertaselta mitä itse luulet, vai onko kyseessä tosiaan ennemminkin joku itsetunto-ongelma et oot vaan turhan ujo ja epävarma itsestäs.
Toi keskusteleminenkin riippuu siitä minkälaisessa seurassa on. Vieraiden ihmisten kans ei välttämättä pääsee ees samalle aaltopituudelle et osais ylipäätään jutella mitään, ja voi olla et vaik se oudompi tyyppi oliski sit ihan ok ja sen seuras olis helppoo olla ni sen jutut menee ohi. Omalla kohdalla ku on vähän vastaavaa miettiny ni huomaa et tossa vaikuttaa ensinnäki:
intressit - jos sulla ei oo samanlaista kiinnostusta aiheeseen ku puhujalla ni siihen on tosi vaikee kommentoida mitään, jos ei aiheeseen oo itse millään tavalla perehtyny tai siihen ei vaan ole sanottavaa.
tieto - kaikki ei voi tietää kaikkee ja kyllä iteki jään hiljaseks esim. puhuttaessa urheilusta, salattujen elämien juonikäänteistä, astrologiasta yms yms
Jos sulla on tota ongelmaa tuttujen ja ystävienki kesken et olet ulkona keskustelusta ni tilannehan on sillon jo eri tasoinen, koska silloinhan olettaisin et asiaan ei vaikuta ainakaan vierastaminen tai se ettei löydy (mitään) samoja intressejä.
Tuli muutenki sellanen vaikutelma noista sun teksteistä et annat ihan liikaa arvoo muiden ihmisten mielipiteille susta ja yrität liikaa miellyttää muita. Siinä on surullinen ja toivoton yritys koittaa toimia muiden ihmisten halujen/mielipiteiden/toivoiden mukaan. Kaikkia ei voi miellyttää ja sillon sä sodit omaa itseäs vastaan ku ajattelet asioita ensisijaisesti muiden näkökulmasta, etkä itsesi.
- veneessä
Ymmärrän täysin mistä kerrot, sillä kertomasi on kuin minun omista ajatuksistani itsestäni. Pidän itseäni tyhmänä ja itseasiassa uskon olevanikin siis jotenkin hidas ja heikkolahjainen.
Minullekin lukeminen on aina ollut hankalaa. Niin kiinnostavia tekstejä on vaikea löytää, että jaksaisin lukea. Sanomalehtiä on vaikea ymmärtää... kaverit juttelevat maailman menosta ja minulla ei ole mitään mielipidettä - mieleeni ei tule yhtäkään ajatusta jonka voisi tuoda esille. Pääni on tyhjä.
Kirjoittaminen on minulle helpompaa, mutta hidasta sekin. Kirjoitan paljon päiväkirjaa yksinollessani. Siten saan edes joitakin asioita ja ajatuksia ylös, Tuntuu, että kirjoittaminen on ainoa tapani ilmaista itseäni vaikka itselleni sekin ilmaisu sitten jää... eivät minun ajatukseni juurikaan kohtaa muita ihmisiä.
Olen aina ihmetellen kadehtinut ihmisiä jotka saavat suunsa auki, osaavat ja löytävät aina oikeat sanat oikeaan paikkaan. Minä olen yksin ja tuppisuuna, en siksi että haluaisin vaan siksi ettei sanoja ole. Illan pimeinä tunteina mietin valveilla mitä olisin voinut siihen ja siihen asiaan sanoa - iltaisin ajatuksia joskus tulee. Mutta myöhässä. Olisi kiva jos maailman voisi painaa välillä pauselle että voisi miettiä sanoja ja saada aikaa sanoa ne ääneen.
Minulla on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen kärsinyt siitä jo lapsesta asti. Olin huono koulussa ja muutenkin huomaamaton ja syrjään vetäytyvä. En vaan pysynyt muiden tahdissa enkä pysy vieläkään, jännitän kaikkia kohtaamisia. Joskus kuitenkin toivon että voisin mennä uudestaan ala-asteelle, aloittaa alusta ja yrittää päästä muiden mukaan ja tulla älykkääksi.
Olen jo lähempänä kolmeakymmentä ja mitään helpotusta asiaan ei ole tullut. Olen yrittänyt hyväksyä itseäni tällaisena, sillä jossain vaiheessa tajusin, ettei minusta koskaan tule viisasta ja älykästä. Tulen aina olemaan tällainen ja se on asia jonka kanssa on elettävä. Ehkä kaikkien ei ole tarkoitettukaan olevan ruudin keksiötä ja sanavalmiita.
