Muutin nuorena Ruotsiin kesätöihin.Siitä tuli 15 vuoden helvetti koska ihastuin renttuun ja menin hänen kanssaan naimisiin ja luotin ja uskoin häneen. Olin tuolloin uskovainen ja niinpä hänkin teki parannuksen.Saimme lapsen ja toisenkin,mutta nuoremman ollessa vasta 4 kk.n ikäinen,tulikin yllättäen kirje käräjäoikeudesta.Mieheni haki avioeroa.Se oli shokki minulle.Hän syytti minua lasten (2v. 4kk) kurittamisesta,mikä oli VALHETTA !
Asuin yksin lasteni kanssa vuoden (tänä aikana hän painosti minua kieltämään uskoni Jumalaan,mitä en kuitenkaan suostunut tekemään)Hän ei ottanutkaan eroa ja minä tollo otin hänet takaisin.Sama toistui kolmannen lapsen syntymän jälkeen.(Tätä lasta odottaessani mieheni käski tehdä abortin,johon en kuitenkaan suostunut).
Neljännen lapsen syntymän jälkeen muutimme takaisin Suomeen.Minä muutin ensin lasten kanssa ja mies tuli perässä,rakensi talon,jonne muutimme.(keskeneräiseen,koska mieheni valehteli sen olevan jo valmis).Muutot olivat kauheita.Tavaraa katosi ja tuhoutui.Syntyi viides ja viimeinen lapsemme ja taas sama kuvio jatkui..
Erohakemuksia tippui muutamien vuosien välein koko avioliittomme ajan... Kunnes viime vuonna erosimme.
Olin koukussa narsistiin yli 30 v. Alistettuna,nöyryytettynä,pahoinpideltynä ja aivopestynä,että olen laiska huora,jolta viedään lapset,jos yritän viedä eron loppuun saakka.Hänellä se oli vain keino saada minut kontalleen tekemään kaikki asiat kuten hän haluaa... Nyt olen tutustunut internetin avulla narsistien uhrit tuki ry sivuihin ja tiedän aika paljon narsismista.
Tukea tarvitsevia on varmasti paljon.
Haluaisin kuulla samaa kokeneista.
Asuin yksin lasteni kanssa vuoden (tänä aikana hän painosti minua kieltämään uskoni Jumalaan,mitä en kuitenkaan suostunut tekemään)Hän ei ottanutkaan eroa ja minä tollo otin hänet takaisin.Sama toistui kolmannen lapsen syntymän jälkeen.(Tätä lasta odottaessani mieheni käski tehdä abortin,johon en kuitenkaan suostunut).
Neljännen lapsen syntymän jälkeen muutimme takaisin Suomeen.Minä muutin ensin lasten kanssa ja mies tuli perässä,rakensi talon,jonne muutimme.(keskeneräiseen,koska mieheni valehteli sen olevan jo valmis).Muutot olivat kauheita.Tavaraa katosi ja tuhoutui.Syntyi viides ja viimeinen lapsemme ja taas sama kuvio jatkui..
Erohakemuksia tippui muutamien vuosien välein koko avioliittomme ajan... Kunnes viime vuonna erosimme.
Olin koukussa narsistiin yli 30 v. Alistettuna,nöyryytettynä,pahoinpideltynä ja aivopestynä,että olen laiska huora,jolta viedään lapset,jos yritän viedä eron loppuun saakka.Hänellä se oli vain keino saada minut kontalleen tekemään kaikki asiat kuten hän haluaa... Nyt olen tutustunut internetin avulla narsistien uhrit tuki ry sivuihin ja tiedän aika paljon narsismista.
Tukea tarvitsevia on varmasti paljon.
Haluaisin kuulla samaa kokeneista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
et alistunut aborttiin sillä varmasti on paljon naisia jotka aivopestynä alistuu myös siihen.
Ei abortti ole aina naisen valinta,jos koskaan?
kiitos
No en oikeen tiiä...
Mikä oli outoa ? Vain kokemuksesta voi toista ymmärtää...
