Tasoitepölyn vaarat

Kyllä tutkimuskin osoittaa, että tasoitepölystä on terveyshaittaa.

Jälkikäteen ilmenneiden rajujen flunssien lisäksi sain melkein heti remontin alettua lyhytaikaisen huulirohtuman. Se parani noin viikossa remontin päättymisen jälkeen. Huuleni kuivuivat ja rohtuivat verille aivan omituisesti, ei koskaan ole ilmennyt vastaavaa. Tosi epämiellyttävää.

Sitä pölyä tuli siis hengitettyä aika reippasti silloin remontin aikana, kun en tajunnut vaaraa. Nukuinkin siis samassa huoneessa, mikä oli erityisen huono ratkaisu.

Ja imurista sanoi kodinkoneiden ammattikorjaaja, että niillä ei missään nimessä saisi imuroida tasoitepölyä, siitä menee moottori rikki. Hän väitti varmaksi syyksi imurini simahtamiseen juuri tasoitepölyn. Olisipa joku kertonut sen minulle silloin, kun imuroin iltaisin remontin jälkiä kotonani!

Kyseessä siis kuitenkin ihan tavallinen yksiön remppa, tapettien poisto, vanhan tasoitteen hionta paikoin pois ja uuden laitto hionta sekä maalaus.

Tutkimustakin aiheesta löytyy. Tässä on tekstiä Työterveyslaitoksen sivulta:

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2004-03/05.htm

Kemikaalit ja rakennusmaalaus: Maalareita haittaavat työssä eniten tasoitepölyt
Riitta Riala, Ari Kaukiainen

Työterveyslaitos on tutkinut rakennusmaalarien työn haittoja ja heidän kokemiaan oireita. Hieman yllättävästi rakennusmaalarien käyttämistä kemikaaleista eniten haittaa oli tasoitteista, alkydimaaleista ja yleensä hiontapölystä. Rakennusmaalauksessa käytettiin aikanaan runsaasti liuotinmaaleja. Vesiohenteisten maalien käyttöönotto on kuitenkin vähentänyt maalarien liuotinaltistumista merkittävästi.

Emäksisinä tasoitteet ja tasoitepöly ärsyttävät ihoa, silmiä ja hengitysteitä. Työmenetelmien ja suojainten oikea valinta onkin tärkeää haittojen ehkäisemiseksi.

Alkydimaalien käyttö näyttää olevan yllättävän yleistä sekä maalarien antamien tietojen että käyttötilastojen mukaan. Vesiohenteiset maalit eivät sinänsä näytä olevan suuri ongelma käyttäjilleen, kun otetaan huomioon niiden suuri käyttö. Vesiohenteisten maalien käyttöön tulisi edelleen rohkaista sekä tuotekehityksen että suunnittelijoille ja maalausliikkeille suunnatun tiedotuksen avulla.

Maalareilta kysyttiin kemikaalien käytöstä ja suojaimista

Yhteistyössä Suomen Maalarimestariliitto ry:n, Rakennusliitto ry:n ja Väriteollisuusyhdistyksen kanssa ja Työsuojelurahaston osittaisella tuella tehty tutkimus toteutettiin vuosina 2000–2002.


Kyselytutkimukseen poimittiin Rakennusliiton jäsenrekisteristä 1000 rakennusmaalaria ja verrokkeina 1000 kirvesmiestä. Kyselyllä selvitettiin työoloja, työssäoloaikaa, käytettyjä työmenetelmiä ja materiaaleja, yleistä terveydentilaa ja siihen vaikuttavia elämäntapoja sekä työhön liittyviä oireita ja sairauksia. Kyselyyn vastasi toimialalle tyypillisesti 60 % molemmista ammattiryhmistä.

Noin 20 % maalareista käyttää edelleen alkydimaaleja lähes päivittäin, mutta alkydien käyttö on vähentynyt selvästi aiemmasta. Vesiohenteisia maaleja ilmoitti käyttävänsä 80 % maalareista päivittäin. Maalarit kokivat selvästi kirvesmiehiä enemmän haittaa työympäristössään liuotintuotteista, maalisumusta, syövyttävistä ja ärsyttävistä aineista sekä tasoitepölyistä. Paljon tai melko paljon haittaa liuottimet aiheuttivat kolmelle neljästä maalarista. Vesiohenteiset maalit aiheuttivat paljon haittaa vain 2 %:lle ja jonkin verran haittaa 17 %:lle maalareista. Pölytyöt olivat ongelmallisia sekä kirvesmiehille että maalareille, 80–90 % molemmista ryhmistä koki niistä paljon tai melko paljon haittaa.

