Seurustelen mukavan ja kunnollisen miehen kanssa, pidän hänestä paljon, mutta mitään vakavampaa en voi ajatellakaan hänen kanssaan. Tarkempi tutustuminen on tuonnut esiin muutaman seikan joka sulkee pois yhteen muuttamisen ( ei paljon siivoa omaa kämpää / villakoirat vilistävät pitkin nurkkia, suhteelisen laiska tekemään muitakaan kotitöitä, hommat jää usein puolitiehen ja makumme kavereiden suhteen toivottoman erinlainen = ei siis koskaan yhteisiä ystäviä )
Jo nyt hän pitää minua kalustoon kuuluvana ja käyttäytyy niin kun myös hänen koti ( työt ) olisivat minun ongelma. Hän voi pitää vaikka koiran paskaa keskellä lattiaa, en siitä koskaan huomauta, vaikkakin näen sen. Johtopäätökset siitä kuitenkin olen vetänyt, ja vältän käymästä hänen kotonaan, mutta käydessään minun luona hän jättää likaisia astioita olohuoneeseen, vaikkakin olen kertonut keittiön olevan ruokailua varten. Inhoan syömistä muualla, mutta joko hän ei välitä minun tunteistani tai sitten on hieman yksinkertainen, veikkaan ensimäistä. Hänen toteamus oli vain " älä ole noin tarkka, mitä se haittaa ? "
Tiedän hänen suunnitelevan kihloja ja yhteen muuttoa, joten on aika tullut jättää hyvästit. Mutta neuvokaa miten teen, etten turhaan häntä loukkaa. Mutta en voi ajatelle muuttavani saman katon alle jos se tietää siisteydestä luopumista tai kotitöiden tuplaantumista. Ja kun kerran hänellä ei ole taipumusta elää siististi, tunteista huolimatta on tehtävä pänät. Rakkaus ei riitä korjaamaan erinlaisen näkemyksen tekemää railoa.
Jo nyt hän pitää minua kalustoon kuuluvana ja käyttäytyy niin kun myös hänen koti ( työt ) olisivat minun ongelma. Hän voi pitää vaikka koiran paskaa keskellä lattiaa, en siitä koskaan huomauta, vaikkakin näen sen. Johtopäätökset siitä kuitenkin olen vetänyt, ja vältän käymästä hänen kotonaan, mutta käydessään minun luona hän jättää likaisia astioita olohuoneeseen, vaikkakin olen kertonut keittiön olevan ruokailua varten. Inhoan syömistä muualla, mutta joko hän ei välitä minun tunteistani tai sitten on hieman yksinkertainen, veikkaan ensimäistä. Hänen toteamus oli vain " älä ole noin tarkka, mitä se haittaa ? "
Tiedän hänen suunnitelevan kihloja ja yhteen muuttoa, joten on aika tullut jättää hyvästit. Mutta neuvokaa miten teen, etten turhaan häntä loukkaa. Mutta en voi ajatelle muuttavani saman katon alle jos se tietää siisteydestä luopumista tai kotitöiden tuplaantumista. Ja kun kerran hänellä ei ole taipumusta elää siististi, tunteista huolimatta on tehtävä pänät. Rakkaus ei riitä korjaamaan erinlaisen näkemyksen tekemää railoa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Paljon mieluummin haluan kuulla, että "Olen nyt miettinyt meidän juttua 2kk ja tullut siihen tulokseen, ettei tästä tule mitään." kuin että heität "En ole enää kahteen vuoteen rakastanut sinua ja kaiken aikaa miettinyt miten erota sinusta." Sitten se kulunut kaksi vuotta menee filminä sen äijän silmissä ja ne kaikki enteet mitä se ei aikasemmin huomannu, paistaa nyt selvinä sieltä filmiltä. Kaks vuotta se on mielestään rakastanu täysiä ja suunnitellu yhteistä tulevaisuutta ja toinen miettiny vaan eroa. Saattaa paukahtaa aika katkeraksi se ukkeli.
Ennen eroprosessia heität tommoset 2-4 viikkoa jotain semmosta juttua&käyttäytymistä, että hän tajuaa jonkin olevan vialla. Riippuu miehen älykkyysosamäärästä, paljonko hän vaatii.