Hei,
Luettuani tekstisi tuli kylmät väreet pintaan. Olen elänyt 11 vuotta, korkeakoulututkintoja omaavan narsistin kanssa. Hän osaa olla muiden ihmisten seurassa kuten työssään, seurallinen , sosiaalinen hyvin pidetty mies. Mutta kotona silloin kun olemme kahden hän muuttuu usein piruksi. On mustasukkainen, vaikka juuri kun olin sairaana, tapaili kahta matc.comin naista. Ei kuulema kuulu minulle, kun hän sai fiksua älykästä keskustelu seuraa. Tiedän että ne eivät jääneet pelkkään keskusteluun. Minä olen ollut yrittäjänä 20 vuotta ja työhöni tyytyväinen kauppatiet.yo Olen tyhmä ja laiska ja ääliö kun en edes maisterin papereita tehnyt. Minun mollaamista, käskyttämistä ja palvelijan asemassa olemista kyllä vaaditaan. Mitään arvoa ei minulla ole. En tiedä miksi vielä roikun tässä, mutta olen jo aiemmin eronnut ja nyt tuntuu pahalta taas repiä ja rakentaa. Olen yrittänyt harrastaa jotain, mutta niissäkin olen vaan huoraamassa, samoin kun tapaan mies asiakkaitani, niin aina huoraan. En tiedä pitäiskö tässä nyt sitten iskeä vieras mies ettei syyttä haukuttaisi. En usko kuitenkaan senkään muuttavan mitään.
Tulipahan taas purettua kun tuntuu ettei sovi nahkoihinsa enää. Tsemppiä sinulle kanssa sisareni!
mitä ihmettä olette tuollaisissa suhteissa! En ikinä suostuisi moiseen!
kiitos.. mollaamista se on ollut meilläkin,niin että ystävät,sukulaiset ja jopa vieläpä omat lapsenikin(ei onnex aivan kaikkia)sai karkotettua elämästäni...osa joksikin aikaa...Nyt on muutamat heistä palanneet takaisin elämääni.Nuorin siskoni kymmenen vuoden jälk.
Hanki tietoa narsismista ja sen uhreista,niin et ihmettele.. Ei heistä ole niin helppo irrottautua.. he osaavat niin hyvin alistaa.aivopestä,valehdella ja manipuloida toista ihmistä.Siihen väsyy myös niin ettei jaksa tehdä asialle mitään.Ei muuta,kuin vain toivoa,että kaikki muuttuu hyväksi jälleen.
itse annoin alistaa ja mollata itseäni vuosikaudet.HYvin tuntui menevän perille kaikille kuinka "huono" olen.Lapsille hän antoi esimerkin ettei äiti ole mitään,sitä saa kohdella miten vain ja kulloinkin voimassa olevalle "tyttöystävälle" kertoilla asioita.Myötätuntoa ja ymmärrystä varmaan löytyi,niin vakuuttava hän oli.Pelastuksekseni tuli reipasotteinen tyttöystävä.Hän halusi mieheni ja tottakai myös sai.Nyt elämä on rauhallista ja mukavaa.Olen saanut itsetuntoni pikkuhiljaa takaisin.Ihmettelen nyt miten ihmeessä kestin niinkin kauan.Myös lapseni näkevät nyt asiat toisin ja hyvät suhteet ovat säilyneet.
Ymmärrän Teitä kanssasisaret, ei se helppoa ole ollut minullakaan, joskaan ei ihan yhtä kamalaa.
Mutta, mutta täytyy yrittää niiden pienten takia jo toisessa polvessa.
kannata sanoa, ettei moiseen suostuisi, sillä voi mennä vuosia, ennen kuin itse tajuat, minkälaisen henkilön kanssa olet tekemisissä.
Sillä niin taitavia he "taudissaan" ovat.
T: Isäni on narsistisen lunteen omaava.
Jos joku haluaa tutustua lähemmin narsismin olemukseen suosittelen Jorma Myllärniemen kirjaa Narsismi, vamma vai voimavara. Linkissä pieni sample kirjan annista.