Maalareilla hengitystie- ja iho-oireita

Hengitystieoireet olivat maalareilla yleisempiä kuin kirvesmiehillä. Molemmat ammattiryhmät kokivat hiontatöiden aiheuttavan eniten hengitystieoireita, kuten yskää, astmaoireita ja nuhaa, oireesta riippuen 48–67 % ilmoitti syyksi hiontatyöt. Maalarit kokivat oireiden aiheuttajiksi myös liuotinmaalityöt sekä tasoitetyöt. Vesiohenteisiin maaleihin oireensa yhdisti 6–7 % maalareista.

Käsien iho-oireita oli esiintynyt kolmasosalla maalareista ja neljäsosalla kirvesmiehistä viimeisten 12 kuukauden aikana. Maalarit ilmoittivat iho-oireiden aiheuttajiksi yleisimmin hiontatyöt (56 %), tasoitetyöt (53 %), alkydimaalit (30 %) ja muut liuotinmaalit (33 %).

Mitä tasoitteet ovat?

Tasoitteita käytetään pintojen epätasaisuuksien peittämiseen lattioissa, katoissa ja seinissä.
Seinätasoitteiden sideaine on usein orgaaninen muovilateksi, esimerkiksi akrylaatti, tai sementin ja orgaanisen sideaineen sekoitus. Täyteaineena käytetään epäorgaanisia sideaineita kuten kalsium- ja magnesiumkarbonaatteja. Lattiatasoitteet ovat pääosin sementtiperustaisia. Aiemmin tasoitteissa käytettiin kaseiinia, joka kosteuden vaikutuksesta hajotessaan vapautti ammoniakkia ja muita voimakkaan hajuisia yhdisteitä aiheuttaen pahoja sisäilmaongelmia. Kaseiinin käyttö lopetettiin kotimaisissa tasoitteissa 1990-luvun alussa.

Erikoiskohteisiin käytetään myös liuottimia sisältäviä tasoitteita ja silokkeita kuten polyakrylaatti- tai alkyditasoitteita. Liuottimien korkea pitoisuus tuotteissa (10-70 %) ja liuottimien koostumus (ksyleeni, liuotinbensiini) aiheuttavat sen, että työ tulee suunnitella ja toteuttaa kuten muutkin liuotintyöt. Joihinkin erikoiskohteisiin voidaan käyttää myös epoksihartseja sisältäviä tasoitteita.

Lattiatasoitteet levitetään yleensä lastalla, seinä- ja kattotasoitteet ruiskuttamalla. Tasoitteen ruiskutus on meluisaa ja pölyistä työtä. Tasoitteet ja niiden hiontapöly ärsyttävät ihoa, hengitysteitä ja silmiä. Hionta- ja tasoitetyöt ovat uudisrakennusten pahimpia pölykohteita. Nykyisin hionnat tehdään yleensä paikallispoistoilla varustetuilla koneilla, mutta pöly- ja kvartsipitoisuudet ylittävät kuitenkin usein ohjearvot.

Tasoitteiden terveyshaitat

Tasoitteiden pääasialliset haitat ovat emäksisyyden lisääntyessä kasvava ärsyttävyys, sekä joissakin tuotteissa olevat liuottimet ja allergeenit. Tasoitteiden ominaisuuksia ja haitallisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon käyttöturvallisuustiedotteen tiedot, etenkin tuotteen emäksisyys (pH). Yli 11,5 pH: n tuotteet luokitellaan syövyttäviksi. Tällaiset tasoitteet sisältävät usein sementin ja/tai aluminaattisementin lisäksi myös kalsiumoksidia. Jos tuotteen pH on 9–11, se on selvästi emäksinen ja ärsyttävä. Tällaiset tuotteet voivat sisältää sideaineen ja kalsiumkarbonaatin lisäksi sementtiä ja aluminaattisementtiä. Suomalaisissa sementeissä 6-arvoinen ihoa herkistävä kromi on muunnettu 3-arvoiseksi ferrosulfaatin lisäyksellä (sementtitasoitteiden kromaattipitoisuus 1 ppm tai sen alle). Sementissä ja sementtipitoisissa laasteissa on kuitenkin edelleen allergisoivia nikkeli- ja kobolttimetalleja.

Ihokontakti tasoitteiden kanssa voi aiheuttaa ärsytysihottumaa. Pitkäaikainen ja toistuva kosketus voimakkaasti emäksisten tasoitteiden kanssa saattaa aiheuttaa palovammoja. Tasoitejauheen tai massan joutuminen silmiin voi aiheuttaa kirvelyä ja jopa syövyttää silmän sarveiskalvoa.