Sitten heität pommin perjantaina, niin teillä on viikonloppu aikaa jutella asiasta ja hänen ei tartte mennä duuniin rääkymään.
Onhan se vittumaista jättää, kun toinen suunnittelee yhteistä tulevaisuutta ja kotiorjansa rengastamista, mutta minkäs teet. Kyllä se ymmärtää sua viimeistään kahden vuoden kuluttua.
Ainii se joko alkaa raivota, itkee tai möllöttää vaan apaattisena. Kandee sitten varoa, ettet säälistä jatka sitä juttua. Sitten vuoden päästä taas sama rumba.
Jooh, mulle exä töksäytti päin naamaa viiden vuoden jälkeen, että haluaa muuttaa pois ja erota. Sanoi vielä, "että oon miettiny tätä vakavissani pari kuukautta ja oon mä oikeestaan jo pari vuotta tai jopa aina tienny ettei tää oo oikein mun juttu". Siis uskomatonta! Onko niin vaikea puhua asioista?? Hän ei edes antanut niitä pieniä vinkkejä, varmasti oisin huomannut. Toki riitoja välillä oli, mut sehän kuuluu asiaan. Mutjoo valivali, ei auta, elämä jatkuu...
naisen perään kannata itkee ku se 3-6kk. Niitä ravaa tuolla liiaksi asti, että kannattais yhden takia alkaa mököttään.
Asioista on todellakin joskus vaikea puhua, varsinkin kun vastapuolena on mies!Anteeksi vain.
kannattaa sanoa vaikeatkin asiat. Miehelle saattaisi olla hyödyksi, että kertoisit todelliset syyt lempesi hiipumiseen (fiksu saattaisi jotain oppiakin). Mutta ei kai siivous tai sen puute voi olla oikea syy lopettaa suhde. Rakastetun viat alkavat ärsyttää vasta sitten, kun lempi on hiipunut. Se, että hän ei välitä toiveistasi, kertoo melko selvästi, ettei hänkään sinusta paljon välitä.
Kyse ei ole siitä ettekä rakastaisi vaan siitä että meillä on eri käsitys siivouksen tasosta ja sen jakamisesta. Hän kuvittelee että se on naiselle luontaista ja hauskaa ( hah ), pitää siististä kodista mutta ei itse osallistu sen ylläpitoon. Odottaa minun vastaavan yksin siitä. Jättää kaiken lojumaan pitkin lattiaa ja pöytiä.
Mistä moinen harhaluulo että vasta kun rakkaus hiipuu huomaa toisen ärsyttävät tavat????
Rakkaus huomaa toisen hyvät ja huonot puolet, mutta auttaa jaksamaan ne huonot kunhan hyvät painavat enemmän vaakakupissa.
Olen 35 vuotias sinkku ja itsenäinen nainen joka kaipaan ystävää ja rakastettua vierelle en huollettavaa pikkupoikaa joka hakee äidin korviketta. Vasta hänen halunsa muuttaa yhteen toi selvästi esiin että hänestä se olisi mukavampaa kun joku hoitaisi sen ikävän arjen. Siis epäilen hänen tunnetta ja hänen hakevan vain mukavuutta ja passaamista. Siis kyllä tämä on se syy että luovun rakastamastani miehestä ( tulisin vain katkeraksi parissa vuodessa )
Olet ihan oikeassa, et voi ruveta kotiorjaksi.
Mutta oletko todella puhunut asiasta ja niin, että hän todella kuuntelisi.
Ennen kuin eroat, voit vielä antaa oikean mahdollisuuden miehelle parantaa tapansa. Hän raukka ei ehkä sittenkään ole tajunnut, miten tärkeästä asiasta on kyse (sanoihan: älä ole niin tarkka).
Eli iske ukaasi pöytään, joko sinä tai uusi asenne siisteyteen. Jos ei vieläkään ymmärrä, todella otat ja lähdet, mutta mahdollisuuksin palata, jos muutosta näkyy.