Minäkin olen tavallinen, olen tyytyväinen ulkonäkööni ja elän parisuhteessa. Mutta kaikkea ei voi saada ja minä en ole mikään välkky - se vaan on totuus joka ei muutu, Kurjaa, mutta hyväksyttävissä.
Paljon voimia sinulle. Ole rohkeasti se mikä olet.- tyttö21
Ainakin kirjotuksesi oli järkevästi kirjoitettu. Kuulosti niin samalta kun minä.
Sitä juuri olen miettinyt, että pitäisikö mun vaan hyväksyä olevani tyhmä, heikko, jälkeenjäänyt, yksinkertanen, arka,... Et olenko mä sitä oikeasti, enkä voi tästä muuttua. Voi kun joku vaan vois kertoa mikä oon! Kun mun vanhemmat aina kertoo kuinka hjoja ne olivat pienenä ja nyt kauheita suupaltteja ja sanavalmiita. Olen vaan aina odottanut ja toivonut että mustakin kasvais sellanen aikuisena.
Mä kirjoitan päiväkirjaa joka päivä, tykkään kirjoittamisesta, kun en voi avautua kenellekkään muulle, on johonkin ne asiat hyvä purkaa.
Lääkärissä kerran kävin, ja hän totesi mulla jonkinlaisen paniikkihäiriön, mutta en vaan usko sitäkään.
Ja mulla on todellakin sosiaalisten tilanteiden pelko. Muutenkin olen hirveä jännittäjä ja stressaaja, vaikeaa esim. hoitaa omia asioitani..
Mä en tule hyväksymään että olen tyhmä! Ei sellasta voi hyväksyy itsestään! Kauheeta vaan elää täs epätietosuudes, jokainen päivä vaan menee ohi ja huomaan etten saa mitään aikaseksi.
Lisää vastauksia, jos tunnette samanlaiseks itsenne! :) - 19tyttö
tyttö21 kirjoitti:
Ainakin kirjotuksesi oli järkevästi kirjoitettu. Kuulosti niin samalta kun minä.
Sitä juuri olen miettinyt, että pitäisikö mun vaan hyväksyä olevani tyhmä, heikko, jälkeenjäänyt, yksinkertanen, arka,... Et olenko mä sitä oikeasti, enkä voi tästä muuttua. Voi kun joku vaan vois kertoa mikä oon! Kun mun vanhemmat aina kertoo kuinka hjoja ne olivat pienenä ja nyt kauheita suupaltteja ja sanavalmiita. Olen vaan aina odottanut ja toivonut että mustakin kasvais sellanen aikuisena.
Mä kirjoitan päiväkirjaa joka päivä, tykkään kirjoittamisesta, kun en voi avautua kenellekkään muulle, on johonkin ne asiat hyvä purkaa.
Lääkärissä kerran kävin, ja hän totesi mulla jonkinlaisen paniikkihäiriön, mutta en vaan usko sitäkään.
Ja mulla on todellakin sosiaalisten tilanteiden pelko. Muutenkin olen hirveä jännittäjä ja stressaaja, vaikeaa esim. hoitaa omia asioitani..
Mä en tule hyväksymään että olen tyhmä! Ei sellasta voi hyväksyy itsestään! Kauheeta vaan elää täs epätietosuudes, jokainen päivä vaan menee ohi ja huomaan etten saa mitään aikaseksi.
Lisää vastauksia, jos tunnette samanlaiseks itsenne! :)Kyllä minulla myös on itsestäni niin tyhmä olo välillä! Tunnistin hyvin nuo kuvaukset.. paljon jännitystä, epävarmuutta ja ujoutta sosiaalisissa tilanteissa löytyy täältäkin. Olen myös miettinyt, olenko oikeasti sellainen kuin ajattelen, tyhmä, vai pidänkö vain minä itse itseäni tyhmänä. Se, mitä ajattelemme itsestämme, ei useinkaan välttämättä ole sama, kuin mitä muut ajattelevat meistä.
Se, että pidät itseäsi tyhmänä, varmaan liittyy juuri siihen ujouteesi ja jännitykseesi? Ainakin minulla liittyy. Kun jännittää, menevät ajatukset lukkoon, enkä silloin saa sanottua mitään järkevää ja tunnen itseni typeräksi. Mutta en kyllä oikeastikaan tiedä montaa yksinkertaistakaan asiaa.