Ruiskutuksessa ja koneellisesti sekä käsin tehtävässä hionnassa pölypitoisuudet ylittävät ohjearvot moninkertaisesti (pölypitoisuudet 20–70 mg/m3). Tasoitteiden hiontapöly ärsyttää silmiä ja hengityselimiä sekä ihoa. Tasoitteiden liuottimien korkea pitoisuus (10–70 %) ja koostumus (ksyleeni, liuotinbensiini) aiheuttavat sen, että työ tulee suunnitella ja toteuttaa kuten muutkin liuotintyöt.

Rakennusmaalarien henkilönsuojainten käyttö

Kyselytutkimuksessa työntekijöitä pyydettiin myös arvioimaan erilaisten henkilönsuojainten tarvetta ja käyttöä työssä. Maalareista 14 % ilmoitti, ettei käytä hengityksensuojainta, vaikka tarvetta olisikin. Rakennusmaalarien erikoisammattiryhmästä, tasoitemiehistä, vain puolet käytti hengityksensuojainta pölytöissä. Heistä 10 % ilmoitti, ettei hengityksensuojainta ole käytettävissä, vaikka se oli tarpeen, ja 34 % ilmoitti, ettei käytä tarjolla olevaa suojainta.


Rakennusmaalarien työvaiheita, joissa hengityksensuojain olisi suositeltava, ovat mm. kaikkien maalien ruiskumaalaus ja tasoitteen ruiskutus. Puolet maalareista ei käytä hengityksensuojainta tasoitteen ruiskutuksessa ja 17 % maalareista ei myöskään lateksien ruiskumaalauksessa. Tasoitemiehistä kolmannes ei käytä hengityksensuojainta tasoitteen ruiskutuksessa, neljäsosa ei käytä suojainta myöskään tasoitteen hionnassa. Suojaintyypin valintaan tulisi myös kiinnittää huomiota, sillä kaikki tasoitetöissä suojainta käyttävät tasoitemiehet ilmoittivat suojaimekseen kertakäyttösuojaimen, vaikka työ on lähes kokopäivätyötä.

Valtaosa maalareista käytti suojakäsineitä maalaustyössä, vesiohenteisia maaleja käytti ilman käsineitä neljäsosa ja liuotintuotteita 10–15 % maalareista. Neljä viidestä maalarista käytti käsineitä tasoitteen ruiskutuksessa ja hionnassa. Tasoitemiehet käyttivät yleisesti (noin 90 %) suojakäsineitä tasoitteen ruiskutuksessa ja hionnassa, mutta pääosan (yli 80 %) valitsema kangaskäsine ei riitä ihoa voimakkaasti ärsyttäville tasoitteille.

Suosituksia alalle

Rakennusmaalarien käyttämistä kemikaaleista eniten haittaa koettiin tasoitteista, alkydimaaleista ja hiontapölystä. Alkydimaalien käyttö näyttää olevan yllättävän yleistä sekä maalarien antamien tietojen että käyttötilastojen mukaan. Vesiohenteisten maalien käyttöön tulisi edelleen rohkaista sekä tuotekehityksen että suunnittelijoille ja maalausliikkeille suunnatun tiedotuksen avulla. Oikeiden suojainten käyttöön motivoiminen olisi tärkeää tasoite- ja hiontatöissä, epoksien käytössä, alkydimaalauksessa sekä myös vesiohenteisten maalien ruiskutuksessa.

Työmenetelmien ja suojainten oikea valinta on tärkeää tasoitteista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Pölyhaitta on pahin tasoitteen ruiskutuksessa ja hionnassa. Muiden työntekijöiden turhaa altistumista pölylle tulisi rajoittaa eristämällä tasoitteen ruiskutus- ja hionta-alueet. Ruiskutuksessa ja hionnassa tulisi käyttää mahdollisimman vähän pölyäviä työmenetelmiä. Hionta tehdään joko käsin tai tehokkailla kohdepoistoilla varustetuilla hiomakoneilla. Markkinoilla on hiomalaitteita, joilla pölyaltistus saadaan merkittävästi alenemaan. Koneiden valinnassa tulee kiinnittää huomiota paitsi laitteen kohdepoistojen laatuun myös suodattimien tehokkuuteen ja laitteen huollon helppouteen. Pölyhaitan vähentämiseksi tarvitaan lisäksi hiontatyön minimoimista, tehostettua siivousta ja parempia hengityksensuojaimia.