http://www.jotte.info/
Ajattelin kysyä neuvoa teiltä kokeneemmilta kanssasisariltani, että onko mieheni käytös narsismia vai normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa? Meillä on hyvin toimiva parisuhde periaatteessa, suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta jne. Silloin kun meillä on hyviä aikoja kaikki on loistavasti. No riidan tullen, puhkeaa perhehelvetti.. Esimerkiksi tänään pyysin miestäni auttamaan siivouksessa. Hän oli ollut koko aamupäivän harrastuksissaan ja minä olen jo parin viikon ajan ollut kotona sitkeän flunssan kourissa. Kun hän tuli kotiin pyysin, että hän auttaisi ja asiallisesti huomauttelin, kun hän oli mm. keittiöön jättänyt sotkujaan, jonka olin juuri eilen järjestänyt. Mieheni ei ole mikään innokas siivooja, harvoin tekee vapaaehtoisesti mitään ja useimmiten jättää mm. vaatteitaan,astioita ym. pitkin ja poikin. No hän sai rauhassa nukkua pienet päiväunet, herättyään alkoi imuroimaan.. Hän kiroili koko imuroinnin ajan, huusi minulle, että tulisin ensin ottamaan ylimääräisiä tavaroita hänen tieltään pois.. Haukkui minua paskasiivoiseksi akaksi, minunkin sotkujani oli olohuoneessa, joita hän joutui järjestelemään.. Sanoin hänelle, että olen joutunut koko parisuhteemme ajan siivoamaan hänen sotkujaan.. Hän heitti roskiin mainospapereitani tosi vihaisesti ja hajoitti sandaalini, kun huusi,että ne ovat tiellä. Aloin itkemään, koska ei tuntunut kivalta.. Hän haukkui, etten tiedä työnteosta mitään! Vaikka olen korkeasti koulutettu, työskentelen ahkerasti ja ajan työn takia pitkiä matkoja!! Eli parisuhteemme toimii muuten, mutta riidellä me emme osaa. Millään en kuitenkaan haluaisi erota. Tämä nyt oli vasta pikkuriita, useimmiten riidat ovat vielä paljon isompia ja mieheni loukkaa aina verisesti riidan tullen, joka on mielestäni henkistä alistamista. Riidat saattavat kestää useita päiviä, eikä hän koskaan pyydä oma-aloitteisesti anteeksi. Sitten kun minulla on oikein paha olla, niin vaan itken ja itken, eikä hän edes silloin tule lohduttamaan! Itse olen mahdottomqan kiltti ja yleensä pyydän aina ensin anteeksi, vaikka hän olisi ollut miten julma. Hän osoittaa syvää halveksuntaa aina riidan tullen minua kohtaan! Pelottaa ajatus lasten tekemisestä, jos emme saa riitoja normalisoitua. Pelottaako, osaako hän olla tukenani henkisesti ne kaikki 9 kuukautta. Pelottaa, auttaako hän kotitöissä sitten. Mitä teen? Rakastan häntä kuitenkin.
Kuulosti liitoltani, siivouksineen kaikkineen.
Ei tiikeri pääse raidoistaan, ainkaan ennen kunnon terapiaa. Hän päästää hallisemattoman lapsen ulos, eli taustalla on meitä isompaa.
Rakkaus on kunnioittamista. Mitä se sinun mielestäsi on? Jos lapsi tulee, velvollisuudet lisääntyvät, valvominen väsyttää. Kuinka luulet hänen muttuvan? Nuo kuvaamasi ovat syvällä ihmisen persoonallisuudessa, eli en usko tilanteen korjaantuvan. Me naiset halaumme vain aina uskoa parasta. Miten hän selitää sinulle nuo raivonkohtauksensa? Jos hän ei ota niistä vastuuta, vaan syyttää sinua, voit olla tekemisissä narsistin kanssa.
Olen pahoillani puolestasi,jos koet, että sinun loppuelämäsi on hyvä näin. On parempaakin!!!!
Itse olin kymmenen vuotta diagnosoidun narsistin kanssa, ja he eivät parane.
Narsisti on nimenomaan kykenemätön kokemaan empatiaa. Julma on ihminen,joka jättää sinut itkemään yksin. Minun exäni teki samoin ja sanoi, että hänen ei tarvitse koskaan pyytää anteeksi, sillä kaikki hänen tekonsa ovat harkittuja.
Kuten jossain viestissä sanottiin, narsisti ei parane. Lähde, ennenkuin sinut on ihan alistettu kokonaan, murrettu ja saatu nurkaan myttynä itkemään.
ei ole parisuhteeseen kuuluvaa.Kuvailemasi siivöuskohtaus toi elävästi mieleeni ent. mieheni harvat siivoushetket.Kirosanat kaikuvat vieläkin korvissani.Mieti vielä.Miehesi ei ole kypsä isäksi ja todennäköisesti sinä tulet olemaan vastuussa kodin ja lapsenhoidosta.Jo lapsesi takia et halua kuulla ahdistavaa siivoushetkeä eli siivoat itse.Kiitosta mieheltäsi et tule saamaan,hän näkee kaikessa ja kaikesta vain huonot puolet ja muistaa kertoa sinulle vaikkei muuten puhelias olisikkaan.