Luulen kuitenkin, ja olen huomannut, että jokaisella on asioita, paljon ja yksinkertaisiakin, joita he eivät tiedä. Sellaisia jotka suurin osa muista tietää. Ja saa olla. Se on aivan inhimillistä ja kuuluu ihmisyyteen. Sinä ja minä saamme olla "tyhmiä" monessa asiassa, kukaan ei vaadi meitä tietämään ja ymmärtämään ja olemaan fiksuja! Tai jos vaatii, se on heidän ongelmansa. Jos itse arvostat itseäsi juuri sellaisena kuin olet nyt, ei muiden mielipiteiden tarvitse päästä vaikuttamaan sinuun ja määrittämään arvoasi. Jos muut nauravat sinulle tai pitävät tyhmänä, jos et tiedä jotain asiaa, se tuntuu varmasti pahalta, mutta sinun ei tarvitse antaa sen vaikuttaa arvoosi. Vaikeaa se kyllä on, jos on tottunut siihen, että antaa muiden määrittää arvonsa.. Olisi hyvä, kun vain rohkeasti uskaltaisi olla sitä mitä on ja kysyä asioita, joista haluaisi tietää. Arvostaisi sen verran itseään. Ja sittenhän tietää enemmän, kun vain kysyisi.
Itse olen kokenut, että sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole hirveän tietävä, osaava ja vakuuttava, vaan vähän epävarmempi itsestään, on paljon helpompi olla, kuin päinvastaisen. Ei tieto todellakaan ole mikään ihmisarvon mitta.
Kirjoitit, ettet halua olla tyhmä, etkä tule hyväksymään itsessäsi sitä, tyhmyyttä. Mikä sinun mielestäsi on sitten sitä tyhmyyttä ja mikä todellista viisautta? Onko viisas se, joka tietää paljon faktoja eri asioista? Onko siinä jotain erityisen hienoa? Jos on, mitä?? Sinun kirjoituksesi oli minusta aika viisaan tuntuista.
Jokaisella on oma käsityksensä todellisesta viisaudesta ja tyhmyydestä, eikä ihmisestä mielestäni voi sanoa, että hän on joko tyhmä tai viisas. Varmaan jokaisessa on erilaista tyhmyyttä ja viisautta. Jos ei pärjää lukion pitkässä matikassa, mutta uskaltaa tehdä tutkimusmatkaa omaan itseensä ja elämään pintaa syvemmällä, on se ainakin minun mielestäni paljon arvokkaampaa kuin se, että osaa sitä matikkaa kympin arvoisesti, mutta ei tajua itsestään eikä muista mitään. Tuo nyt oli vähän tyhmä esimerkki, mutta tuli ehkä siitä, että olen nähnyt läheltä elävän esimerkin ihmisestä, joka oli lähes kaikissa kouluaineissa kympin arvoinen ja kertoi kyllä tiedoistaan kovalla äänellä ja monelle! Hän oli ihminen, jonka kanssa monen oli vaikea olla. Eivät ihmiset jaksaneet sellaista jatkuvaa tietopankkia. Liika tietokin voi olla pahasta.
- niin monenlaista
Tiedätkö, että minullakin oli tuon suuntaisia ajatuksia teini-iässä ja parinkympin tienoilla, että olen tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Minä oikeasti monesti toivoin, että olisinpa niin fiksu että osaisin keskustella ihmisten kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Olin vain arka ja jännitin sosiaalisia tilanteita silloin, en ollut tyhmä. En tosin lukenut paljon sanomalehtiä, joten päivänpolitiikasta en olisi mitään kyennyt sanomaankaan, mutta kyllä minulla ajatuksia tuli sitten myöhemmin kun tilanne oli jo ohi.
Osaksi tästä syystä olen halunnut katsoa onko minusta mihinkään. Ensimmäinen kynnys oli lukio, sitten maisterikoulutus ja nyt taistelen viimeisen tohtorintutkinnon kanssa. Eiköhän se riittäne todistamaan itselleni etten ainakaan tyhmä ole. Koetan katsoa uutiset ja lukea lehtiä, mutta kaikkea ei voi siltikään hallita, sen olen oppinut jo hyväksymään.
Varmasti sinäkin osaat jotain joltain alalta, olipa se sitten mitä tahansa. Ole siitä ylpeä ja ainahan voi itseänsä yrittää sivistää, jos ei lukemalla niin vaikka uutisia ja dokumentteja katselemalla. - ..........