Jatkuvassa ja pitkäkestoisessa tasoitteen hionnassa ja ruiskutuksessa sopivin suojain on kokonaamarimallinen puhallinsuojain, jossa on P2-luokan suodattimet. Lyhytkestoisemmassa hiontatyössä voidaan suojautua myös kertakäyttöisellä P2-luokan suojaimella. Tasoitteiden syövyttävyys ja ärsyttävyys edellyttää niiden käsittelyyn suojakäsineitä, esimerkiksi osaksi muovitetut (esim. PVC) tai kumitetut käsineet. Kangas- ja nahkakäsineet eivät välttämättä sovellu tasoitetyöhön, koska ne voivat kostua nopeasti ja päästää kostean ärsyttävän massan iholle.

Rakennus- ja korroosionestomaalauksen suojautumisohjeet uusittiin
Tutkimuksen valmistumisen jälkeen Rakennusliitto ja Suomen Maalarimestariliitto uusivat Liuotinmaalisopimuksen sekä Rakennus- ja Korrosionestomaalauksen suojautumisohjeet. Sopimuksessa mm. sitoudutaan käyttämään vesiohenteisia maaleja nykyistä enemmän. Rakennusliitto on käynnistänyt Työsuojelurahaston tuella hankkeen, jossa koulutetaan rakennus- ja korroosionestomaalarit uuden sopimuksen noudattamiseen ja oikeiden suojainten valintaan, käyttöön ja huoltoon. Koulutuksen ja materiaalin kautta vaikutetaan suunnittelijoihin, työnantajiin ja työntekijöihin, jotta maalaustyöt järjestettäisiin mahdollisimman vähän haittoja aiheuttaviksi.

Lisätietoa

Riala R, Kaukiainen A, Riihimäki H, Taskinen K, Sainio M, Tammilehto L, Estlander T, Jolanki R, Reijula K. Rakennusmaalarien kemikaalialtistuminen ja siitä aiheutuvat terveyshaitat. TSR hankeraportti 99242, Työterveyslaitos Helsinki 2002.

Sopimus liuoteohenteisten maalien käyttöohjeeksi rakennusten sisämaalauksessa. Rakennusliitto ry, Suomen Maalarimestariliitto ry, Väriteollisuusyhdistys ry. Helsinki 2003.

Rakennus- ja korroosionestomaalauksen suojautumisohjeet. Suomen Maalarimestariliitto ry, Rakennusliitto ry. Helsinki 2003.

www.ttl.fi/rakennusterveys/turvapakki

----------------------------------

Työterveiset 3/2004 s. 10-13

ap. kirjoitti:

Kyllä tutkimuskin osoittaa, että tasoitepölystä on terveyshaittaa.

Jälkikäteen ilmenneiden rajujen flunssien lisäksi sain melkein heti remontin alettua lyhytaikaisen huulirohtuman. Se parani noin viikossa remontin päättymisen jälkeen. Huuleni kuivuivat ja rohtuivat verille aivan omituisesti, ei koskaan ole ilmennyt vastaavaa. Tosi epämiellyttävää.

Sitä pölyä tuli siis hengitettyä aika reippasti silloin remontin aikana, kun en tajunnut vaaraa. Nukuinkin siis samassa huoneessa, mikä oli erityisen huono ratkaisu.

Ja imurista sanoi kodinkoneiden ammattikorjaaja, että niillä ei missään nimessä saisi imuroida tasoitepölyä, siitä menee moottori rikki. Hän väitti varmaksi syyksi imurini simahtamiseen juuri tasoitepölyn. Olisipa joku kertonut sen minulle silloin, kun imuroin iltaisin remontin jälkiä kotonani!

Kyseessä siis kuitenkin ihan tavallinen yksiön remppa, tapettien poisto, vanhan tasoitteen hionta paikoin pois ja uuden laitto hionta sekä maalaus.

Tutkimustakin aiheesta löytyy. Tässä on tekstiä Työterveyslaitoksen sivulta:

http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2004-03/05.htm

Kemikaalit ja rakennusmaalaus: Maalareita haittaavat työssä eniten tasoitepölyt
Riitta Riala, Ari Kaukiainen

Työterveyslaitos on tutkinut rakennusmaalarien työn haittoja ja heidän kokemiaan oireita. Hieman yllättävästi rakennusmaalarien käyttämistä kemikaaleista eniten haittaa oli tasoitteista, alkydimaaleista ja yleensä hiontapölystä. Rakennusmaalauksessa käytettiin aikanaan runsaasti liuotinmaaleja. Vesiohenteisten maalien käyttöönotto on kuitenkin vähentänyt maalarien liuotinaltistumista merkittävästi.

Emäksisinä tasoitteet ja tasoitepöly ärsyttävät ihoa, silmiä ja hengitysteitä. Työmenetelmien ja suojainten oikea valinta onkin tärkeää haittojen ehkäisemiseksi.