Ehkä vähän brutaalia, mutta jotkut ei vaan käsitä nätisti sanomista. Lisäksi, jos saat suostuteltua, voisitte puhua asiasta myös jonkun ulkopuolisen kanssa.
tai uhkailla. Luonteeseeni ei kuulu narina tai räpätys, minusta riittä että olen kauniisti kertonut hänelle kuinka paljon arvostan siistiä kotia ja kieltäytynyt menemästä hänen luokseen koska siellä on likaista.
Siihen kuunteleeko hän minua en voi vaikuttaa ( silloin kun toinen ei merkitse riittävästi ei hänen puheillakaan tai toiveilla ole merkitystä ) Luulen että hän tietää minun rakastavan ja siksi pitää minua varmana saaliina johon ei kannata energiaa tuhlata. Hänen päänsä sisälle ( tai sydämeen ) ei muut voi vaikutaa kun hän itse. Jos halua ei ole riittävästi ei se käskemällä sinne mene.
Yhdessä emme vielä asu ja miksi muutaa yhteen jos lopputulos näytää jo nyt aika epätoivoiselta.
"Jos halua ei ole riittävästi ei se käskemällä sinne mene."
Tuttu juttu. Enkä minäkään nyt ihan pakkottamisesta puhunut. Mutta kuten itsekin oivalsit hänen pitävän sinua "varmana saaliina", tämä harha saa hänet vähättelemään sitä, mitä sanot, varsinkin kun hänelle on ilmeisesti pinttynyt käsitys, että siivoaminen on "naisten hommia".
Siispä jos et enää olisikaan "varma nakki", voisi olettaa äänen kellossa muuttuvan. Mutta jos ei auta tämäkään, niin ei. Sitten kai teet lopulliset päätelmäsi.
Mutta kun muutetaan yhteen jaksanko leikkiä ja antaa toiselle jatkuvasti viestiä että en ole koskaan varma nakki. Muutos joka siitä seuraisi tuskin olisi pysyvä ja kestäisi vuodesta vuoteen.
Koska rakasta jatkan siinä toivossa että muutos tapahtuisi, mutta olen alkanut varautua suhteen päätämiseen vaikka rakastankin häntä.
No, en usko että täällä konstilla sinänsä saat pysyvää muutosta :(
Mutta ajatus olikin, että kerran ravisteltua hän ehkä (ja toivottavasti) saattaisi alkaa ajatella itsekin asiaa eli siis edes kerran TODELLA kuuntelisi, mitä sanot tässä asiassa.
En mene vannomaan, että toimii, mutta olisipa hänellä itsellään mahdollisuus tajuta muutoksen tarve.
Onnea, mitä sitten teetkin!
Olet oikeassa siinä, että rakkaus ei riitä korjaamaan erilaisen näkemyksen aiheuttamaan railoa.
Ole järkevä ja jätä mies, vaikka se hemmetisti sattuukin!
Omakohtainen kokemus on se, että saa todellakin tehdä 2ihmisen työt, kun toista ei kiinnosta mikään mikä liittyy kotitöihin. Omassa kodissaan hän eli keskellä kaaosta, villakoirien ympäröimänä, eikä viitsinyt edes siivota, kun tulin käymään, vaan varotteli hississä, että kämpässään on taas kaaos... (kumpa silloin olisin älynnyt sanoa, että tulen takaisin kun hän on siivonnut, no nyt on enää turha itkeä.)
Kuinka ollakkaan, asiat menivät niin, että rakkaus voitti ja hän muutti luokseni. Saan tehdä kaikki itse ja olen aivan loppuunpalanut. Nyt olen ajatellut, (1vuoden yhdessä asumisen jälkeen) että hän saa lähteä. En jaksa enää,en jaksa enää itkeä hänen takia eikä minun tarvitsekkaan. Haluan elämältä muutakin kuin piian hommia ja vätystä miestä, joka jaksaa kaikesta huolimatta vaan valittaa..
Ota itseään niskasta kiinni ja tee jotain, ettet kadu loppuelämääsi!
Lämmintä kesää sulle!
Ps. käyppä katsomassa *riidat ja sopiminen ->miten mies auttamaan kotitöissä* niin sulle selviää mihin soppaan olet ehkä myös kauhaasi laittamassa.