Pääsin juuri irti kuvaamasi kaltaisesta tilanteesta. Mieheni oli aina näitten riitojen aikana todella julma tyranni. Hänen sanojensa ja tekojensa kauheuksilla ei tuntunut löytyvän rajoja. Nyt yritän
jotenkin kasata itseäni henkisesti eheäksi.
Voisiko auttaa jos et millään lailla reakoisi miehesi imurointitapahtumaan.Tiedän,vaikeaa ja ahdistavaa se kuuntelu on.Hän on aikuinen ihminen.Voisit kysyä häneltä asiallisesti että mikä on,mitä tuo meuhkaaminen tarkoittaa?Onko jokin hullusti?Mikä saa hänet käyttäytymään kuin 5vuotias lapsi?
Yleensä molemmat käyvät töissä ja kotityöt kuuluvat molemmille.Me naiset monesti kuvittelemme että mies tykkää imuroida.Hän voisi ottaa mieluummin ruokahuollon hoitaakseen.(kaupassa käynti,päivällisen laitto) tai pyykkihuolto tai muu siivoaminen ehkä.Imuroiminen on vain siitä pieni osa.Jos kerran viikossa imuri hurraa,vuodessa 52vk jos mies tekee sen näyttävästi 2kertaa jää vaimolle vielä 50kertaa vuodessa!
Luin juttusi läpi ja pisti silmiin tuo asia,jossa sinunkin mies painostanut aborttiin..Meillä neljä lasta,joista 3 kohdalla mies kehotti tekemään abortin,vaikka ihan yhdessä ne lapset saatettu alkuun ilman pakkoa ilman vahinkoa.Mulle kun ei raskaus sovi tai ei ole rahaa hänen mielestään! Ei sitten siinä tekovaiheessa tuollaiset asiat painaneet:O
Pahinta mitä mies naiselleen on tehdä on sano et tee abortti,kun kuitenkin eletään parisuhteessa ja me naimisissakin oltiin.Ne sanat on iäksi syöpyneet sydämeen ja loppujen lopuksi tunteet kuiolee tuollaista ihmistä kohtaan.Ja eihän ne ainoita asioita ollut,mitä liitossa tapahtui.Mut toisen henkinen alistaminen ja älytön mustasukkaisuus oli arkea.Kestin jopa 20v tuota,sitten se malja vuosi yli ja lähdin..
Tässä on vuosi opeteltu elämään ilman alistavaa suhdetta.Kumma.kuinka sitä on niin tottunut siihen,et toinen määrää sun elämää.Yksin on turvaton olo,vaikka henkisesti helpompaa.Ex löysi heti uuden ja on aloittanut uuden elämänsä "sielunkumppaninsa ja sen oikean kanssa".Nuo olen häneltä itseltään kuullut.Elämä hymyilee hänelle.
Itselläni on sellainen haikea mieli.Miettii,et teinkö oikein..ja kyllä sitä kaipaa entistä,aika kultaa muistot ja muistaa ne hyvät hetket..Mut lähtöäni en kadu,se oli oikea ratkaisu..
on ihan samanlaista ollut mieheni kanssa heti siitä hetkestä lähtien kun hän sai minut rakastumaan itseensä. Tästä on 6 vuotta aikaa.Olemme kohta asuneet yhdessä 4vuotta, naimisissa 2v, lapsi 1v.,uusi omakotitalo 1v...ja mieheni on minua 19 vuotta vanhempi.
Elämä on helvettiä vaan päivä päivältä enemmän.Olen ihan hilkulla lähteä, olen avautunut asiasta miehen äidille, omalle perheelleni.parille kaverille..joiden kanssa vielä tekemissä olen ollut vaikka muut suhteet ovat melkein kariutuneet miehen myötä.
Hyvät hetket meilläkin on oikein "ihania", ne hetket saa uskomaan että ehkä jos en ihan vielä lähtisikään.vaikka totuuden tiedän koko ajan silti.Vihaan miten mies kohtelee minua lapseni nähden. Viimeisilläni raskaanakin mies nöyryytti minua,pisti minut polvillaan anelemaan, minulta kuoli samoihin aikoihin yllättäen läheinen ihminen, mies ei ollut tukena.Niin näitä hyviä hetkiä on ehkä 1-2krt/kuukaudessa.