Alkydimaalien käyttö näyttää olevan yllättävän yleistä sekä maalarien antamien tietojen että käyttötilastojen mukaan. Vesiohenteiset maalit eivät sinänsä näytä olevan suuri ongelma käyttäjilleen, kun otetaan huomioon niiden suuri käyttö. Vesiohenteisten maalien käyttöön tulisi edelleen rohkaista sekä tuotekehityksen että suunnittelijoille ja maalausliikkeille suunnatun tiedotuksen avulla.

Maalareilta kysyttiin kemikaalien käytöstä ja suojaimista

Yhteistyössä Suomen Maalarimestariliitto ry:n, Rakennusliitto ry:n ja Väriteollisuusyhdistyksen kanssa ja Työsuojelurahaston osittaisella tuella tehty tutkimus toteutettiin vuosina 2000–2002.


Kyselytutkimukseen poimittiin Rakennusliiton jäsenrekisteristä 1000 rakennusmaalaria ja verrokkeina 1000 kirvesmiestä. Kyselyllä selvitettiin työoloja, työssäoloaikaa, käytettyjä työmenetelmiä ja materiaaleja, yleistä terveydentilaa ja siihen vaikuttavia elämäntapoja sekä työhön liittyviä oireita ja sairauksia. Kyselyyn vastasi toimialalle tyypillisesti 60 % molemmista ammattiryhmistä.

Noin 20 % maalareista käyttää edelleen alkydimaaleja lähes päivittäin, mutta alkydien käyttö on vähentynyt selvästi aiemmasta. Vesiohenteisia maaleja ilmoitti käyttävänsä 80 % maalareista päivittäin. Maalarit kokivat selvästi kirvesmiehiä enemmän haittaa työympäristössään liuotintuotteista, maalisumusta, syövyttävistä ja ärsyttävistä aineista sekä tasoitepölyistä. Paljon tai melko paljon haittaa liuottimet aiheuttivat kolmelle neljästä maalarista. Vesiohenteiset maalit aiheuttivat paljon haittaa vain 2 %:lle ja jonkin verran haittaa 17 %:lle maalareista. Pölytyöt olivat ongelmallisia sekä kirvesmiehille että maalareille, 80–90 % molemmista ryhmistä koki niistä paljon tai melko paljon haittaa.

Maalareilla hengitystie- ja iho-oireita

Hengitystieoireet olivat maalareilla yleisempiä kuin kirvesmiehillä. Molemmat ammattiryhmät kokivat hiontatöiden aiheuttavan eniten hengitystieoireita, kuten yskää, astmaoireita ja nuhaa, oireesta riippuen 48–67 % ilmoitti syyksi hiontatyöt. Maalarit kokivat oireiden aiheuttajiksi myös liuotinmaalityöt sekä tasoitetyöt. Vesiohenteisiin maaleihin oireensa yhdisti 6–7 % maalareista.

Käsien iho-oireita oli esiintynyt kolmasosalla maalareista ja neljäsosalla kirvesmiehistä viimeisten 12 kuukauden aikana. Maalarit ilmoittivat iho-oireiden aiheuttajiksi yleisimmin hiontatyöt (56 %), tasoitetyöt (53 %), alkydimaalit (30 %) ja muut liuotinmaalit (33 %).

Mitä tasoitteet ovat?

Tasoitteita käytetään pintojen epätasaisuuksien peittämiseen lattioissa, katoissa ja seinissä.
Seinätasoitteiden sideaine on usein orgaaninen muovilateksi, esimerkiksi akrylaatti, tai sementin ja orgaanisen sideaineen sekoitus. Täyteaineena käytetään epäorgaanisia sideaineita kuten kalsium- ja magnesiumkarbonaatteja. Lattiatasoitteet ovat pääosin sementtiperustaisia. Aiemmin tasoitteissa käytettiin kaseiinia, joka kosteuden vaikutuksesta hajotessaan vapautti ammoniakkia ja muita voimakkaan hajuisia yhdisteitä aiheuttaen pahoja sisäilmaongelmia. Kaseiinin käyttö lopetettiin kotimaisissa tasoitteissa 1990-luvun alussa.

Erikoiskohteisiin käytetään myös liuottimia sisältäviä tasoitteita ja silokkeita kuten polyakrylaatti- tai alkyditasoitteita. Liuottimien korkea pitoisuus tuotteissa (10-70 %) ja liuottimien koostumus (ksyleeni, liuotinbensiini) aiheuttavat sen, että työ tulee suunnitella ja toteuttaa kuten muutkin liuotintyöt. Joihinkin erikoiskohteisiin voidaan käyttää myös epoksihartseja sisältäviä tasoitteita.