Olen aina tuntenut olevani hitaampi kuin muut, vaikka minulla olisikin ns. "hyvä fiilis", enkä vain ajattelisi omaa huonouttani. Kavereiden puheet ja vitsit jäävät usein tajuamatta ja "jumitan" todella paljon monissa arkisissa tilanteissa. Elämäni aikana olen kuullut monen ihmisen sanovan, ettei ole "tyhmempää tyyppiä nähnyt", vaikka en varmasti heille mitään pahaa ole tehnyt.
Osa sosiaalisesta kömpelyydestä menee tietenkin Asperger-syndrooman piikkiin, mutta uskon, että olen aidosti heikkolahjaisempi kuin keskiverto, ÄO 100:n omaava ihminen: Kävin älykkyystesteissä muutama vuosi sitten Asperger-tutkimuksen ohella, ja vaikka suoraa tulosta minulle ei annettukaan, oli sanallinen arvio monin paikoin alle keskiarvon. Ainut vahva osa-alueeni oli yleistieto (mutta kysymykset olivatkin helppoja ja lapsellisia tyyliin "Kuka kävi ensimmäisenä kuussa?"). Eli älykkyysosamääräni todellakin voi olla jossain 85 tienoilla, mikä lähentelee jo lievän kehitysvammaisuuden rajoja.
Lukion olen käynyt, mutta nyt AMK tuottaa vaikeuksia. En yksinkertaisesti pysy toisten mukana esim. laboratoriotöissä: Tehtävien ohjeet täytyy lukea moneen kertaan ennenkuin ne menee "jakeluun". Sama juttu puheenymmärtämisessä ja kirjoittamisessa: olen aina muita hitaampi tajuamaan asiat. Elokuvat, kirjat jne. - todella usein pitää kelata taaksepäin, jotta tajuaa juonen.
Toisaalta vahvuuksiani ovat omaperäiset kiinnostuksen kohteeni, joista tiedän yli kaiken (mutta tällaista harvoin arvostetaan yhteiskunnassa, jossa pitää olla "jokapaikan höylä" ja sosiaalinen menestyäkseen).- terve kaveri?
Taisinpa tunnistaa edellisen kirjoittajan, olet helsingissä AMK:ssa?
- terve vaan
terve kaveri? kirjoitti:
Taisinpa tunnistaa edellisen kirjoittajan, olet helsingissä AMK:ssa?
En asu Helsingissä päin, mutta rauhoittavaa tietää, että sielläkin tällaisia yksinkertaisuuksia liikkuu... :-)
- vanhempieni mielestä
7-vuotiaana äiti antoi minulle elinikäisen keskustelukiellon naisten kanssa, kun tuolloin kerroin ensimmäisistä koulupäivistäni sekä hänelle että vieraalleen. En saa vieläkään (42-v) osoittaa edes sanatonta viestintää hänen nähden tai kuullen.
Tuolloin ensimmäisenä koulupäivänäni sain osakseni syrjinnän vasenkätisyyden takia koko peruskoulun ajaksi omaluokkalaisten tyttöjeni keskuudessa. En ole ollut heihin sen jälkeen yhteydessä, mutta olen saaanut tietää syyn yhden äidiltä.
Isäni mielestä olen aina tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Hän ei ole vielä koskaan puhunut minusta etunimellä.
Uskallan puhua silloin rohkeasti, kun äiti ei ole paikalla. Nykyään olen tarkka myös muun suvun kanssa, sillä he kertovat aivan varmasti kaiken äidille.
Vanhempieni mielestä en olisi kuulunut lukioon enkä korkea-asteelle, mutta menin, kun salasin ne heiltä. - ...
Et sinä tyhmä ole. Sinua ei vain kiinnosta.
- Anonyymi
Mä ajattelen itseäni tyhmäksi koska mä en koskaan muista mitään ja niin ees päin!
On varmaan kaikkien mielestä outo kun tykään koukustakin- Anonyymi
Et sinä ole tyhmä, usko pois.
Ajattelet vain itse niin jostain syystä.
Siinäkään ei ole mitään pahaa, että tykkää koulusta. Sehän on vain hyvä asia, ja kertoo siitä, että haluat oppia asioita.
Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14710762- 563053
- 2072871
- 252147
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171888- 171719
- 141666
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191607"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181553- 831516