Vihaan itseäni miten lapseni on saanut tuollaisen isän.Hän ei siis todellakaan auta lapsenhoidossa,kotitöissä tai missään.Jos auttaa niin tekee siirtä kauhean numeron, esim. juuri vaikka olkkarin imuroinnista, kirosanat lentelee ja huuto kuuluu.Olen syyllinen ihan kaikkeen.Vihaan sitä miestä.vihaan itseäni niin kauan kunnes pääsen pakoon.
Pelkään erota, en koskaan voisi antaa tytärtäni hänelle viikonlopuksi.En uskaltaisi.En koskaan.
se on ainut asia joka estää minun lähtöni ..minun täytyy olla varma että en joudu tyttärestäni luopumaan koskaan jos lähden..olen täysin neuvoton mitä teen asioille.
joten neuvoni niille ketkä eivät ole yhtä pitkällä..juoskaa pakoon!ennen kuin on liian myöhäistä.se sattuu varmasti, mutta enemmän sattuu myöhemmin..voin vannoa sen.
Lähde!
Minäkään en uskaltanut vuosiin lähteä ja kuinka sitä kadun! Kauheaa on joka tapauksessa, mutta tässä lapsesi saa kärsiä paljon.
Jos mies sitten pelottaa lasta, ei häntä sinne väkipakolla voi laittaa. Ota perheneuvolaan ja lastensuojeluun yhteyttä ja kerro tämä. Jos tapaamiset eivät sitten suju, ne voidaan hoitaa valvotusti. Välttämättä mies ei laita lasta kärsimään, sinut vain.
Meillä oli niin, että lapselle oli aika okei, tosin selän takana uhkasi meidät tappaa. Siinä tuli jo laki mukaan sitten. Siihen voi soittaa lastensuojelun ja poliisin mukaan, jos ei muuten asetu.
Neljä vuotta on kulunut ja nyt alkaa tilanne vasta rauhoittua niin, että 95 %ajastani saan olla oma itseni.
Itse en ole exän kanssa juuri tekemisissä ja se on juuri se tekijä, joka vain ja ainoastaan auttaa tällasiin miehiin.
Minkä kuvan annamme lapsillemme itsestämme ja suhteestamme, on tärkeää. Luuletko, että lapselle on parempi olla tilanteessa, jossa varmasti aistii tunnelman? Minua kaduttaa se, että en lähtenyt aikaisemmin. Vuosia menee kuitenkin toipumiseen, joten sitä parempi mitä aiemmin aloittaa.
Suhde ei ole mitä haluat, siis miksi pitää siinä sekä itsesi että lapsi? Pelot saamme voitettua kun tiedämme mitä tehdä kehen ottaa yhteyttä. Ota siis pikaisesti yhteyttä perheneuvolaan ja kerro tilanteesi.
Älä enää roiku hiljaa hirressä! Minä niin tein ja toivon, että olisin silloin osannut etsiäneuvoja saman kokeneilta ihmisiltä.
Olen ollut samassa paskassa 10 vuotta narsistisesta häiriöstä kärsivän kanssa. En jaksa edes kommentoida, on niin uuvuttava aihe! Nyt olen vapaa mutta toipuminen kestää näköjään kauan. . . ja lapsiparat kun joutuvat olemaan aina vaan tekemisissä isänsä kanssa! :(
Voimia kaikille saman kokeneille!
todella itsekäs. Hän muutti alkusyksystä pois yhteisestä kodistamme. Kun keskustellaan perheen ja parisuhteen tulevaisuudesta, lapsen hyvinvoinnista, taloutemme vaaroista jne, niin järjellistä näkökulmaa on ihan turha odottaa. Odottaisi sentään äiti-ihmiseltä hieman kypsempää asennetta eikä vaan minä itse. Hänen vanhempansakin ovat yrittäneet takoa päähänsä järkeä, ettei ero ole välttämättä tässä oikea tie. Syynä on vain hänen kärsimättömyytensä käsitellä vaikeita asioita ja vastoinkäymisiä. Aina pitäisi mennä siitä mistä aita on matalin.
Enhän toki ole itsekään mikään pulmunen, viallisia tässä kaikki ollaan enemmän tai vähemmän. Olen osasyyllinen ongelmiin. Minulla kuitenkin riittäisi halukkuutta ratkoa ongelmia aikuismaisesti ja joka kiven kääntäen. Rakastan vaimoani kaikkine oikkuineenkin.