Lattiatasoitteet levitetään yleensä lastalla, seinä- ja kattotasoitteet ruiskuttamalla. Tasoitteen ruiskutus on meluisaa ja pölyistä työtä. Tasoitteet ja niiden hiontapöly ärsyttävät ihoa, hengitysteitä ja silmiä. Hionta- ja tasoitetyöt ovat uudisrakennusten pahimpia pölykohteita. Nykyisin hionnat tehdään yleensä paikallispoistoilla varustetuilla koneilla, mutta pöly- ja kvartsipitoisuudet ylittävät kuitenkin usein ohjearvot.

Tasoitteiden terveyshaitat

Tasoitteiden pääasialliset haitat ovat emäksisyyden lisääntyessä kasvava ärsyttävyys, sekä joissakin tuotteissa olevat liuottimet ja allergeenit. Tasoitteiden ominaisuuksia ja haitallisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon käyttöturvallisuustiedotteen tiedot, etenkin tuotteen emäksisyys (pH). Yli 11,5 pH: n tuotteet luokitellaan syövyttäviksi. Tällaiset tasoitteet sisältävät usein sementin ja/tai aluminaattisementin lisäksi myös kalsiumoksidia. Jos tuotteen pH on 9–11, se on selvästi emäksinen ja ärsyttävä. Tällaiset tuotteet voivat sisältää sideaineen ja kalsiumkarbonaatin lisäksi sementtiä ja aluminaattisementtiä. Suomalaisissa sementeissä 6-arvoinen ihoa herkistävä kromi on muunnettu 3-arvoiseksi ferrosulfaatin lisäyksellä (sementtitasoitteiden kromaattipitoisuus 1 ppm tai sen alle). Sementissä ja sementtipitoisissa laasteissa on kuitenkin edelleen allergisoivia nikkeli- ja kobolttimetalleja.

Ihokontakti tasoitteiden kanssa voi aiheuttaa ärsytysihottumaa. Pitkäaikainen ja toistuva kosketus voimakkaasti emäksisten tasoitteiden kanssa saattaa aiheuttaa palovammoja. Tasoitejauheen tai massan joutuminen silmiin voi aiheuttaa kirvelyä ja jopa syövyttää silmän sarveiskalvoa.

Ruiskutuksessa ja koneellisesti sekä käsin tehtävässä hionnassa pölypitoisuudet ylittävät ohjearvot moninkertaisesti (pölypitoisuudet 20–70 mg/m3). Tasoitteiden hiontapöly ärsyttää silmiä ja hengityselimiä sekä ihoa. Tasoitteiden liuottimien korkea pitoisuus (10–70 %) ja koostumus (ksyleeni, liuotinbensiini) aiheuttavat sen, että työ tulee suunnitella ja toteuttaa kuten muutkin liuotintyöt.

Rakennusmaalarien henkilönsuojainten käyttö

Kyselytutkimuksessa työntekijöitä pyydettiin myös arvioimaan erilaisten henkilönsuojainten tarvetta ja käyttöä työssä. Maalareista 14 % ilmoitti, ettei käytä hengityksensuojainta, vaikka tarvetta olisikin. Rakennusmaalarien erikoisammattiryhmästä, tasoitemiehistä, vain puolet käytti hengityksensuojainta pölytöissä. Heistä 10 % ilmoitti, ettei hengityksensuojainta ole käytettävissä, vaikka se oli tarpeen, ja 34 % ilmoitti, ettei käytä tarjolla olevaa suojainta.


Rakennusmaalarien työvaiheita, joissa hengityksensuojain olisi suositeltava, ovat mm. kaikkien maalien ruiskumaalaus ja tasoitteen ruiskutus. Puolet maalareista ei käytä hengityksensuojainta tasoitteen ruiskutuksessa ja 17 % maalareista ei myöskään lateksien ruiskumaalauksessa. Tasoitemiehistä kolmannes ei käytä hengityksensuojainta tasoitteen ruiskutuksessa, neljäsosa ei käytä suojainta myöskään tasoitteen hionnassa. Suojaintyypin valintaan tulisi myös kiinnittää huomiota, sillä kaikki tasoitetöissä suojainta käyttävät tasoitemiehet ilmoittivat suojaimekseen kertakäyttösuojaimen, vaikka työ on lähes kokopäivätyötä.

