Nyt se sitten on sitä myöten selvä; määräaikaiseen työsuhteeseen ei enää tehdä jatkoa. 1,5 vuotta tein kovasti töitä ja toivoin, että jossakin vaiheessa saisin vakituisen paikan. Mitä ihmettä tästä eteenpäin? Taas juoksua työkkärissä (mistä ei ole mitään apua), hakemusten kirjoittamista ja masentavia "tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun" vastauksia. Ikää pian 50 vuotta mittarissa - huoliiko minua enää kukaan? Voisin vaikka uudelleenkouluttautua, jos se takaisi työpaikan.
Tämän perjantai-illan itken. Kirjoitelkaa, kohtalotoverit. Nyyh.
Tämän perjantai-illan itken. Kirjoitelkaa, kohtalotoverit. Nyyh.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millä alalla oot?
eli alalla, missä työnhakijoita on joka työpaikkaan kymmeniä tai satoja..
Toisaalta on hyvä muistaa, että toimistotöissä on työpaikkojakin runsaasti.
Oletan että olet nainen... ja lohdukseksesi voin kertoa, että useimmiten kaikkein parhaat työntekijät on n. n. 50-vuotiaita naisia (itse en ole itse nainen). Heillä on elämä erinomaisessa järjestyksessä ja heillä on paljon kokemusta ja taustalla paljon nähtyä elämää. Kaiken lisäksi heidän ihmissuhdetaidot ovatlähtökohtaisesti hiotuneet erinomaisiksi. Itse näen ikää ongelmaksi, koska väistämättä työntekijöitä tarvitaan lisää kaikista ikäryhmistä.
Itse hain aikoinaan n. 100 eri työpaikkaa ja kävin useissakin haastatteluissa, mutta nykyinen työni tuli suoralla yhteydenotolla työnantajaan.
Aina kannattaa tarjota itseään ja asemassasi painottaisin kokemustasi. Toimialoista ei kannata välittää, koska toimistotyötä tehdään kaikilla aloilla.
Oli kiva lukea kirjoituksesi, kiitos. Ehkä tilanne ei ole ihan toivoton kuitenkaan, vaikka tänään siltä tuntuu. Saan nyk. työnantajalta erinomaiset suositukset ja kun erilaista työkokemusta on kertynyt paljon, niin ehkä se uusi paikka taas löytyy. Työhaluja minulta ei puutu! Kiitos vielä kerran.