Valtaosa maalareista käytti suojakäsineitä maalaustyössä, vesiohenteisia maaleja käytti ilman käsineitä neljäsosa ja liuotintuotteita 10–15 % maalareista. Neljä viidestä maalarista käytti käsineitä tasoitteen ruiskutuksessa ja hionnassa. Tasoitemiehet käyttivät yleisesti (noin 90 %) suojakäsineitä tasoitteen ruiskutuksessa ja hionnassa, mutta pääosan (yli 80 %) valitsema kangaskäsine ei riitä ihoa voimakkaasti ärsyttäville tasoitteille.

Suosituksia alalle

Rakennusmaalarien käyttämistä kemikaaleista eniten haittaa koettiin tasoitteista, alkydimaaleista ja hiontapölystä. Alkydimaalien käyttö näyttää olevan yllättävän yleistä sekä maalarien antamien tietojen että käyttötilastojen mukaan. Vesiohenteisten maalien käyttöön tulisi edelleen rohkaista sekä tuotekehityksen että suunnittelijoille ja maalausliikkeille suunnatun tiedotuksen avulla. Oikeiden suojainten käyttöön motivoiminen olisi tärkeää tasoite- ja hiontatöissä, epoksien käytössä, alkydimaalauksessa sekä myös vesiohenteisten maalien ruiskutuksessa.

Työmenetelmien ja suojainten oikea valinta on tärkeää tasoitteista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Pölyhaitta on pahin tasoitteen ruiskutuksessa ja hionnassa. Muiden työntekijöiden turhaa altistumista pölylle tulisi rajoittaa eristämällä tasoitteen ruiskutus- ja hionta-alueet. Ruiskutuksessa ja hionnassa tulisi käyttää mahdollisimman vähän pölyäviä työmenetelmiä. Hionta tehdään joko käsin tai tehokkailla kohdepoistoilla varustetuilla hiomakoneilla. Markkinoilla on hiomalaitteita, joilla pölyaltistus saadaan merkittävästi alenemaan. Koneiden valinnassa tulee kiinnittää huomiota paitsi laitteen kohdepoistojen laatuun myös suodattimien tehokkuuteen ja laitteen huollon helppouteen. Pölyhaitan vähentämiseksi tarvitaan lisäksi hiontatyön minimoimista, tehostettua siivousta ja parempia hengityksensuojaimia.

Jatkuvassa ja pitkäkestoisessa tasoitteen hionnassa ja ruiskutuksessa sopivin suojain on kokonaamarimallinen puhallinsuojain, jossa on P2-luokan suodattimet. Lyhytkestoisemmassa hiontatyössä voidaan suojautua myös kertakäyttöisellä P2-luokan suojaimella. Tasoitteiden syövyttävyys ja ärsyttävyys edellyttää niiden käsittelyyn suojakäsineitä, esimerkiksi osaksi muovitetut (esim. PVC) tai kumitetut käsineet. Kangas- ja nahkakäsineet eivät välttämättä sovellu tasoitetyöhön, koska ne voivat kostua nopeasti ja päästää kostean ärsyttävän massan iholle.

Rakennus- ja korroosionestomaalauksen suojautumisohjeet uusittiin
Tutkimuksen valmistumisen jälkeen Rakennusliitto ja Suomen Maalarimestariliitto uusivat Liuotinmaalisopimuksen sekä Rakennus- ja Korrosionestomaalauksen suojautumisohjeet. Sopimuksessa mm. sitoudutaan käyttämään vesiohenteisia maaleja nykyistä enemmän. Rakennusliitto on käynnistänyt Työsuojelurahaston tuella hankkeen, jossa koulutetaan rakennus- ja korroosionestomaalarit uuden sopimuksen noudattamiseen ja oikeiden suojainten valintaan, käyttöön ja huoltoon. Koulutuksen ja materiaalin kautta vaikutetaan suunnittelijoihin, työnantajiin ja työntekijöihin, jotta maalaustyöt järjestettäisiin mahdollisimman vähän haittoja aiheuttaviksi.

Lisätietoa

Riala R, Kaukiainen A, Riihimäki H, Taskinen K, Sainio M, Tammilehto L, Estlander T, Jolanki R, Reijula K. Rakennusmaalarien kemikaalialtistuminen ja siitä aiheutuvat terveyshaitat. TSR hankeraportti 99242, Työterveyslaitos Helsinki 2002.

Sopimus liuoteohenteisten maalien käyttöohjeeksi rakennusten sisämaalauksessa. Rakennusliitto ry, Suomen Maalarimestariliitto ry, Väriteollisuusyhdistys ry. Helsinki 2003.

Rakennus- ja korroosionestomaalauksen suojautumisohjeet. Suomen Maalarimestariliitto ry, Rakennusliitto ry. Helsinki 2003.

www.ttl.fi/rakennusterveys/turvapakki

----------------------------------

Työterveiset 3/2004 s. 10-13

Lue lisää

Esimerkkisi on huono. Ammattilaisten ammattitaudit ovat aivan eri asia kuin satunnaisen rempan tekevän mattimeikäläisen vaivat.

Nuo kuvaamasi maalarien haitat ovat toki todellisia, mutta vaivat ja vauriot syntyvät vasta vuosien, jopa vuosikymmenten altistumisen seurauksena.
Kyllä ihmisen (sinun) täytyy olla jo valmiiksi "rikki", jos tuollaisen pikku homman jälkeen onnistut sairastumaan ammattitautiin. Ja oireesi voivat sitä paitsi johtua mistä vaan. Flunssat ovat sitä paitsi tartuntatauteja, joiden saamiseen vaikuttavat vilustumiset ja ihmisen luontainen vastustuskyky.

Usko ihan huviksesi, että flunssillasi ei ole mitään tekemistä remonttisi kanssa - ja tuskin huulirohtumallakaan. Kädet noissa hommissa voi harrastelijallakin toki tilapäisesti kuivahtaa, mutta sekään vaiva ei tarvitse käsivoidetta kummoisempaa lääkettä.
En tällä sitä sano, etteikö hengityssuodattimia kannattaisi käyttää, onhan se jo mukavuuskysymys. Ja jos on yhtään allergiaa, niin sitä suuremmalla syyllä.

Sen verran vielä imurista, että ammattimies on kyllä oikeassa, mutta asia ei ole noin yksioikoinen.
Pussin täytyy puuttua, tai olla rikki. Tai sitten olet vaan jatkanut imurointia, vaikka pussi on ollut täysin tukossa. Se on kyllä ihan omaa hölmöyttä - siis jatkaa imurointia vaikka mitään ei enää tapahdu. Tokihan moottori voi silloin ylikuumentua ja kärähtää, pahimmassa tapauksessa syttyy tuleen.

tautinen? kirjoitti:

Esimerkkisi on huono. Ammattilaisten ammattitaudit ovat aivan eri asia kuin satunnaisen rempan tekevän mattimeikäläisen vaivat.

Nuo kuvaamasi maalarien haitat ovat toki todellisia, mutta vaivat ja vauriot syntyvät vasta vuosien, jopa vuosikymmenten altistumisen seurauksena.
Kyllä ihmisen (sinun) täytyy olla jo valmiiksi "rikki", jos tuollaisen pikku homman jälkeen onnistut sairastumaan ammattitautiin. Ja oireesi voivat sitä paitsi johtua mistä vaan. Flunssat ovat sitä paitsi tartuntatauteja, joiden saamiseen vaikuttavat vilustumiset ja ihmisen luontainen vastustuskyky.

Usko ihan huviksesi, että flunssillasi ei ole mitään tekemistä remonttisi kanssa - ja tuskin huulirohtumallakaan. Kädet noissa hommissa voi harrastelijallakin toki tilapäisesti kuivahtaa, mutta sekään vaiva ei tarvitse käsivoidetta kummoisempaa lääkettä.
En tällä sitä sano, etteikö hengityssuodattimia kannattaisi käyttää, onhan se jo mukavuuskysymys. Ja jos on yhtään allergiaa, niin sitä suuremmalla syyllä.

Sen verran vielä imurista, että ammattimies on kyllä oikeassa, mutta asia ei ole noin yksioikoinen.
Pussin täytyy puuttua, tai olla rikki. Tai sitten olet vaan jatkanut imurointia, vaikka pussi on ollut täysin tukossa. Se on kyllä ihan omaa hölmöyttä - siis jatkaa imurointia vaikka mitään ei enää tapahdu. Tokihan moottori voi silloin ylikuumentua ja kärähtää, pahimmassa tapauksessa syttyy tuleen.

Lue lisää

Olen aina ollut terve kuin "pukki". Allergioita ei minkäänlaisia. Flunssia minulla on yleensä ollut harvoin, ja niissä nuha on ollut lievää. Yleensä silloin kun sairastun kiertäviin viruksiin saan vatsaoireita. Nuha ja muu hengityselimiin liittyvä vaiva on ollut tosi vähäistä. Siksi nämä remontin jälkeiset flunssat ja niiden hurjuus ja aikaisemmasta poikkeavat oireet hämmästyttävät.

Mutta olisihan se pitänyt ymmärtää kun siinä myrkkypölyssä elelin kaksi viikkoa. Jos edes yöksi olisin mennyt muualle, järjestänyt siis varakortteerin tuttavilta tms., olisin näiltä ehkä välttynyt.

Turhia riskejä ei tämmöisessä kannata ottaa, se on selvä.